vierailija
Oma työni on jatkuvaa ja välitöntä toisten ihmisten tarpeisiin vastaamista.
Tykkään työstäni paljon, mutta työpäivän jälkeen en usein haluaisi nähdä enää yhtään ihmistä enkä puhua kenellekään. Jotenkin se rupattelukiintiö on ihan täynnä. Ennen tein töitä joissa toisia ihmisiä näki vain tauolla. Töiden jälkeen sitä oli täynnä virtaa pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ja mitä enemmän ympärillä oli porukkaa, sen parempi. Mietin aina välistä, että siinä työssä oli omat hyvät puolensa ja ehkä sovin siihen paremmin. Nythän on vähän hullu tilanne, että se sosiaalinen energia menee tuntemattomille ihmisille, ei niitä jotka on omassa elämssä tärkeimpiä.
Mites muilla?
Tykkään työstäni paljon, mutta työpäivän jälkeen en usein haluaisi nähdä enää yhtään ihmistä enkä puhua kenellekään. Jotenkin se rupattelukiintiö on ihan täynnä. Ennen tein töitä joissa toisia ihmisiä näki vain tauolla. Töiden jälkeen sitä oli täynnä virtaa pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ja mitä enemmän ympärillä oli porukkaa, sen parempi. Mietin aina välistä, että siinä työssä oli omat hyvät puolensa ja ehkä sovin siihen paremmin. Nythän on vähän hullu tilanne, että se sosiaalinen energia menee tuntemattomille ihmisille, ei niitä jotka on omassa elämssä tärkeimpiä.
Mites muilla?