Sekundäärilapsettomat

Onhan meitä - vaan ei omaa yhteistä sivua!

Meillä on jo tyttönen syntynyt 2/2006 -
Saatu useiden epäonnistuneiden inssien jälkeen ICSIllä ekalla yrittämällä.
Nyt toiveissa saada uusi vauva ja vaatii hoidot, ei luomusti ole tärpännyt edelleenkään.

Usein tuntuu, että lapsettomuusasia on hankala varsinkin silloin, kun jo lapsi/lapsia on. Minä ainakin toisinaan koen, ettei minulla "ole oikeutta " valittaa asiasta, verraten täysin lapsettomiin- tietäen sen asian kipeyden.
Kuitenkin taitaa olla niin, ettei se vauvan kaipuu hellitä ensimmäisenkään jälkeen. Vai onko? Vai eikö? Samaa mieltä? Täysin eri mieltä? Höpötystä? Ärsytystä?
Olisiko ketään halukkaita jakamaan ajatuksia tältä pohjalta?? :attn:

 

Ajattelin kurkata että sovinko joukkoon? Oma ja ensimmäinen lapsi jo 10 v, ja nyt nykyisen miehen kanssa viime syksytä asti olemme yrittäneet yhteistä lasta,toistaiseksi tuloksetta. Tutkimukset alussa ja ensi viikolla seuraavat. Ensin alkuun asia ei kovin mieltä painanut,mutta kun tietää että mieskin kovin yhteistä lasta haluaa ,niin nyt asia on lisääntyvässä määrin mielessä ja mietityttää,että mitä seuraavaksi ja kun itselläni ikääkin jo 38v,ei mikään ole yksinkertaista.
Olisi mukava vaihtaa mietteitä muiden kanssa.

 

täällä kanssa sekundäärinen! meillä alkaa IUI hoidot nyt. eka saanu alkunsa luomusti. syy löytyi vasta kuukausi sitten, kun hommasin meidät oikealle lapsettomuus klinikalle.
edellisessä lääkärissä minulle vaan sanottiin, että kun oot aattelematta asiaa niin kyllä se tärppää.. joo ei tärppää ei. miestä ei tutkittu ollenkaan siellä. oletettiin että kaikki kunnossa kun on jo lapsi.

ei vauvankaipuu häviä sillä, että on kerran kokenut sen ihanuuden. se jopa moninkertaistuu, kun tietää millaista raskaus, synnyttäminen ja vauva-aika on :'( minulla on niin niitä aikoja ikävä.

 

Hei,
monilla tuntuu tuolla vanhemmasakin ketjussa ensimmäinen tulleen helposti mutta toinen onkin jo eri juttu.. sama homma täällä, 11v. poika tuli aikoinaan helpoimmalla mahdollisella tavalla eli "kertarysäyksellä", nykysen miehen kanssa yritetty nyt liki pari vuotta täysin tuloksetta. Aina ne p**keleen veret tulee ajallaan..

Epäilen että mulle tuli endo melko pian pillereiden lopetuksen jälkeen. Toinen ongelma on limakalvo joka jää jostain syystä ohueks, pelkään että sen pilasin liian pitkäaikasella pillerienkäytöllä (8v). Menkat on tosiaan aivan erilaiset kun joskus ennen muinoin, ei oo normaalirunsaiks enää pillereiden jälkeen muuttunu. Miehessäkin on vähän häikkää, nopeet siittiöt puuttuu.. että näillä tässä sitten pitäs yrittää vielä raskaaks tulla!
Eiköhän sitä ala jo hiljalleen uskoo että on melkosen turha toivoo enää mitään luomuihmeitä :'( mutta kaipa sitä joku laiha toivo kytee joka kuukaus aina sinne vaihdevuosiin...vaikee se on tällästäkään tilannetta hyväksyä kun on pienestä pitäen haaveillu suurperheestä ja lapsilaumasta.. eräässä lapsuuden lempitarinoistani oli muori joka asui kengän muotoisessa talossa ja sillä oli sata lasta..!!

 

Just MM77 - sen sadun muistan minäkin! Tosi kiva, että löytyy täältäkin "heimosisaria". Ja kiitos edellisen sivun nostatuksesta, en olisi noin kauas osannut lähteä etsimään...

Taitaa vaan olla meidän kohdalla hieman liioiteltua se sata lasta- mutta jos nyt edes vielä kerran tärppäis!
Meillä tytön jälkeen ei olla käytetty mitään ehkäisyä, ja ei ole ollut meininkiäkään lähteä alulle. Vaikka ihan "vanhasta muistista" kyllä ovulaation aikaan lämmittelin petiä...
Mites muiden ehkäisyt tässä välillä? Meillä lapsettomuus jäi epäselväsksi syyksi, tarpeita on molemmilla vaan kun ei lähde, niin ei...

 

rentunruusu, siltä kyllä tuntuu että tuskimpa joutuu ehkäsyistä murehtiin enää koskaan jos nyt jotain hyvääkin tilanteesta koittaa löytää!
Mutta siis jos nyt kuvitellaan että muutaman vuoden päästä meillä se suurperhe olis niin varmaankin se rytmimenetelmä-kortsulinjalle menis. Lamauttavilla hormooneilla en ainakaan enää ikinä aio kroppaani sotkee! Mulle ei sitäpaitsi monikaan pillerimerkki enää käy (käytännösä 3), kun pitäs olla migreenin takia jotain luonnonestrogeenia tai pelkkää progestiinia.. mutta siis nyt tuntuu vahvasti siltä että tulkoon ihan kaikki jotka vaan on tullakseen!! :saint:

 

hei taas.No niin,"kivikautiset"tuli taas ja ottaa päähän.Maha kipeä ja v.... :/ .Meillä mies on tutkittu ja siittiöt kunnossa,sanovat että nopeita uimareita ovat. Omat hormoniverikokeet ovat kunnossa,joten tutkitaan lisää.Huomenna olisi eka aika lapsettomuusklinikalle.Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat.
Mulla on kerran poltettu endometrioosia laparoskooppisesti,mutta nyt ultran mukaan sitä ei pitäisi suuremmin olla,mutta katsellaan,ehkäpä huomenna ollaan hieman viisaampia. Ja tietty mulla tuo ikä tuo myös oman lisänsä soppaan.

 

Hannalle iso tsempit :hug: kera huomiseen!
Tule kertomaan sitten, mitä tuumasivat liäkärissä!

 

Lääkärissä käyty,ja miettiliääksi veti.Endoa kohdun takaseinämässä taasen.Lääkäri sitä mieltä että kun ottaa huomioon iän ja endometrioosin,ei ruveta odottelemaan ja tutkimaankaan että mahtaisiko munajohtimet olla auki,vaan suosittaa keinohedelmöitystä.Tänään otettu liuta verikokeita ja huomen aamulla lisää.
Onko kellään kokemusta munarakkuloiden kypsyttelystä ja injektiohoidoista ja siitä itse rakkuloiden keräilystä?.Ei kuulosta mitenkään mieltä ylentävältä toiminnalta pistoksineen ja sensellaisineen.Jotenkin nyt mieli maassa ja ei oikein jaksa iloita tuosta kauniista kesäillasta.
Toive "luomuvauvasta"kuitenkin elää,jospa sittenkin tärppäisi ennenkuin mennään seuraavan kerran lääkäriin.
Kiitos Tikru-72 tsempistä. :flower:

 

HannaG: minulla on kokemusta tuosta revohkasta kaksi kertaa. Ekalla kerralla tärppäs heti! Vaan myönnetään, on aikamoinen aikataulusähläily ja lääkekulupompsi, puhumattakaan siitä miten henkisesti se on raskasta. Mutta sen kestää- kun päämäärä on selkeä!
Mieti rauhassa- ja muista, ettei sekään ole lapsen saannin tae! Tuota asiaa joudun itsellene tolkuttamaan jatkuvasti, kun hoidoissa käymme.

 

mä nyt en kuulu tänne kun kakkosta ei viel suunnitteilla mutta kysyisin tuosta pilleri jutusta että jos ne aloittaa synnytyksen jälkeen niin voiko olla raskaaksi tuleminen seuraavan kerran vaikeaa????
Kun olen kovasti miettinyt että uskallanko aloittaa pillereitä uudestaan...

 

hei taas.
Tosiaan mietityttää ensinnäkin se kuinka pahasti tai paljon ne hormonitasot heittelee,kun ne omat hormonit ensin "ajetaan alas"ja sitten ruvetaan ottamaan niitä pistoksia?Onko ollut pahoja mielialan heilahduksia tai muuten pinnan kiristystä?
Miten kivuliasta se munarakkuloiden kerääminen on? Tietty kipukynnys on yksilöllistä,mutta lääkäri sanoi että voi myös tehdä narkoosissa,mietiskelen vaan että kuinka pirusti se sitten tuntuu.Annetaanhan siinä tietty kipu-ja rauhoittavaa lääkettä.
Kävin tuossa ostamassa ovulaatiotestinkin,toistaiseksi ei kyllä ole mittari värähtänytkään hormonien suuntaan.

 

juu,on olemasa kynä,samantyyppinen kuin insuliinikynä,mutta sitä ei voi kaikissa tapuksissa käyttää,se olisi tosi kätevä.
Mulla on ammatti-ja tietotaito noiden neulojen ja ruiskujen suhteen omasta takaa,mutta itseään pistäminen ei kuulu suosikkeihin.

 

Joo. Ei ole päivänselvää pikkukakkosen saanti, ei. Toinen ICSI hoitomme ei tuottanut tulosta.
Ihan hirveältä tuntuu alkaa asennoitua ajatukseen, että meille voi käydä myös niin- että emme enää toista lasta saakaan! Mä hölmö kun en ole asiaa tuolta kannalta ajatellut aiemmin! :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

juu,ei tosiaankaan ole päivänselvää,ja muutama vuosi ei ollut edes mielessä että toista muksua hankkisi,edellisssä laparoskopiassa olin jo sitä mieltä että voivat viedä vaikka kaikki pois jos tarvii,mutta niin se elämä heittelee... :headwall:

 

Tuolla aiemmassakin ketjussa pistäydyin, mutta hypätään nyt tännekin. Ei vaan tule niin paljon juteltua kun mitään muutosta ei mihinkään suuntaan tapahdu. Eli meillä esikoinen aikoinaan kertalaakista, nyt jo ikää kymmenen vee. Sitä toista lasta ei sitten vaan kuulunutkaan (syynä ilmeisesti se, että munanjohtimet on paskana venyttyään ekassa raskaudessa, ne kun on mulla kiinnikkeillä kiinni kohdussa ja ties missä ). Saimme sitten ekalla yrityksellä ivf-kaksoset, jotka menevät ensi vuonna jo esikouluun, mitään ehkäisyä ei ole käytetty edellisen synnytyksen jälkeen, kierto kellontarkka, mutta raskaus ei ala. En usko, että tulisin enää koskaan spontaanisti raskaaksi -ja jos tulen, on kohdunulkoisen riski huomattava. Tässä odotellaan, että budjetissa olisi varaa uuteen ivf-hoitoon, meitähän ei enää kunnalliselle puolelle oteta. Siinä tämä tarina lyhykäisesti, kerron sitten jos päästään joskus sitä pikkunelosta tekemään. B)

 

moikka

en nyt oikein tiedä minne kuuluisin.. vai kuulunko minnekkään...

meillä siis tilanne että poika syntyi joulukuussa -05.. kakkosta ruettiin toivomaan -07 vuoden alussa.. kesällä tärppäsi ja la:n olisi pitänyt olla nyt maaliskuussa.. mutta pikkuisen todettiin kuolleen kohtuu kun viikkoja olisi pitänyt ola n. 12 :'( lääkkellinen tyhjennys minulle tehtiin heti syyskuun alussa
sen jälkeen on odotettu ja toivottu mutta mitään ei tapahdu.. kivut on kovat ja vasemmassa munasarjassa jotain rakkuloita.. lapsettomuushoitoihin ei kuulemma pääse kun alkaa lomat.
tässä alkaa olemaan aika rikki.. juu tiedän.. monet on yrittäneet varmasti pidempäänkin ja ei ehkä mulla valittamista mutta vauvaa tänne toivotaan kovasti.

tuli mieleen että onko kukaan kokeillut homeopatiaa/kuullut sen vaikutuksista tässä asiassa.

luulen että itessä se vika on kun tuon "keskeytyksen" jälkeen oma kroppa ei ole pelannut ja kierrot mitä sattuu.. :ashamed:

 

hei taas...mä kokeilin omenaviinietikkaa tabletteina,ei ainakaan toistaiseksi ole auttanut,mutta tietty sekin on yksilöllistä.Ja sanovat että foolihappo auttaisi myös.Ja ehdottomasti kannattaisi välttää aspartaamilla makautettuja tuotteita,aspartaami heikentää solujen kiinnittymistä.

Nyt meni taasen munasolut ja muut hukkaan,maha kipee ja kk:t alkamassa,ah,niin riemuisa fiilis...ja duunissa pitäis jaksaa hymyillä,onneksi rauhallista,toistaiseksi.
Tämä vaan tietää sitä että aika kulumassa umpeen luomutoiveista,elokuussahan aika sitten jatkoihin.

 

Tuttu tunne tuo Hannan "Yritän jaksaa hymyillä" , naama irveessä . . .
Koko kesäkuun on vastava olo ollutkin, toivottavsti heinäkuisen loman myötä osaisi hymyillä ihan vapautuneestikin!
Täällä yritetään pitää lapsettomuus ajatusta loitommalla, vaikka se kyllä tuntuu olevan vaikeaa.
Pistin vauvan vaatteita ja hoitotarvikkeita pois, peruin jopa lehdenkin. Luotto siihen, että vauvan vielä sais on koetuksella. ... Salainen toive tietenkin, että kun on noin vahva luovutusfiilis - - - > se sittenkin tärppäisi!!!

Oletteko te muut näin höpsöjä ? ? ?

 

Mä oon niin taikauskonen että varmaan jos (tai siis KUN!) joskus tää homma onnistus niin venytän kaikkee viimeseen saakka.. neuvolaan meen vasta kun suurin keskenmenovaara on ohi, äitiysrahaa haen vähän ennen aikarajan umpeutumista, pinnasänky tuodaan kämppään kun tullaan "kahdentuneena" kotio sairaalasta, jne. Tosin on sitä tullu mietittyä jo niiden kaikkien vauvanvaatteiden, lelujen, vaunujen ym. myymistäkin joita siellä varastossa on nyt vuoskausia haudottu... :ashamed:
Niin on moneen kertaan oltu luovutusfiiliksissä täälläkin ja silti aina salaa toivonu että jospa nyt kumminkin.. ihan viimeaikoina kun endo varmistu niin on tuntunu ihan oikeesti siltä että eipä tästä taida kyllä mitään enää ns. normaalitavoin tulla tuskin se pieni toivo mikä joka kuukausi on, ikinä mihkään jää, mutta ei sitä enää yhtä paljoo odota/usko tapahtuvaks.

~Ihmeitä tapahtuu, MUILLE - ei mulle..~

~Mikä ei tapa, se v**uttaa!~

 

Päivää.
Pakkasin tänä aamuna Venäjälle lähtemään taas kasan vauvan vaatteita. Mutta jätin, nyt siemeneks vielä pari laatikollista kotiinkin.
Keväisen negan jälkeen olen alkanut pohtia, että
- entäs jos mä olen jo ollut ensimmäisen ja viimesen kerran raskaana?
- että en enää omaa lasta saa ja se kaivattu vauva-aika on jo ohi?
Näitä olen miettinyt koko kesäkuun ja ollut järkyttynyt itsestäni, kuinka olen saattanutkin olla niin naiivi etten ole moista vaihtoehtoa tullut edes ajatelleeksi ?!?!

Meillä lapsettomuuden syy on selittämätön. Minulla kierto kohtuullisen normaali, miehellä hieman laimeet simpat mutta ihan kohtuulliset mahdollisuudet olis luomustikin onnistua. Munasoluni rakennetta on arveltu, että se ei normaalisti läpäise siittiöitä.
Voi kun tulis edes yksi niin heikko munasolu, että alkas homma edetä...

Tämmösin ajatuksin eteenpäin. MOI!
:heart: Halit kaikille!

 

Heips!

Pakkko kirjoittaa. Luin molemmat sivut ja tunnistin teidän jutuissa niin monia itseänikin míetityttäviä asioita.

Meillä 5v. lapsi, joka ilmoitti tulostaan reilun vuoden yrittämisen jälkeen, juuri kun ensi askeleet kohti lapsettomuustutkimuksia oli otettu. Nyt reilu kolme vuotta toivottu hälle pikkusisarusta, mutta eipä ole saatu. Tuohon aikaan on mahtunut lähes kaksi vuotta luomuryitystä ilman minkäänlaista tulosta ja vuoden aikana 3inssiä ja 1ivf. Näistä kolme tuulimunaraskaustta. Aika käsittämätön saldo kun sen tähän kirjoittaa. :'( Kaikki mahdolliset tutkimukset ja testit tehty ja selittämättöminä tätä pitkää taivalta kuljetaan.

Välillä tuntuu, että pitäisi jo luovuttaa ja antaa olla, mutta sitten taas toisina päivinä jaksaa vielä uskoa ja toivoa. Syksyllä olisi tulossa pakastealkion siirto, joten se nyt ainakin vielä jaksetaan yrittää.

Tuo vauva-tavaroiden säilyttäminen/poislaittaminen on hurja juttu. Itse olen käynyt tässä vuosien aikana kätkössä olevat vauvanvaatelaatikot läpi useaan kertaan, joka kerta joitain vaatteita saan laitettua pois, mutta ei missään nimessä kaikkea. Hirvittää ajatus, että jos lopulta tulee hetki, ettei niille enää käyttäjää meidän perheessä ole, miten ne sitten saa laitettua pois.

Jaksetaanhan vielä toivoa? Ja hienoa että tällainen ketju on palstalle ilmaantunut.
Mukavaa kesäsunnuntaita teille kaikille! :flower:

 

Jos millään ei raaski kaikkee vauvatavaraa laittaa pois niin voihan niitä säilyttää lapsenlapsille niin, kai tässä voi kohta jo alkaa mummoutumista ootteleen jos ei muuta...

 

Niinpä mm77. Kiva sitten tosiaan isoäitinä nähdä miniän tympeä ilme, kun mummuna kannan hänen eteensä kasan antiikkiaikaisia vauvatarvikkeita ja vaatteita. Mutta antamisen ilon ainakin siitäkin saa, jos ei muuta.
No ei vaiskaan! Ihan tosissaan oikeasti on kiva joitain oikeasti itselle tärkeitä vaatteita juuri tuota varten säästää, muttei kuitenkaan ihan kaikkea kai voi.

Saanko vielä udella teiltä?! Miten moni teistä kaipaa sen tärkeimmän eli itse vauvan lisäksi myös raskausaikaa? Itselleni raskausaika oli ihanaa ja seesteistä aikaa. Pitkä odotuksen odotus kun oli vihdoin päättynyt ja sai vain odottaa, vaikka näin jälkikäteen olen moneen kertaan miettinyt, mitä kaikkea olisi voinutkaan matkan varrella tapahtua tai mennä pieleen, ei sitä osannut edes pelätä. Nyt tuntuu, että tilanne olisi aivan erilainen. Kolmen lapsettomuusvuoden ja kolmen keskenmenon jälkeen tuntuu siltä, että vauvojen syntyminen tähän maailmaan on niin suuri ihme, ettei sitä oikein voi edes käsittää. Mitenköhän paljon sitä tällä kertaa odotusaikana kaikkea panikoisi?

Aurinkoisia päiviä teille kaikille! B)

 

Joo, raskaus on ollu elämän parasta aikaa, vaikka muuten asiat (suhde) ei ollu paras mahdollinen,.. onhan se aivan erilaista helposti alkaneen tärpin jälkeen ku useiden vuosien jatkuvan pettymysten.. melkeimpä kauhulla odotan jo sitä kuinka jatkuvassa paniikissa ja keskenmenon pelossa sitä sitten on, kun raskaus ois saatu aikaan hirveellä vaivalla ja kalliisti eipä mitään kovin nautinnollista aikaa.. no ehkä sitten jo helpottaa kun raskaus ois yli puolen välin, tai niin pitkällä että lapsi vois selvitä jo keskosenakin...
Ihan käsittämättömältä tuntuu nykysin että sitä on joskus oikeesti ollu raskaana, ei sitä enää kunnolla muistakaan!


-mm77-