Sovittiin että synnytän yksin.. :(

Kolmas tulossa siis,ja ongelmia lapsenvahtien kanssa.
Mun äiti on ainoa hommaan kelpaava,miehen äiti on mieleltään hiukan sairas,ja mun siskot ovat liian kiireisiä sekä lapsille aika vieraita.

Oma äitini on ihan ok,tosin kakkosta synnyttäessäni oli ottanut humalat vaikka esikoinen oli hänellä hoidossa.Esikoinen oli 6 v joten en pahasti pultteja siitä vetänyt..

Mutta kai se on niin,että pitää ne lapset sitten itse hoitaa....ja mies jää kotiin lasten kanssa kun lähden synnyttämään. Kai minä siellä yksinkin pärjään?
Mies tulisi sitten lasten kanssa käymään myöhemmin.

Todennäköisesti stressaisin enemmän jos mies olisi mukana,siis siitä että miten lapset pärjäävät...

Kokemuksia,vinkkejä?

 

Millä tavalla äitisi on hommaan kelpaava jos vetää kännit hoitaessaan lasta?

 

Onnistuisiko esim. hoitajan palkkaaminen? Näin ollen ei tarvitsisi pelätä humaltunutta mummoa, mutta isä pääsisi mukaan.

 

Mäkin olen synnyttänyt esikoisen yksin ja hengissä selvisin. Joskin mulla oli lähes koko ajan siellä joku opiskelija ja hetkenaikaa joku mulle täysin tuntematon tukihenkilökin.

En mä noista synnytyksistä juuri mitään muista, kun olen ollut niin kipeänä. Joten sinänsä sama olisiko mies ollut näissä jälkimmäisissä mukana vai ei

 

Mä synnytin esikoisen yksin, en kokenut sitä mitenkään kamalaksi. Mä oon ehkä oikeesti sitä mielstä että naisen vähän niinkuin kuuluukin selvitä siitä yksin, ei sillä miehellä todellista virkaa siinä tilanteessa ole. (kivittäkää vaan) Naisessa ja äidissä on voimaa selviytyä pahemmassakin paikassa ilman miestä. Kuopuksen knassa mies oli seurana jonkin aikaa mutta lähti sitten pois kun kävi liian eritteiseksi touhu.
Ja läheinen, hyvä, tasapainoinen, rakastava isäsuhde tuolla noihin tyttöihinsä silti on, lapset on jo teisi-iässä.

 

Minä olen synnyttänyt toisen ja viidennen yksin.

 

Mitä jos kuolet ja miehesi onkin kotona? :O

 

Mitä jos kuolet ja miehesi onkin kotona? :O

No mitäs se mies sille kuolemalle voi, vaikka olisikin samassa salissa?

 

Oli aivan yleistä yksin synnyttää 70-luvulla, en olisi edes huolinut sinne miestä mukaan.

 

Löytyykö ketään kaveria tai muuta tuttua?

Meillä ei ole ketään sukulaisia jotka voisivat auttaa lasten kanssa. Kakkosta kun piti lähteä synnyttämään oltiin koottu hoitorinki useammasta kaverista. Erinäisistä syistä jouduttiin tuonne lähtemään kolmeen otteeseen: ensimmäisellä ja toisella kerralla yksi kaveri hoiti esikoista, kolmannella kerralla jolloin kakkonen lopulta syntyi oli toinen kaveri vuorossa.

Kolmosen kohdalla oli suunniteltu sektio ja isommat päiväkodissa.

Tulevan nelosen kohdalla on varsinaiset sotasuunnitelmat. Kuopus menee miehen kaverille hoitoon ja isommat kouluihinsa. Koulupäivän jälkeen isompien avustajat tulevat kotiin hoitamaan lapsia. Yhteensä kolme hoitajaa siis hommattuna.

 

[QUOTE="näin meillä";27435477]Mä synnytin esikoisen yksin, en kokenut sitä mitenkään kamalaksi. Mä oon ehkä oikeesti sitä mielstä että naisen vähän niinkuin kuuluukin selvitä siitä yksin, ei sillä miehellä todellista virkaa siinä tilanteessa ole. (kivittäkää vaan) Naisessa ja äidissä on voimaa selviytyä pahemmassakin paikassa ilman miestä. Kuopuksen knassa mies oli seurana jonkin aikaa mutta lähti sitten pois kun kävi liian eritteiseksi touhu.
Ja läheinen, hyvä, tasapainoinen, rakastava isäsuhde tuolla noihin tyttöihinsä silti on, lapset on jo teisi-iässä.[/QUOTE]

Minun miehestäni ei ollut yhtään mitään apua synnytyksessä -tai no oli ponnistusvaiheessa, kun hän pyyhki hikeä otsaltani ja rinnuksiltani, mutta siitäkin piti joka välissä muistuttaa, että pyyhi nyt... Kivuissa pärjään paremmin yksin, kun saan keskittyä rauhassa niistä selviytymiseen. Halusin kuitenkin ehdottomasti, että mieheni oli synnytyksessä mukana, koska jälkikäteen oli kiva kun oli joku, jonka kanssa pystyi keskustelemaan tapahtumista ja se hetki tuntui tärkeältä, kun lapsi syntyi oli se vaan sen verran ihmeellistä ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla. Yhteinen kokemus on minusta se juttu, ei selän hierominen.

 

Minun mielestä lapsi on yhteinen asia. Molemmat ovat yhtä "velvollisia" olemaan synnytyksessä mukana. Ymmärrän toki Ahdistus tilanteesi. On varmasti vaikea päätös mennä yksin synnyttämään.

Itse en olisi selvinnyt niin hyvin synnytyksestä ilman mieheni tukea.

Toivon sinun itsesi kannalta, että keksitte jonkin ratkaisun tuohon tilanteeseen. Joku oli ehdottanut lapsenhoitajan palkkaamista, voisi olla hyvä ajatus?

Ja vielä: minkä ihmeen takia tänne tullaan selitteleemään 70-luvusta, nyt eletään vuotta 2012!! Maailma on muuttunut paljon tuossa ajassa! Se mitä oli silloin, ei mielestäni päde enää nykyään.
Isyyslomatkin ovat varmaan ihan turhia kun niitä ei ollut viel 70-luvulla?

 

Samaa mieltä kuin angelinaa,en kyllä menisi yksin synnyttämään miehen tuki niin tärkeä.

 

Itsekin olin niin kipeä,että en juurikaan edes muista miehen läsnäoloa.

ja tosiaan meillä ei ole muita lapsenvahteja kuin äitini, ja USKOISIN että hän olisi selvinpäin jos jäisi lasten kanssa. nythän nuorempi on vasta 2 v.

Mutta kun ei voi olla varma :/ Tietää kyllä mielipiteeni!

Jos synnytys käynnistyy päiväsaikaan,saan pikkusisareni kyllä lapsia hoitamaan,mutta yöksi pitää miehen tulla kotiin ehdottomasti...

kerpele,en tiedä

 

Niin tosiaan päiväsaikaan pikkusisko voi tulla useammaksi tunniksi,mtta omasta elämäntilanteestaan johtuen ei varmasti pidemmäksi aikaa.ja äitiini en niin paljoa luota.

Äitini piti tänään olla 2 -veen kanssa,kun mulla oli hammaslääkäri.Äiti kuitenkin perui koska toisen siskoni lapset olivat myös vailla hoitajaa :/ kovin luottavaisin mielin en häntä olisi edes ´varaamassa´.

 

Olen synnyttänyt molemmat lapset yksin, eipä siinä ole muuta ehtinyt stressaamaan kuin itse synnytystä. Esikoinen oli toisen syntyessä vaarillaan hoidossa sen puolitoista vuorokautta mitä sairaalassa kerkesin olla, ja sitten tuli kotiin kanssamme normaalisti

 

Olisit miettinyt asioita ennenkuin aloitte 3 tekemään,nuo asiat pitää ottaa huomioon.

 

No herrajumala,en minä raskautta alkaisi tämän takia perumaan vauva syntyy joka tapauksessa,synnytin sitten yksin tai miehen kanssa. ja kovasti suunnittelin että tällä kertaa yksin, mutta tottakai se arveluttaa.

 

Olisko sulla ketään kaveria joka lähtis sun mukaan synnyttään?

 

Annella on nyt huono päivä tai on iki-ilkeä.

Hyvin se menee. Jos tarvitset tukihenkilöä niin doula voisi olla hyvä. Harvassa maassa isät edes ovat mukana. Eikä ole kauaa kun Suomessakaan tulevia siejä ei päästetty synnytyksiin mukaan. Tsemppiä!

 

[QUOTE="näin meillä";27435477]Mä synnytin esikoisen yksin, en kokenut sitä mitenkään kamalaksi. Mä oon ehkä oikeesti sitä mielstä että naisen vähän niinkuin kuuluukin selvitä siitä yksin, ei sillä miehellä todellista virkaa siinä tilanteessa ole. (kivittäkää vaan) Naisessa ja äidissä on voimaa selviytyä pahemmassakin paikassa ilman miestä. Kuopuksen knassa mies oli seurana jonkin aikaa mutta lähti sitten pois kun kävi liian eritteiseksi touhu.
Ja läheinen, hyvä, tasapainoinen, rakastava isäsuhde tuolla noihin tyttöihinsä silti on, lapset on jo teisi-iässä.[/QUOTE]

Tekisi kyllä mieli kivittää Ymmärrän ettet itse kokenut miehen paikallaoloa tarpeelliseksi ja olet sitä mieltä ettei mies pysty tarjoamaan tukea synnyttävälle, mutta aika voimakkaasti ilmaistu.. Ei naisen mielestäni todellakaan tarvitse selvitä synnytyksestä yksin jos ei halua ja on tukea mahdollista saada. Miten suhtaudut sektioon? Siinähän nainen ei toimi yksin vaan saa ulkopuolista apua

Itse en suostuisi synnyttämään kuin äärimmäisessä hädässä yksin. Mieheni tuki minua henkisesti ihan vain olemalla paikalla ja jakamalla synnytykset kanssani. Ilman miestäni synnytyksistä olisi voinut jäädä paljon turvattomampi olo. Synnytykseni ovat olleet erittäin nopeita ja rajuja ja varsinkin esikoisesta olisin ollut aivan paniikissa yksin. Kätilö ei kiireiltään kerennyt vastata kutsuihin kovin nopeasti ja vauva oli jo puoliksi ulkona kun hän saapui.

Ap älä jätä lastasi hoitoon äidillesi jos vaarana on juominen. Ei kuulostaa hänkään kovin luotettavalta hoitajalta Miten olisi MLL.n hoitaja tai joku ystävistänne? Varmasti pärjäät myös yksin jos vaihtoehtoija ei ole!

 

Mies on ihana tuki avautumisvaiheessa kieltämättä....Mutta ponnistusvaiheessa en häntä enää edes huomannut.

Täytyy varmaan jutella asiasta vielä.kaikki on oikeastaan kiinni siitä, mihin aikaan synnytys käynnistyy Jotenkin on tosi hankalaa ylipäätään jättää lapsia hoitoon! En tiedä miksi.
2-v herää öisin useamman kerran,ja nukahtaa uudelleen vain kainaloon.En usko että häntä saisi kukaan edes rauhoittumaan kun yöllä herää.

 

Surullliselta tuntuu tuo tilanne, että ystäviäkään ei sitten ole. Sellaisia joille olisitte ollut tukena, joiden kanssa jakaisitte arkea, jotka nyt olisi tukena. Sellaisia jotka olisi lapsille läheisiä ja tuttuja, tai äidille...

Pitäiskö sitä elämää jotenkin ehkä muokata vähän sosiaalisemmaksi ja jakavammaksi?

Mutta kai siellä yksinkin sitten selviää. Ammattidoula?

 

reippain mielin vaan synnyttämään. Olen synnyttänyt kaksi nuorinta lastamme ilman että isä ollut paikalla. Tullut sitten sairaalaan lasten kanssa myöhemmin. En oikeastaan sitä miestä sinne kaivannutkaan. Meillä sama tilanne ettei isovanhemp. saatavilla hoitajaksi. ja omat sisaret kaukana

 

Mä olen kakosen synnyttä ilman isän läsnäoloa..Tosin eipä siinä kerenny ees toista kaivata paikalle,ku toi laps tuli vauhdilla maailmaan..Oli tietty mies tulossa sairaalaan,mutta eihän se ehtiny paikalle ku matkaa oli..Sai soittaa sitte,että älä pidä kiirettä ku tää synty jo. Ei se oo yhtään kamala kokemus synnyttää ilman miestä/lapsen isää ja ennakkoon ei ees kannata "pelotella" itteään sillä,että saattaa joutua synnyttään ilman tuttua tukea.
Oli kerenny 60kilsan matkasta ajaa vasta 5kilsaa