Hei!
Olen nyt syönyt reilu pari viikkoa Triptylia 25mg iltaisin jännityspäänsäryn ja migreenin estoon, vielä ei ole juuri helpottanut. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän viestin
Ajattelin kysellä jos täältä löytyisi muita, joilla on joskus ollut vastaavanlainen tilanne... Eli siis:
Loppuvuosi oli tosi stressaavaa aikaa opinnäytteen viimeistelyn ja muiden opintojen loppuun saattamista.. ja lisäksi isäni menehtyi yllättäen juuri pahimman kiireen keskellä. Järjestelin hautajaisia ja perunkirjoitusta opiskelujen ohella, ja kun stressi helpotti niin PAM tauoton päänsärky alkoi. Muistan kärsineeni särystä jo syksyllä, mutta se meni kipulääkkeellä ja levolla ohi, ja en jaksanut asiaa sen enempää miettiä.
12. joulukuuta särky muuttui sitten pysyväksi. Olin matkoilla ja luulin kovan päänsäryn johtuvan lennosta, mutta heti herättyäni särky alkoi taas. Samaa kesti päivästä toiseen. Yritin sinnitellä ja söin maksimimäärät ibuprofeiinia ja paracetamolia. Lopulta menin lääkärille juuri ennen joulua, että saisin tehokkaammat lääkkeet ja voisin nauttia joulusta perheen kanssa. No tk-lääkäri määräsi särkyyn Miranaxia 2x1 pv ja relaksantiksi Norflexia samoin annoksin. Eiväthän nuo auttaneet vaikka hyviä lääkkeitä ovatkin. Kävin myös osteopaatilla, mutta se vain lähinnä pahensi särkyä. Aattona mulle nousi kuume 38,5 ja tuli kaikenlaisia tuntohäiriöitä ja kipu yltyi, oli sitten pakko käydä päivystyksessä ja antoivat lihakseen voltarenia ja norflexia. Jatkoin samoilla lääkkeillä. Joulun pyhät oli ihan helvettiä, särky helpotti vain jos pystyin nukkumaan ja sitä sitten teinkin. Tapaninpäivän jälkeen lopetin lääkkeiden oton koska eivät auttaneet.
Luotin siihen että kipu kyllä loppuu jossakin vaiheessa ja olin ilman lääkkeitä kolmisen viikkoa. Edeltävänä vkloppuna kun minulla olisi alkanut viimeinen työharjoittelu, voin todella huonosti. Huimasi ja oksetti, särky paheni jne. Särky on pääasiassa oikealla puolella ohimoilla ja takaraivolla/niskassa, ja se on hyvin intensiivistä, jatkuvaa, tykyttävää..
16.1 menin sitten uudestaan terveyskeskukseen, nuiva lääkäri määräsi kaksi päivää sairaslomaa ja Clotam-reseptin ja sanoi, että sinne kouluun kyllä kannattaa sitten mennä. No, ei mennyt kauaa kun kipu yltyi sietämättömäksi. Raahauduin Mehiläisen päivystykseen ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Siellä lääkäri määräsi tarvittaessa Tramalia Miranaxin ohella. Tramal on ollut ainoa lääke joka on kipuun auttanut. Se ei kuitenkaan tuonut kuin hetken helpotuksen.
Seuraavana päivänä menin yksityiselle neurologille, joka oli muiden lääkäreiden kanssa sitä mieltä, että kyse on niskasta. No tämä miekkonen määräsi Naprokseenia 3xpv ja 2,5 mg diapamia rentouttamaan lihaksia, 10 päivän kuuri. Minun olisi oltava makuuasennossa ja ajateltava kesää. Vetäydyin siis kotiin lepäämään ja kestin sitä muutaman päivän, kunnes oli taas lähdettävä päivystykseen, tällä kertaa ambulanssilla koska en jaksanut enää kävellä. Siellä samainen lääkäri kuin viimeksi määräsi saman norflex+voltaren yhdistelmän, johon sanoin heti että tämä ei muuten auta. Epätoivoisena ilmoitin, että en lähde ennen kuin kipu helpottaa tai pääsen tutkimuksiin. Jouduin kuitenkin aamulla lähtemään yksin itkuisena kotiin, lääkärin ollessa todella töykeä minua kohtaan, että täällä ei mitään päänsärky-potilaita hoideta. Hän määräsi viikonlopun yli naprokseenia ja tramalia kolmesti päivässä. Tramal kyllä vähän auttoikin, mutta siitä tuli todella huono olo.
Menin vanhemmilleni sunnuntaina ja maanantai aamulla he laittoivat minut taksilla terveyskeskukseen.. Oloni oli niin kamala, että en voinut avata silmiä tai puhua, eivätkä jalat kantaneet enää. Minut vietiin kiireisesti tarkkailuun ja tehtiin jälleen neurologiset tutkimukset, ja annettiin sumatriptaania.. ei auttanut. Onneksi kyseessä oli sama lääkäri joka oli minut ensimmäisellä kerralla tutkinut ja sain lähetteen Meilahden neurologian päivystyspoliklinikalle. Kipuni oli niin rajua, että lääkärit ajattelivat sen olevan migreeniä ja jäin 12 tunniksi migreenitippaan (Wärkkilän tippa?). Ennen kunnollista vaikutusta ehdin saada parikin kohtausta, jolloin sain Imigrania lihakseen ja diapamia rauhoittuakseni. Minulle tehtiin myös päänkuvaus, joka oli puhdas. En juuri nukkunut ja aamuyöstä heräsin taas särkyyn ja huomasin että tippa oli loppunut. En voinut enää kuin itkeä, toivoin niin kovasti että tämä vihdoin auttaisi. Lopulta lääkärit päätyivät Tramal, diapam sumatriptaani yhdistelmään ja herättyäni parin tunnin päästä oli kipu poissa. Vanhempi neurologi tuli tutkimaan minut ja kertoi että se on tensiopäänsäryn ja migreenin yhdistelmä ja että aloitetaan estolääkitys, Triptyl. Aluksi muutamana päivänä kotiutumisen jälkeen sain esioireettomia ja aurallisia kohtauksia, jotka onneksi menivät suhteellisen nopeasti ohi. Kohtauslääkkeenä minulla oli Napromex.
Nyt kun lääkityksen aloituksesta on kulunut reilu pari viikkoa, kohtauksia ei ole juurikaan tullut, mutta viime päivinä särky on taas pahentunut. Minulle on määrätty Norflexia 2xpv, Imigran nenäsuihke kohtauksiin ja triptyl estolääkkeenä.
Kysysisin onko muilla ollut tällaista kipukierrettä ja miten olette selvinneet siitä? Jos olette käyttäneet Triptylia, niin kuinka pitkään on mennyt että kipu on alkanut helpottaa? En haluaisi nostaa Triptylin annosta, koska tuosta 25 mg on tullut jatkuva nälkä ja suu on kuin sahara...Masentaa kun koko ajan särkee, eikä kotoa pääse juuri lähtemään, olen välillä käynyt asioilla pakosta, mutta se on kostautunut sitten kotiinpäästyäni. Eniten olen huolissani opinnoistani, jotka ovat ihan loppusuoralla, mutta kesken. Haluaisin niin paljon tämän pois. Tilanne on jo parempi, mutta silti... ihan helvettiä. Nyt kokeilen kiropraktikkoa, jos hän saisi jännitystilat laukeamaan. Olen myös saamassa suukiskon lähiaikoina.
Olen nyt syönyt reilu pari viikkoa Triptylia 25mg iltaisin jännityspäänsäryn ja migreenin estoon, vielä ei ole juuri helpottanut. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän viestin
Ajattelin kysellä jos täältä löytyisi muita, joilla on joskus ollut vastaavanlainen tilanne... Eli siis:
Loppuvuosi oli tosi stressaavaa aikaa opinnäytteen viimeistelyn ja muiden opintojen loppuun saattamista.. ja lisäksi isäni menehtyi yllättäen juuri pahimman kiireen keskellä. Järjestelin hautajaisia ja perunkirjoitusta opiskelujen ohella, ja kun stressi helpotti niin PAM tauoton päänsärky alkoi. Muistan kärsineeni särystä jo syksyllä, mutta se meni kipulääkkeellä ja levolla ohi, ja en jaksanut asiaa sen enempää miettiä.
12. joulukuuta särky muuttui sitten pysyväksi. Olin matkoilla ja luulin kovan päänsäryn johtuvan lennosta, mutta heti herättyäni särky alkoi taas. Samaa kesti päivästä toiseen. Yritin sinnitellä ja söin maksimimäärät ibuprofeiinia ja paracetamolia. Lopulta menin lääkärille juuri ennen joulua, että saisin tehokkaammat lääkkeet ja voisin nauttia joulusta perheen kanssa. No tk-lääkäri määräsi särkyyn Miranaxia 2x1 pv ja relaksantiksi Norflexia samoin annoksin. Eiväthän nuo auttaneet vaikka hyviä lääkkeitä ovatkin. Kävin myös osteopaatilla, mutta se vain lähinnä pahensi särkyä. Aattona mulle nousi kuume 38,5 ja tuli kaikenlaisia tuntohäiriöitä ja kipu yltyi, oli sitten pakko käydä päivystyksessä ja antoivat lihakseen voltarenia ja norflexia. Jatkoin samoilla lääkkeillä. Joulun pyhät oli ihan helvettiä, särky helpotti vain jos pystyin nukkumaan ja sitä sitten teinkin. Tapaninpäivän jälkeen lopetin lääkkeiden oton koska eivät auttaneet.
Luotin siihen että kipu kyllä loppuu jossakin vaiheessa ja olin ilman lääkkeitä kolmisen viikkoa. Edeltävänä vkloppuna kun minulla olisi alkanut viimeinen työharjoittelu, voin todella huonosti. Huimasi ja oksetti, särky paheni jne. Särky on pääasiassa oikealla puolella ohimoilla ja takaraivolla/niskassa, ja se on hyvin intensiivistä, jatkuvaa, tykyttävää..
16.1 menin sitten uudestaan terveyskeskukseen, nuiva lääkäri määräsi kaksi päivää sairaslomaa ja Clotam-reseptin ja sanoi, että sinne kouluun kyllä kannattaa sitten mennä. No, ei mennyt kauaa kun kipu yltyi sietämättömäksi. Raahauduin Mehiläisen päivystykseen ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Siellä lääkäri määräsi tarvittaessa Tramalia Miranaxin ohella. Tramal on ollut ainoa lääke joka on kipuun auttanut. Se ei kuitenkaan tuonut kuin hetken helpotuksen.
Seuraavana päivänä menin yksityiselle neurologille, joka oli muiden lääkäreiden kanssa sitä mieltä, että kyse on niskasta. No tämä miekkonen määräsi Naprokseenia 3xpv ja 2,5 mg diapamia rentouttamaan lihaksia, 10 päivän kuuri. Minun olisi oltava makuuasennossa ja ajateltava kesää. Vetäydyin siis kotiin lepäämään ja kestin sitä muutaman päivän, kunnes oli taas lähdettävä päivystykseen, tällä kertaa ambulanssilla koska en jaksanut enää kävellä. Siellä samainen lääkäri kuin viimeksi määräsi saman norflex+voltaren yhdistelmän, johon sanoin heti että tämä ei muuten auta. Epätoivoisena ilmoitin, että en lähde ennen kuin kipu helpottaa tai pääsen tutkimuksiin. Jouduin kuitenkin aamulla lähtemään yksin itkuisena kotiin, lääkärin ollessa todella töykeä minua kohtaan, että täällä ei mitään päänsärky-potilaita hoideta. Hän määräsi viikonlopun yli naprokseenia ja tramalia kolmesti päivässä. Tramal kyllä vähän auttoikin, mutta siitä tuli todella huono olo.
Menin vanhemmilleni sunnuntaina ja maanantai aamulla he laittoivat minut taksilla terveyskeskukseen.. Oloni oli niin kamala, että en voinut avata silmiä tai puhua, eivätkä jalat kantaneet enää. Minut vietiin kiireisesti tarkkailuun ja tehtiin jälleen neurologiset tutkimukset, ja annettiin sumatriptaania.. ei auttanut. Onneksi kyseessä oli sama lääkäri joka oli minut ensimmäisellä kerralla tutkinut ja sain lähetteen Meilahden neurologian päivystyspoliklinikalle. Kipuni oli niin rajua, että lääkärit ajattelivat sen olevan migreeniä ja jäin 12 tunniksi migreenitippaan (Wärkkilän tippa?). Ennen kunnollista vaikutusta ehdin saada parikin kohtausta, jolloin sain Imigrania lihakseen ja diapamia rauhoittuakseni. Minulle tehtiin myös päänkuvaus, joka oli puhdas. En juuri nukkunut ja aamuyöstä heräsin taas särkyyn ja huomasin että tippa oli loppunut. En voinut enää kuin itkeä, toivoin niin kovasti että tämä vihdoin auttaisi. Lopulta lääkärit päätyivät Tramal, diapam sumatriptaani yhdistelmään ja herättyäni parin tunnin päästä oli kipu poissa. Vanhempi neurologi tuli tutkimaan minut ja kertoi että se on tensiopäänsäryn ja migreenin yhdistelmä ja että aloitetaan estolääkitys, Triptyl. Aluksi muutamana päivänä kotiutumisen jälkeen sain esioireettomia ja aurallisia kohtauksia, jotka onneksi menivät suhteellisen nopeasti ohi. Kohtauslääkkeenä minulla oli Napromex.
Nyt kun lääkityksen aloituksesta on kulunut reilu pari viikkoa, kohtauksia ei ole juurikaan tullut, mutta viime päivinä särky on taas pahentunut. Minulle on määrätty Norflexia 2xpv, Imigran nenäsuihke kohtauksiin ja triptyl estolääkkeenä.
Kysysisin onko muilla ollut tällaista kipukierrettä ja miten olette selvinneet siitä? Jos olette käyttäneet Triptylia, niin kuinka pitkään on mennyt että kipu on alkanut helpottaa? En haluaisi nostaa Triptylin annosta, koska tuosta 25 mg on tullut jatkuva nälkä ja suu on kuin sahara...Masentaa kun koko ajan särkee, eikä kotoa pääse juuri lähtemään, olen välillä käynyt asioilla pakosta, mutta se on kostautunut sitten kotiinpäästyäni. Eniten olen huolissani opinnoistani, jotka ovat ihan loppusuoralla, mutta kesken. Haluaisin niin paljon tämän pois. Tilanne on jo parempi, mutta silti... ihan helvettiä. Nyt kokeilen kiropraktikkoa, jos hän saisi jännitystilat laukeamaan. Olen myös saamassa suukiskon lähiaikoina.