sektiosta tietävät kertokaa

ne kelle on tehty sektio niin kertokaa tyhmälle että pitääkö se istukka sitten synnyttää ja onko sektion jälkeen jotain vuotoja koska kohtuhan jälkisupistelee niin kuin niilläkin jotka synnyttää alakautta. olen suunnitellut sektiota koska en uskalla enään synnyttää!!

 

Istukka otetaan vauvan mukana kohdusta tietenkin. Jälkisupistukset ja -vuodot on ihan samanlaisia kun alatiesynnytyksessäkin.

 

Ei tarvi istukkaa synnyttää. Jälkivuotoa on kyllä, mutta se on on niukempaa kuin alakautta synnyttäneillä. Itselläni on kokemusta vain sektiosta, joten en osaa tuota vuodon määrää vertailla.

 

Istukkaa ei tarvitse itse synnyttää vaan se otetaan samaa kautta pois, lisäksi multa ainakin imuroitiin ne kaikki veret + muut rohjat sieltä mahasta vauvan syntymän jälkeen.

 

Kyllä se istukka otetaan sektiossa ulos vatsan kautta. Minulla kohtu käännettiin nurinpäin ja putsattiin huolellisesti, joten jälkivuoto oli minusta niukempaa kuin alatiesynnytyksessä. Kyllähän niitä jälkisupistuksia oli, mutta koska kyseessä on keskisuuri leikkaus, meni nekin kivut samalla haavakivun kanssa.

 

Ei tarvi istukkaa synnyttää. Jälkivuotoa on kyllä, mutta se on on niukempaa kuin alakautta synnyttäneillä. Itselläni on kokemusta vain sektiosta, joten en osaa tuota vuodon määrää vertailla.

Jälkivuodon määrä on kyllä yksilöllistä. Itse vuosin sektion jälkeen kuin seula ja pitkään.

 

Kaksi sektiota takana enkä kyllä tiedä mikä on jälkisupistus. Eikai mulla sellaisia ole ollut, onko niitä kaikilla? Tai ehkä olin niin lääketokkurassa etten havainnut sellaisia.

Jälkivuotoa oli molempien sektioiden jälkeen todella niukasti (jos vertaa menkkoihin). Kuvittelin että sitä vuotoa tulee reilusti, mutta olikin lähes olematonta.

 

toi imurointi kuullostaa pahalta.

 

no se istukka luonnollisesti poistetaan samalla leikkauksella, ei sitä enää tarvii alkaa synnyttämään. vuotoa on, mutta se ei oo niin runsasta kuin alatie synnytyksen jälkeen

 

[QUOTE="...";29019948]toi imurointi kuullostaa pahalta.[/QUOTE]

Se oli muuten ihan ok, kun puuduteaineet vei kaiken kivun. Ainut ikävä tuntemus mun sektiossa oli se kun ne imuroi läheltä selkää, siis sieltä pohjasta. Mutta muutoin suunniteltu sektio oli mitä helpoin mulle...

 

Ei mullakaan ollut jälkisupistuksia tai sitten ne tosiaan meni muun kivun piikkiin.

Ihan en ymmärrä sitä, että joku valitsee sektion synnytyspelon tms. muun kuin lääketieteellisen syyn (tai siis sellaisen syyn, joka oikeasti vaatii sektion) takia. Itse ainakin olin niin jumalattoman kipeä sektion jälkeen, ja pitkään, että kyllä se synnytyskipu on pientä siihen verrattuna, se menee kuitenkin kohtuullisen nopeasti ohi Ei todellakaan ollut kivaa oksentaa sappinesteitä leikkauksen jälkeisenä iltana maha auki leikattuna ja kokoon parsittuna. Ja leikkausalue oli tosiaan ainakin minulla kipeä useita viikkoja.

Ja onhan se sektio oikeasti iso leikkaus, jossa on ihan todellisia riskitekijöitä olemassa.

 

Mul oli vuotoa samalla tapaa ku alatiesynnytyksessä joten kaipa se on yksilöllistä sekin. Kohdun imuroinnit ja muut meni puudutuksessa mukavasti. Se ku lapsi otettiin ulos niin tuntui jännältä muttei kipeältä. Jälkisupistuksia ei tullu mut haavakipu oli kyllä rehellisyyden nimissä ihan hirveä. Varsinkin ku sain yskän niin en oo semmosta mahakipua osannu kyllä kuvitella olevan olemassa. Nyt sektiosta puol vuotta ja oon ihan elämäni kunnossa, myös vatsalihaksistani ja haava on lähes huomaamaton.

 

Lisään vielä että oman kokemukseni perusteella en ottais sektiota kuin terveys syistä. Jos pelkää kipua niin mulle sektiosta tullu haavakipu oli ihan verrattavissa alatiesynnytyksen kipuihin, yskän kanssa ehkä jopa pahempi kokemus.

 

Sektio nostattaa maitoa ihan samalla tavalla kuin alatiesynnytys, vuoto voi olla yhtä runsasta tai niukempaa, samat kohdunlaskeumat sun muut ovat mahdollisia. Itse vuodin noin viitisen viikkoa aika runsaasti.

Normaaliraskaudessa kannattaa valita alatiesynntys, joka on riskitekijöiltää tuolloin pienempi. Jos taas ilmenee jotain poikkeavaa, voi sektio olla turvallisempi. Sektio itsessään on yleensä aina vauvalle turvallisempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Äidille se on kuitenkin iso leikkaus ja pahimmillaan voidaan joutua poistamaan kohtu. Sektio voi aiheuttaa kiinnikkeitä eli ihonalaisia arpia (jotka sitten ovat kipeitä koko loppuelämän), tunnottomuutta arven ympärillä jne. Sektio voi estää tulevat alatiesynnytykset.

 

alatie synnytyskin voi aiheuttaa loppuelämän kipuja ja trauman siitä saaneena en ikinä enää synnytä nin ja kosa tiedän jo mitä se on en sitä uudestaan tee vaikka sektio on leikkaus ja leikkauksissa on omat riskinsä mutta silti.

 

Mulla yksi sekto takana ja imettäessä tuli kyllä alkuun rankat jälkisupistukset, ei mitään herkkua haava vatsassa. Puhumattakaan kun vatsaa painettiin jälkikäteen - kidutusta. Ja jälkivuoto kesti 6 viikkoa, eli yksilöllistähän tuokin on. Yhtään vähättelemättä mahdollisia rankkoja kokemuksiasi alatiesynnytyksessä, muistuttaisin että ei ole riskitön toimenpide sektiokaan.

 

En ole ap., mutta kiva oli lukea kokemuksia sektiosta, sillä itselläni näillä näkymin edessä sektio viikon päästä. Vauva perätilassa, yritettiin kääntää ja vauva kääntyikin, mutta jo saman päivän aikana kääntyi takaisin. Lantion mitat eivät olleet vauvan kokoon nähden sellaiset, että alatiesynnytystä olisi suositeltu, joten sektioon tässä mennään, ellei nyt vauva vielä viime metreillä yllättäisi ja kääntyisi pää alaspäin.

Itse haluaisin kovasti synnyttää alakautta, en mielellään haluisi sektiota, mutta kun siihen nyt hyvin todennäköisesti mennään, niin oli kyllä kiva lukea näitä kokemuksia ja luen mielelläni lisää (etenkin positiivisia kokemuksia )!

 

Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia. Kovasti mitään positiivista en siitä kyllä keksi (valitan!). Itse leikkaus meni helposti. Oli yllätys, miten paljon tuntemuksia leikkauksen aikana oli puudutuksesta huolimatta, sellaista venyttämistä, painamista jne. Heräämössä osastolle pääsyä odottaessa palelin aivan järjettömästi (sain sellaisen lämpöilmaa puhaltavan peiton, mutta sekään ei oikein auttanut). Leikkauksen jälkeen oli pahoinvointia, ja leikkausalue oli kyllä tosi kipeä. Parina ekana päivänä kävelystä ei tahtonut tulla mitään. Aika pian pahin kipu kuitenkin helpotti (parina ekana päivänä kotona söin särkylääkettä), mutta leikkausalue oli kyllä kauan arka. No, jos nyt jotain positiivista asiasta etsii, niin saimme automaattisesti perhehuoneen sairaalassa

 

Mulle tehtiin perätilan takia sektio. Jälkisupistuksia ei ollut, ei ollut juuri kipujakaan, joten olisin varmasti huomannut. Vuoto kesti 6 viikkoa. Mulla leikkaus sujui paremmin kuin olin odottanut, 8 tuntia leikkauksesta kävelin itse kahvioon. Muutaman yön söin buranaa, muuten edes särkylääkkeitä ei tarvinnut.

 

Mulle tehtiin sektio noin vuosi sitten vauvan perätilan takia ja pelkäsin leikkausta kovasti kun olin kuullut vain kertomuksia kuinka kipeitä äidit on olleet leikkauksen jälkeen. Mun leikkaus sujui hyvin ja kipua en leikkauksen aikana tuntenut. Toki jälkeenpäin olin kipeä, mutta en niin kipeä kun olin kuvitellut olevani kuulemieni kertomusten perusteella. Särkylääkkeitä en tarvinnut enää kotiuduttuani ja ihan hyvin pärjäsin kotona vauvan ja n.1 ½-vuotiaan kanssa leikkauksen jälkeen jälkivuoto oli mulla niukempaa sektion jälkeen kuin alatiesynnytykssen jälkeen. Kai se on yksilöllistä.
Silti jos vielä joskus meille lisää pieniä suodaan niin jos vaan mahdollista niin alateitse haluaisin synnyttää.
.. ei nyt liittynyt varsinaisesti aloitukseen, mutta tulipahan rustattua.

 

minulla taas pelkästään positiivista sektiosta ainoa negatiivinen asia oli heräämön nuiva henkilökunta
valmistelut ja leikkaus meni hienosti, ei todellakaan mitään kipuja leikkauksessa. ja isä oli tietysti mukana.
olin kuullut paleltamisesta, mutta minulle ei sellaista tullut. heräämöstä pääsin nopeasti osastolle, toipuminen oli niin nopeaa. ja vauva ja isä kävivät minun luona.
kipulääkitys oli ilmeisen kohdallaan, koska kipuja en oikeastaan tuntenut. 12 päivällä palasin osastolle ja 5 jo "nostivat" ylös sängystä. yöllä kävin jo yksin vessassa.
mitään supistuksia en tuntenut, mutta tuskin noilla lääkkeillä olisin voinutkaan. 2 vuorokautta pidin kipupumppua. sitten se pois ja särkylääkettä. s.lääkettä söin kotonakin, en muista montako päivää eikä kyllä ollut kipujakaan, taisi tulla syötyä "varman päälle" niitä :/ olen pikkasen kipuherkkä...

haava on parantunut tosi hyvin, kiitokset leikkaavalle lääkärille sitä on terkka ja pari lääkäriä kehunut. leikkauksesta nyt 5½ kk ja olen aloittanut kuntojumpassa käynnin.
4 viikkoa otin varovasti leikkauksen jälkeen, en esim kantanut painavia kasseja kaupasta vaan kärräsin ne autolle jne.
vastaan mielellään jos on jotain kysyttävää, en oikein muuta osaa kertoa.

 

Sen jälkeen ku vauva on autettu ulos se kohtu nostetaan vatsaontelosta ihan siihen vatsan ulkopuolelle ja puhdistetaan huolellisesti sekä tyhjennetään ylimääräsistä roippeista, isommat vuodot poltetaan tukkoon ja ommellaan kiinni joten kyllä se aikalailla puhtaana menee takasin paikoillensa.

 

Mulla on takana 2 alatiesynnytystä ja yksi kiireelinen sektio.

Jälkisupistuksia on ihan varmasti kaikilla, niiden tarkoitushan on palauttaa kohtu normaalikokoonsa. Se kuinka kivuliaita ne ovat, on yksilöllistä. Minulla jälkisupparit ovat kahden viimeisen synnytyksen jälkeen olleet kovia, ekassa ne olivat liki huomaamattomia.

Jälkivuotoa mulla on tullut kaikissa tapauksissa n. 6 viikkoa synnytyksen / sektion jälkeen.

Minä palelin aivan hirveästi sektion jälkeen, olin menettänyt verta runsaasti, eikä ollut kauhean mukava hb 95 yrittää hoitaa vauvaa. Itse asiassa ekan vuorokauden sektion jälkeen en saanut nousta ylös, ja senkin jälkeen erittäin varovasti. Sekin oli kurjaa aina soitella joku huoneeseen, nostamaan vauvaa viereen tai vaihtamaan vaippaa yms. kun itse ei saanut nousta.

Olin kipeä melko pitkään ja tosiaan isoa veljeä ei oikein voinut sylitellä, eikä nostaa ollenkaan.

Kolmanneksi synnytykseksi valitsin alatiesynnytyksen, sain siis todella valita, sillä keskimmäisessä synnytyksessä oli niin paljon draamaa. Synnytyksen aikana kirosin itseni alimpaan helvettiin väärästä päätöksestä - mutta toipuminen synnytyksen jälkeen oli kyllä huomattavasti nopeampaa.

 

Jouduin esikoisen kohdalla kiireelliseen sektioon. Itse leikkaus meni hyvin, en tuntenut kipua mutta en kyllä kamalasti muista koko hommasta mitään. Heräämössä palelin aivan järkyttävästi, sain myös sellaisen peiton, jonka sisään puhallettiin lämmintä ilmaa. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa, pääsin pian ylös ja käveleminen sujui. Söin ihan hyvällä omalla tunnolla särkylääkkeitä, pienemmälläkin olisi varmaan selvinnyt. Haava kuitenkin tulehtui todella pahasti ja viikko sektiosta jouduin antibioottitippaan ja lääkärit miettivät, pitäisikö haava avata uudelleen. Näytti siltä kuin haavan alla olisi ollut sinertävä hk:n sininen lenkki. Haava eritti runsaasti mustaa verta. Ihme kyllä nyt kaksi vuotta sektiosta haavaa ei edes huomaa, niin hyvin se parantui. Kymmenen viikkoa sektiosta jouduin kaavintaan, sillä jälkivuoto ei loppunut. Kohtuun oli jäänyt ihan isoja paloja istukkaa, eikä niitä jostain syystä oltu huomattu leikkauksessa.

Odotan viimeisilläni toista lastamme ja toivon todella, että saan kokea alatiesynnytyksen. Sektiosta ei jäänyt kammoa tai pelkoja. Toivottavasti kohdallasi kaikki menee nappiin!

 

Lisään vielä, että en tuntenut jälkisupistuksia. Maidon nousussa meni yli viikko, mutta se johtui varmasti raskauden kestosta ja omasta heikosta tilastani. Viisi viikkoa vauvan syntymästä päästiin kuitenkin pullosta eroon ja täysimetin onnistuneesti puoli vuotta.