~*~ Tammikuun Vauvat 2012 tammikuussa ~*~ <3 MEIDÄN KUU <3
- Viestiketjun aloittaja MommysLittleMonster
- Ensimmäinen viesti
Onnea Jomi, nuhmuliini80, meelia ja inkalilla vauvoista. :flower:
Muistattehan vauvapuolelle tulla sitten keskustelemaan.
Saadaan sinnekin mukava porukka aikaiseksi.
Vauvapino
MLM ja Töyhtis 1kk 1pvä
Muistattehan vauvapuolelle tulla sitten keskustelemaan.
Saadaan sinnekin mukava porukka aikaiseksi.
Vauvapino
MLM ja Töyhtis 1kk 1pvä
Viimeksi muokattu:
Hyvää yötä tänne
Kuulumisia Minä kotiuduin sairaalasta sunnuntaina, mutta vauva jäi vielä osastolle hoitoon. Ainakin tämän päivän hän on siellä vielä, jatko nähdään aamulla. Eli nyt on osastojen välin ravaaminen muuttunut kodin ja sairaalan välin ravaamiseksi. Onneksi sairaalaan on alle 15 minuutin ajomatka ja toisaalta kun ei meillä muutakaan tekemistä nyt ole, niin ollaan siellä miehen kanssa melkein koko päivä. Toivottavasti saataisiin vauva kuitenkin pian kotiin.
Näin yölypsyn lomassa on hyvä samalla nopsasti kirjoitella sitä synnytyskertomusta.
Virallisten papereiden mukaan synnytys näytti kestäneen 9 tuntia 51 minuuttia ja ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia.
Torstaina 19.1. heräsin klo 7:51 (jostain syystä kellonaika jäi mieleeni hyvin tarkasti) ihan omia aikojani, ilman mitään tuntemuksia mistään synnytyksestä. Soiteltiin miehen kanssa siinä aamutuimaan kuulumisia ja leikilläni sanoin hänelle, että ajattelin tässä nyt heti kokeilla nännihierontaa synnytystä käynnistämään. Ehdin pyöräyttää nänniä vain muutaman kerran kun tunsin ensimmäiset napakat menkkakivut selän puolella. Naurahdin miehelle, että joo-o kyllä tää toimii ja lopetin hieronnan siihen. Sen jälkeen lähdin elämään aamupäivää sillä ajatuksella, että kaikenlaista tekemistä olisi ja tuskin tää tänään tästä on syntymässä.
Kivut kuitenkin palasivat selän puolelle sen verran napakoina ja usein, että rupesin siinä kympin jälkeen aamulla kirjaamaan vähän ylös, että milloin niitä tulee. Edessä oli ompeluhommia ja leikkasin pöydän ääressä kankaita ja kirjasin samalla ylös milloin tulee supistus ja millainen se on. Tunnin aikana kirjasin ylös 11 kertaa selän puolella tuntuneen supparin ja pari-kolme laimeaa vatsan puolella tuntunutta supparia. Päätin lähteä lounaalle kahden mammatutun kanssa puoliltapäivin ja soitella synnärille vasta kun tulen lounaalta jos supistukset alkaa tihentyä ja muuttaa muotoaan. Reissun aikana supistukset siirtyi enenevässä määrin vatsan puolelle, mutta olivat edelleen sellaisia kovan menkkakivun tasoisia ja kunnon supistuksia tuli noin 15 min välein. Selänpuolella vihloi vähän väliä. Kotiin tullessa soitin äidilleni ja sanoin, että tuskin tästä synnärikeikkaa tulee, mutta jos hänellä on aikaa niin olisi ihanaa jos hän varmuudenvuoksi voisi tulla meille seuraksi. Mies kun oli siellä 3 tunnin ajomatkan päässä.
Kahden aikaan olin kotona ja soittelin synnärille. Sieltä sanoivat, että odottelehan vielä ja tee liikelaskentaa, ei tuo synnytykseltä vielä kuulosta. Jäin siis kotiin ja rupesin kuulostelemaan vauvan liikkeitä, joita itseasiassa ei ollut tuntunut kovinkaan paljoa. Joskus puoli neljän aikaan olin vähän sitä mieltä, että ehkä tässä pitäisi mennä liikehälytyksen takia sairaalaan. Supistuksia tuli tuolloin noin 10 minuutin välein, mutta niiden voima ei ollut kasvanut juuri lainkaan.
Ja sitten alkoi tapahtua, äitini tuli viiden jälkeen meille ja sanoin, että pistetäänpä syöden ja lähdetään sitten sairaalaan, koska tämä vauva taitaa tulla tänään. Todella kipeitä supistuksia tuli tuolloin noin 5-7 minuutin välein. Istuminen oli mahdotonta, liikkuminen ei helpottanut, mutta onneksi kuuma suihku auttoi edes jonkin verran. Söimme, minä katsoin vielä kaikki tavarat mukaan ja lähdimme sairaalalle. Matka oli aivan kamala, koska istuminen oli kamalaa. Onnistuimme vielä ajamaan sairaalan rampin ohi *headwall* ja saimme ajaa hieman pidemmän kautta Sairaalalle tullessa suppareita tuli 3-4 minuutin välein.
Kirjauduin sairaalaan 18:50 (papereiden mukaan) ja kävin antamassa pissanäytteen. Siinä näytettä antaessa kotona syömäni maksalaatikko alkoi suunnitella matkaa takaisin ylös samalla kun supisti niin saatanasti, että jouduin pitämään seinistä kiinni. Ei mikään mieltä ylentävä kokemus. Mutta maksalaatikko pysyi vielä alhaalla. Laittoivat mun käyrille ja voin sanoa, että en ole eläissäni kokenut niin kamalaa tuskaa kuin se puoli tuntia (?) siinä käyrällä. Sillon en tietysti tiennyt, että kohta kokisin vielä enemmän tuskaa. Pidin sängystä ja tyynystä kaksin käsin kiinni aina kun supistus tuli ja yritin hengittää että vauva saa happea, koska muuta syytä hengittämiselle en juur silloin keksiny. Vauvan syke oli hyvä, mutta vähän "uninen" eli vaihteli vaan 130-140 välillä pääsääntöisesti. Ja yhtään ainutta supparia ei piirtynyt käyrään missään vaiheessa. Mutta se maksalaatikko tuli lopulta ylös. Onneksi mulla oli oksennuspussi hollilla. Siitä (tyhjästä sellaisesta) tulikin mun paras kaveri loppuajaksi, koska sitä oli mukava puristaa supistuksen tullessa. Kätilö tuli ja sanoi, että hän tekee sisätutkimuksen ja katsotaan sitten lisää käyrää. Olin kohtalaisen järkyttynyt kun hän sanoi, että kohdunkaula on sormelle auki ja kanavaa on jäljellä vielä 2 senttiä. Ja niitä helvetillisiä supistuksia tuli 2-3 minuutin välein. Tässä vaiheessa sain kuitenkin peräruiskeen ja vaihdoin sairaalan kamat päälle. Kello oli ehkä jotain kahdeksan illalla? Ja tässä vaiheessa ajantaju meni aivan täysin. Seuraavat tapahtumat on tapahtuneet, mutta mulla ei ole mitään hajua, että mikä niiden todellinen järjestys on.
Sairaalakamojen vaihdon jälkeen ne yritti laittaa mut uudestaan käyrille, mutta makaaminen oli aivan totaalisen pois laskuista ilman kivunlievitystä. Samoin kuin istuminen, tai käveleminen tai seisominen. Jos liikahdin, tuli supistus ja ne sattui niin perkeleesti. Makasin siinä käyrällä ehkä 10 minuuttia, joskin se tuntui 3 tunnilta. Ja kun kätilö teki uuden sisätutkimuksen jonkun ajan kuluttua oli tilanne tismalleen sama kuin aiemminkin. Sitten pääsin tarkkailuhuoneeseen, jossa olisin voinut levätä tovin ja sain jonkun piikin (siitä ei ole mitään mainintaa synnytyskertomuksessa) reiteen, jonka piti auttaa kipuihin. Hoitajien vuoro vaihtui. Kävin suihkussa - mies kertoi myöhemmin, että olin siellä vähintään 45 minuuttia No, mutta SE AUTTOI! Tulin pois suihkusta, mies hieroi selkääni, koska sekin auttoi vähän. Mies itseasiassa hieroi selkääni melkein yhtäjaksoisesti varmaan 3 tuntia. Otettiin käyrää seisaalteen, koska se sattui kaikista vähiten (kiitos ihanalle hoitajalle, joka oli valmis käyttämään siihen vähän aikaa!). Supistus tuli edelleen aina kun liikahdin mutta kuitenkin vähintään sen 2 minuutin välein, vaikken olisikaan liikahtanut.
Ja sitten sain kuulla ne ihanat sanat: "Siirretään sinut tuonne synnytyssaliin. Saat siellä ilokaasua, jos se vähän helpottaisi." Tässä vaiheessa on sanomattakin selvää, että mä olin valmis kaikkiin mahdollisin kivunlievityskeinoihin, mitä maailmasta löytyy. (lunttilappu kertoo, että) Kello 22:31 mä astuin saliin ja sain ilokaasumaskin käteen. Ja mä en päästänyt siitä maskista irti hetkeksikään sen jälkeen. Saliin mennessäkään en tainnut olla avautunut varsinaisesti lainkaan. Jos oikein muistan. Kanava oli muistaakseni jo tuolloin lyhentynyt, mutta tuolloin ei puhuttu edes senteistä vielä aukiolemisen suhteen. Kätilö sanoi, että hän toivoisi vähintään 2 sentin avautumista, mieluummin neljän, ennen kuin epiduraali laitetaan. 23:05 paikalle tuli gyne, joka puhkaisi kalvot ja vauvan päähän laitettiin anturi sydänkäyrälle ja samoin laittoivat supistusanturin. Sen seuraaminen olikin hupia, koska supistukset tuli aina sellaisella rytinällä, että ilokaasu ei ehtinyt mukaan, jos otin sitä tuntemuksieni mukaan. Käytin siis supistusanturin lukemia apuna aina kun vaan näin sen laitteen, jossa luvut näkyi. Jossain vaiheessa kätilö tutki minut ja sanoi, että olen noin 3 senttiä auki ja klo 23:39 sain epiduraalin VIHDOIN! En tosin muista siitä ihan kauheasti mitään, koska olin niin pöllyssä ilokaasusta. Sen muistan, että lääkäri kysyi, että olenko ymmärtänyt ohjeet ja vastasin kyllä. En tosin enää muista, mitä ne ohjeet oliD
Sitten kivut helpottikin joksikin aikaa ja selvisin ilman ilokaasua. Olo oli suorastaan seesteinen, kun supistus tuli. Klo 1:00 sain lisää epiduraalia ja jatkoimme supistelua. Niitä tuli edelleen noin 1-2 minuutin välein ja ne oli TODELLA voimakkaita, kätilökin sitä oikein ihmetteli, mutta kipua ei tuntunut enää niin kovin. Sanoisin, että tuolloin yhden aikaan, ehkä hieman sen jälkeen, tunsin ensimmäisen kerran tarvetta ponnistaa. Kätilö oli juur tutkinut minut ja sanoi, että vielä ei sopis ponnistaa, koska olin auki vasta 6-7 senttiä (jos oikein muistan). Tovin päästä hän tutki uudestaan ja sanoi, että tässä voidaan vaikka ruveta valmistautumaan ponnistamiseen. IHANAA! Koska sen ponnistamisentunteen pidättely ei ollut erityisen helppoa.
Alkuun ponnistin kyljeltäni ja lopuksi puoli-istuvasta asennosta. Kaikenkaikkiaan ponnistin varmaankin 20 minuuttia, mutta aktiivista ponnistamista merkattiin 10 minuuttia. Lopuksi jouduin vähän vielä himmailemaan ponnistamista, sillä vauvalla oli napanuora kertaalleen kaulan ympärillä ja hartioiden kanssa jouduttiin tekemään ekstratöitä, mutta solisluut on kuitenkin ehjät hällä Ponnistamisvaiheesta täytyy sanoa, että kätilö oli aivan uskomattoman hyvä työssään. Antoi selkeitä ohjeita, mitä pitää tehdä. Valoi uskoa mun kropan kykyihin ja huusi "Nyt mä en tahdo kuulla susta mitään ääniä!" juuri silloin, kun meinasin sen viimeisen ponnistuksen lopettaa Hänelle suuri kiitos kokemuksesta
Ja 1:40 sain vauvan rinnalle ja kaikki kivut unohtui. Kun jälkeiset oli tullut ulos pyysin vielä saada nähdä istukan ja kalvopussin, koska olimme juuri päivällä lounaalla pohtineet naisten kanssa, että miltähän se mahtaa näyttää
On jotenkin käsittämätöntä, että illalla minuun sattui NIIN paljon, että pelkäsin käsieni voimalla hajottavani sairaalasängystä jotain, ja kun kaikki oli ohi, niin totesin vain, että tämähän oli oikein mukava kokemus
Vauva oli heti synnytyksen jälkeen tosi vaisu ja nikotteli. Oikein kunnon huutoakaan ei kuulunut. Hän sai pisteet 8-9 tosin. Mutta sitten kun kätilö kävi hänet pesemässä ja vähän tutkimassa, niin johan sieltä alkoi ääntä kuulua. Ja minä sain 2 tikkiä ja itseasiassa synnytyksen aikana jo antibioottia suoneen.
Ja nyt odottelen vain, että saadaan meidän ihana neiti kotiin pian. Voisikin mennä nukkumaan, että jaksaa lähteä aamusyötölle sairaalaan kahdeksan aikaan.
Anskutin ja Neiti S 4 vrk
Kuulumisia Minä kotiuduin sairaalasta sunnuntaina, mutta vauva jäi vielä osastolle hoitoon. Ainakin tämän päivän hän on siellä vielä, jatko nähdään aamulla. Eli nyt on osastojen välin ravaaminen muuttunut kodin ja sairaalan välin ravaamiseksi. Onneksi sairaalaan on alle 15 minuutin ajomatka ja toisaalta kun ei meillä muutakaan tekemistä nyt ole, niin ollaan siellä miehen kanssa melkein koko päivä. Toivottavasti saataisiin vauva kuitenkin pian kotiin.
Näin yölypsyn lomassa on hyvä samalla nopsasti kirjoitella sitä synnytyskertomusta.
Virallisten papereiden mukaan synnytys näytti kestäneen 9 tuntia 51 minuuttia ja ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia.
Torstaina 19.1. heräsin klo 7:51 (jostain syystä kellonaika jäi mieleeni hyvin tarkasti) ihan omia aikojani, ilman mitään tuntemuksia mistään synnytyksestä. Soiteltiin miehen kanssa siinä aamutuimaan kuulumisia ja leikilläni sanoin hänelle, että ajattelin tässä nyt heti kokeilla nännihierontaa synnytystä käynnistämään. Ehdin pyöräyttää nänniä vain muutaman kerran kun tunsin ensimmäiset napakat menkkakivut selän puolella. Naurahdin miehelle, että joo-o kyllä tää toimii ja lopetin hieronnan siihen. Sen jälkeen lähdin elämään aamupäivää sillä ajatuksella, että kaikenlaista tekemistä olisi ja tuskin tää tänään tästä on syntymässä.
Kivut kuitenkin palasivat selän puolelle sen verran napakoina ja usein, että rupesin siinä kympin jälkeen aamulla kirjaamaan vähän ylös, että milloin niitä tulee. Edessä oli ompeluhommia ja leikkasin pöydän ääressä kankaita ja kirjasin samalla ylös milloin tulee supistus ja millainen se on. Tunnin aikana kirjasin ylös 11 kertaa selän puolella tuntuneen supparin ja pari-kolme laimeaa vatsan puolella tuntunutta supparia. Päätin lähteä lounaalle kahden mammatutun kanssa puoliltapäivin ja soitella synnärille vasta kun tulen lounaalta jos supistukset alkaa tihentyä ja muuttaa muotoaan. Reissun aikana supistukset siirtyi enenevässä määrin vatsan puolelle, mutta olivat edelleen sellaisia kovan menkkakivun tasoisia ja kunnon supistuksia tuli noin 15 min välein. Selänpuolella vihloi vähän väliä. Kotiin tullessa soitin äidilleni ja sanoin, että tuskin tästä synnärikeikkaa tulee, mutta jos hänellä on aikaa niin olisi ihanaa jos hän varmuudenvuoksi voisi tulla meille seuraksi. Mies kun oli siellä 3 tunnin ajomatkan päässä.
Kahden aikaan olin kotona ja soittelin synnärille. Sieltä sanoivat, että odottelehan vielä ja tee liikelaskentaa, ei tuo synnytykseltä vielä kuulosta. Jäin siis kotiin ja rupesin kuulostelemaan vauvan liikkeitä, joita itseasiassa ei ollut tuntunut kovinkaan paljoa. Joskus puoli neljän aikaan olin vähän sitä mieltä, että ehkä tässä pitäisi mennä liikehälytyksen takia sairaalaan. Supistuksia tuli tuolloin noin 10 minuutin välein, mutta niiden voima ei ollut kasvanut juuri lainkaan.
Ja sitten alkoi tapahtua, äitini tuli viiden jälkeen meille ja sanoin, että pistetäänpä syöden ja lähdetään sitten sairaalaan, koska tämä vauva taitaa tulla tänään. Todella kipeitä supistuksia tuli tuolloin noin 5-7 minuutin välein. Istuminen oli mahdotonta, liikkuminen ei helpottanut, mutta onneksi kuuma suihku auttoi edes jonkin verran. Söimme, minä katsoin vielä kaikki tavarat mukaan ja lähdimme sairaalalle. Matka oli aivan kamala, koska istuminen oli kamalaa. Onnistuimme vielä ajamaan sairaalan rampin ohi *headwall* ja saimme ajaa hieman pidemmän kautta
Sairaalalle tullessa suppareita tuli 3-4 minuutin välein. Kirjauduin sairaalaan 18:50 (papereiden mukaan) ja kävin antamassa pissanäytteen. Siinä näytettä antaessa kotona syömäni maksalaatikko alkoi suunnitella matkaa takaisin ylös samalla kun supisti niin saatanasti, että jouduin pitämään seinistä kiinni. Ei mikään mieltä ylentävä kokemus. Mutta maksalaatikko pysyi vielä alhaalla. Laittoivat mun käyrille ja voin sanoa, että en ole eläissäni kokenut niin kamalaa tuskaa kuin se puoli tuntia (?) siinä käyrällä. Sillon en tietysti tiennyt, että kohta kokisin vielä enemmän tuskaa. Pidin sängystä ja tyynystä kaksin käsin kiinni aina kun supistus tuli ja yritin hengittää että vauva saa happea, koska muuta syytä hengittämiselle en juur silloin keksiny. Vauvan syke oli hyvä, mutta vähän "uninen" eli vaihteli vaan 130-140 välillä pääsääntöisesti. Ja yhtään ainutta supparia ei piirtynyt käyrään missään vaiheessa. Mutta se maksalaatikko tuli lopulta ylös. Onneksi mulla oli oksennuspussi hollilla. Siitä (tyhjästä sellaisesta) tulikin mun paras kaveri loppuajaksi, koska sitä oli mukava puristaa supistuksen tullessa. Kätilö tuli ja sanoi, että hän tekee sisätutkimuksen ja katsotaan sitten lisää käyrää. Olin kohtalaisen järkyttynyt kun hän sanoi, että kohdunkaula on sormelle auki ja kanavaa on jäljellä vielä 2 senttiä. Ja niitä helvetillisiä supistuksia tuli 2-3 minuutin välein. Tässä vaiheessa sain kuitenkin peräruiskeen ja vaihdoin sairaalan kamat päälle. Kello oli ehkä jotain kahdeksan illalla? Ja tässä vaiheessa ajantaju meni aivan täysin. Seuraavat tapahtumat on tapahtuneet, mutta mulla ei ole mitään hajua, että mikä niiden todellinen järjestys on.
Sairaalakamojen vaihdon jälkeen ne yritti laittaa mut uudestaan käyrille, mutta makaaminen oli aivan totaalisen pois laskuista ilman kivunlievitystä. Samoin kuin istuminen, tai käveleminen tai seisominen. Jos liikahdin, tuli supistus ja ne sattui niin perkeleesti. Makasin siinä käyrällä ehkä 10 minuuttia, joskin se tuntui 3 tunnilta. Ja kun kätilö teki uuden sisätutkimuksen jonkun ajan kuluttua oli tilanne tismalleen sama kuin aiemminkin. Sitten pääsin tarkkailuhuoneeseen, jossa olisin voinut levätä tovin ja sain jonkun piikin (siitä ei ole mitään mainintaa synnytyskertomuksessa) reiteen, jonka piti auttaa kipuihin. Hoitajien vuoro vaihtui. Kävin suihkussa - mies kertoi myöhemmin, että olin siellä vähintään 45 minuuttia
No, mutta SE AUTTOI! Tulin pois suihkusta, mies hieroi selkääni, koska sekin auttoi vähän. Mies itseasiassa hieroi selkääni melkein yhtäjaksoisesti varmaan 3 tuntia. Otettiin käyrää seisaalteen, koska se sattui kaikista vähiten (kiitos ihanalle hoitajalle, joka oli valmis käyttämään siihen vähän aikaa!). Supistus tuli edelleen aina kun liikahdin mutta kuitenkin vähintään sen 2 minuutin välein, vaikken olisikaan liikahtanut. Ja sitten sain kuulla ne ihanat sanat: "Siirretään sinut tuonne synnytyssaliin. Saat siellä ilokaasua, jos se vähän helpottaisi." Tässä vaiheessa on sanomattakin selvää, että mä olin valmis kaikkiin mahdollisin kivunlievityskeinoihin, mitä maailmasta löytyy. (lunttilappu kertoo, että) Kello 22:31 mä astuin saliin ja sain ilokaasumaskin käteen. Ja mä en päästänyt siitä maskista irti hetkeksikään sen jälkeen. Saliin mennessäkään en tainnut olla avautunut varsinaisesti lainkaan. Jos oikein muistan. Kanava oli muistaakseni jo tuolloin lyhentynyt, mutta tuolloin ei puhuttu edes senteistä vielä aukiolemisen suhteen. Kätilö sanoi, että hän toivoisi vähintään 2 sentin avautumista, mieluummin neljän, ennen kuin epiduraali laitetaan. 23:05 paikalle tuli gyne, joka puhkaisi kalvot ja vauvan päähän laitettiin anturi sydänkäyrälle ja samoin laittoivat supistusanturin. Sen seuraaminen olikin hupia, koska supistukset tuli aina sellaisella rytinällä, että ilokaasu ei ehtinyt mukaan, jos otin sitä tuntemuksieni mukaan. Käytin siis supistusanturin lukemia apuna aina kun vaan näin sen laitteen, jossa luvut näkyi. Jossain vaiheessa kätilö tutki minut ja sanoi, että olen noin 3 senttiä auki ja klo 23:39 sain epiduraalin VIHDOIN! En tosin muista siitä ihan kauheasti mitään, koska olin niin pöllyssä ilokaasusta. Sen muistan, että lääkäri kysyi, että olenko ymmärtänyt ohjeet ja vastasin kyllä. En tosin enää muista, mitä ne ohjeet oli
D Sitten kivut helpottikin joksikin aikaa ja selvisin ilman ilokaasua. Olo oli suorastaan seesteinen, kun supistus tuli. Klo 1:00 sain lisää epiduraalia ja jatkoimme supistelua. Niitä tuli edelleen noin 1-2 minuutin välein ja ne oli TODELLA voimakkaita, kätilökin sitä oikein ihmetteli, mutta kipua ei tuntunut enää niin kovin. Sanoisin, että tuolloin yhden aikaan, ehkä hieman sen jälkeen, tunsin ensimmäisen kerran tarvetta ponnistaa. Kätilö oli juur tutkinut minut ja sanoi, että vielä ei sopis ponnistaa, koska olin auki vasta 6-7 senttiä (jos oikein muistan). Tovin päästä hän tutki uudestaan ja sanoi, että tässä voidaan vaikka ruveta valmistautumaan ponnistamiseen. IHANAA! Koska sen ponnistamisentunteen pidättely ei ollut erityisen helppoa.
Alkuun ponnistin kyljeltäni ja lopuksi puoli-istuvasta asennosta. Kaikenkaikkiaan ponnistin varmaankin 20 minuuttia, mutta aktiivista ponnistamista merkattiin 10 minuuttia. Lopuksi jouduin vähän vielä himmailemaan ponnistamista, sillä vauvalla oli napanuora kertaalleen kaulan ympärillä ja hartioiden kanssa jouduttiin tekemään ekstratöitä, mutta solisluut on kuitenkin ehjät hällä
Ponnistamisvaiheesta täytyy sanoa, että kätilö oli aivan uskomattoman hyvä työssään. Antoi selkeitä ohjeita, mitä pitää tehdä. Valoi uskoa mun kropan kykyihin ja huusi "Nyt mä en tahdo kuulla susta mitään ääniä!" juuri silloin, kun meinasin sen viimeisen ponnistuksen lopettaa Hänelle suuri kiitos kokemuksesta Ja 1:40 sain vauvan rinnalle ja kaikki kivut unohtui. Kun jälkeiset oli tullut ulos pyysin vielä saada nähdä istukan ja kalvopussin, koska olimme juuri päivällä lounaalla pohtineet naisten kanssa, että miltähän se mahtaa näyttää
On jotenkin käsittämätöntä, että illalla minuun sattui NIIN paljon, että pelkäsin käsieni voimalla hajottavani sairaalasängystä jotain, ja kun kaikki oli ohi, niin totesin vain, että tämähän oli oikein mukava kokemus
Vauva oli heti synnytyksen jälkeen tosi vaisu ja nikotteli. Oikein kunnon huutoakaan ei kuulunut. Hän sai pisteet 8-9 tosin. Mutta sitten kun kätilö kävi hänet pesemässä ja vähän tutkimassa, niin johan sieltä alkoi ääntä kuulua. Ja minä sain 2 tikkiä ja itseasiassa synnytyksen aikana jo antibioottia suoneen.
Ja nyt odottelen vain, että saadaan meidän ihana neiti kotiin pian. Voisikin mennä nukkumaan, että jaksaa lähteä aamusyötölle sairaalaan kahdeksan aikaan.
Anskutin ja Neiti S 4 vrk
Onpas tämä pino hiljentynyt niin, että on pudonnut jo kakkossivulle!
Vauva-arki taitaa jo viedä ajatukset monella! Niinkuin täälläkin. Esikoinen alkanut selvästi reagoimaan ja on tosi huomionkipeä, ainakin silloin kun imetän. Onneksi kuitenkin vauva nukkuu hyvin päivisin, niin jää aikaa esikoisen kanssakin tehdä kaksistaan asioita. Vauva on suloinen, ihana poika. Nukkuu 2-3 h pätkiä ja välillä virkeästi katselee. Yöt menee 2-3 x herätyksellä/imetyksellä. Torstaina olis neuvola, kiva nähdä kuinka paljon vauva on kasvanut kahdessa viikossa.
Mukava lukea muidenkin synnytyskertomuksia!
Tsemppiä vielä tammikuun odottajille!
Carcas ja poika 1 vk 6 pv
Vauva-arki taitaa jo viedä ajatukset monella! Niinkuin täälläkin. Esikoinen alkanut selvästi reagoimaan ja on tosi huomionkipeä, ainakin silloin kun imetän. Onneksi kuitenkin vauva nukkuu hyvin päivisin, niin jää aikaa esikoisen kanssakin tehdä kaksistaan asioita. Vauva on suloinen, ihana poika. Nukkuu 2-3 h pätkiä ja välillä virkeästi katselee. Yöt menee 2-3 x herätyksellä/imetyksellä. Torstaina olis neuvola, kiva nähdä kuinka paljon vauva on kasvanut kahdessa viikossa.
Mukava lukea muidenkin synnytyskertomuksia!
Tsemppiä vielä tammikuun odottajille!
Carcas ja poika 1 vk 6 pv
heips!
pino tosiaan hiljentynyt ihan nolliin... jos täällä ei enää muita odottajia ookkaa ku minä ainut. :/ Eilen oli neuvola ja siellä ei mitää erikoista kaikki oli ok, paitsi painoa oli tullut vähän reippaammin 1kg200g/viikko. ja vauvan painoarvio oli 3740g eli melko isokokoinen vauva vissii tulossa jos ei nyt kovin paljoo heitä tuo arvio. ja minäkö olin nii toivonu nyt semmosta suht pientä vauvaa.. Huomenna ois mullakin laskettu aika ja onhan sitä kyllä ootettukki!! vaikka eihän se sitä sano et se sillon syntyy mut tietääpähä et ei voi enää kovin kauan mennä ku viimestää häätävät vauvan jos ei ite ymmärrä syntyä.
mutta ei mulla nyt tämän kummempaa, pikaisesti kävin vaa täällä kurkkaamassa. Jospa se minäki pääsisin vielä joku päivä synnyttämään! toivossa hyvä elää.
an-ri 39+6
pino tosiaan hiljentynyt ihan nolliin... jos täällä ei enää muita odottajia ookkaa ku minä ainut. :/
Eilen oli neuvola ja siellä ei mitää erikoista kaikki oli ok, paitsi painoa oli tullut vähän reippaammin 1kg200g/viikko. ja vauvan painoarvio oli 3740g eli melko isokokoinen vauva vissii tulossa jos ei nyt kovin paljoo heitä tuo arvio. ja minäkö olin nii toivonu nyt semmosta suht pientä vauvaa.. Huomenna ois mullakin laskettu aika ja onhan sitä kyllä ootettukki!! vaikka eihän se sitä sano et se sillon syntyy mut tietääpähä et ei voi enää kovin kauan mennä ku viimestää häätävät vauvan jos ei ite ymmärrä syntyä. mutta ei mulla nyt tämän kummempaa, pikaisesti kävin vaa täällä kurkkaamassa. Jospa se minäki pääsisin vielä joku päivä synnyttämään! toivossa hyvä elää.
an-ri 39+6
An-ri, et ole yksin! Minäkin täällä vielä vain odottelen. Ei vain ole mitään kirjoiteltavaa, kun mitään ei tapahdu. Just saunottiin kunnolla, jospa se saisi jotain aikaan.
Tänään oli viimeinen neuvola. Uutena asiana se, että gbs-testi oli positiivinen eli mulla on streptokokki-bakteeri. Onneksi tuli kysyttyä ne tulokset, koska toi vaatii antibiootin suoneen synnärillä.
39+6 Huomenna sitten laskettu aika.
Tänään oli viimeinen neuvola. Uutena asiana se, että gbs-testi oli positiivinen eli mulla on streptokokki-bakteeri. Onneksi tuli kysyttyä ne tulokset, koska toi vaatii antibiootin suoneen synnärillä.
39+6 Huomenna sitten laskettu aika.
Heipsan mammat.
Tulin hiukan kirjoittamaan jotain, ennenkuin vauva tuosta heräilee <3
Synnytyksestä voisin pikaisesti jotain raapustaa:
Eli tiistaina 17 pvä prismassa ollessamme poksahti lapsivedet yhtäkkiä :ashamed:
Ei muutakun kotia, housut märkinä.. siitä puolen tunnin kuluttua alkoi ihan mojovat supparit. Kävin suihkussa ja sit joskus kello 23 jälkeen lähdettiin sairaalaan. Yö meni synnytyssalissa, ootellessa avautumista.. mikä kesti aika hitaasti siihen 5cm, vaikka supistukset oli ihan jo kauheita siinä vaiheessa.
Kuuden pintaan sain epiduraalin joka auttoi kyllä että sain nukuttua jonkin verran. Sit tietty hiipui supistukset sen verran että piti laittaa tippa käteen niitä vauhdittamaan. Se auttoikin aika nopeasti, koska ei mennyt ku tunti kun olin täysin auki.
Sit alkoi ponnistusvaihe joka oli taas yhtä tuskaa. Puoltoista tuntia tein töitä ja ei vauva vaan tullut pihalle ilman imukupin avustusta. Imukupilla syntyi sitten 18.1 klo 11.13 maailman suloisin tyttö, jonka sain heti rinnalle :heart:
Sit alkoikin tapahtua, kun huomasivat että aloin vuotaa verta ihan lorottamalla ja istukka ei millään syntynyt
vauva pikasesti kätilölle ja lääkäri soitti leikkaussaliin että ovat valmiita nukutukseen ja istukan irrotukseen. Mua siis kiidätettiin leikkaussaliin jossa pyöri ihan sairaasti ihimisiä ja sit multa tais taju lähteä ku verenhukka alkoi olla jo suuri. Heräämössä heräsin klo 12.30 aivan sairaassa horkassa ja olin kyllä niin sekaisin ja järkyttynyt että itkin vaan paniikissa, mutta kyselin kyllä samalla jo miten vauva ja mies voi :heart: 4 litraa vuosin verta eli kaitpa tuohon synnytykseen ois voinut kupsahtaa, mutta suojelusenkeleitä taisi olla matkassa:heart:
Lauantaina päästiin kotia ja nyt alkaa olo olemaan parempi..heikotta hieman, mutta muuten ihan jees
Vauva on aika helppohoitoinen, syö tissiä ja nukkuu suurimmaksi osaksi päivää ja yötä. Torstaina olisi eka neuvola meillä eli saapa nähdä miten on painoa tullut lisää
Täytyy tulla sinne vauvapuolelle kirjoittaan myöskin!
Nyt lähettävä vauvanhoitopuuhiin, jaksamisia kaikille arjessa ja An-rille ainakin voimia synnytykseen :flower:
nuhmuliini80 ja typy 6vrk :heart:
Tulin hiukan kirjoittamaan jotain, ennenkuin vauva tuosta heräilee <3
Synnytyksestä voisin pikaisesti jotain raapustaa:
Eli tiistaina 17 pvä prismassa ollessamme poksahti lapsivedet yhtäkkiä :ashamed:
Ei muutakun kotia, housut märkinä.. siitä puolen tunnin kuluttua alkoi ihan mojovat supparit. Kävin suihkussa ja sit joskus kello 23 jälkeen lähdettiin sairaalaan. Yö meni synnytyssalissa, ootellessa avautumista.. mikä kesti aika hitaasti siihen 5cm, vaikka supistukset oli ihan jo kauheita siinä vaiheessa.
Kuuden pintaan sain epiduraalin joka auttoi kyllä että sain nukuttua jonkin verran. Sit tietty hiipui supistukset sen verran että piti laittaa tippa käteen niitä vauhdittamaan. Se auttoikin aika nopeasti, koska ei mennyt ku tunti kun olin täysin auki.
Sit alkoi ponnistusvaihe joka oli taas yhtä tuskaa. Puoltoista tuntia tein töitä ja ei vauva vaan tullut pihalle ilman imukupin avustusta. Imukupilla syntyi sitten 18.1 klo 11.13 maailman suloisin tyttö, jonka sain heti rinnalle :heart:
Sit alkoikin tapahtua, kun huomasivat että aloin vuotaa verta ihan lorottamalla ja istukka ei millään syntynyt
vauva pikasesti kätilölle ja lääkäri soitti leikkaussaliin että ovat valmiita nukutukseen ja istukan irrotukseen. Mua siis kiidätettiin leikkaussaliin jossa pyöri ihan sairaasti ihimisiä ja sit multa tais taju lähteä ku verenhukka alkoi olla jo suuri. Heräämössä heräsin klo 12.30 aivan sairaassa horkassa ja olin kyllä niin sekaisin ja järkyttynyt että itkin vaan paniikissa, mutta kyselin kyllä samalla jo miten vauva ja mies voi :heart: 4 litraa vuosin verta eli kaitpa tuohon synnytykseen ois voinut kupsahtaa, mutta suojelusenkeleitä taisi olla matkassa:heart:
Lauantaina päästiin kotia ja nyt alkaa olo olemaan parempi..heikotta hieman, mutta muuten ihan jees
Vauva on aika helppohoitoinen, syö tissiä ja nukkuu suurimmaksi osaksi päivää ja yötä. Torstaina olisi eka neuvola meillä eli saapa nähdä miten on painoa tullut lisää
Täytyy tulla sinne vauvapuolelle kirjoittaan myöskin!
Nyt lähettävä vauvanhoitopuuhiin, jaksamisia kaikille arjessa ja An-rille ainakin voimia synnytykseen :flower:
nuhmuliini80 ja typy 6vrk :heart:
An-ri ja LeenaT, tsemppiä teille loppurutistukseen. :hug: Miekin käyn täällä päivittäin lukemassa että onko uusia vauvoja ilmaantunut.
Olisi kiva kuulla Neljän Suoran kuulumisiakin...
Nuhmuliinilla on kyllä ollut hurjan kuulonen loppu synnytyksellä. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin.
Olisi kiva kuulla Neljän Suoran kuulumisiakin...
Nuhmuliinilla on kyllä ollut hurjan kuulonen loppu synnytyksellä.
Onneksi kaikki kuitenkin hyvin.
Viimeksi muokattu:
Masukkaita vielä muutama jäljellä. Kyllä vaatii pitkää pinnaa teiltä nämä viimeisten päivien ootteleut, vielä kun myö vauvautuneet ollaan hiljennytty... aika tylsää, te ootte jaksanu kuunnella meitin vuodatukset ja tukea ollaan saatu roppakaupalla ja nyt te jäitte tänne keskenänne. Ihan hävettää :ashamed: No yritän nyt tämän virtajohdon saatuani aktivoitua
Saanko tässä heti kertoa omasta navasta, päästä ja elämästä? Toisaalta ei ihan ees kehtais kun alkaa olee jo noloakin....
Meillä se perheonni kesti aikasta lailla sen 12vrk. Mies läks ma-aamusti koulun penkille. Kävin kännykällä katsomassa pankkitilini. Itku tuli kun tajusin et mun perjantaina saamastani äprahasta oli jälellä 230e. Sitä tuli 1100e. Pistin Retaleelle viestiä, et miten mä näin kartalta oon pudonnut, et mihin mun rahat on kadonnnut?!? Soitti sieltä ja selitteli jotain ympäripyöreetä naftoista ja ajokilometreistä. Totesin et eihän toi tee ku huntin verran, mut menny mikä menny.
No minä siinä laskemaan kaikkia tietämiäni ostoksia. Summasin, että 300e puuttuu. Sit vaihdoin pojan vaippaa ja suoritettiin pumppajumppaa. Kun pumpat oli tehty, huomasin et Retaleelta oli tullut viesti, jossa ilmoitti auton olevan 50km päässä, avaimet oli huoltoaseman sisällä ja mun korttini myös. Minun nimellä ja viestin loppuunhänen armonsa oli kirjoittanut SORRY. Ei vitura. Siis 13 vuotta mä sitä oon elättäny, perässä vetäny ja eteenpäin potkinu. 6 lasta sille synnyttäny, lapset hyvin huolehtinu. Kaiken mä oon tehny hyvin helpoks ja mä ansaitsin oikein SORRYn.Ei mitään selitystä. Ei muuta kuin SORRY.
Menin ihan paniikkiin. Kauhee huuto-parkukohtaus. Sit katsomaan tilille taas, ja olihan se läksiäisiksi vielä vieny tililtä 70e. Laitoin vain viestin, että kiitos tiedosta, veri-ja kipurahat olen nyt maksanut ja et voi mun puolesta vaikka kuolla pois. Läksy on opittu. Retale jäi sille tielle. Mitään ei ole kuulunut.
Sit mä rupesin järkkäämään isommalle pojalle kyytiä terkkariin nenän rötgeniin ja autoa kotiin. Melkonen rumba oli, mut mihin tällanen täydellinen nainen ei pystyis?
Hmph. Täällä mitään addiktoituneita Retaleita kaivata. Hmph.
Kyllähän mä olen kertonut jo aiemmin, että olen uskossa. Viimeiset ajat kyllä mun uskoni on horjunu. Mulle rukoilu on ollut se kanava josta mä voimaa olen saanu ja nyt mä oon jotenkin niin pettyny, etten mä kykene ees rukoilemaan.
Tosiasia kuitenkin tässä koko sairaassa yhtälössä on se, että yksin täällä olla jollotellaan. Otin yhden puhelun sinne perhetyöntekijöiden suuntaan ja he lupasivat tässä tilanteessa olla apuna ja tukena - Voi kuinka kiitollinen heidän olemassaolosta olenkaan. Mulle nyt oikeastaa riittää jo sekin, että välillä joku vaan meillä käy. Mutta nää Leidit on ihan arkipäivän enkeleitä, ahkeria ja ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka tarttuu toimeen jos huomaavat jonkun kohdan jossa voivat avuksi olla.
No mitä Retaleeseen ja rahoihin tulee, niin peliautomaatteihin ne rahat on menny. Kun ei juo niin tilalle tulee peliriippuvuus.
Toisaalta säälittää koko ihminen. Ku aattelee, et itellä olis moisia ongelmia itsensä kanssa. Mielihyvää ei tunne muulla hetkellä kuin voittaessa tai ryypätessä. Ja se valheessa eläminen. Ne morkkikset ja tuskat mitkä tulee kun tajuaa pilanneensa monen ihmisen elämän. Pettäneensä juuri ne ihmiset, joille hänen elämällä on edes jotain merkitystä. Sit kyl toisinaan mä mietin, ettei hänellä varmaankaan oikeasti ole mitään myötätuntokykyä ja eikä kykyä nähdä kokonaiskuvaa. Rakkaudesta, kunnioituksesta, halusta ja välittämisestä puhumattakaan.
No se minusta ja mun elämästä. Mites LeenaT onko se siun vauveli nyt kuinka päin? En muista enää mitä tuolla aiemmilla sivuilla olikaan... Hormonit
Neiti10 oli myös silloin PT, kuinkas hänellä kävikään?
Ninnattarella taisikin tyttölupaus muuttua vaaleansinisiksi potkareiksi, vai muistanko väärin.
nuhmuliinilla on kyllä ollut suojelusenkeleitä matkassa. Hurja määrä verta. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Omasta vauvasta, meillä on masuvaivaa. Röyhtäytän poikaa aina minuutin imemisen jälkeen, pumppajumpataan aktiivisesti ja cuplatonit menee myös. Aattelin kyllä vielä kokeilla tuon kupla stopin kun sen ostin jo. Pari päivää sitä kokeiltiin, mut ei ollut apua oikeastaan. Katotaan et onko ero cuplatoniin dramaattinen. Sit pulauttelu on myös täällä yhden sortin vaiva. Jännittää hieman, ku tänää tulee nlatäti vaakansa kanssa, et onko Pikku-Ukko kasvanu. Viimeksi oli tullut 200g/2vrk. Kun kerran röyhtäyttää niin taajasti, niin tuntuu et ehkä hän nukahtaa jo kovin pienen syömisen jälkeen. En tiiä. Palaan illalla kertomaan painonkertymiset. Nyt Pikku-Ukko kutsuu
Inkalilla
Saanko tässä heti kertoa omasta navasta, päästä ja elämästä? Toisaalta ei ihan ees kehtais kun alkaa olee jo noloakin....
Meillä se perheonni kesti aikasta lailla sen 12vrk. Mies läks ma-aamusti koulun penkille. Kävin kännykällä katsomassa pankkitilini. Itku tuli kun tajusin et mun perjantaina saamastani äprahasta oli jälellä 230e. Sitä tuli 1100e. Pistin Retaleelle viestiä, et miten mä näin kartalta oon pudonnut, et mihin mun rahat on kadonnnut?!? Soitti sieltä ja selitteli jotain ympäripyöreetä naftoista ja ajokilometreistä. Totesin et eihän toi tee ku huntin verran, mut menny mikä menny.
No minä siinä laskemaan kaikkia tietämiäni ostoksia. Summasin, että 300e puuttuu. Sit vaihdoin pojan vaippaa ja suoritettiin pumppajumppaa. Kun pumpat oli tehty, huomasin et Retaleelta oli tullut viesti, jossa ilmoitti auton olevan 50km päässä, avaimet oli huoltoaseman sisällä ja mun korttini myös. Minun nimellä ja viestin loppuunhänen armonsa oli kirjoittanut SORRY. Ei vitura. Siis 13 vuotta mä sitä oon elättäny, perässä vetäny ja eteenpäin potkinu. 6 lasta sille synnyttäny, lapset hyvin huolehtinu. Kaiken mä oon tehny hyvin helpoks ja mä ansaitsin oikein SORRYn.Ei mitään selitystä. Ei muuta kuin SORRY.
Menin ihan paniikkiin. Kauhee huuto-parkukohtaus. Sit katsomaan tilille taas, ja olihan se läksiäisiksi vielä vieny tililtä 70e. Laitoin vain viestin, että kiitos tiedosta, veri-ja kipurahat olen nyt maksanut ja et voi mun puolesta vaikka kuolla pois. Läksy on opittu. Retale jäi sille tielle. Mitään ei ole kuulunut.
Sit mä rupesin järkkäämään isommalle pojalle kyytiä terkkariin nenän rötgeniin ja autoa kotiin. Melkonen rumba oli, mut mihin tällanen täydellinen nainen ei pystyis?
Hmph. Täällä mitään addiktoituneita Retaleita kaivata. Hmph.
Kyllähän mä olen kertonut jo aiemmin, että olen uskossa. Viimeiset ajat kyllä mun uskoni on horjunu. Mulle rukoilu on ollut se kanava josta mä voimaa olen saanu ja nyt mä oon jotenkin niin pettyny, etten mä kykene ees rukoilemaan.
Tosiasia kuitenkin tässä koko sairaassa yhtälössä on se, että yksin täällä olla jollotellaan. Otin yhden puhelun sinne perhetyöntekijöiden suuntaan ja he lupasivat tässä tilanteessa olla apuna ja tukena - Voi kuinka kiitollinen heidän olemassaolosta olenkaan. Mulle nyt oikeastaa riittää jo sekin, että välillä joku vaan meillä käy. Mutta nää Leidit on ihan arkipäivän enkeleitä, ahkeria ja ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka tarttuu toimeen jos huomaavat jonkun kohdan jossa voivat avuksi olla.
No mitä Retaleeseen ja rahoihin tulee, niin peliautomaatteihin ne rahat on menny. Kun ei juo niin tilalle tulee peliriippuvuus.
Toisaalta säälittää koko ihminen. Ku aattelee, et itellä olis moisia ongelmia itsensä kanssa. Mielihyvää ei tunne muulla hetkellä kuin voittaessa tai ryypätessä. Ja se valheessa eläminen. Ne morkkikset ja tuskat mitkä tulee kun tajuaa pilanneensa monen ihmisen elämän. Pettäneensä juuri ne ihmiset, joille hänen elämällä on edes jotain merkitystä. Sit kyl toisinaan mä mietin, ettei hänellä varmaankaan oikeasti ole mitään myötätuntokykyä ja eikä kykyä nähdä kokonaiskuvaa. Rakkaudesta, kunnioituksesta, halusta ja välittämisestä puhumattakaan.
No se minusta ja mun elämästä. Mites LeenaT onko se siun vauveli nyt kuinka päin? En muista enää mitä tuolla aiemmilla sivuilla olikaan... Hormonit
Neiti10 oli myös silloin PT, kuinkas hänellä kävikään?
Ninnattarella taisikin tyttölupaus muuttua vaaleansinisiksi potkareiksi, vai muistanko väärin.
nuhmuliinilla on kyllä ollut suojelusenkeleitä matkassa. Hurja määrä verta. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Omasta vauvasta, meillä on masuvaivaa. Röyhtäytän poikaa aina minuutin imemisen jälkeen, pumppajumpataan aktiivisesti ja cuplatonit menee myös. Aattelin kyllä vielä kokeilla tuon kupla stopin kun sen ostin jo. Pari päivää sitä kokeiltiin, mut ei ollut apua oikeastaan. Katotaan et onko ero cuplatoniin dramaattinen. Sit pulauttelu on myös täällä yhden sortin vaiva. Jännittää hieman, ku tänää tulee nlatäti vaakansa kanssa, et onko Pikku-Ukko kasvanu. Viimeksi oli tullut 200g/2vrk. Kun kerran röyhtäyttää niin taajasti, niin tuntuu et ehkä hän nukahtaa jo kovin pienen syömisen jälkeen. En tiiä. Palaan illalla kertomaan painonkertymiset. Nyt Pikku-Ukko kutsuu
Inkalilla
Meille syntyi tyttö tarkalleen laskettuna päivänä, eli 17.1.
Ja aikamoista totutteluahan tämä taas on. Pikkuneiti on onneksi ainakin vielä hyväunisen oloinen, nukkuu n.3h pätkiä, joten itsekin saa onneksi levätä. Synnytystä en jaksa enkä halua muistella. Aika rankka oli ja tikkien kanssa nyt elellään, mutta eiköhän nämä pikkuhiljaa parane.
Tsemppiä teille kaikille massun kanssa vielä eläville. Ja Inkalillalle erityistsempit. Ei varmaan tarvi edes sanoa että mies pihalle vaan. Vahva olet kuin nuinkin pitkään olet jaksanut.
Ja aikamoista totutteluahan tämä taas on. Pikkuneiti on onneksi ainakin vielä hyväunisen oloinen, nukkuu n.3h pätkiä, joten itsekin saa onneksi levätä. Synnytystä en jaksa enkä halua muistella. Aika rankka oli ja tikkien kanssa nyt elellään, mutta eiköhän nämä pikkuhiljaa parane.
Tsemppiä teille kaikille massun kanssa vielä eläville. Ja Inkalillalle erityistsempit. Ei varmaan tarvi edes sanoa että mies pihalle vaan. Vahva olet kuin nuinkin pitkään olet jaksanut.
Meille syntyi prinsessa pe 20.1.2012 aamulla kello 08:19 :heart: Tämäkin kuuluu kastiin syöksysynnytys Prinsessan mitat 49 cm ja 3698 g. Vauva oli onneksi pää alaspäin (ei kiinnittynyt kuitenkaan), joten sektiota ei tarvittu. Synnytys alkoi pe aamulla klo 02:00 suppareilla, joita kestin neljä tuntia. Soitin kaksi kertaa synnärille ja tiedustelin asian etenemistä. Sanoivat vaan, että kokeile jyväpussia, ja jos tuntuu, ettei kotona voi enää olla, niin sitten vaan laitokselle. Kuudelta oli pakko tilata taksi, koska suppareita tuli parin minuutin välein. Taksiin kömpiessäni tokaisin kuljettajalle, että tässä on synnytys käynnissä, joten hän sitten kaahasi sairaalaan varmaan naama valkoisena Pääsin suoraan synnytyshuoneeseen, jossa kätilö totesi, että olen täysin auki. Kahden tunnin kuluttua siitä vauva oli syntynyt. Ilokaasulla mentiin, koska epiduraalille ei kuulemma ollut aikaa.
Repesin miltei joka paikasta, jonka vuoksi synnytyksen jälkeen minua kursittiin leikkaukshuoneessa tunti kasaan. Verenmenetys 2.4 litraan, joten veritankkausta tuli tuhti määrä ja sairaalasta päästessäni hb oli 81. Naama on edelleen valkoinen ja rautaa olen syönyt.
Päästiin vauvelin kanssa maanantaina kotiin ja nyt ollaan opeteltu uuteen yhteiselämään :heart: Imetys vähän takkuaa, koska maitoa ei ehkä tule riittävästi ja korviketta joudutaan antamaan. Tänään terkka kävi punnitsemassa vauvaa ja paino oli noussut vähän, joten ensi viikolla pitää kontrolloida painoa uudestaan neuvolassa.
Tässä kiteytettynä meidän tarina. Pää on ihan sumussa, koska nukkumisesta ei tule oikein mitään ja imettää pitää jatkuvasti. Toivottavasti imetysasia/ruokinta-asia saataisiin pian kuntoon, jotta normaalielämä saataisiin käyntiin
Onnea kaikille vauvautuneille :heart:
Prinsessan mitat 49 cm ja 3698 g. Vauva oli onneksi pää alaspäin (ei kiinnittynyt kuitenkaan), joten sektiota ei tarvittu. Synnytys alkoi pe aamulla klo 02:00 suppareilla, joita kestin neljä tuntia. Soitin kaksi kertaa synnärille ja tiedustelin asian etenemistä. Sanoivat vaan, että kokeile jyväpussia, ja jos tuntuu, ettei kotona voi enää olla, niin sitten vaan laitokselle. Kuudelta oli pakko tilata taksi, koska suppareita tuli parin minuutin välein. Taksiin kömpiessäni tokaisin kuljettajalle, että tässä on synnytys käynnissä, joten hän sitten kaahasi sairaalaan varmaan naama valkoisena Pääsin suoraan synnytyshuoneeseen, jossa kätilö totesi, että olen täysin auki. Kahden tunnin kuluttua siitä vauva oli syntynyt. Ilokaasulla mentiin, koska epiduraalille ei kuulemma ollut aikaa. Repesin miltei joka paikasta, jonka vuoksi synnytyksen jälkeen minua kursittiin leikkaukshuoneessa tunti kasaan. Verenmenetys 2.4 litraan, joten veritankkausta tuli tuhti määrä ja sairaalasta päästessäni hb oli 81. Naama on edelleen valkoinen ja rautaa olen syönyt.
Päästiin vauvelin kanssa maanantaina kotiin ja nyt ollaan opeteltu uuteen yhteiselämään :heart: Imetys vähän takkuaa, koska maitoa ei ehkä tule riittävästi ja korviketta joudutaan antamaan. Tänään terkka kävi punnitsemassa vauvaa ja paino oli noussut vähän, joten ensi viikolla pitää kontrolloida painoa uudestaan neuvolassa.
Tässä kiteytettynä meidän tarina. Pää on ihan sumussa, koska nukkumisesta ei tule oikein mitään ja imettää pitää jatkuvasti. Toivottavasti imetysasia/ruokinta-asia saataisiin pian kuntoon, jotta normaalielämä saataisiin käyntiin
Onnea kaikille vauvautuneille :heart:
Inkalilla:hug: Onneksi sinulla on tiedossa apua ettet joudu ihan yksin kokoaika olemaan ja muista purkaa puhumalla myös pahaa oloa,tosi rankkaa pienen vauvan ja monen lapsen kanssa yksinollet kyllä aikamoinen superäiti kun olet kestänyt tota tilannetta niin kauan.Kyllä tosi jännä kun monella juomishäiriöisellä myös ongelmana toi pelaaminen niin oli myös mun entiselläkin.
Onnea PIISI JA NINNATAR:flower:
let kyllä aikamoinen superäiti kun olet kestänyt tota tilannetta niin kauan.Kyllä tosi jännä kun monella juomishäiriöisellä myös ongelmana toi pelaaminen niin oli myös mun entiselläkin.Onnea PIISI JA NINNATAR:flower:
moikka!
Bassets, mulla myös tullut se pallukka ulos asti. _Tokassa ja kolmannessa raskaudessa pallukka ollut n viikot 10-18 vähän ulkona, kunnes kohtu kasvanut tarpeeksi ja noussut ylöspäin. Tunne roikkumisesta on musta ollut lähinnä epämiellyttävä, ei niinkään kipeä. Tokan synnytyksen jälkeen kävin fysioterapiassa (= ft ), kova jumppaus ja sähköhoito tuottivat muutamassa kuukaudessa tulosta! Nyt kolmannen jälkeen tilanne on ainakin toistaiseksi parempi kuin ekan ja tokan jälkeen, uskomatonta kyllä. Nyt ei pullota ulos saakka mikään, edes isompia nostaessa jee! Jumppaan kyllä melko orjallisesti, sen verran kiusallista toi vaiva on. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja alle neljässä vuodessa kolme synnytystä, joten noilla varmaan tosiaan yhteys tähän vaivaan.
Terkkarit ja terkkarilääkärit ei tunnu tietävän vaivasta juurikaan. Neuvolalääkärille kun asiasta puhuin, sanoi vain että kirurgi voi vaivan leikata. Joo, voi varmaan, mutta ihan ekana mä en ainakaan veitsen alle halua, jos joku muu tapa asiaa korjata on mahdollinen. Ootko miettinyt ehkäisyä jatkossa? Mitenhän kierukan käyttömahdollisuus on? Varmaan jossain vaiheessa joutuu poikkeamaan gynellä aiheen tiimoilta. Ai niin, sillon 2. raskaudessa kävin Naistenklinikalla laskeuman kanssa, silloin se puhui myös jostain nostorenkaasta, mutta jumppa tosiaan ensisijainen hoitomuoto. Onko sulla Bassets muuta vaivaa tosta?
Inkalillalle iso rutistus! Ihan hirmuinen tilanne sulla. Iso kasa jaksamista ja niitä arjen enkeleitä elämääsi. Ihan surettaa puolestasi. Ehkä asiat kuitenkin järjestyy, tavallla tai toisella?!
Bassets, mulla myös tullut se pallukka ulos asti. _Tokassa ja kolmannessa raskaudessa pallukka ollut n viikot 10-18 vähän ulkona, kunnes kohtu kasvanut tarpeeksi ja noussut ylöspäin. Tunne roikkumisesta on musta ollut lähinnä epämiellyttävä, ei niinkään kipeä. Tokan synnytyksen jälkeen kävin fysioterapiassa (= ft ), kova jumppaus ja sähköhoito tuottivat muutamassa kuukaudessa tulosta!
Nyt kolmannen jälkeen tilanne on ainakin toistaiseksi parempi kuin ekan ja tokan jälkeen, uskomatonta kyllä. Nyt ei pullota ulos saakka mikään, edes isompia nostaessa jee! Jumppaan kyllä melko orjallisesti, sen verran kiusallista toi vaiva on. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja alle neljässä vuodessa kolme synnytystä, joten noilla varmaan tosiaan yhteys tähän vaivaan.Terkkarit ja terkkarilääkärit ei tunnu tietävän vaivasta juurikaan. Neuvolalääkärille kun asiasta puhuin, sanoi vain että kirurgi voi vaivan leikata. Joo, voi varmaan, mutta ihan ekana mä en ainakaan veitsen alle halua, jos joku muu tapa asiaa korjata on mahdollinen. Ootko miettinyt ehkäisyä jatkossa? Mitenhän kierukan käyttömahdollisuus on? Varmaan jossain vaiheessa joutuu poikkeamaan gynellä aiheen tiimoilta. Ai niin, sillon 2. raskaudessa kävin Naistenklinikalla laskeuman kanssa, silloin se puhui myös jostain nostorenkaasta, mutta jumppa tosiaan ensisijainen hoitomuoto. Onko sulla Bassets muuta vaivaa tosta?
Inkalillalle iso rutistus! Ihan hirmuinen tilanne sulla. Iso kasa jaksamista ja niitä arjen enkeleitä elämääsi. Ihan surettaa puolestasi. Ehkä asiat kuitenkin järjestyy, tavallla tai toisella?!
Meille syntyi eilen rv40+0 kaunis tyttö! 3130g ja 49cm. Koko tiistain mulla oli tosi energinen olo. Illalla saunottiin kunnolla. Ennen nukkumaanmenoa suoli tyhjeni kunnolla ja mietin että voiskohan se liittyä synnytykseen, mutta toisaalta ajattelin sen johtuvan päivällä syödystä heseruuasta ja pirtelöstä. Mentiin nukkumaan ja puoli kahdentoista aikaan heräsin ja päätin mennä vessaan. Vaan kappas, lapsivedet meni. Siinä sitten puettiin päälle ja soitettiin ambulanssi perätilan takia. Mies tuli autolla perässä.
Mut kirjattiin sisään ja sit vaan odoteltiin supistuksia. Sain myös heti antibiootin suoneen streptobakteerin takia. Heikkoja supistuksia alkoi tulla ja kolmen aikaan sain kipupiikin. Sillä sinnittelin iltapäivään asti, kun supistukset ei olleet kovin pahoja. Neljän aikaan katsoivat kohdunsuun ja olin 5-6cm auki. Supistukset oli jo kovempia ja tutustuin ilokaasuun. Odoteltiin anestesialääkäriä laittamaan epiduraali, mutta jäi pelkäksi odotteluksi, ilman epiduraalia mentiin. Lääkäri yritti laittaa kohdunkaulapuudutteen, muttei enää saanut sitä laitettua kun jo parin tosi kovan supistuksen jälkeen olinkin jo täysin auki. Häpyhermo puudutettiin (pudentaalipuudutusko se on vai mikä) ja eiku menoks sit. Sänky pätkäistiin ja jalat nostettiin tukien päälle. Yhtäkkiä huone oli täynnä väkeä, olikohan 7 ihmistä + me. Ponnistusvaihe kesti 25 minuuttia. Lopulta vauva tuli vauhdilla kun vaan uskalsin ponnistaa oikein eli niin kuin vääntäisi isoa paskaa. Mieskin lopulta katsoi koko homman siellä jalkopäässä, urhea tyyppi. Ihme kyllä minä säästyin tikeiltä, ei tullut mitään repeämiä eikä välilihaakaan tarvinnut leikata. Enpä olisi uskonut, että synnytän perätilavauvan ilman epiduraalia ja tikkejä! Kaikki voidaan hyvin. Vauvalla on kova imu ja se on saanut mun nännit rikki, mutta seuraava syöttö kokeillaan sitten rintakumin kanssa. Tässä näin lyhykäisyydessään.
Mut kirjattiin sisään ja sit vaan odoteltiin supistuksia. Sain myös heti antibiootin suoneen streptobakteerin takia. Heikkoja supistuksia alkoi tulla ja kolmen aikaan sain kipupiikin. Sillä sinnittelin iltapäivään asti, kun supistukset ei olleet kovin pahoja. Neljän aikaan katsoivat kohdunsuun ja olin 5-6cm auki. Supistukset oli jo kovempia ja tutustuin ilokaasuun. Odoteltiin anestesialääkäriä laittamaan epiduraali, mutta jäi pelkäksi odotteluksi, ilman epiduraalia mentiin. Lääkäri yritti laittaa kohdunkaulapuudutteen, muttei enää saanut sitä laitettua kun jo parin tosi kovan supistuksen jälkeen olinkin jo täysin auki. Häpyhermo puudutettiin (pudentaalipuudutusko se on vai mikä) ja eiku menoks sit. Sänky pätkäistiin ja jalat nostettiin tukien päälle. Yhtäkkiä huone oli täynnä väkeä, olikohan 7 ihmistä + me. Ponnistusvaihe kesti 25 minuuttia. Lopulta vauva tuli vauhdilla kun vaan uskalsin ponnistaa oikein eli niin kuin vääntäisi isoa paskaa. Mieskin lopulta katsoi koko homman siellä jalkopäässä, urhea tyyppi. Ihme kyllä minä säästyin tikeiltä, ei tullut mitään repeämiä eikä välilihaakaan tarvinnut leikata. Enpä olisi uskonut, että synnytän perätilavauvan ilman epiduraalia ja tikkejä! Kaikki voidaan hyvin. Vauvalla on kova imu ja se on saanut mun nännit rikki, mutta seuraava syöttö kokeillaan sitten rintakumin kanssa. Tässä näin lyhykäisyydessään.
Onnittelut piisi, ninnatar ja LeenaT!!! :flower:
Nyt tässä pinossa ei varmaa sit oo enää muita ku minä ja mimsy (jos sekään enää on yhtenä kappaleena??)
Mut ei kai se auta ku ootella vaikka kuin menee jo hermo... huomenna mulla ois aamulla vauvanpainokontrolli aika sairaalaan, kun ultramittausten mukaan tässä loppuvaiheessa kasvanu tää meijän vauva vähä tavallista reippaammin, niin lääkäri aikoi kattoa et joko käynnistetään vai ootetaanko vielä.. ite oisin kyllä aivan valmis vaikka käynnistäisivät. että semmosta tänne kuuluu tänään. mitää merkkejä synnytyksestä ei kyllä oo edelleenkää havaittavissa ollu
mut eipä mulla nyt muuta, jos mua ei ala huomisen jälkee kuulua ni varmaa oon sit jääny laitokselle ja ei oo puhelimessa nettiä ni en siellä pääse päivittämään tietoja, mut senpä näkee sitten huomenna, miten käy.
Jaksamisia kaikille meille jotka vielä täällä kärvistellään :heart: ja jaksamisia myös kaikille vauvan jo saaneille, ei se aina silläkään rintamalla nii helppoa varmaan oo.
An-ri 40+1
Nyt tässä pinossa ei varmaa sit oo enää muita ku minä ja mimsy (jos sekään enää on yhtenä kappaleena??)
Mut ei kai se auta ku ootella vaikka kuin menee jo hermo... huomenna mulla ois aamulla vauvanpainokontrolli aika sairaalaan, kun ultramittausten mukaan tässä loppuvaiheessa kasvanu tää meijän vauva vähä tavallista reippaammin, niin lääkäri aikoi kattoa et joko käynnistetään vai ootetaanko vielä..
ite oisin kyllä aivan valmis vaikka käynnistäisivät. että semmosta tänne kuuluu tänään. mitää merkkejä synnytyksestä ei kyllä oo edelleenkää havaittavissa ollu mut eipä mulla nyt muuta, jos mua ei ala huomisen jälkee kuulua ni varmaa oon sit jääny laitokselle ja ei oo puhelimessa nettiä ni en siellä pääse päivittämään tietoja, mut senpä näkee sitten huomenna, miten käy.
Jaksamisia kaikille meille jotka vielä täällä kärvistellään :heart: ja jaksamisia myös kaikille vauvan jo saaneille, ei se aina silläkään rintamalla nii helppoa varmaan oo.
An-ri 40+1
Yhtenä kappaleena mennään täälläkin vielä An-ri ja tuntuu että mennään vielä pitkään. Tänään neukassakin käyty ja kaikki ennallaan. Viime yö antoi toivoa että joskus jakautuis, mutta ne supparit sitt päättikin loppu ennen kuin oikein alkoivatkaan joten...
Onnea nyyttinsä hakeneille :flower:
Mimsy & Mini 40+1
Onnea nyyttinsä hakeneille :flower:
Mimsy & Mini 40+1
tammivau: Mulla on ajoittain alavatsa ja selkäkipua, mutten tiedä johtuuko se laskeumasta vai muuten heikoista lihaksista. Ponnistelun, esim. lasten noston jälkeen sattuu eikä tahdo oikein pystyä kävelemäänkään normaalisti. Voi tosiaan olla ihan vatsa- ja selkälihasten heikkoutta. Mullahan on jalka pahana enkä ole voinut liikkua puoleen vuoteen oikeastaan lainkaan eli kroppa on kaiken kaikkiaan tosi huonossa kunnossa.
Muuta vaivaa ei onneksi ole
Kävin tänään gynellä. Oikein osaavan tuntuinen lääkäri oli
Teki sisätutkimuksen ja pyysi ponnistamaan jolloin pallukka tuli taas ulos. Sanoi kuitenkin, että tilanne on jo oikein hyvä kun synnytyksestä on tosiaan vasta 9 vrk ja uskoi tilanteen palautuvan aivan ennalleen jumppaamalla lihaksia ja ajan kanssa.
Jälkitarkastus ja kontrolli kun vauva on 2 kk.
Mulla diagnoosi etuseinän laskeuma. Silloin kun pullistuu ulos niin pitää mennä selin makuulle ja työntää ulostursuava osa oikein reilusti syvälle sisälle. Lisäksi kaikki nostaminen on kielletty. Vauvaakin saa nostaa vain omaa vartaloa vasten.
Aikas helppoa kun kotona on myös 1 v 9 kk ja 2 v 10 kk pojat joista pienempi on vielä vaipoissakin....
Tosi huojentavaa kuitenkin kuulla, ettei haittaa myöhempiä mahdollisia raskauksia ja todennäköisesti palautuu täysin normaaliksi.
Onkos kenelläkään tietoa, että onko mahdollista saada tälläisessä tilanteessa mitään apua mistään päin? Siis esim. kodinhoitajaa tai jotain. Lapsia täytyisi kuitenkin nostella vähän väliä ja mies menee pian töihin.
Bassets ja poika 9 vrk
Muuta vaivaa ei onneksi ole
Kävin tänään gynellä. Oikein osaavan tuntuinen lääkäri oli
Teki sisätutkimuksen ja pyysi ponnistamaan jolloin pallukka tuli taas ulos. Sanoi kuitenkin, että tilanne on jo oikein hyvä kun synnytyksestä on tosiaan vasta 9 vrk ja uskoi tilanteen palautuvan aivan ennalleen jumppaamalla lihaksia ja ajan kanssa.
Jälkitarkastus ja kontrolli kun vauva on 2 kk.
Mulla diagnoosi etuseinän laskeuma. Silloin kun pullistuu ulos niin pitää mennä selin makuulle ja työntää ulostursuava osa oikein reilusti syvälle sisälle. Lisäksi kaikki nostaminen on kielletty. Vauvaakin saa nostaa vain omaa vartaloa vasten.
Aikas helppoa kun kotona on myös 1 v 9 kk ja 2 v 10 kk pojat joista pienempi on vielä vaipoissakin....
Tosi huojentavaa kuitenkin kuulla, ettei haittaa myöhempiä mahdollisia raskauksia ja todennäköisesti palautuu täysin normaaliksi.
Onkos kenelläkään tietoa, että onko mahdollista saada tälläisessä tilanteessa mitään apua mistään päin? Siis esim. kodinhoitajaa tai jotain. Lapsia täytyisi kuitenkin nostella vähän väliä ja mies menee pian töihin.
Bassets ja poika 9 vrk
Onnea kaikille vauvan saaneille :heart:
Ja voimarutistukset kaikille jotka vielä odottelee :hug:
Itse tipuin heinäkuussa ketjusta pois nt-ultran huonojen uutisten jälkeen :'( Mutta olen kuulumisianne seuraillut taustalta.
Nyt pääsinkin vihdoin jakamaan hyvät uutiset teillekkin. Maanantaina nt-ultrassa sain hyviä uutisia ja meille tulee heinävauva :heart:
Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille kaikille.
-Ikionnellinen Minnuska 13+4
Ja voimarutistukset kaikille jotka vielä odottelee :hug:
Itse tipuin heinäkuussa ketjusta pois nt-ultran huonojen uutisten jälkeen :'( Mutta olen kuulumisianne seuraillut taustalta.
Nyt pääsinkin vihdoin jakamaan hyvät uutiset teillekkin. Maanantaina nt-ultrassa sain hyviä uutisia ja meille tulee heinävauva :heart:
Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille kaikille.
-Ikionnellinen Minnuska 13+4
Tyttö syntyi 22.1. klo 3.49. 3662g ja 51cm <3
Lauantaina mentiin käynnistykseen ja kahdella tabletinmurusella alettiin käynnistelemään tuloksetta, jolloin illalla lähetin isännän kotiin ja koitin itse käydä nukkumaan. Hetken oltuani alkoivat supistukset todella kovina ja pari tuntia tästä pääsinkin jo synnytyssaliin.
Siellä sain ilokaasua ja 2.40 spinaalipuudutuksen. Antoivat sen aivan liian myöhään, sillä ponnistusvaiheen alkaessa en tuntenut mitään ja ponnistinkin tytön muutamalla työnnöllä maailmaan vailla minkäänlaista kipua. Tästä tunnottomuudesta seurauksena pahat sisäiset repeämät ja salista suoraan leikkaussaliin kokoon ommeltavaksi, suuri verenhukka meinasin viedä tajunkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin meillä on nyt terve potra tyttö. Mamma ei kykene kylläkään istumaan varmaan pitkään aikaan tikkimäärän vuoksi mutta se on tässä sivuseikka!
Lauantaina mentiin käynnistykseen ja kahdella tabletinmurusella alettiin käynnistelemään tuloksetta, jolloin illalla lähetin isännän kotiin ja koitin itse käydä nukkumaan. Hetken oltuani alkoivat supistukset todella kovina ja pari tuntia tästä pääsinkin jo synnytyssaliin.
Siellä sain ilokaasua ja 2.40 spinaalipuudutuksen. Antoivat sen aivan liian myöhään, sillä ponnistusvaiheen alkaessa en tuntenut mitään ja ponnistinkin tytön muutamalla työnnöllä maailmaan vailla minkäänlaista kipua. Tästä tunnottomuudesta seurauksena pahat sisäiset repeämät ja salista suoraan leikkaussaliin kokoon ommeltavaksi, suuri verenhukka meinasin viedä tajunkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin meillä on nyt terve potra tyttö. Mamma ei kykene kylläkään istumaan varmaan pitkään aikaan tikkimäärän vuoksi mutta se on tässä sivuseikka!
Meille syntyiTyttövauva 24.1 (rv.40+4), 3650g ja 50cm.
TÄnään kotiuduttiin. Tarinaa tulee myöhemmin=)
TÄnään kotiuduttiin. Tarinaa tulee myöhemmin=)