Palstalla tuntuu olevan paljon asiaa uskottomuudesta ja siitä miten se tuhoaa suhteen. Tuntuu siltä, että suurin osa kirjoittajista on sitä mieltä että muista ongelmista kyllä selvitään, kunhan ollaan uskollisia. Itse en vaan mitenkään kangistu tuohon ajattelutapaan, koska hyväss suhteessa on niin paljon muutakin tärkeää. Kärjistettynä voisin sanoa, että suhde voi olla hyvä vaikka jompi kumpi tai molemmat olisivat uskottomia. Tällä tarkoitan sitä ettei uskottomuus aina vaikuta suhteeseen negatiivisesti. Jos muuten suhde toimii, mutta seksi ei, niin mitä haittaa siitä on kenellekään että hakee puuttuvan osan muualta? Ymmärrän, että mahdollisuus siihen, että haittaa tulee on, mutta entä jos kysymys todellakin on toisen kanssa vain seksistä? Mitä väliä sillä on mitä tekee "omalla ajallaan" jos yhdessäolo sujuu ja molemmat huomioivat toisensa?