..ja AaKoo...:hug:...
Ihminen on haavoittuvainen. Ja sydämen asioissa varsinkin. Kaikki pintanaarmut ja haavat parantuvat aikanaan, jättävät ehkä arpia komistukseksi ja ihokartaksi mutta sydämen kanssa menee se oma aikansa. Eikä ehkä silloinkaan ihan kokonaan saa puhtaan ehjäksi mutta - toisaalta onko tarvistakaan
? Sydämen kanssa kun kuitenkin on sitä elämän matkaa tekemässä, sinne sitä säilyttää ne kaikki kokemansa tunteet - ne huonotkin - koska tärkeitä ovat. Vihasta ja katkeruudesta kannattaa aktiivisesti päästä eroon, koska ne turruttavat liiaksi ja syövät tilaa sen elämisen kauneuden huomaamiselta, asia mikä kannattelee ihmistä eniten
.
Päivänsäteetön et ole, vaikka niin kovin ajatteletkin :hug:. On se sinullekin päivänsäde kuikuilemassa ja luoksesi etsiytymässä, halusitpa tai et, kun sen aika on
. Mutta ensiksi pitää saada sitä mansikan makua elämään ja pienoisesti värisävyjen näkemistä - mustasta on hyvä aloittaa ja siihen lisätä varovasti muita sävyjä, pian jo huomaatkin kuinka siinä mustassa nämä muut ens alkuun haaleat värit korostuvat ja tulevat hyvin esiin
. Silloin on hyvä hetki sille pienelle varovaiselle hymyllekin
.
Heittäydy vain mukaan eloon, AaKoo - sillä sisältä kuollut sä et ole vaikka niin kovasti toisinaan yrität siltä näyttää. Sydän se sullakin on tuikkimassa ja tunteita vastaanottamassa ja niistä kiinni pitämässä. Ja - rakkaudelta et sinäkään pysty juoksemaan karkuun
.
...pistäs laittaen käteesi sitä kynää ja nappaat vihkoa jostain ja raapustat ylös noita tuntemuksisasi, tässä vois olla saumaa ja tutinaa todella hienoille lyriikoille sekä sielun vahvistamiselle
