Suomalaisten vääristyneet vaatimukset lapsiperhe-elämästä ajavat väkiluvun laskuun

Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku pienenee pienenemistään ja on jo reippaasti alle väestön uusiutumisrajan. Useimmat nykyajan potentiaaliset vanhemmat kertovat lisääntymisestä pitäytymisensä syyksi taloudellisen tilanteen. Samaan aikaan meillä kuitenkin menee pitkällä aikavälillä ajateltuna taloudellisesti ylivoimaisesti paremmin kuin koskaan.

Mistä moinen ristiriita? Selkeästi syynä on se, että ajan myötä lapsiperhe-elämälle asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet vielä kovempaa tahtia kuin yleinen elintaso.

Valtaosa suomalaisista asettaa nykyään perheen perustamisen ehdoksi ainakin seuraavat asiat:
- omakotitalo lähiöstä tai maaseudulta isolla pihalla
- jokaiselle lapselle oma huone
- perheellä vähintään kaksi autoa
- runsaasti rahaa käytettäväksi lapsen leluihin ja harrastuksiin, mm. urheiluharrastus seurassa ja/tai musiikkitunnit konservatoriossa lapsille ja pihalle jättitrampoliinit sun muut ovat jonkin sortin vähimmäisvaatimus
- vanhemmilla on oltava valmius uhrata omasta vapaa-ajastaan merkittävä osuus lapsen kyydityksiin omalla autolla, lapsen harrastuksiin osallistumiseen ym.

On selvää, ettei rikkaassakaan Suomessa tällaisten vaatimusten täyttäminen onnistu kuin osalta ihmisistä tai sitten "riittävä" elintaso kyetään täyttämään vain yhdelle tai kahdelle lapselle, jolloin suomalaisten määrä jatkaa laskuaan kuolleiden määrän ylittäessä syntyvien määrän.

 

Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku pienenee pienenemistään ja on jo reippaasti alle väestön uusiutumisrajan. Useimmat nykyajan potentiaaliset vanhemmat kertovat lisääntymisestä pitäytymisensä syyksi taloudellisen tilanteen. Samaan aikaan meillä kuitenkin menee pitkällä aikavälillä ajateltuna taloudellisesti ylivoimaisesti paremmin kuin koskaan.

Mistä moinen ristiriita? Selkeästi syynä on se, että ajan myötä lapsiperhe-elämälle asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet vielä kovempaa tahtia kuin yleinen elintaso.

Valtaosa suomalaisista asettaa nykyään perheen perustamisen ehdoksi ainakin seuraavat asiat:
- omakotitalo lähiöstä tai maaseudulta isolla pihalla
- jokaiselle lapselle oma huone
- perheellä vähintään kaksi autoa
- runsaasti rahaa käytettäväksi lapsen leluihin ja harrastuksiin, mm. urheiluharrastus seurassa ja/tai musiikkitunnit konservatoriossa lapsille ja pihalle jättitrampoliinit sun muut ovat jonkin sortin vähimmäisvaatimus
- vanhemmilla on oltava valmius uhrata omasta vapaa-ajastaan merkittävä osuus lapsen kyydityksiin omalla autolla, lapsen harrastuksiin osallistumiseen ym.

On selvää, ettei rikkaassakaan Suomessa tällaisten vaatimusten täyttäminen onnistu kuin osalta ihmisistä tai sitten "riittävä" elintaso kyetään täyttämään vain yhdelle tai kahdelle lapselle, jolloin suomalaisten määrä jatkaa laskuaan kuolleiden määrän ylittäessä syntyvien määrän.

 

Olen miettinyt samaa, minulla on kolme lasta mutta "vain" kaksi huonetta lasten käyttöön. Tämä tuntuu järkyttävän joitakin, ei kyllä lapsia itseään.
Ja taloudellisesti pärjätään, mitään ylimääräisiä ei kyllä pystytä hommaamaan. Ensi talven lomareissua varten säästetään jo. Kesällä ei reissata, uimaranta ja muu toiminta lähellä riittää. Olisi saanut lasten hankintaa lykätä aika pitkälle jos kaikki pitäisi olla etukäteen valmiina!

 

Kysymys on siis siitä, että taloudellisen vakauden saavuttaminen menee lasten hankinnan edelle. Tämä ei tosin koske heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia. Seurauksena lisääntymisen painopiste on yhteiskunnan kannalta väärällä ryhmällä.

Koska kysymys on rahasta, on se myös rahalla hoidettavissa. Paluu tukijärjestelmään, joka tuotti aiemmin paremman tuloksen: enemmän lapsia keski- tai hyvätuloisille koulutetuille vanhemmille. Lapsilisät pois (tai jätetään jäljelle pieni lisä ensimmäisestä lapsesta) ja tilalle tuloverovähennykset. Kun uusi lapsi tuo perheeseen selkeän veroedun, on tuon uuden lapsen hankkimisen kynnys entistä matalampi. Onnistumista voidaan seurata tilastoista: kun koulutetun perheen keskimääräinen lapsiluku on noin 3, ollaan oikealla tiellä.

Jos joku valittaa, että hyvätuloiset voittavat enemmän, voin kertoa, että juuri se olisi tärkeää. Yhteiskunnalle diplomi-insinöörin ja maisterin lapsi on todennäköisesti paljon arvokkaampi kuin työttömän yh-äidin (isä työtön baarista napattu kertapano) jälkeläinen.

 

Kyllä minä tavallaan haluaisin vielä kolmannen lapsen. Mutta se oikeasti tarkoittaisi matkustelusta luopumista suurelta osin ja raha olisi tosi tiukalla lasten harrastusten ym suhteen. Joten jää näihin kahteen.

Olemme aika keskituloisia.

 

Ihmiskunta on jo nyt liian suuri maapallon kantokykyyn nähden. Me emme tarvitse tänne lisää ihmisiä. Länsimaiset ihmiset ymmärtävät, että sotavuosien väestövajausta ei enää ole, meitä on riittävästi. Ihmisiä on aiemmin kannustettu lisääntymään ihan siitä näkövinkkelistä, että sodan syttyessä meillä on nuoria miehiä silvottavaksi ja ammuttavaksi sotatantereilla, joten on ymmärrettävää, että tämä näkökulma ei inspiroi vanhempia tekemään lisää lapsia.
Kehitysmaissa sen sijaan vielä edetään jatkuvan kurjuuden ja sotien verottamaa elämää, jossa lapsia tehdään minkä ehditään, koska niin osa heistä kuolee ennen aikojaan. Jos tämäkin tolkuttoman lisääntymisen viemä energia käytettäisiin esimerkiksi naisten kouluttamiseen, yhteiskunnan kehittämiseen ja lapsiin kohdistuvan laiminlyönnin vähentämiseen, ei heidänkään tarvitsisi uuvuttaa itseään lapsilaumalla, joista eivät mitenkään kykene huolehtimaan.

Siitä ei kannata huolestua, ettei meille keski-ikäisille riitä tulevaisuudessa hoitajia. Tekniikka pystyy hyvin pitkälle korvaamaan hoitajan. Ja se on hyvä asia. Jokainen eturauhasvaivoista kärsviä mies voi esimerkiksi miettiä, haluaako tosiaan hoitajan katsomaan omaa pissaamistaan joka kerta kun vessaan on päästävä, siinä tilanteessa kun liikuntakyky on heikentynyt. Vai haluaako kävellä kävelyrobotin avustamana omaan älyvessaansa ja tehdä asiansa kuten teki nuorempanakin. Sama kaikessa muussakin perushoivassa. Onhan se kivempi käskeä konetta kuin sopeutua toisen ihmisen antamaan hoivaan, jonka taso voi vaihdella kovastikin.

Lapsien tekeminen on itsekästä, eikä mikään jalo ihmiskunnan hyvinvoinnin eteen tehtävä tärkeä teko. Lapsia ei pidä missään nimessä tehdä yhtäkään, jos syvällä sisimmässään ei joko halua tai kykene olemaan toista varten.

 

Lapsien tekeminen on itsekästä, eikä mikään jalo ihmiskunnan hyvinvoinnin eteen tehtävä tärkeä teko.

Jos tuo asenne omaksutaan, niin sitten lopputulos on se, että suomalaiset hiljaa katoavat ehkä lestadiolaisia lukuunottamatta. Tilalle muuttaa porukkaa Lähi-idästä ja Afrikasta jotka Suomessa asuessaankin lisääntyvät moninkertaisesti.

 

Mulla jäi yhteen lapseen rahan takia. Rahan pitää riittää vuokraan ja muihin pakollisiin menoihin.
Myöhemmin tuli ero. Se siitä lasten saamisesta.

 

Jos tuo asenne omaksutaan, niin sitten lopputulos on se, että suomalaiset hiljaa katoavat ehkä lestadiolaisia lukuunottamatta. Tilalle muuttaa porukkaa Lähi-idästä ja Afrikasta jotka Suomessa asuessaankin lisääntyvät moninkertaisesti.

Niin. Mitä sitten.
Eivätkä hekään muuten lisäänny loputtomasti. Kun naiset saavat koulutusta, heillä on väistämättä elämässä muitakin intressejä kuin lasten tekeminen. Ja toisaalta, koulutettu nainen vaatii itseltään äitinä enemmän kuin kouluttamaton nainen. Ei riitä että tekee lapsen ja pitää sen hengissä, pitää osata vähän enemmän. Silloin halu tehdä lapsia yleensä vähenee, kun ymmärtää ettei sen oman työpäivänsä jälkeen ehdi antaa kovin monelle lapselle sitä mitä nämä tarvitsevat.
Että panostetaan maahanmuuttajanaisten koulutukseen. Kerrotaan, ettei ole pakko olla miehen tossun alla ja yrittää päteä vain olemalla jatkuvasti raskaana. Että voi miettiä muitakin asioita elämässä kuin lisääntyminen, ruuanlaitto ja siivoaminen. Ehkä olen väärässä, mutta kun katsoo maahanmuuttajanaisia lapsineen julkisissa tiloissa, he eivät näytä kovin onnellisilta. Ehkä siellä pään sisällä on muitakin haaveita kuin ikuisesti lykätä lastenvaunuja.

Aivan kaikissa maissa elintason nousu johtaa lapsimäärän vähenemiseen. Niin käy myös kehitysmaissa väistämättä, arvot muuttuvat kun on varaa oikeasti valita.

 

Tämän ilmiön näkee hyvin isojen kaupunkien lähiöissä.

Betonilähiöissä kaupungin vuokratalojen pihoilla pyörii valtavia laumoja mamujen lapsia, mutta ei juurikaan suomalaisten lapsia, vaikka useimmissa taloissa vain vähemmistö asukkaista on mamuja. Suomalaisia ei selvästikään kiinnosta hankkia lapsia vielä niin alhaisella elintasolla.

Isompia määriä suomalaisia lapsia näkee vasta uusilla omakotialueilla, missä nämä leikkivät siellä talotehtaalta hankitun omakotitalon pihalla.

 

Kyse ei ole suomalaisten vääristyneistä vaatimuksista, vaan enemmänkin yhteiskuntarakenteista. Suomessa odotetaan myös äitien käyvän töissä ja se on aika mahdotonta, mikäli jaloissa pyörii iso lapsilauma. Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu sen varaan, että molemmat sukupuolet käyvät ansiotyössä.

Yhteiskunnan tuilla loisivien ja säännöistä piittaamattomien mamujen takia taannumme kyllä hyvin nopeasti kehitysmaiden tasolle, joten huoli pois aloittaja. Suomalaiset tulevat joka tapauksessa kuolemaan pian sukupuuttoon. Merkelin politiikka on vain vähän nopeuttanut sitä kehitystä.

 

Niin. Mitä sitten.
Eivätkä hekään muuten lisäänny loputtomasti. Kun naiset saavat koulutusta, heillä on väistämättä elämässä muitakin intressejä kuin lasten tekeminen. Ja toisaalta, koulutettu nainen vaatii itseltään äitinä enemmän kuin kouluttamaton nainen. Ei riitä että tekee lapsen ja pitää sen hengissä, pitää osata vähän enemmän. Silloin halu tehdä lapsia yleensä vähenee, kun ymmärtää ettei sen oman työpäivänsä jälkeen ehdi antaa kovin monelle lapselle sitä mitä nämä tarvitsevat.
Että panostetaan maahanmuuttajanaisten koulutukseen. Kerrotaan, ettei ole pakko olla miehen tossun alla ja yrittää päteä vain olemalla jatkuvasti raskaana. Että voi miettiä muitakin asioita elämässä kuin lisääntyminen, ruuanlaitto ja siivoaminen. Ehkä olen väärässä, mutta kun katsoo maahanmuuttajanaisia lapsineen julkisissa tiloissa, he eivät näytä kovin onnellisilta. Ehkä siellä pään sisällä on muitakin haaveita kuin ikuisesti lykätä lastenvaunuja.

Aivan kaikissa maissa elintason nousu johtaa lapsimäärän vähenemiseen. Niin käy myös kehitysmaissa väistämättä, arvot muuttuvat kun on varaa oikeasti valita.

Niin mitä sitten, vaikka suomalaiset katoavat? Ei mitään väliä sillä sinusta?

Mitä kehitysmaihin tulee, niin ei elintaso niissä laajalti juurikaan nouse, kun sille ei ole edellytyksiä. Sitä paitsi lisääntyminen riippuu myös kulttuurista ja uskonnosta. Monien kehitysmaiden asukkailla on selvästi uskonnosta johtuvia syitä hankkia paljon lapsia. Heidän kulttuurissaan lasten kasvatus/hoito ei myöskään ole samanlaista "huippusuorittamista" kuin Suomessa, vaan ymmärretään, että lapsi kasvaa terveeksi vaikka ei eläisikään luksuksen ja jatkuvan järjestetyn ja suunnitelmallisen virikkeen keskellä.

 

Kyse ei ole suomalaisten vääristyneistä vaatimuksista, vaan enemmänkin yhteiskuntarakenteista. Suomessa odotetaan myös äitien käyvän töissä ja se on aika mahdotonta, mikäli jaloissa pyörii iso lapsilauma. Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu sen varaan, että molemmat sukupuolet käyvät ansiotyössä.

Kyllähän nuo isompienkin perheiden äidit näkyvät hyvin käyvän töissä. Ei se sen kummempaa ole viedä viittä lasta tarhaan kuin kahtakaan.

 

Niin mitä sitten, vaikka suomalaiset katoavat? Ei mitään väliä sillä sinusta?

Mitä kehitysmaihin tulee, niin ei elintaso niissä laajalti juurikaan nouse, kun sille ei ole edellytyksiä. Sitä paitsi lisääntyminen riippuu myös kulttuurista ja uskonnosta. Monien kehitysmaiden asukkailla on selvästi uskonnosta johtuvia syitä hankkia paljon lapsia. Heidän kulttuurissaan lasten kasvatus/hoito ei myöskään ole samanlaista "huippusuorittamista" kuin Suomessa, vaan ymmärretään, että lapsi kasvaa terveeksi vaikka ei eläisikään luksuksen ja jatkuvan järjestetyn ja suunnitelmallisen virikkeen keskellä.

Se on väistämätöntä. Viisi miljoonaa vs. se muutama miljardi ihmistä, jotka eivät ole suomalaisia. Ei mitään saumaa selvitä yhtenäisenä suomalaisena kansana.
Uskonto on syöpä, joka vielä vaan kummasti riivaa ihmiskuntaa. Luulisi, että siitä pikkuhiljaa päästäisiin eroon, mutta ei. Uskon ja toivon, että jossain vaiheessa demokratia on kehittynyt niin pitkälle, että ihmiset ymmärtävät uskonnolliset valtarakenteet ja miettivät, miksi yrittää miellyttää uskonnollisia johtajia, kun nämäkin ovat ihan vaan tavallisia ihmisiä eivätkä oikeasti tiedä elämästä sen enempää kuin muutkaan. Miksi antaa jonkun kusettaa itseään, jos ei ole pakko.
Ja eihän ne kehitysmaan lapset muuten ole terveitä eikä hyvinvoivia. Eivät he voi hyvin siellä. Siksihän sieltä jokainen haluaa pois teini-ikäisestä lähtien. Jos se olisi joku onnela niin sinnehän he kaikki jäisivät, koska omassa porukassa noin yleensä ottaen on kivempaa.

 

Se on väistämätöntä. Viisi miljoonaa vs. se muutama miljardi ihmistä, jotka eivät ole suomalaisia. Ei mitään saumaa selvitä yhtenäisenä suomalaisena kansana.
Uskonto on syöpä, joka vielä vaan kummasti riivaa ihmiskuntaa. Luulisi, että siitä pikkuhiljaa päästäisiin eroon, mutta ei. Uskon ja toivon, että jossain vaiheessa demokratia on kehittynyt niin pitkälle, että ihmiset ymmärtävät uskonnolliset valtarakenteet ja miettivät, miksi yrittää miellyttää uskonnollisia johtajia, kun nämäkin ovat ihan vaan tavallisia ihmisiä eivätkä oikeasti tiedä elämästä sen enempää kuin muutkaan. Miksi antaa jonkun kusettaa itseään, jos ei ole pakko.
Ja eihän ne kehitysmaan lapset muuten ole terveitä eikä hyvinvoivia. Eivät he voi hyvin siellä. Siksihän sieltä jokainen haluaa pois teini-ikäisestä lähtien. Jos se olisi joku onnela niin sinnehän he kaikki jäisivät, koska omassa porukassa noin yleensä ottaen on kivempaa.

Ei suomalaisten häviäminen ole väistämätöntä. Hyvin on mennyt jo tuhansia vuosia. Kuten myös useimmilla muilla pienillä kansoilla.

Kehitysmaissa toki harva on hyvinvoiva länsimaisilla aineellisilla mittapuilla. Mutta toisaalta lasten teon vauhti ei valtavasti hiljene myöskään silloin kun entinen kehitysmaan asukas muuttaa länsimaiden maahanmuuttajalähiöihin ja alkaa saada länsimaisen elintason takaavaa sosiaalitukea. Se on sitten sitä uskonnon ja kulttuurin vaikutusta.

Protestanttiset maat ja muutama muu poislukien uskonto ei ole häviämässä mihinkään. Esim. islamilaisessa maailmassa (mukaan lukien maahanmuuttajalähiöt länsimaissa) tie on yleisesti ottaen kohti aina vaan radikaalimpia uskontulkintoja.

 

Toinen ongelma on se, ettei löydy kumppania. Tunnen todella monta sinkkunaista, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät kelpaa yhdellekään miehelle, joka haluaisia myös lapsia. Onneksi nykyään lapsia voi hankkia myös ilman miestä, joten jääköön nämä lapsia haluamattomat miehet sitten sukunsa viimeisiksi. Tietysti nyt kun trendi on se, että lapsia tehdään yksin, pitäisi yhteiskunnan rakennettakin muuttaa, esim niin, että lapsen kanssa vietetyt vuodet nostaisivat myös eläkettä, ja että verotuksessa huoltajan tulot jaettaisiin huollettavien määrällä, ja veroprosentti määräytyisi sen mukaan.

 

Niin mitä sitten, vaikka suomalaiset katoavat? Ei mitään väliä sillä sinusta?

Mitä kehitysmaihin tulee, niin ei elintaso niissä laajalti juurikaan nouse, kun sille ei ole edellytyksiä. Sitä paitsi lisääntyminen riippuu myös kulttuurista ja uskonnosta. Monien kehitysmaiden asukkailla on selvästi uskonnosta johtuvia syitä hankkia paljon lapsia. Heidän kulttuurissaan lasten kasvatus/hoito ei myöskään ole samanlaista "huippusuorittamista" kuin Suomessa, vaan ymmärretään, että lapsi kasvaa terveeksi vaikka ei eläisikään luksuksen ja jatkuvan järjestetyn ja suunnitelmallisen virikkeen keskellä.

Ei ole mikään salaisuus, että monilapsisissa perheissä isommat lapset joutuvat hoitamaan pieniä ja kärsivät siitä suuresti. Ei ole mahdollisuutta esim. käydä kesätöissä, kun joutuu huolehtimaa pikkusisaruksistaan. Lapseni päiväkotikaveri joutui jo 6-7 vuotiaana hoitamaan taaperoikäisiä sisaruksiaan sekä myös isosisarustensa jälkikasvusta iltaisin, kun äidillä oli jotain menoja, kun vanhemmat eivät olleet kotona. Lastensuojelu saattaisi puuttua tällaiseen, mikäli tietäisi asiasta.

Ei nuo kehitysmaalaiset kovin terveiksi ole kasvaneet, kun katsoo miten mellastavat ympäri eurooppaa ja kotimaissaan, joten arvostan kyllä huomattavasti enemmän länsimaista tapaa lisääntyä ja kasvattaa lapsia.

 

Toinen ongelma on se, ettei löydy kumppania. Tunnen todella monta sinkkunaista, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät kelpaa yhdellekään miehelle, joka haluaisia myös lapsia. Onneksi nykyään lapsia voi hankkia myös ilman miestä, joten jääköön nämä lapsia haluamattomat miehet sitten sukunsa viimeisiksi. Tietysti nyt kun trendi on se, että lapsia tehdään yksin, pitäisi yhteiskunnan rakennettakin muuttaa, esim niin, että lapsen kanssa vietetyt vuodet nostaisivat myös eläkettä, ja että verotuksessa huoltajan tulot jaettaisiin huollettavien määrällä, ja veroprosentti määräytyisi sen mukaan.

On myös paljon miehiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät löydä ketään halukasta naista niitä synnyttämään.

Parisuhdemarkkinoilla on selvästi ongelma, kun sekä kysyntää että tarjontaa olisi, mutta ne eivät kohtaa toisiaan.

 

Mä olen syntynyt 60-luvun alussa ja siskoni 50-luvulla. Kyllä jo silloin mun vanhempani halusivat tietynlaisen elintason. Samasta syystä en itsekään halunnut kuin kaksi lasta. Ja sama näkyy olevan nuoremmallakin sukupolvella eli max kaksi lasta. Vaikkei omakotitalosta haaveiltaisikaan, niin omistusasunnosta kuitenkin Nykyisin vuokrat ovat niin järjettömiä, että samalla rahalla makselee jo omaakin. Aika monet lapsiperheet haluavat myös matkustella, tarjota lapsilleen harrastuksia, käydä ainakin joskus ravintoloissa syömässä jne. Elintaso on noussut muutamassa vuosikymmenessä eikä omaa elintasoa haluta ihan hirveästi laskea silloinkaan, kun on perheenlisäyksestä kyse.

 

Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku pienenee pienenemistään ja on jo reippaasti alle väestön uusiutumisrajan. Useimmat nykyajan potentiaaliset vanhemmat kertovat lisääntymisestä pitäytymisensä syyksi taloudellisen tilanteen. Samaan aikaan meillä kuitenkin menee pitkällä aikavälillä ajateltuna taloudellisesti ylivoimaisesti paremmin kuin koskaan.

Mistä moinen ristiriita? Selkeästi syynä on se, että ajan myötä lapsiperhe-elämälle asetettavat vaatimukset ovat kasvaneet vielä kovempaa tahtia kuin yleinen elintaso.

Valtaosa suomalaisista asettaa nykyään perheen perustamisen ehdoksi ainakin seuraavat asiat:
- omakotitalo lähiöstä tai maaseudulta isolla pihalla
- jokaiselle lapselle oma huone
- perheellä vähintään kaksi autoa
- runsaasti rahaa käytettäväksi lapsen leluihin ja harrastuksiin, mm. urheiluharrastus seurassa ja/tai musiikkitunnit konservatoriossa lapsille ja pihalle jättitrampoliinit sun muut ovat jonkin sortin vähimmäisvaatimus
- vanhemmilla on oltava valmius uhrata omasta vapaa-ajastaan merkittävä osuus lapsen kyydityksiin omalla autolla, lapsen harrastuksiin osallistumiseen ym.

On selvää, ettei rikkaassakaan Suomessa tällaisten vaatimusten täyttäminen onnistu kuin osalta ihmisistä tai sitten "riittävä" elintaso kyetään täyttämään vain yhdelle tai kahdelle lapselle, jolloin suomalaisten määrä jatkaa laskuaan kuolleiden määrän ylittäessä syntyvien määrän.

En ole tuollaisia vaatimuksia huomannut, ehkä maaseudulla enemmän?
Pääkaupunkiseudulla ei juuri kukaan asu omakotitalossa, omaa tonttia ei ole pientäkään ja useimmilla autojakin on vain yksi jos sitäkään.

 

Niin. Mitä sitten.
Eivätkä hekään muuten lisäänny loputtomasti. Kun naiset saavat koulutusta, heillä on väistämättä elämässä muitakin intressejä kuin lasten tekeminen...
Että panostetaan maahanmuuttajanaisten koulutukseen. Kerrotaan, ettei ole pakko olla miehen tossun alla ja yrittää päteä vain olemalla jatkuvasti raskaana. Että voi miettiä muitakin asioita elämässä kuin lisääntyminen, ruuanlaitto ja siivoaminen. Ehkä olen väärässä, mutta kun katsoo maahanmuuttajanaisia lapsineen julkisissa tiloissa, he eivät näytä kovin onnellisilta. Ehkä siellä pään sisällä on muitakin haaveita kuin ikuisesti lykätä lastenvaunuja.

Aivan kaikissa maissa elintason nousu johtaa lapsimäärän vähenemiseen. Niin käy myös kehitysmaissa väistämättä, arvot muuttuvat kun on varaa oikeasti valita.

Tuohon muutokseen kuluu monta sukupolvea. Kulttuuri ja arvomaailma ovat tiukassa, ne eivät katoa isältä pojalle kahdessakaan sukupolvessa, tarvitaan kenties se kolmas. Muutos on hidasta. Toisekseen, suomalaisten lisääntyminen ei ole maapallon ongelmien kannalta mikään olennainen ongelma.

Uskon että lapsettomuuden valinta tulee eteen vanhuusiällä. Ei sen takia että huolettaisi tulevaisuuden vanhushuolto, vaan ihan vain siksi että Suomessa kaikki perustuu ydinperheeseen. Puhelin on hiljainen, kun lapset eivät soita eivätkä kysele. Jokaisen oma valinta toki, mutta en ole tavannut vielä yhtäkään lapsetonta vanhusta tai vanhempaa keski-iän ylittänyttä joka olisi lapsettomuuteensa täysin tyytyväinen ja siitä iloinen.

 

Kyllähän nuo isompienkin perheiden äidit näkyvät hyvin käyvän töissä. Ei se sen kummempaa ole viedä viittä lasta tarhaan kuin kahtakaan.

Asia ei ole noin yksinkertainen.
On ensinnäkin eri asia olla kotona pari vuotta kuin lähes kymmenen vuotta lasten takia. Se vaikuttaa paitsi merkittävästi eläkkeeseen, myös siihen, että se isä on kymmenen vuoden elatusvastuun jälkeen aika kuitti.

Toinen ongelma on se, että aika vaikea palata noin pitkän kotona olon jälkeen töihin, jos nyt ikinä mistään enää töitä saa. Samoin työnantajalle melkoinen rasite.

 

En ole tuollaisia vaatimuksia huomannut, ehkä maaseudulla enemmän?
Pääkaupunkiseudulla ei juuri kukaan asu omakotitalossa, omaa tonttia ei ole pientäkään ja useimmilla autojakin on vain yksi jos sitäkään.

Kyllä se jo keskisuurissa kaupungeissa tapaa noin mennä. Siellä jo asuntojen hinnat ovat ihan eri todellisuudesta kuin pääkaupunkiseudulla.

 

Kyllä se jo keskisuurissa kaupungeissa tapaa noin mennä. Siellä jo asuntojen hinnat ovat ihan eri todellisuudesta kuin pääkaupunkiseudulla.

Pointti oli siinä, että pääkaupunkiseudulla ei kukaan noista edes haaveile, silti syntyvyys varsin matala.

 

Asia ei ole noin yksinkertainen.
On ensinnäkin eri asia olla kotona pari vuotta kuin lähes kymmenen vuotta lasten takia. Se vaikuttaa paitsi merkittävästi eläkkeeseen, myös siihen, että se isä on kymmenen vuoden elatusvastuun jälkeen aika kuitti.

Toinen ongelma on se, että aika vaikea palata noin pitkän kotona olon jälkeen töihin, jos nyt ikinä mistään enää töitä saa. Samoin työnantajalle melkoinen rasite.

Miten niin lähes kymmenen vuotta? Ei kukaan pakota pitämään pitkiä hoitovapaita, vaan lapsen saa tarvittaessa päivähoitoon jo 9–10-kuisena.