Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*

En melkein edes uskalla sanoa, mutta tää päivä on ollut astetta parempi, kuin eilinen. Huono olo on kyllä ollut, muttei ihan niin voimakkaana. Oksennus meinasi ainoastaan silloin tulla, kun hampaita harjasin. Jes! Hammaslääkäri meni hyvin ja ihana lääkäri olikin :heart: Se oli mulla silloinkin, kun kuopuksen odotusaikaan kävin tarkastuksessa ja synnytyksen jälkeen, kun viisaudenhampaat poistettiin. Tosi mukava. Alkuun puhuttiinkin lapsiasiat läpi Eikä tehnyt tarkistus yhtään pahaa. Hampaat oli hyvässä kunnossa, hammaskiveä vähän poistettiin. Synnytyksen jälkeen meen sitten röntgeniin, kun jotain pieniä pisteitä näkyi joissain hampaissa. On näkynyt kyllä silloin 5 vuotta sittenkin, eikä ne ole mihinkään edenneet. Hyvä hyvä. Mut tarkistetaan silti.

Mullakin tulee noita vihlaisuja molempiin nivusiin/sivuille, jos yhtään äkkinäisiä liikkeitä teen. Just sängyssä/sohvalla kääntyessä tai noustessa. Vihlasee aikas kovaa. Muuten ei ole vatsakipuja ollut.

Synnytyksestä ollut puhe; mun mielestä se on jotenkin ihanaa. Ainutkertaista, ainutlaatuista, se palkinto, mikä on edessä ja kohta sylissä :heart: Synnyttäisin vaikka sata kertaa, mut raskaana en haluais olla Mulla oli hyvät kivunlievitykset, epiduraali, niin se kyllä auttoi hyvin. Mä en kauheesti huutanut missään vaiheessa, mutta muutamat kirosanat tuli, siinä vaiheessa kun en vielä epiduraalia saanut :ashamed: Koitin niitä kyllä kuiskailla ja olla sanomatta, kun kätilö oli paikalla Mä vihaan kiroamista! Mut teen kyllä sitä aina, kun sattuuu Siis jos vaikka lyön varpaani johonkin niin kyllä siinä pari ärräpäätä pääsee. Oon kyllä pystynyt sen lähes lopettamaan lasten jälkeen, siis etten niitten kuullen kiroilisi. Mun kummatkaan synnytykset ei olleet kovin helppoja, ensimmäinen kesti kauhean kauan ja imukuppia jouduttiin käyttää (väliliha leikattiin jne.) ja kuopuksen ponnistusvaihe oli vähän hankala, kun oli niin iso vauva. Mutta silti jäänyt hyvät muistot :heart: Saa nähdä, panikoinko kuitenkin sitten, kun synnytys on lähempänä

Onko muille tullut finnejä? Mulla ei oo koskaan oikein ollut. Tai ehkä 1 finni tullut silloin tällöin menkkojen aikaan, mut ei muuten. Nyt on koko ajan jossain iso finni! Siis semmonen ihan kunnon... Ja rintakehään tuli kauhea rykelmä niitä. Onneks niitä ei ole kuin yksi kerrallaan, siis näkyvässä paikassa. En vaan muista tällaista edellisistä raskauksista.

Huomenna pitäisi kouluun mennä, se vähän jännittää... Pitää koko ajan syödä jotain. Harmi, kun ovat koulun kahvilassa ruvenneet laittamaan sämpylöiden väliin jotain emmental-tyyppistä juustoa, niin en niitä pysty syömään. Pöh!

Salainen 8+1.

 

Pahoittelut Siidulainen!

Enkö osaa käyttää kerhoa vai mikä on, näyttäisi, että olen jäsen, mutta silti ei mitään sisältöä näy...?

Täällä on jotenkin epäuskoinen olo raskauteen, oireet on aikalailla hiipunut enkä monestikaan huomaa mistään olevani raskaana, maha nyt pömpöttää, mutta sitä voi tapahtua muutenkin Jotenkin epäilyttää...No np-ultra on jo ensi viikolla, mutta ihan kauheaa olis saada siellä huonoja uutisia.

Guitar 10+1

 

Pahoittelut Siidulainen ja voimia! :hug:

 

Heippahei!

Saanko siirtyy tänne teijän kanssa porisemaan? Kävin tänään neuvolalääkärillä hakemassa sairaslomaa, koska musta ei todellakaan ollut töihin menemään, koska oli niin lujaa huono olo. Mulla on ollut kierto todella epäsäännöllinen, välillä kierto 50 päivää, välillä 25. Lääkäri ehdotti sitten että ultrattaisiin. Mun laskelmien mukaan olis viikkoja ollut n.5 tänään, mutta lääkäri näki että pieni sydän siellä löi vimmatusti ja epäili viikkoja olevan vähän enemmänkin. Nopealla arviolla n.7+ Ensi viikolla meen ar-ultraan, jolloin sitten selvii paremmin.

Oireita on siis tullut! Eilen alkoi jatkuva etova olo, vilunväreitä vähän väliä ja väsymyskin painaa päälle. Mutta kyllä nämä kestää.

Oon 20 vuotta, odotan ensimmäistä lasta, ja sairaala tulee olemaan OYS. Ja se laskettuaika on vielä mysteeri, mutta laita vaikka 30.9, ensi viikolla selvii paremmin ;-)

Mun mies on intissä vielä kesään asti, joten aikamoinen halipula iltaisin on päällä, kun tuntuu että haluisin vaan olla lämpimässä kainalossa ja höpötellä vauvasta. No onneksi viikonloppu on pian!

Memmiina ja papunen (7+) :heart:

 

Ja jos tällä ryhmällä oli se facebook-ryhmä, niin voisko minut sinne lisätä?

 

Heissan! Olen lueskellut tätä ketjua ihan raskauden alusta asti (ja eipä tässä nyt vieläkään kovin pitkällä olla ) ja ajattelin nyt sitten liittyä remmiin, kun kaksi kertaa päässyt pienen eläjän ultralla näkemään. Viimeksi eilen kun kaikki näytti hyvältä ajattelin, että nyt voisin uskaltautua liittymään.

Eli täällä olis tällanen tapaus kun

Syrän 30v ensimmäinen LA 19.9 KYS

Täälläpä ei kovin montaa KYSsiläistä näköjään olekaan, missä ihmeessä Kuopion seudun äipykät oikeen aina luuraa?!

Hirveestihän tässä ketjussa on porukkaa, joten saa nähä miten kestää mukana, mutta katellaan. Meille siis tosiaan kovasti kaivattu esikoinen tulossa ja vaikean endon takia olen ollut seurannassa gynenpolilla. Sen takia "sain" käydä siellä myös nämä kaksi varhaisultraa, kun lääkäri oli niin ilonen mun puolesta että sanoi tekevänsä mielellään nuo ultrat, vaikkei heillä ollut osaa eikä arpaa tähän raskauteen, paitsi sen verran, että laittoivat mut leikkaukseen, jonka jälkeen tärppäsi heti seuraavasta kierrosta

Guitar tuossa mainitsi, että epäuskoinen olo koko raskauden suhteen. No mulla vähän sama. Oireita on tissikipu ja väsymys sekä sellanen "valikoivuus" ruokien suhteen, että pitää tarkkaan miettiä mikä maistuu ja jotkut etoo ihan tosissaan, kuten paprikaa en halua edes nähdä ja käristetyn rasvan haju kuvottaa. Muuten kun ei ole tarvinnu yökkiä kertaakaan tuntuu joskus, että tapahtuuko tässä mitään ja onko siellä ketään. Mutta onneks eilen tosiaan taas näkyi, että onhan siellä. Kai tää epäusko ja myös epävarmuus (ainakin mulla) liittyy tähän alkuraskauteen. Ite ainakin jännitän vieläkin melkein joka päivä, että kestääkö pieni mukana!
Tänään varaan ekan neuvolan sitten.

Syrän ja Hertta 8+0

 

Nyt näkyy kerhon sisältö, kiitos äippä_88! (etkö sinä sitä hallinnoinut?)

 

Hei täällä oltais kans kiinnostuneita siitä FB ryhmästä?

 

Guitar itseasiassa minä en tuota kerhoa ole perustanut, vaan oliskohan ollut ilon lapsi jos en ihan väärin muista

 

Siidulainen Voimia teille oikein paljon ja jaksamista! <3 <3

Guitar: tääläkin mielialat vaihtelee välillä niin hurjasti!! mulla pahoinvointi loppui reilu viikko sitte ja nyt ei ole ollut muuta kuin, tissit kipiänä, selkä kipiänä ja menkka maisia kipuja, välillä niin peljättää että onko kaikki hyvin! Silloin kun pahoinvointia ja kuvotusta oli niin kaikki haisikin aivan erilaiselta, mutta nyt kaikki on ihan normaalin hajuusia! Onneksi pääsen ylihuomenna neuvolaan toivottavasti ne ultraa sielä, tahtoisin niin saada selville asiat!!

Kakaa ja toukka noin 10 viikkoa

 

).( tänään ollut taas, ainakin toistaiseksi, kamala olo.. : / Kaikki mitä oon koittanut syödä tulee ylös :$ Pitäs pikkuhiljaa ruveta koulupäivään valmistautumaan, saa nähdä mitä tästä päivästä tulee...

Kattoko kukaan muuten sitä Hiljaa toivotut- dokumenttia? Mä tallensin ja katoin eilen, tippa linssissä.
Tuli siitä sitten mieleen, että miten helposti/vaikeasti ootte raskaaksi tulleet? Meillä siihen meni n. 7-8 kuukautta, eli ei paha ollenkaan (vaikka silloin se raastavalta ja piiiiitkältä ajalta tuntuikin..)

hawwe & minipapu 7+4

 

Siidulainen: :hug: mitkään sanat eivät varmasti nyt riitä. Jaksamisia sinne.


Pikkuisen välillä huolestuttaa, kun en voi pahoin ollenkaan. Parina aamuna on ollut vain sellainen olo, että eipä nyt tekisi mieli syödä aamupalaa, mutta olen sitten kuitenkin syönyt. Mehuja ja hedelmiä tekee mieli.
Rinnat ovat onneksi arat, väsymystäkin on ollut.. Huolestuttaa vaan, kun tuntuu siltä, että nyt pitäisi olla pää pöntössä koko ajan ja kun siltä ei nyt vaan tunnu.
Huomenna pääsee sinne ultraan toteamaan tosiasiat. Toivon parasta ja pelkään pahinta.

hawwe: tähän ensimmäiseen plussaan meni neljä pitkää vuotta


syssy rv 6+6 (?)

 

Siidulainen: pahoittelut :hug:

hawwe: Minä tulin omasta mielestäni tosi helposti raskaaksi, ehdittiin yrittää 4 kiertoa, tuo syys/loka/marras kovasti toivottiin ja joulukuun kierrosta sitten tärppäsi Oletin, että raskaaksi tulo olisi ollut vaikeampaa sillä olenhan jo pitkälle yli 3-kymppinen ja käyttänyt hormoniehkäisyä lähes 15 vuotta... Mutta ehkä nyt oli oikea aika ja kaikki vaan natsasi Jostain luin, että vehnänalkioöljy auttaa asiaa ja aloitin käytön ehkä marras-joulukuun vaihteessa ja sen jälkeen tuli plussakierto.

 

Moikka!
Siidulaiselle pahoittelut ja halit.

Hiljaa toivotut tuli katottua ja tippalinssissä ihan koko ajan. Oli kyllä niin kuin olis itseänsä kattellu. Aina sitä plussaa niin ootti ja sai pettyä. Sit kun plussa tuli niin tuli km.. samaa rataa meni 3v elämästä. Isäntä jo sano mulle,et sä oot niin masentunu koko ajan, että pahaa tekee kattoa. No onneksi tällähetkellä aurinko paistaa risukasaan- menis vaan nyt loppuun saakka hyvin.
Neuvolantäti soitti justiinsa ja kertoi,että olen narahtanut sokerirasituksessa ja lähete keskussairaalaan on jo lähtenyt. Nyt sitten aikaa ootellaan ja toimenpiteitä. Arvot oli juuri ja juuri yli, mutta käytäntö on kuulemma se et vaikka olisi sama arvo kuin raja, niin silloinkin katsotaan RD olevan.
Yksi lisähuoli vielä päälle.. NO ei se auta kuin skarpata oikein kunnolla.
Ruokavalio vaan pikkuisen hankalaa tällähetkellä, kun mitään proteiinipitoista ei saata syödä ja kaikki mikä menee sujuvasti alas on oikeita hiilaripommeja..

Tillu&Hippu 9+4

 

Guitar: täällä ihan sama epäusko vaivaa.. pelko kokoajan läsnä, vaikka periaatteessa uskon, että enemmän huolissaan pitäisi olla jos oikeasti olisi jotain konkreettista oiretta esim. jatkuvat verenvuodot tai viiltävät kivut... Itsellä lähinnä se, että oireet ovat laimentuneet huomattavasti taas, elämä tuntuu turvotusta lukuunottamatta melko normaalilta. Kuitenkin mullakin kokoajan mitä lähemmäs ultraa mennään niin sitä enemmän mua alkaa pelottaa, että sieltä tuleekin huonoja uutisia... Tarvitsis jostain aimo annoksen luottamusta ja varmuutta omaa kehoaan ja luontoa kohtaan.

Huomenna kuitenkin alkaa jo onneksi 11. viikko eli 10+0 popsahtaa mittariin. 20.pv olis ultra eli silloin 11+4 menossa. Oon ihan kauhuissani siitä, mutta jos hyviä uutisia tulee niin sitten olen antanut itselleni luvan lopettaa tämän jatkuvan epävarmuuden (en varmaan osaa lopettaa, mutta yritän!) ja olla onnellisesti ja avoimesti raskaana eli kertominenkin voi alkaa. Tosin vanhemmat ja pari läheistä kaveria tietää, koska haluan, että jos menee kesken ni mulla ois olemassa tukiverkosto. En halua salata nin vaikeita ja suuria asioita. Onneksi mies tulee mukaan ultraan.. yksin menijäksi ei minusta hermorauniosta olisikaan

 

hawwe: Minulle tämä raskaus tuli yllätyksenä ja helposti, siksi jännittääkin aivan sika paljon! Miehen kanssa puhuttiin suhteen alussa että mitä tulevaisuuden suunnitelmia on, että kartoitettiin vähän että jos menee aivan mönkään toistensa haaveet niin ei kai sitä kannata eres lähteä vetkutteleen, mutta samat suunnitelmat oli ja lapsia molemmat halutaan. Olisi toki voinut odottaa parikin vuotta ikää tulee tänä vuonna 23 vuotta jotta ei se pahalta nyt tunnu, olen nuorempa tehnyt abortin silloisen elämän tilanteen takia, ja se oli hyvä ratkaisu välillä tulee kyllä hakea mieli siitä asiasta mutta olen yrittänyt jättää sen taakseni! Kun menkkoja ei kuulunut yli kuukauteen, ja kokoajan mietin että olenkohan raskaana ja mitäs sitten tapahtuu miehelle siitä kerroin ja se ei ollut moksiskaan sanoi vaan että ei se haittaisi koska lapsen hän tahtookin kanssani itselläni oli sellainen pieni häpeän tunne en tiedä miksi mutta oli vain!! 20.1 päivä hain raskautestin ja heti kotia päästyäni menin sen tekemään, en uskaltanut heti katsoa tikkuun vain lähdin vessasta heti pois menin keittiöön pyörimään ja laitoin hellan ajastimeen 5minuuttia, sitten kun ajastin rupesi piippaamaan menin vessaan, minulla oli kokoajan sellainen olo että jos se on negatiivinen petyn kovasti, mutta sitten kun tikkun nostin kätösiin niin kaksi viivaahan siinä loisti =) kun mies tuli kotiin niin sille sitten tikkua näytin ja sanoin että nyt se on virallista, me olemme raskaana, mies oli vähän hoo moilasena että TÄH? tuleeko musta isä, ja sitten halasi jälkeen päin mies kehu että kyllä hänelle tippa linssiin tuli uutisesta!

 

Siidulainen :hug:

Wasabi täällä mennään ja samanlaisin fiiliksin. Melko oireeton oon nyt ollu ni tiedä onko se hyvä vai huono asia :/ sulla jo hienosti viikkoja kasassa,eiköhän siellä kaikki hyvin.

Äippä88 kiitos kun korjasit!

Hiljaa toivotut dokumentti oli pysäyttävä,itku silmässä täälläkin sen katsoin. Koskaan en ole pitänyt lapsten saamista helppona,mutta meillä on kuitenkin onneksemme raskauduttu melko nopeasti.

Fb- ryhmästä tajusin juuri että jokainen ( fbryhmäläinen) pystyy lisäämään osallistujia,joten Jos haluat Fb- ryhmään niin lähetä mulle tätä kautta yksityisviesti,kerro koko nimesi ja pienikuvaus profiilikuvastasi niin löydän oikean jos useita samannimisiä.

Täällä ei mitään ihmeellistä. Pientä väsymystä ja vilua edelleen,mutta se siinä. Tyttö oppi just ryömii eteenpäin joten sen perässä saakin nyt sit mennä...ja nyt se EI sinne taitaa alkaa

Ranskis 8+2

 

Meillä minä olen 20vuotias ja mies 30vuotias, esikoinen täyttää tässä kuussa 10kk ja esikoinen ei ollut mitenkään suunniteltu tapaus. Tätä kakkostakaan ei ollu suunniteltu mitenkään erityisesti, mutta muutama testi tuli kuitenkin tehtyä ennen sitä plussaa Ja ekan plussan jälkeen parin päivän päästä piti tehdä vielä yksi testi ja sekin oli plussaa. Me jätettiin asuntotarjous sinä päivänä kun illalla sitten pärähti se plussa testiin. Oli oikea onnen päivä. Ihan eka nega testi kun tehtiin kysyin sitten mieheltä miltä olisi tuntunut jos testi olisi ollut positiivinen ja vastaus oli, että olishan se ollut ihan mukava yllätys. Itellä iski pieni paniikki aluksi kun plussa oli tullut, että kuinka pärjään kahden näin pienen kanssa päivät, mutta toisaalta olen aina halunnut lapset lyhyellä ikäerolla. Ei kuitenkaan mielessä ollut käynyt, että aivan näin lyhyellä

 

Heij!
Täälläkin käyty nyt kaupungin tarjoamassa alkuraskauden ultrassa ja kaikki näytti olevan juuri niin kuin pitääkin, vaikka la siirtyi nyt 12. päivälle, ihan oletetusti hedelmöittymisen ajankohdankin mukaan. Eli tänään vierähtää täysi 9. viikkoa täyteen. Sikiön sydän jumpsutti hurjasti ja virtauksia hänen omasta sydämestäkin jo oli.

Mulla on nyt ongelma. Eli hemoglobiini. Mulla on normaalisti ollut jotain yli 130 tai jopa yli 140. Ekalla neuvolakerralla vajaa viikko sitten oli 117, tänään pyysin yhtä työkaveria mittaamaan hb:n kun meinasin aamulla jo nukahtaa rattiin töihin ajaessa. Koko päivä on mennyt ihan horteessa.. ja hb oli laskenut jo 113. Joten tällä vauhdilla on ens viikolla alle 110.. aivan järjetön väsymys!!! Oon lukenu terveysporttia ja tankannu, että ei pitäis vissiin olla rautakuurin syömiselle mitään esteitä, mutta ilmeisesti täytyis saada lääkärin lupa eka? Huh, vielä kaks tuntia pitäis töissä jaksaa ajanvarauksen merkeissä ja vielä tunnin matka kotiin. Toivottavasti en nukahda :/

Yrityskerroista oli ollu puhetta, minä oon tiettävästi ollu aina mahdottoman hyvä sikiämään, joten hedelmöittmyminen on kiinni vain siitä, satutaanko oikealle päivää seksiä harrastamaan eli hedelmöityin tokast kierrosta, tosin eka yrityskuukauden aikana ovulaatiopäivinä ei ollu välimatkojen takia säpinää, joten..

Pahoittelut kaikille matkasta pudonneille :hug:

Jaksamisia kaikille oireellisille ja oireettomille!

-seedla ja Nipa 9+0

 

Ihana lukea teidän kirjoituksia. Itse äsken katselin tuon videon lapsettomuushutuista ja hiljaa toivon etten joutuisi palaamaan samoihin hoitoihin innolla ja pelolla odotan huomista ultraa. Ehkä sitten voin vähän huokaista

Kusma ja hattivatti 7+0

 

Väsymystä tääläkin on runsaasti, simahdan kyllä samantien kun sänkyyn pääsen ja nukkumaan menen jo yleensä vähä ennen 22:00 mutta sitten onkin se että herään keskellä yötä parikin kertaa kun virtsarakko huutaa hoosiannaa

Kuinka muuten onko täälä tupakoitsijoita?? Oottako onnistunu olemaan polttelematta?
Itse oon YRITTÄNYT kovasti olla etten polttele ollenkaan! Töissä ei tule poltettua ollenkaan mikä on jo hyvä juttu, mutta joskus iltaisin kotona ollessa varsinkin ruokailun jälkeen se ns ruoka tupakki tekee terää, mutta nyt olen saanut pidettyä itseni kurissa tämän viikon viikonloppu teki tiukkaa! Siitä kun pääsen eroon niin toivon etten sitä jatkakkaan enään

 

Tuosta Angelsounds dopplerista. minulla on se sydämmen muotoinen. Jos jotakuta kiinnostaa olisin valmis siitä luopumaan. 20+pk:t.
Ei oikein tunnu minun jutulta sit kumminkaan.

 

Kakaa, minä poltin vielä plussatestiin asti. Mulle on itsestään selvää ollut että tasan siihen lopetan, tuntui kuinka pahalta tahansa. Eka viikko oli pahin, toinen viikko jo vähän helpompi, nyt kolme viikkoa polttamatta enkä mieti tupakka yhtään. Eikä tule tilanteita joissa sitä kaipaisin Toivon todella että tupakka pysyy poissa elämästä myös tulevaisuudessa, ilman raskauttakin.

Tiedän niin monta faktaa siitä mitä haittoja vanhempien tupakointi voi lapsille aiheuttaa. Vaikka kuinka polttais pihalla, eikä koskaan lasten läheisyydessä, uusimpien tutkimusten mukaan se on avainasemassa mm. moniin lasten sairauksiin.

Tulipa paatos Itelle vaan niin pinnalla leijuva aihe. Tsemppiä lopettamiseen Kakaa!

Yrityskerroista, heh, aika herkkähipiäinen hedelmöittymisen suhteen Esikoinen sai alkunsa pillereitten aikaan. Kuopus ekasta kierrosta, kertalaakista. Kuopuksen jälkeen on ollut 2 alkuraskauden km ja nekin kertalaakista saanut alkunsa. Tämäkin raskaus sai alkunsa heti km jälkeen, km-vuodosta muutaman päivän jälkeen. Enemmän siis olen pelännyt raskauksien jatkumista, kuin raskaaksi tulemista.

Jaahas, tuli puhelu että meille tupsahtaakin kohta extempore vieraita. Täytyy mennä keittelemään kahveja ja nostamaan eilen leivottuja laskiaispullia pöytään.

Adora (palailee paremmalla ajalla taas)

 

seedla Taisitkin tuolla mitäs nyt osiossa kysellä samaa ja sinne vastasinkin, että itsellä tuo Hb 106 (itellä pienenä ollu anemia, eli olen siihen taipuvainen). Neuvolasta laittoivat sikiöseulontaan lähetteen niin samalla siellä tutkitaan mistä tuo alhainen Hb johtuu ja sitten neuvotellaan lääkärin kanssa rautavalmisteen aloittamisesta. Yleensä ei ekallakolmanneksella aloteta. Mutta ite oon ainakin niin väsynyt ja pariin otteeseen nukahtanyt sohvalle kun esikoinen ollut hereillä :/
kakaa Minä poltin ennen esikoista ja itselle oli täysin selvää jo silloin kun epäilin olevani raskaana, että nyt se homma loppuu. Alottanut en ole sen jälkeen vaikka pari kertaa kun on juhlimassa oltu niin on tullut poltettua. Mutta tiedän rajani tuon suhteen, että sit seuraavana päivänä ei enää mieli tee. Ja vihdoin joulukuun alussa mieskin lopetti, josta olen todella ylpeä. Miehelle tuo oli vaikeampaa kun minulle.

 

heissan! :wave:
tahtoisin siirtyä tänne tuolta elokuisten pinosta,jotenkin tuntuu tämä syyskuu omalta kuukaudelta,(olen itsekkin syntynyt syyskuussa) ja täällä näkyi olevan muitakin KYSsiläisiä !
Laskettuaika olisi virallisesti 16.9,mutta diabetekseni takia sektio n. paria viikkoa ennemmin (lääkärin karkea arvio)jos kaikki menee hyvin,mutta syyskuun puolella pysytään ehkä!
Tämä olisi meidän toinen lapsi,esikoinen on enkeli-vauva,geneettinen keskeytys rv22 v-08. clomifem kuurilla saatiin tämä pienokainen alkuun.
Maanantaina oli eka neuvola,sydänääniä ei vielä kuunneltu kun eivät kuulema olisi vielä kuuluneetkaan. Ensi torstaina käynti äippäpolilla,pääsee taas kuikkaamaan tyyppiä! eka kerran nähtiin rv 6+1,kun kävin ultrassa vuodon takia ja epäilivät tuulimunaa kun ensin ei näkynyt mitään,pari viikkoa sitten odoteltiin ja saatiin syke näkyviin! :heart: oli siellä toinenkin pussi mutta se oli tyhjillään,ensi viikolla kai sitten nähdään onko se edelleen tyhjä..hirveetä jännitystä ollu tähän asti tämä odotus!
siinäpä hieman taustoja tästä tapauksesta!

kaktuspiikki,28v. toinen lapsi. laskettuaika 16.9. KYS oliko siinä kaikki?

kaktuspiikki ja tyyppi 8+3