Toimitus kysyy: Millaista koulumenestystä odotat lapseltasi?

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua koululaisen minäkuvasta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Miksi?
2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Miksi?
3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Jos et puutu koulutyöhön, miksi et?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua koululaisen minäkuvasta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Miksi?
2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Miksi?
3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Jos et puutu koulutyöhön, miksi et?

1. Odotan että lapsi tekee parhaansa, yrittää ja näkee vaivaa. Tuloksena siitä on hyvä suoritus. Toisella lapsella se voi tarkoittaa kiitettäviä tuloksia ja toisella hyviä tai kohtalaisia. Lasten lahjat ovat erilaisia ja siksi tavoite on siinä että lapsi pyrkii tekemään parhaansa ja saa kiitosta siitä mihin sillä yltää-
2. Lapsissani on ollut kaikenlaisia, ensimmäinen ei jaksanut keskittyä, eikä yrittää, meni aina mahdollisuuden salliessa sieltä missä aita matalin. Seuraavat kaksi ovat pääsääntöisesti pyrkineet tekemään tehtävät hyvin ja huolella. He asettavat itselleen tavoitteita ja myös saavuttavat niitä. Vanhin on ollut vahvasti alisuoriutuja, jonka itsekkin nyt myöhemmin myöntää. On vaan niin vahva ja itsepäinen luonne, että tekee tai jättää tekemättä. Sitä on ollut haastavaa tukea ja auttaa. Jotenkin on pitänyt vanhempana luovia ja koittaa tukea, on pitänyt asettaa ulkoisia porkkanoita ja kannustimia herättämään lapsen / nuoren halu opiskella. Nuorempien omaa halua oppia ja osata on ollut helppoa tukea. Heille on ollut päivän selvää että oppiakseen pitää nähdä vaivaa ja he ovat oleet valmiita sitä näkemään.
Olen kasvattanut väliaikaisesti myös toisten lapsia ja vääntänyt lasten kanssa joiden koulunkäynnistä kukaan ei ollut kiinnostunut. Usko omaan oppimiseen oli kadoksissa ja ajatus siitä että "olen tyhmä" istui vahvasti lapsen mielessä. Tällaisia lapsia pystyi auttamaan sitkeällä työllä johon kuului tukea, vaatimusta, kannustusta ja auttamista monin eri tavoin. Usko omaan oppimiseen kasvoi hiljaleen ja sitä kautta syntyi motivaatiota oppia ja nähdä vaivaa.
3. Vanhemman tehtävä on tukea lasta oppimaan. On hyvä olla yhteydesssä kouluun ja tarvittaessa selvittää yhdessä lapsen oppimisen vaikeuksia ja syitä. Vanhempi on vastuussa siitä että seuraa mitä lapsen tulisi oppia, mitä lapsi tekee oppimisensa eteen ja mitä apua / tukea lapsi tarvitsee. Itseni kohdalla se on tarkoittanut yhteydenpitoa opettajaan ja läksyjen teon seurantaa / valvontaa. Lapsen auttamista vaikeissa asioissa. Pitkäjänteistä panostusta lapsen motivoimiseksi ja auttamiseksi, jotta lapsi näkee että hän oppii ja kehittyy. Lapsen kanssa jolle lukeminen oli vaikeaa tein harjoituksia jossa luin lapsen mieleistä jännittävää ja humoristista kirjaa, välillä sanoin että nyt en jaksa, lue sinä ja niin lapsi hiljalleen luki kirjaa minulle ääneen. Ensin rivin, sitten kaksi, kohta lapsi jo luki sivun. Luimme monta hauskaa kirjaa, nauroimme ja iloitsimme yhdessä, kunnes lapsi yhden kerran näytti kirjaa ja sanoi että hän luki jo sen itse. Kyselin tarinan juonta ja tapahtumia... toden totta poika, joka ei osannut lukea, oli lukenut pitkän kirjan ja luki paljon sen jälkeen! Saman lapsen kanssa oli vaihe jolloin joka päivä koulun jälkeen istuin pöydän vieressä valvoen, kannustaen ja auttaen läksyjen teossa. JOSKUS jopa 4 tuntia, mutta periaate oli että läksyt tehdään. Kuukausien sitkeä työ vaikutti sen että, lapsi oppi ettei ulos pääse ennenkuin läksyt tehty, eli alkoi tehdä itsenäisesti ja nopeasti läksyjä, minun tarvitsi enään tarkistella ja joskus kysellä läksyjä ja luetuttaa lukuläksyjä ääneen.

 

1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Miksi?

Toivon, että tekevät parhaansa ja oppivat. Itse uskon kovasti sanontaan "non scholae, sed vitae discimus" eli että oppiminen on elämää varten, ei koulua. Ihan sama minulle tuleeko kokeesta hyvä numero vai ei, kunhan taidon lopulta omaksuu ja osaa sitä soveltaa elämässään tarvitsemallaan tavalla.

2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Miksi?

Lapseni pitävät koulusta. Innokkaita oppimaan. Juuri tänään olin esikoisen "vanhempainvartissa" ja sain kuulla, että lapseni todella seuraa opetusta ja kyselee, mutta antaa tilaa myös muille. Pienempi on hieman vilkkaampi, mutta rakastaa koulua hänkin.

3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Jos et puutu koulutyöhön, miksi et?

Annan kotona lisäopetusta asioissa, jotka sivuavat koulutyötä. Lapseni teki tänään ympäristötiedon läksyjä ja vaikka hän luki myös läksykappaleen kirjasta, osasi hän vastasi kysymyksiin jo aiemmilla tiedoilla. Meillä on oppimateriaaleja kotona, käymme yhdessä juttuja läpi ja tuen heidän kiinnostustaan eri aineisiin. Tarkastan läksyt ja autan niissä, jos pyytävät.

 

1. Sekä minä että mies ollaan oltu ns. hyviä koulussa. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta väkisinkin sitä odottaa ja olettaa, että mahdolliset tulevat lapset perii samat taidot ainakin osittain. Ollaan kyllä mietitty, että lapsi voi olla kehityshäiriön takia tai ihan muutenkin aivan erilainen kuin me, eikä se ole mikään katastrofi. Nuo kovat odotukset lasten kouluosaamisesta ovat vain ennakkokuvitelmia, joita sitten muokataan sen mukaan, minkälaisia ne lapset todellisuudessa on.

3. Olla kiinnostunut, auttaa läksyissä ja oppimisessa, yrittää pysyä kärryillä siitä miten koulussa menee ja mitkä ovat heikkoudet ja vahvuudet sekä tarpeen mukaan puuttua mahdollisiin ongelmiin. Haaveilen tosi paljon siitä, että pääsisin auttamaan läksyissä ja tiedän, että mieskin auttaisi mielellään. Tietysti kannustetaan lasta tekemään itse, mutta meiltä ainakin olisi apuakin tarjolla - toisin kuin esimerkiksi omilta vanhemmiltani aikoinaan, joilla läksyissä auttaminen kaatui ihan jo vain osaamisen puutteeseen. Mitään piiskurisuorituksia en lapsilta aio odottaa, vaan kannustaisin mieluiten tekemään hommia kuulostellen sitä, mikä lapselle itselle on tärkeää ja miltä hänestä tuntuu. Meillä mahdollisilla tulevilla vanhemmilla ei ole koskaan ollut ongelmia koulumenestyksen ja -motivaation kanssa, joten tietysti sitä kuvittelee, että lapset olisivat samanlaisia. Saas nähdä. Eletään tilanteen mukaan ja tulevien lasten ehdoilla, jos lapsi osoittautuu erilaiseksi oppijaksi kuin me, niin sitten perehdytään siihen tilanteeseen ja sovitetaan toimintamallit hänelle sopiviksi.

 

Lapseni ei ole vielä lähelläkään koulu aloittamista, mutta murehdin silti.

Hän on yliaktiivinen. Todella viisas, avulias ja kiltti. Mutta juuri tämän viisauden takia hänestä tehdään helposti häirikkö. Hän keksii ja oppii asiat nopeasti ja tylsistyy. Pelkään että opettajat ottavat hänet silmätikuksi koulussa ja hänelle käy kuten parille omalle luokkakaverillekin, --> syrjäytyvät erityisluokalla koska kukaan ei huomaa heidän kykyjään... Olen sitä ikäluokkaa kun koulussa oli häiriköt ja kiltit oppilaat. Ei tätä "viisautta" huomattu. Odotan vanhemmalta lapseltani loistavaa koulumenestystä, jos vain hänen tuleva opettajansa, joka saattaa vielä olla opettajakoulussa, huomaa hänen kykynsä ja viisautensa. toivottavasti parissa vuodessa kehitytään niin että ikäistään "viisaammat/nopeammin kehittyvät" saavat lisätehtäviä eikä vain häirikön mainetta.

 

Odotan vanhemmalta lapseltani loistavaa koulumenestystä, jos vain hänen tuleva opettajansa, joka saattaa vielä olla opettajakoulussa, huomaa hänen kykynsä ja viisautensa. toivottavasti parissa vuodessa kehitytään niin että ikäistään "viisaammat/nopeammin kehittyvät" saavat lisätehtäviä eikä vain häirikön mainetta.

Älä murehdi. En tiedä, millä vuosikymmenellä sinä olet elänyt. Minä menin kouluun 1984, ja kyllä silloin osattiin ottaa huomioon "viisas" oppilas. Olin oppinut lukemaan nelivuotiaana, ja koulussa ensimmäiset vuodet tein lisätehtäviä, mm. kirjoitin äidinkielentuntisin satuja, joista tehtiin yhdessä näytelmiä. Enkä minäkään mikään enkeli ollut.

Opettajat tekivät selväksi, että olen hyvin lahjakas. Samoin he tekivät selväksi, että se ei anna oikeutta häiritä toisten työrauhaa, ja että lahjakkaimmankin meistä on opittava kunnioittamaan toisten työtä. Ja mikä erittäin tärkeää, vanhempani olivat samaa mieltä.

Joten neuvoisin sinua ajattelemaan, että lapsellasi on koulussa ihan yhtä isoja asioita opittavanaan kuin sillä naapurin lukihäiriöisellä lapsella. Hänen on opittava ihan itse toimimaan ryhmässä, siinä ei peräänkuuluttamasi koulujärjestelmän "kehittyminenkään" voi kokonaan auttaa.

 

1. Odotan lapseni oppivan tekemään työtä ja saavan lahjoihinsa nähden hyviä tuloksia. Lukuaineissa se tarkoittaa meillä yli kahdeksikon numeroita, taito- ja taideaineissa tätä huonompia. Muuten pidän tärkeimpänä sitä, että lapsi oppii toimimaan sosiaalisesti ja empaattisena ryhmässä.
2. Lapseni pitää koulunkäynnistä mutta pitää läksyjä taakkana.
3. Vanhempi voi valvoa läksyjen tekoa ja innostaa lasta hakemaan lisää tietoa kiinnostavista asioista. Lukemaan kannustaminen ja lapselle lukeminen ovat mielestäni parasta tukea oppimiselle. Haluaisin pystyä tukemaan lasta enemmän esim. käsityössä ja liikunnassa, jotka ovat hänelle lukuaineita vaikeampia.

 

1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Miksi?
Kiteytettynä: odotan, että lapsi tekee tehtävät ja käy koulunsa tunnollisesti. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta peruskoulun aikana opiskellaan elämää, tiettyjä lainalaisuuksia ja oppimista. Haluan, että lapsi pärjää koulussa niin hyvin, että pääsee aikanaan haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan.

Meidän vanhempien koulumenestys ja asenne omaan kouluaikaan vaikuttaa toki omalta osaltaan myös siihen, miten suhtaudumme ja kannustamme lapsiamme opiskelemaan. Molemmilla on positiivinen asenne ja suhtautuminen koulunkäyntiin.

2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Miksi?

Tällä hetkellä vain yksi lapsistamme on kouluikäinen. Lapsen suhtautuminen koulutyöhön riippuu päivästä. Lapsi on luonteeltaan tunnollinen puurtaja, mutta tietenkin haluaisi joinain päivinä olla koulun sijasta kotona ja rentoutua. Lapsen (2.luokkalaisen) opiskelijan itsetunto on hyvä, vaikka esim. matematiikan tehtävät vievät lapsen mielestä välillä turhan kauan aikaa, ei hän silti pidä itseään huonona. Koulussa tehdään aika usein itsearviointeja ja ne, jotka olen saanut nähdä sisältävät erittäin positiivisen kuvan itsestä oppijana.

3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Jos et puutu koulutyöhön, miksi et?
Vanhempi voi tukea lapsen koulunkäyntiä välittämällä positiivisen asenteen koulua ja oppimista kohtaan. Oppimisen eteen tulee joskus tehdä pitkäjänteisesti töitä ja lasta kannustetaan tähän. Olemme tietoisesti välttäneet opettajan kritisoimista lapsen kuullen vaikka olisimme olleet jostain asiasta eri mieltä.

Läksyjen kanssa autetaan tarvittaessa, kannustetaan kuitenkin läksyjen itsenäiseen tekemiseen. Joskus käyn lapsen kanssa läpi vaikka matematiikan tunnilla opitut asiat ja samalla näen, onko lapsi hoksannut opetetun asian. Välillä olen opettanut hiukan toisen lähestymistavan ratkaista jonkun tehtävän. Kun lapsi on ollut kipeänä, olen ottanut selvää asiat jotka on opetettu ja ollaan käyty ne yhdessä kotona läpi.

 

Meillä lapset ovat vielä kovin pieniä, 11kk ja 3v mutta vastaanpa kuitenkin Toivoisin, etten olisi mikään hikipingoittaja-äiti. Minusta olisi mukavaa jos lapset paneutuisivat koulutyöhön kohtuullisesti ja pärjäisivät ilman hirveää yrittämistä 8-9 arvoisesti. Minusta tärkeitä kouluaineita ovat pitkä kieli ja matematiikka. Ja se, mitä ainetta lapsi itse arvostaa, voi olla myös taideaine. Toivon, että saan välitettyä sellaisen ajatuksen, ettei kaikkien ole pakko mennä lukioon vaan muutakin kautta voi hankkia kunnon ammatin. Myöhemminkin elämässä voi vielä opiskella. Kunhan ei siksi jätä koulua, ettei "halua tehdä mitään", se olisi huono juttu.

Itse en aikoinani ottanut paineita koulusta ja pärjäsin ihan mukavasti, enkä ollut huippuoppilas. Saman näkisin mielelläni lapsillanikin. Tosin jos heillä on kiinnostusta niin vähän enemmänkin saavat panostaa kuin minä tein aikoinan, mutta toisaalta lapsuus on lyhyt ja tärkeämpää kuin jatkuvalla syötöllä tapahtuva "tulevaisuuden ajattelu". Täytyy koittaa kuunnella heitä eikä tuputtaa liikaa omia näkemyksiään, en vielä tosin tiedä kuinka siinä sitten onnistun.

 

1. Minkälaisia odotuksia sinulla on lapsesi koulumenestykselle? Keskitason oppilas riittäisi minulle ihan loistavasti, toki saa olla parempikin.
Miksi? Minusta se on ihan riittävä tulos ja sillä pääsee jo kivasti jatko-opintoihinkin.

2. Miten lapsesi itse suhtautuu/suhtautuvat koulutyöhön? Ihan kivasti suhtautuvat.
Millaisena koululaisena ja oppijana he mielestäsi itseään pitävät? Juurikin ihan keskitason oppilaina, joissakin aineissa jopa hyvinä.
Miksi? Taitaapa perustua tuo heidän oma mielipiteensä ihan siitä omasta tunteesta kuinka koulussa pärjää ja viihtyy.
3. Miten vanhempi voi mielestäsi tukea lastaan koulutyössä? Osoittamalla kiinostusta lapsen koulunkäyntiin liittyviin asioihin.
Mitä itse teet, mitä haluaisit tehdä? Itse kuulun Vanhempainyhdistyksen johtokuntaan. Tarkistan lapsien läksyt, korjataan yhdessä mahdolliset virheet, autan jos jotakin ei ymmäretä tehtävistä. harjoitellaan välillä yhdessä kokeisiin jne jne.
Haluaisin että olisi vielä enemmän aikaa lasten kanssa kahdenkeskiseen hetkeen läksyjen teon ohella, nyt kun muksuja on kolme, se on aika hankalaa, mutta ei kuitenkaan täysin mahdotonta.
Jos et puutu koulutyöhön, miksi et? Jos en puuttuisi kokisin sen jonkin laisena välittämisen puutteena ja osoituksena lapsen koulutyön merkityksen vähäisyydestä minulle. Siksipä puutunkin, tai otan ennemminkin osaa.

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus[/QUOTE]

 

Odotan että lapseni hoitaa koulunsa edes kohtalaiseti/hyvin. En halua asettaa paineita. Puutun , jos tarvetta.
Poika on hyvin koulussa oppiva, ei tarvitse kovinkaan paljon kotona opetusta. Koulu vielä mielenkiintoista ja motivaatiotakin löytyy. Poika tuntee pärjäävänsä hyvin... olen samaa mieltä =)
Osallistun vanhempaintoimikuntaan. Tarkistan/osallistun pojan koulutehtäviin. Kannustan oppimiseen ja omatoimiseen tiedonhankintaan. kuulustellaan läksyjä kotona ja ollaan tarvittaessa muutenkin mukana.Oma koulukäynti ollut melko onnetonta, joten yritän olla positiivisella asenteella ja kannustavana vahempana poikani koulunkäynnissä.