jotenkin aina ajatteli, että eihän se keskenmeno minua kosketa. kun silloin nuorena ne lapset tuli niin helposti ja ilman huolia olin kokoajan. nyt oli sellainen tunne, että kaikki ei ole hyvin. oli kovia vihlaisuja ja muutenkin tuntui, että mahassa ei enää kasva ketään. vauva oli siis kuollut 10vkon paikkeilla, mutta istukka jatkoi omaa kasvuaan viikolla 12. ultraan mennessä osasin jotenkin odottaa huonoja uutisia, mutta oli se silti järkytys. nyt toiveikkaana odottelen, josko tärppäisi, mutta samalla pieni pelko siitä, että meneekö kaikki kuitenkaan hyvin. pahoitteluni muillekkin km kokeneille ja tsemppiä kaikkien yrityksiin ja haaveisiin.
Tuplat olis aika pelottavat :saint: .