Hei!
Teemme Kaksplussaan juttua koululaisen minäkuvasta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Miksi?
2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Miksi?
3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Jos et puutu koulutyöhön, miksi et?
1. Odotan että lapsi tekee parhaansa, yrittää ja näkee vaivaa. Tuloksena siitä on hyvä suoritus. Toisella lapsella se voi tarkoittaa kiitettäviä tuloksia ja toisella hyviä tai kohtalaisia. Lasten lahjat ovat erilaisia ja siksi tavoite on siinä että lapsi pyrkii tekemään parhaansa ja saa kiitosta siitä mihin sillä yltää-
2. Lapsissani on ollut kaikenlaisia, ensimmäinen ei jaksanut keskittyä, eikä yrittää, meni aina mahdollisuuden salliessa sieltä missä aita matalin. Seuraavat kaksi ovat pääsääntöisesti pyrkineet tekemään tehtävät hyvin ja huolella. He asettavat itselleen tavoitteita ja myös saavuttavat niitä. Vanhin on ollut vahvasti alisuoriutuja, jonka itsekkin nyt myöhemmin myöntää. On vaan niin vahva ja itsepäinen luonne, että tekee tai jättää tekemättä. Sitä on ollut haastavaa tukea ja auttaa. Jotenkin on pitänyt vanhempana luovia ja koittaa tukea, on pitänyt asettaa ulkoisia porkkanoita ja kannustimia herättämään lapsen / nuoren halu opiskella. Nuorempien omaa halua oppia ja osata on ollut helppoa tukea. Heille on ollut päivän selvää että oppiakseen pitää nähdä vaivaa ja he ovat oleet valmiita sitä näkemään.
Olen kasvattanut väliaikaisesti myös toisten lapsia ja vääntänyt lasten kanssa joiden koulunkäynnistä kukaan ei ollut kiinnostunut. Usko omaan oppimiseen oli kadoksissa ja ajatus siitä että "olen tyhmä" istui vahvasti lapsen mielessä. Tällaisia lapsia pystyi auttamaan sitkeällä työllä johon kuului tukea, vaatimusta, kannustusta ja auttamista monin eri tavoin. Usko omaan oppimiseen kasvoi hiljaleen ja sitä kautta syntyi motivaatiota oppia ja nähdä vaivaa.
3. Vanhemman tehtävä on tukea lasta oppimaan. On hyvä olla yhteydesssä kouluun ja tarvittaessa selvittää yhdessä lapsen oppimisen vaikeuksia ja syitä. Vanhempi on vastuussa siitä että seuraa mitä lapsen tulisi oppia, mitä lapsi tekee oppimisensa eteen ja mitä apua / tukea lapsi tarvitsee. Itseni kohdalla se on tarkoittanut yhteydenpitoa opettajaan ja läksyjen teon seurantaa / valvontaa. Lapsen auttamista vaikeissa asioissa. Pitkäjänteistä panostusta lapsen motivoimiseksi ja auttamiseksi, jotta lapsi näkee että hän oppii ja kehittyy. Lapsen kanssa jolle lukeminen oli vaikeaa tein harjoituksia jossa luin lapsen mieleistä jännittävää ja humoristista kirjaa, välillä sanoin että nyt en jaksa, lue sinä ja niin lapsi hiljalleen luki kirjaa minulle ääneen. Ensin rivin, sitten kaksi, kohta lapsi jo luki sivun. Luimme monta hauskaa kirjaa, nauroimme ja iloitsimme yhdessä, kunnes lapsi yhden kerran näytti kirjaa ja sanoi että hän luki jo sen itse. Kyselin tarinan juonta ja tapahtumia... toden totta poika, joka ei osannut lukea, oli lukenut pitkän kirjan ja luki paljon sen jälkeen! Saman lapsen kanssa oli vaihe jolloin joka päivä koulun jälkeen istuin pöydän vieressä valvoen, kannustaen ja auttaen läksyjen teossa. JOSKUS jopa 4 tuntia, mutta periaate oli että läksyt tehdään. Kuukausien sitkeä työ vaikutti sen että, lapsi oppi ettei ulos pääse ennenkuin läksyt tehty, eli alkoi tehdä itsenäisesti ja nopeasti läksyjä, minun tarvitsi enään tarkistella ja joskus kysellä läksyjä ja luetuttaa lukuläksyjä ääneen.