Tärkeämpiäkin asioita kuin uskollisuus

Palstalla tuntuu olevan paljon asiaa uskottomuudesta ja siitä miten se tuhoaa suhteen. Tuntuu siltä, että suurin osa kirjoittajista on sitä mieltä että muista ongelmista kyllä selvitään, kunhan ollaan uskollisia. Itse en vaan mitenkään kangistu tuohon ajattelutapaan, koska hyväss suhteessa on niin paljon muutakin tärkeää. Kärjistettynä voisin sanoa, että suhde voi olla hyvä vaikka jompi kumpi tai molemmat olisivat uskottomia. Tällä tarkoitan sitä ettei uskottomuus aina vaikuta suhteeseen negatiivisesti. Jos muuten suhde toimii, mutta seksi ei, niin mitä haittaa siitä on kenellekään että hakee puuttuvan osan muualta? Ymmärrän, että mahdollisuus siihen, että haittaa tulee on, mutta entä jos kysymys todellakin on toisen kanssa vain seksistä? Mitä väliä sillä on mitä tekee "omalla ajallaan" jos yhdessäolo sujuu ja molemmat huomioivat toisensa?
 
Ihmettelijä
Just just :/

Olen kyllä aivan toista mieltä tuosta asiasta.
Itse en lähde hakemaan seksiä muulta,jos/kun se ei suju jostakin syystä oman mieheni kans.

Minä pidän uskollisuutta todella tärkeänä parisuhteessa.
Jos jompi kumpi pettää,se on sitten siinä.
 
samoin ajatteleva
Olen ap:n kanssa aikalailla samoilla linjoilla. Ihmetyttää kun täälläkin annetaan järkiään sama neuvo kaikille, joiden liitossa on pettämistä. Ja se neuvo on aina "erotkaa heti. Joka kerran pettää, se pettää aina." Ihan sama minkälainen muuten on perheen tilanne ja onko muutoin ollut kelvollinen parisuhde ja hyvä ympäristö lasten kasvaa.

Ei tuollaista neuvoa heti anneta jos perheessä vaikka toinen vanhemmista on parantumaton alkoholisti, väkivaltainen, narsistinen ja kontrolloiva tai muuten miten hankala tapaus tahansa. Vaikka etenkin lapsiperheissä voin kuvitella miten yksi alkoholistinen ja väkivaltainen aikuinen voi tehdä koko perheen elämästä yhtä h.elvettiä. Kaikkea muuta ongelmaa täällä kyllä pyritään ymmärtämään ja vähättelemään, mutta tuossa uskottomuuskysymyksessä ihmiset ajattelevat todella mustavalkoisesti. En voi välttyä ajattelemasta, että jotenkin oudon yksioikoista on tuollainen kerrasta poikki- ajattelu.. mutta toimiihan se niin kauan kun kumpikaan puolisoista ei tee traagisia virheitä :saint:

Uskottomuudesta seuraa parisuhteelle kriisi, se on totta. Mutta kuten muistakin kriiseistä niin tästäkin kriisistä voi oikeasti seurata jotain hyvääkin parisuhteelle! Voi kuulostaa oudolta, mutta sanon tämän puhtaasti kokemuksesta. Aina ei ole ainoa oikea vaihtoehto heittää pyyhettä kehään silloinkaan kun on vaikeaa tai on tehty virheitä.
 
Minusta parisuhdetta ei ole enää pettämisen jälkeen.Mitä jää jos luottamus häviää,pelkkää kulissia?Uskottomuus ja väkivalta parisuhteessa ovat sellaiset asiat,ettei niitä kannata jäädä katsomaan.
 
Minni ap
Minkätakia uskollisuus olisi luotettavuuden mitta? Voi hyvin olla uskoton ja luotettava ja päinvastoin. Luotettavuus pitää sisällään mielestäni paljon enemmän.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 11:45 Minni ap kirjoitti:
Minkätakia uskollisuus olisi luotettavuuden mitta? Voi hyvin olla uskoton ja luotettava ja päinvastoin. Luotettavuus pitää sisällään mielestäni paljon enemmän.
Mun ex mies oli uhkapeluri ja pelasi meidän asunto ja valehteli &huijasi kaikessa raha asioissa ja voi kyllä sanoa että luottamus meni.En tiedä olisiko pettäminen ollut pahempi juttu kun että sai nähdä nälkä.Pelihimohan on sairaus mutta silti...Varmaan sen takia että uskottomuus katsotaan rikkoavan 2 ihmisen intiimiä suhdetta...
 
luottamuksesta
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.05.2007 klo 11:20 vadelma kirjoitti:
Minusta parisuhdetta ei ole enää pettämisen jälkeen.Mitä jää jos luottamus häviää,pelkkää kulissia?Uskottomuus ja väkivalta parisuhteessa ovat sellaiset asiat,ettei niitä kannata jäädä katsomaan.
Luottamus ON mahdollista rakentaa uudelleen jos molemmat osapuolet sitoutuvat muutokseen.

Ja mitäkö jää jos luottamus hetkellisesti häviää? JOS jää rakkautta niin silloin on kaikki mahdollisuudet rakentaa parisuhde uudelleen.
 
anteeksianto
Mitä tarkoittaa anteeksianto parisuhteessa?
Periaatteessa mitä vain on mahdollista antaa anteeksi parisuhteessa tai yleensä ihmisten välillä, jos toinen oikeasti katuu ja pyritään yhdessä parempaan. Minustakin on vierasta sellainen mustavalkoisuus, että olisi jotain, mitä ei missään tapauksessa voisi antaa anteeksi.

Minustakin uskollisuus kuuluu parisuhteeseen, jollei ole yhdessä toisin sovittu. Mutta ihmisten elämäntilanteet ovat niin monenlaisia etteivät pettämisasiatkaan ole ihan niin yksioikoisia.

Mutta onhan maailma aina helpompi käsittää mustavalkoisena.
Harmaan sävyjen ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen se vasta vaikeaa onkin.
 
Kunnioitus
Mielestäni pettäjä ei kunnioita petettyä osapuolta olleenkaan, kun menee ja panee vierasta. Ei kannata alistua moiseen, että painaa asian villasella: no ei tässä mitään pahaa ole tapahtunut. :headwall:
 
Pettäjillä yleensä on nämä "todella hyvät" syyt ja selitykset miksi voi pettää ja eivät näe niisä mitään ongelmaa- hei näinhän sen elämän kuuluu mennäkin tyyliin.
Me jotka emme petä kumppaniamme ollaaan vaan tosikkoja ja kaavoihin kangistuneita jotka emme osaa nauttia elämän pienistä iloista.
Mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.
Sitä minä vaaan ihmettelen miksi nämä pettäjät hakeutuu sitten sellasen kumppaniksi joka ei hyväksy pettämistä ja sit salaa pelehtii toisten kanssa jos se kerta on niin hyväksyttyä ja oikein? Miksi ei pettäjät voi olla avoimia siis kaikki ja ilmoittaa heti suhteen alussa et haluaa sellasen kumppanin et saa käydä pelehtimässä molemmat.
Pieni osa pettäjistä sanoo suhteen alussa tätä.
 
On eri asia sanoa mustavalkoisesti, että pettäminen on suurin mahdollinen rikos avioliittoa kohtaan (eli EN KELPUUTA "hyviä selityksiä" siitä, miksi oli "pakko" pettää), kuin sanoa, ettei sen jälkeen voi olla enää anteeksiantoa. Eikä anteeksianto ole asian mitätöintiä, villaisella painamista. Jotta asian voi antaa anteeksi, pitää se nimenomaan tiedostaa rikokseksi, joka vaatii anteeksiannon. Jos "mitään ei ole tapahtunut", eihän silloin tarvita anteeksiantoa.
Niin että jos on rakkautta, on mahdollista niinkin julma rikos kuin pettäminen antaa anteeksi, ja jatkaa avioliittoa sen jälkeen... ja siinä anteeksiannossa ei nimenomaan paineta mitään villaisella, vaan kaivetaan ja setvitään pohjamutia myöden, jotta varmasti tiedetään, mitä tässä ollaan anteeksi antamassa ja saamassa. Ja sitten kun anteeksi on annettu, ei ko. asiaa enää käytetä aseena toista kohtaan. Siihen toki voi palata, sillä henkinen selviäminen on petetyllä osapuolella pitkä prosessi, mutta tapahtuman käyttö "lyömäaseena" riidoissa on anteeksiannon jälkeen kielletty.
 
No, jotkut pystyy elämään sen petetyksi tulemisen kanssa, jotkut ei. Ei se sen kummempi juttu ole. Jotkut kokee sen pahempana kuin toiset. Itsestä tuntuu että en pystyisi enää elämään ihmisen kanssa joka olisi pettänyt minua; mieli voi toki muuttua jos tuollainen tilanne vastaan tulee. Kukin tyylillään.

Joku mainitsi:"Ei tuollaista neuvoa heti anneta jos perheessä vaikka toinen vanhemmista on parantumaton alkoholisti, väkivaltainen, narsistinen ja kontrolloiva tai muuten miten hankala tapaus tahansa." Olen kyllä eri mieltä, päinvastoin tuommoisissa tilanteissa ihan järjestään kehotetaan kärsivää osapuolta lähtemään! Millaisilla palstoilla kuljet/millaisia ihmisiä oikein tunnet?! :eek:
 

Yhteistyössä