"vaemo"
Ei yhtään. Menot toki täytyy lapsiperheessä sopia molempien aikatauluun sopivaksi, mutta muuten ei rajoita. Usein kyllä kannustaa esim työpaikan illanviettoihin tai tyttöjen iltoihin.
"harmaana"
[QUOTE="Annastiina";29808781]Meillä mies laittaa viestejä ja soittelee perään, ei halua edes puhua jos yritän sanoa et tahtoisin johonkin lähteä. Joskus on syyllistäny siitä että olen mennyt että lapset kärsii. Tämä siis vuosia sitten, nyt en käy kun kerran vuodessa jossain ja silloinkin tulen yöksi kotiin ja mies on kerennyt silti illan aikana soittamaan ja viestittämään kymmeniä kertoja. Ja jos en heti vastaa niin laittaa uuden viestin ja pelottelee että jos lähden johonkin niin minut raiskataan. ja hän on vain huolissaan.
Olen tästä palstalla aiemminkin kyllä puhunut.
Ei vaan ole niin helppo lähteä. On talo, lapsia, asuntolaina, ja miehessä toki paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Ei varmasti ole helppo lähteä. Kuulostaa nyt kyllä siltä, että se olisi sinun tilanteessasi kuitenkin oikea ratkaisu. Vaikka mikäs minä olen sanomaan. En minäkään uskalla lähteä, vaikka tiedän, että pitäisi.
Sinun pitää päättää, miten paljon pystyt sietämään ja tehdä ratkaisu sen perusteella. Tästä ketjusta varmaankin huomaat, ettei tuo ole nykypäivänä kovin yleistä tai toivottavaa.
Olen tästä palstalla aiemminkin kyllä puhunut.
Ei vaan ole niin helppo lähteä. On talo, lapsia, asuntolaina, ja miehessä toki paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Ei varmasti ole helppo lähteä. Kuulostaa nyt kyllä siltä, että se olisi sinun tilanteessasi kuitenkin oikea ratkaisu. Vaikka mikäs minä olen sanomaan. En minäkään uskalla lähteä, vaikka tiedän, että pitäisi.
Sinun pitää päättää, miten paljon pystyt sietämään ja tehdä ratkaisu sen perusteella. Tästä ketjusta varmaankin huomaat, ettei tuo ole nykypäivänä kovin yleistä tai toivottavaa.
"Niin"
Ensimmäinen mieheni yritti tuota. Erohan siitä tuli lopulta, en jaksanut sitä vääntämistä. Uudelle miehelleni tein heti selväksi, etten siedä moista käytöstä yhtään. Eikä kyllä ole tarvinnut sietääkään, enkä minäkään käyttäydy miestäni kohtaan sillä tavoin.
Minulla on edellisestä liitosta teini ja sovitan omat menoni mieheni työvuorojen mukaan. Jos hän on ilta/yövuorossa, katson lapselle tarvittaessa amman. Jos mies on kotona, voin luotaa siihen, että mies vahtii teinin. Näin on ollut koko meidän yhdessäoloajan, siis n. 10vuotta.
Minulla on edellisestä liitosta teini ja sovitan omat menoni mieheni työvuorojen mukaan. Jos hän on ilta/yövuorossa, katson lapselle tarvittaessa amman. Jos mies on kotona, voin luotaa siihen, että mies vahtii teinin. Näin on ollut koko meidän yhdessäoloajan, siis n. 10vuotta.
"realisti"
[QUOTE="harmaana";29808747]No se on vähän tulkintakysymys. Itse kyllä koen, että minun menojani rajoitetaan, mutta ulkopuolisen silmin (ja esimerkiksi tällä palstalla) voisi sanoa, että ongelma on vain oman pääni sisällä.
Eli periaatteessa saan lähteä, mutta minun pitää ensinnäkin kertoa menosta ajoissa ja varmistaa, ettei miehellä ole mitään menoa. Yleensä on (tai ainakin siinä kysymisvaiheessa keksii jonkin menon) ja siihen se usein jääkin, enkä viitsi edes kysyä. Mieshän ei tietenkään erikseen minun menoistani kysele, hänen kohdallaan on kysymys enemmänkin ilmoitusluontoisesta asiasta.
Jos sitten miehellä ei mitään menoa, minun pitää järjestää asiat niin, että esimerkiksi ruoat ovat valmiina ja mahdollisia harrastuksia varten kaikki on pakattuna. Ja jos vielä tähän vaiheeseen päästään, saattaa tulla vielä sellaisia syyllistäviä viestejä perään.
Päälle päin katsottuna mies ei kyllä rajoita minua mitenkään, mutta aina pikkuisen ahdistaa, kun johonkin olen menossa.[/QUOTE]
:O järkyttävissä suhteissa sitä ihmiset suostuukin olemaan.
Eli periaatteessa saan lähteä, mutta minun pitää ensinnäkin kertoa menosta ajoissa ja varmistaa, ettei miehellä ole mitään menoa. Yleensä on (tai ainakin siinä kysymisvaiheessa keksii jonkin menon) ja siihen se usein jääkin, enkä viitsi edes kysyä. Mieshän ei tietenkään erikseen minun menoistani kysele, hänen kohdallaan on kysymys enemmänkin ilmoitusluontoisesta asiasta.
Jos sitten miehellä ei mitään menoa, minun pitää järjestää asiat niin, että esimerkiksi ruoat ovat valmiina ja mahdollisia harrastuksia varten kaikki on pakattuna. Ja jos vielä tähän vaiheeseen päästään, saattaa tulla vielä sellaisia syyllistäviä viestejä perään.
Päälle päin katsottuna mies ei kyllä rajoita minua mitenkään, mutta aina pikkuisen ahdistaa, kun johonkin olen menossa.[/QUOTE]
:O järkyttävissä suhteissa sitä ihmiset suostuukin olemaan.
"Niin"
[QUOTE="Niin";29808818]Ensimmäinen mieheni yritti tuota. Erohan siitä tuli lopulta, en jaksanut sitä vääntämistä. Uudelle miehelleni tein heti selväksi, etten siedä moista käytöstä yhtään. Eikä kyllä ole tarvinnut sietääkään, enkä minäkään käyttäydy miestäni kohtaan sillä tavoin.
Minulla on edellisestä liitosta teini ja sovitan omat menoni mieheni työvuorojen mukaan. Jos hän on ilta/yövuorossa, katson lapselle tarvittaessa amman. Jos mies on kotona, voin luotaa siihen, että mies vahtii teinin. Näin on ollut koko meidän yhdessäoloajan, siis n. 10vuotta.[/QUOTE]
Se vielä unohtui, että baari-iltojen aikana mulle on turha soitella, en vastaa. Perään soittelu on aivan äärimmäisen ärsyttävää. Mies tietää, että soittaa saa, jos talo on tulessa tai mies tai lapsi päivystyksessä, muuten ehtii kertoa aamulla.
Minulla on edellisestä liitosta teini ja sovitan omat menoni mieheni työvuorojen mukaan. Jos hän on ilta/yövuorossa, katson lapselle tarvittaessa amman. Jos mies on kotona, voin luotaa siihen, että mies vahtii teinin. Näin on ollut koko meidän yhdessäoloajan, siis n. 10vuotta.[/QUOTE]
Se vielä unohtui, että baari-iltojen aikana mulle on turha soitella, en vastaa. Perään soittelu on aivan äärimmäisen ärsyttävää. Mies tietää, että soittaa saa, jos talo on tulessa tai mies tai lapsi päivystyksessä, muuten ehtii kertoa aamulla.
"harmaana"
[QUOTE="realisti";29808824]:O järkyttävissä suhteissa sitä ihmiset suostuukin olemaan.[/QUOTE]
Tiedän. Mutta minkäs teet, kun on tällainen pelkuri..
Tiedän. Mutta minkäs teet, kun on tällainen pelkuri..
"vieras."
[QUOTE="Annastiina";29808781]Meillä mies laittaa viestejä ja soittelee perään, ei halua edes puhua jos yritän sanoa et tahtoisin johonkin lähteä. Joskus on syyllistäny siitä että olen mennyt että lapset kärsii. Tämä siis vuosia sitten, nyt en käy kun kerran vuodessa jossain ja silloinkin tulen yöksi kotiin ja mies on kerennyt silti illan aikana soittamaan ja viestittämään kymmeniä kertoja. Ja jos en heti vastaa niin laittaa uuden viestin ja pelottelee että jos lähden johonkin niin minut raiskataan. ja hän on vain huolissaan.
Olen tästä palstalla aiemminkin kyllä puhunut.
Ei vaan ole niin helppo lähteä. On talo, lapsia, asuntolaina, ja miehessä toki paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Sairasta tuo on.
Olen tästä palstalla aiemminkin kyllä puhunut.
Ei vaan ole niin helppo lähteä. On talo, lapsia, asuntolaina, ja miehessä toki paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Sairasta tuo on.
"Annastiina"
Mutta vaikka se ahdistaakin niin onko se tarpeeksi hyvä syy lähteä? Viedä perhe lapsilta? Vai kannattaisiko vain yrittää elää näin "kahlittuna" kun on kuitenkin paljon hyvääkin.
"Niin"
[QUOTE="Annastiina";29808864]Mutta vaikka se ahdistaakin niin onko se tarpeeksi hyvä syy lähteä? Viedä perhe lapsilta? Vai kannattaisiko vain yrittää elää näin "kahlittuna" kun on kuitenkin paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Mitä hyvää?
Ne pitää tietää ennen kuin voi vastata.
Mitä hyvää?
Ne pitää tietää ennen kuin voi vastata.
vanha vaimo
Ei rajoita, tosin tiedämme aika tarkkaan missä toinen kulloinkin on, koska teemme töitäkin samassa paikassa. Ehkä olen itse ottanut enemmän sellaista roolia, että olen ollut naama nurinpäin miehen menoista. Nyt iän myötä sekin on loppunut, ei toista pitää luonaan, jollei tämä halua siinä olla.
"harmaana"
[QUOTE="Annastiina";29808864]Mutta vaikka se ahdistaakin niin onko se tarpeeksi hyvä syy lähteä? Viedä perhe lapsilta? Vai kannattaisiko vain yrittää elää näin "kahlittuna" kun on kuitenkin paljon hyvääkin.[/QUOTE]
Tätä minäkin olen miettinyt. Meillä tosin on tuhat muutakin asiaa ja tämän asian merkitys on nykyään aika pieni. Ulkopuolisten mielestähän tällainen on juuri sellainen "turha ero", vaikka eihän se ulkopuolisille tietysti kuulu.
Mutta sinun tilanteessasi sanoisin, että on ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä, jos koet kärsiväsi tilanteesta kohtuuttomasti.
Tätä minäkin olen miettinyt. Meillä tosin on tuhat muutakin asiaa ja tämän asian merkitys on nykyään aika pieni. Ulkopuolisten mielestähän tällainen on juuri sellainen "turha ero", vaikka eihän se ulkopuolisille tietysti kuulu.
Mutta sinun tilanteessasi sanoisin, että on ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä, jos koet kärsiväsi tilanteesta kohtuuttomasti.
"Annastiina"
Mies on hyvä isä, ahkera, hyvä aviomies (jos tätä ei lasketa). Kotitöitä tekee ahkerasti eikä tarvitse patistaa.
huonot puolet vain tuo äkkipikainen luonne, "nyörissä pitäminen"....
huonot puolet vain tuo äkkipikainen luonne, "nyörissä pitäminen"....
"Niin"
[QUOTE="Annastiina";29808895]Mies on hyvä isä, ahkera, hyvä aviomies (jos tätä ei lasketa). Kotitöitä tekee ahkerasti eikä tarvitse patistaa.
huonot puolet vain tuo äkkipikainen luonne, "nyörissä pitäminen"....[/QUOTE]
Miten tämä äkkipikaisuus ilmenee?
huonot puolet vain tuo äkkipikainen luonne, "nyörissä pitäminen"....[/QUOTE]
Miten tämä äkkipikaisuus ilmenee?
"Annastiina"
[QUOTE="Niin";29808902]Miten tämä äkkipikaisuus ilmenee?[/QUOTE]
Hermostuu helposti. Huutaa. Joskus jotain tavaroiden heittelyä/rikkomista mutta harvemmin. Paiskoo ehkä vähän. Vuosia sitten oli jopa vähän fyysistä kun hermostui, mutta ei nyt ole ollut sellaista.
Hermostuu helposti. Huutaa. Joskus jotain tavaroiden heittelyä/rikkomista mutta harvemmin. Paiskoo ehkä vähän. Vuosia sitten oli jopa vähän fyysistä kun hermostui, mutta ei nyt ole ollut sellaista.
"Kemeli"
Ei rajoita mitenkään menojani. Meillä yleensä vain ilmoitetaan toiselle, että nyt olis tällänen ja tällänen juttu, olen menossa. Lapset on mun, joten vastaan, että heillä on hoitaja, jos olen yötä myöten ja miehellä on työvuoro tai meillä on päällekkäinen meno. Olen tehnyt miehelle selväksi, että mun menoistani on turha nurista tai olla mustasukkainen. Käyn aika vähän kuitenkin missään ja yleensä lomamatkat tehdään miehen kanssa yhdessä. Tiedän kyllä millaista on olla suhteessa, jossa syyllistetään omista menoista. Se on ahdistavaa ja aivan perseestä. Yäk.
"Niin"
[QUOTE="Annastiina";29808907]Hermostuu helposti. Huutaa. Joskus jotain tavaroiden heittelyä/rikkomista mutta harvemmin. Paiskoo ehkä vähän. Vuosia sitten oli jopa vähän fyysistä kun hermostui, mutta ei nyt ole ollut sellaista.[/QUOTE]
Arvasin, ikävä kyllä.
Noilla spekseillä minä olisin eronnut jo aikaa sitte. Ja minusta sinunkin pitäisi. Sinullakin on oikeus mennä omia menojasi ja elää 100% rauhallisessa kodissa. Mitää. Paiskomisia ja esineiden rikkomisia ei pidä sietää. Mitäpä luulet, onko tuollainen riehuja oikeasti hyvä isä? Minulta jos kysytään, ei ole. Malli on täysin väärä, eikä lasten pitäisi elää tuollaisen isän vaikutuspiirissä. Mistä he saavat mallin ristiriitojen asialliseen ratkomiseen?
Arvasin, ikävä kyllä.
Noilla spekseillä minä olisin eronnut jo aikaa sitte. Ja minusta sinunkin pitäisi. Sinullakin on oikeus mennä omia menojasi ja elää 100% rauhallisessa kodissa. Mitää. Paiskomisia ja esineiden rikkomisia ei pidä sietää. Mitäpä luulet, onko tuollainen riehuja oikeasti hyvä isä? Minulta jos kysytään, ei ole. Malli on täysin väärä, eikä lasten pitäisi elää tuollaisen isän vaikutuspiirissä. Mistä he saavat mallin ristiriitojen asialliseen ratkomiseen?
[QUOTE="harmaana";29808747]No se on vähän tulkintakysymys. Itse kyllä koen, että minun menojani rajoitetaan, mutta ulkopuolisen silmin (ja esimerkiksi tällä palstalla) voisi sanoa, että ongelma on vain oman pääni sisällä.
Eli periaatteessa saan lähteä, mutta minun pitää ensinnäkin kertoa menosta ajoissa ja varmistaa, ettei miehellä ole mitään menoa. Yleensä on (tai ainakin siinä kysymisvaiheessa keksii jonkin menon) ja siihen se usein jääkin, enkä viitsi edes kysyä. Mieshän ei tietenkään erikseen minun menoistani kysele, hänen kohdallaan on kysymys enemmänkin ilmoitusluontoisesta asiasta.
Jos sitten miehellä ei mitään menoa, minun pitää järjestää asiat niin, että esimerkiksi ruoat ovat valmiina ja mahdollisia harrastuksia varten kaikki on pakattuna. Ja jos vielä tähän vaiheeseen päästään, saattaa tulla vielä sellaisia syyllistäviä viestejä perään.
Päälle päin katsottuna mies ei kyllä rajoita minua mitenkään, mutta aina pikkuisen ahdistaa, kun johonkin olen menossa.[/QUOTE]
Öö, kylläpä rajoittaa :O
Eli periaatteessa saan lähteä, mutta minun pitää ensinnäkin kertoa menosta ajoissa ja varmistaa, ettei miehellä ole mitään menoa. Yleensä on (tai ainakin siinä kysymisvaiheessa keksii jonkin menon) ja siihen se usein jääkin, enkä viitsi edes kysyä. Mieshän ei tietenkään erikseen minun menoistani kysele, hänen kohdallaan on kysymys enemmänkin ilmoitusluontoisesta asiasta.
Jos sitten miehellä ei mitään menoa, minun pitää järjestää asiat niin, että esimerkiksi ruoat ovat valmiina ja mahdollisia harrastuksia varten kaikki on pakattuna. Ja jos vielä tähän vaiheeseen päästään, saattaa tulla vielä sellaisia syyllistäviä viestejä perään.
Päälle päin katsottuna mies ei kyllä rajoita minua mitenkään, mutta aina pikkuisen ahdistaa, kun johonkin olen menossa.[/QUOTE]
Öö, kylläpä rajoittaa :O
[QUOTE="harmaana";29808892]Tätä minäkin olen miettinyt. Meillä tosin on tuhat muutakin asiaa ja tämän asian merkitys on nykyään aika pieni. Ulkopuolisten mielestähän tällainen on juuri sellainen "turha ero", vaikka eihän se ulkopuolisille tietysti kuulu.
Mutta sinun tilanteessasi sanoisin, että on ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä, jos koet kärsiväsi tilanteesta kohtuuttomasti.[/QUOTE]
Oisko se pieni sen takia, että nykyään osaat jo automaattisesti toimia rajoitusten mukaan? Ja siksi konflikteja on vähemmän.
Mutta sinun tilanteessasi sanoisin, että on ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä, jos koet kärsiväsi tilanteesta kohtuuttomasti.[/QUOTE]
Oisko se pieni sen takia, että nykyään osaat jo automaattisesti toimia rajoitusten mukaan? Ja siksi konflikteja on vähemmän.
Näin sillä lisäyksellä, että jos meillä on molemmilla jotain menoa, yleensä minun hommani on soitella mahdollisille lapsenvahdeille (koska ovat mulle sukua enemmän).
"harmaana"
Tarkoitinkin sitä, että päälle päin se ei näy. Kyllähän minä olen monta kertaa lähtenytkin menoihini, eihän kukaan tajua, miten vaikeaa se oikeasti on. Hän ei suoraan kiellä. Ja jos kieltää, hänellä on aina "hyvä" syy. Hän ei myöskään vaadi minua tekemään niitä asioita valmiiksi, mutta tiedän, että jos jätän ne tekemättä, lapset eivät saa ruokaa, eivätkä mene harrastuksiin jne (on koettu, enkä toista kertaa tee sitä virhettä, että jättäisin ne asiat huolehtimatta). Tuonkin voi kuitata sillä, että en minä nyt vain osannut/muistanut/ei kai se ole niin tarkkaa.
Eli jos tästä lähtisin tämän vuoksi, tätä pidettäisiin ihan turhana erona ja minua nipottajana.
"vieras."
Olin tätä tulossa sanomaan Kyllä se ihmisen ja yksilön vapaus on aika perustavanlaatuinen oikeus ja sen pois ottamista ei kyllä korvaa se, että mies tiskaa ja käy tunnollisesti töissä.
No tässä siis oma mielipiteeni.
"harmaana"
No ehkä osittain siksi, mutta myös osittain siksi, että on monia muita asioita, jotka ovat minulle tällä hetkellä vielä rankempia tässä parisuhteessa.