p-fiilis :(
Lapset alle 3.5v ja alle 2v, itse olen kärsinyt pahasta paniikki/ahdistushäiriöstä/masennuksesta :/ Olen syönyt puoli vuotta rauhoittavia, joiden avulla olen pärjännyt, syön niitä vieläkin siis, mutta koitan vähentää hiljalleen. Nuo lääkkeet ovat siis sellaisia mitä ei tulisi tosiaan raskauden aikana edes käyttää, ja tästä jos lähtisin kunnolla lopettelemaan niin siinä menisi kuitenkin useampi viikko, noita kun ei saa tuosta vaan lopettaa.
Minulla molemmat raskaudet olleet melko rankkoja, kipuja/väsymystä/pahoinvointia paljon ja etenkin selkä on vaivannut todella paljon. Lisäksi kuopus on ollut melkein koko elämänsä ajan sairas, on perussairaus ja siihen päälle korvakierteet sun muut, en ole 2 vuoteen nukkunut täyttä yötä heräämättä vähintään kerran (ja kuopuksen ensimmäisen vuoden aikana herätyksiä oli 5-15 joka ikinen yö). Eikä terve ole vieläkään. Molemmat lapset todella temperamenttisia ja päivät kotona ihan yhtä tappelua ja riehumista. En vain todellakaan henkisesti jaksaisi enää kolmatta lasta tähän, kun juuri ja juuri nyt selviydyn näiden kahden kanssa.
Ehkäisynä on ollut kondomi nyt kohta 2 vuotta, koska minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ja olen sen verran nuori että mitään sterilisaatiota en tässä vaiheessa harkitse tai en saisikaan.
Raskaana silti olen kumista huolimatta, vaikka sitä on joka kerta käytetty :´(
Tuntuu pahalta abortti, mutta silti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että synnyttäisin 3. lapsen tähän tilanteeseen, pelkään eniten siis oman mielenterveyteni takia..että sekoan ihan täysin tai menen psykoosiin jos tulee enää yhtään lisästressiä, en halua todellakaan jo olevien lasteni kärsivän, rakastan heitä enemmän kuin mitään.
Meidän taloudelinen tilannekin on melko huono, miehen pienillä tuloilla plus minun kh-tuella saadaan juuri ja juuri tämä perhe elätettyä.
vasta tein positiivisen testin, joten saisin tämän keskeytettyä hyvissä ajoin jos saisin lääkäriajan heti ensi viikon alkuun.
Paska fiilis, paska ihminen olen
mutta en vaan voi edes kuvitella raskautta tähän tilanteeseen
Minulla molemmat raskaudet olleet melko rankkoja, kipuja/väsymystä/pahoinvointia paljon ja etenkin selkä on vaivannut todella paljon. Lisäksi kuopus on ollut melkein koko elämänsä ajan sairas, on perussairaus ja siihen päälle korvakierteet sun muut, en ole 2 vuoteen nukkunut täyttä yötä heräämättä vähintään kerran (ja kuopuksen ensimmäisen vuoden aikana herätyksiä oli 5-15 joka ikinen yö). Eikä terve ole vieläkään. Molemmat lapset todella temperamenttisia ja päivät kotona ihan yhtä tappelua ja riehumista. En vain todellakaan henkisesti jaksaisi enää kolmatta lasta tähän, kun juuri ja juuri nyt selviydyn näiden kahden kanssa.
Ehkäisynä on ollut kondomi nyt kohta 2 vuotta, koska minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy, ja olen sen verran nuori että mitään sterilisaatiota en tässä vaiheessa harkitse tai en saisikaan.
Raskaana silti olen kumista huolimatta, vaikka sitä on joka kerta käytetty :´(
Tuntuu pahalta abortti, mutta silti paremmalta vaihtoehdolta kuin se, että synnyttäisin 3. lapsen tähän tilanteeseen, pelkään eniten siis oman mielenterveyteni takia..että sekoan ihan täysin tai menen psykoosiin jos tulee enää yhtään lisästressiä, en halua todellakaan jo olevien lasteni kärsivän, rakastan heitä enemmän kuin mitään.
Meidän taloudelinen tilannekin on melko huono, miehen pienillä tuloilla plus minun kh-tuella saadaan juuri ja juuri tämä perhe elätettyä.
vasta tein positiivisen testin, joten saisin tämän keskeytettyä hyvissä ajoin jos saisin lääkäriajan heti ensi viikon alkuun.
Paska fiilis, paska ihminen olen
mutta en vaan voi edes kuvitella raskautta tähän tilanteeseen