Tuttu vei poikansa työvoimatoimistoon

Poika on 20-vuotias. En olis kehdannu äitinä Oli siis oikein menny luukulle asti poikansa kanssa ja siinä oli sit keskusteltu

 

No mun mies on esimies firmassa ja saa esim. kaikki työhakemukset, soitot jne.

Usein on tullut soitto äidiltä, että ettekö te voisi ottaa sitä meidän Mattia töihin. En kyllä ite ottais (eikä oo niin mieskään tehnyt) jos itse on noin saamaton...

 

ja sinä sitten salakuuntelit korvat höröllään.

ehkä poika oli saamaton ja laiska äidin nurkissa eläjä joten äiti vei pojan ite työkkäriin tai ehkä poika oli vähän kehityksen kanssa jäljessä.

 

Ei tuo nyt pelkästään huono asia ole. Monessa virastossa olisi hyvä olla mukana joku, joka tietää asioista. Työvoimatoimisto on sellainen paikka, jossa olisi hyvä tietää itse, mihin on oikeutettu ja mihin ei. Moni tukiraha voi jäädä saamatta, jos ei itse osaa kysyä ja ottaa asioista selvää.

 

Huoh. Ei siis olekaan niin tavatonta kuin luulin. tulee mieleen, hyysääkö nykyajan äidit tyttöjäkin näin, vai koskeeko tää ihmepaapominen vain poika, tai siis nuori mieshän tuo jo on

 

Jos poika ei opiskele eikä ole töissä niin silloin mennään työkkäriin.

Äidin ja isin osa on sellainen, että se oma lapsi on lapsi vaikka se lapsi olisi jo 50v juhlat pitänyt.

Jos poika ei itse saa sinne mennyksi, niin silloin kunnon vanhempi auttaa pienellä pyllyyn potkasulla asiat oikeille raiteille, tässä tapauksessa pyllyyn potkasu oli, se että äiti meni pojan kanssa työkkäriin.
Vaihtoehto olisi voinut olla, että poika ei olisi mennyt sinne itse ja asiat olisivat jääneet hoitamatta.

Kunnon äiti.
Tietenkin sellaisiakin vanhempia on jotka potkasevat lapsen ulos asunnosta heti kun lapsilisän tulo loppuu.

 

ja sinä sitten salakuuntelit korvat höröllään.

ehkä poika oli saamaton ja laiska äidin nurkissa eläjä joten äiti vei pojan ite työkkäriin tai ehkä poika oli vähän kehityksen kanssa jäljessä.

Ei tarvinnu salakuunnella kun lähietäisyydellä istuivat kuuro vain ei olis ollut kuulemata. Ihan normaali poika on tietääkseni, ei siis "kehityksestä jäljessä". Ainakin se on yo, jos se nyt mitään normaaliudesta kertoo

 

Niin, vaihtoehto on että se jätkä on ihan saamaton luuseri, ja äiti koittaa edes perseelle potkia.
Tai sitten pelkuri ja tarvii tukea.

niin tai näin, myönnän, että äitinä tekisin myös luuserilapseni eteen kaikkeni, ja työnantajana en varmaankaa tollaista palkkaisi
ikinä...

 

Sinä siis tiedät ihan, että pojalla ei ole jotain eritysivaikeutta/muuta rajoitetta jonka vuoksi tarvitsee asiontiapua?

TAi sit vaan mamma kyllästynty poikansa saamattomuuteen

 

jospa pojan oma toimintakyky oli esim masennuksen myötä alentunut ja äiti oli tukemassa alkuun

 

Ei tuo nyt pelkästään huono asia ole. Monessa virastossa olisi hyvä olla mukana joku, joka tietää asioista. Työvoimatoimisto on sellainen paikka, jossa olisi hyvä tietää itse, mihin on oikeutettu ja mihin ei. Moni tukiraha voi jäädä saamatta, jos ei itse osaa kysyä ja ottaa asioista selvää.

Eikö nyt parikymppisen jo pitäis saada itsekin suunsa auki ja uskaltaa kysyä, huh

 

Ehkäpä äiti halusi tietää missä mennään. Jos poika asuu kotona rahattomana ja elätettävänä, niin toki äitiä kiinnostaa, millä ehdoilla rahaa voisi saada. Poikaa itseää tilanne ei välttämättä vaivaa laisinkaan samalla tapaa kuin äitiä.

 

Sinä siis tiedät ihan, että pojalla ei ole jotain eritysivaikeutta/muuta rajoitetta jonka vuoksi tarvitsee asiontiapua?

TAi sit vaan mamma kyllästynty poikansa saamattomuuteen

Ei, normaalin kirjoissa ainakin liikkuu. Tuo selitys b. taitaa olla lähempänä totuutta...

 

ja sinä sitten salakuuntelit korvat höröllään.

ehkä poika oli saamaton ja laiska äidin nurkissa eläjä joten äiti vei pojan ite työkkäriin tai ehkä poika oli vähän kehityksen kanssa jäljessä.

Ei tarvinnu salakuunnella kun lähietäisyydellä istuivat kuuro vain ei olis ollut kuulemata. Ihan normaali poika on tietääkseni, ei siis "kehityksestä jäljessä". Ainakin se on yo, jos se nyt mitään normaaliudesta kertoo

Tuli juu mullakin mieleen oisko kehityksessä jotain...

 

Minä näin kerran, ku äiti toi pojan työhaastatteluun. Mainostoimistoon. Äiti toi poikaa, esitteli tämän ja sanoi: tässä on meidän Jaakko. Työnantaja sanoi, että tämä haastattelu päättyy tähän, koska minulla ei ole tapana palkata työntekijää, jonka äiti tuo haastatteluun.

 

No jos poika ei itse kykene niin hyvähän se on että auttaa. kyllä mäkin omia lapsiani auttaisin.

 

Joo, no musta tuommoinen kuitenkaan ei tue sen nuoren miehen itsenäistymistä kuinkaan. Vellihousu mikä vellihousu

 

Ei tuo nyt pelkästään huono asia ole. Monessa virastossa olisi hyvä olla mukana joku, joka tietää asioista. Työvoimatoimisto on sellainen paikka, jossa olisi hyvä tietää itse, mihin on oikeutettu ja mihin ei. Moni tukiraha voi jäädä saamatta, jos ei itse osaa kysyä ja ottaa asioista selvää.

Eikö nyt parikymppisen jo pitäis saada itsekin suunsa auki ja uskaltaa kysyä, huh

Mistä osaat kysyä, jos et asiasta tiedä. Ei ole kyse uskaltamisesta tai suun avaamisesta, vaan siitä, että tietää lainsäädännöstä ja etuisuuksista. Itse asioin vuonna 1987 työvoimatoimistossa ja lähdin vieraalle paikkakunnalle töihin. Jo silloin oli olemassa liikkuvuusavustukset, mutta eipä niistä kerrottu minulle työvoimatoimistossa, vaan sain tietää korvauksista vasta jälkikäteen. Valitettavasti tilanne ei ole noista ajoista korjaantunut. Pari kuukautta sitten kuulin vastaavasta tapauksesta. Työnhakijan on itse tiedettävä ja otettava selvää, mitä tukia hän voi saada.

 

Olen itse joutunut tukemaan poikaani, joka hieman "ujo" sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Kävin mm. työkkärissä. Nyt käy jo itse ja hakee työnsä itse. Työpaikoille ei ole tarvinnut soitella.
Kärsi myös hieman paniikkihäiriöstä, punastui ja ahdistui tietyissä sosiaalisissa tilanteissa.
Alussa, kun tsemppasin nyt menee hyvin. Passaa sitä tietysti toisten "täydellisten" aina ihmetellä, kun me kaikki ei olla samanlaisia.

 

Minä näin kerran, ku äiti toi pojan työhaastatteluun. Mainostoimistoon. Äiti toi poikaa, esitteli tämän ja sanoi: tässä on meidän Jaakko. Työnantaja sanoi, että tämä haastattelu päättyy tähän, koska minulla ei ole tapana palkata työntekijää, jonka äiti tuo haastatteluun.

Niin, kyllä kai oma-aloitteisuutta arvostetaan! Jos mamma hyysää, ei anna hyvää kuvaa työnantajalle

 

Olen itse joutunut tukemaan poikaani, joka hieman "ujo" sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Kävin mm. työkkärissä. Nyt käy jo itse ja hakee työnsä itse. Työpaikoille ei ole tarvinnut soitella.
Kärsi myös hieman paniikkihäiriöstä, punastui ja ahdistui tietyissä sosiaalisissa tilanteissa.
Alussa, kun tsemppasin nyt menee hyvin. Passaa sitä tietysti toisten "täydellisten" aina ihmetellä, kun me kaikki ei olla samanlaisia.

älä välitä :hug:
olet ainakin välittävä äiti!

 

Ystäväni poika on kehitysvammainen. Ei mitenkään näy ulospäin,ei kuulu puheesta mutta tarvitsee apua asioinnissa. Saamaton vellihousu hän ei ole.
Toinen ystäväni viettää työpäivänsä paikassa jossa vie noin 20v nuoria lääkäriin, kauppaan, pankkiin, postiin, ruokaa valmistamaan jne jne..Sitä kutsutaan tuetuksi asumiseksi.

 

Ei tuo nyt pelkästään huono asia ole. Monessa virastossa olisi hyvä olla mukana joku, joka tietää asioista. Työvoimatoimisto on sellainen paikka, jossa olisi hyvä tietää itse, mihin on oikeutettu ja mihin ei. Moni tukiraha voi jäädä saamatta, jos ei itse osaa kysyä ja ottaa asioista selvää.

Eikö nyt parikymppisen jo pitäis saada itsekin suunsa auki ja uskaltaa kysyä, huh

Mistä osaat kysyä, jos et asiasta tiedä. Ei ole kyse uskaltamisesta tai suun avaamisesta, vaan siitä, että tietää lainsäädännöstä ja etuisuuksista. Itse asioin vuonna 1987 työvoimatoimistossa ja lähdin vieraalle paikkakunnalle töihin. Jo silloin oli olemassa liikkuvuusavustukset, mutta eipä niistä kerrottu minulle työvoimatoimistossa, vaan sain tietää korvauksista vasta jälkikäteen. Valitettavasti tilanne ei ole noista ajoista korjaantunut. Pari kuukautta sitten kuulin vastaavasta tapauksesta. Työnhakijan on itse tiedettävä ja otettava selvää, mitä tukia hän voi saada.

Kyllä jokainen tollokin osaa ILMOITTAUTUA työkkäriin ilman mamia

 

Ei tuo nyt pelkästään huono asia ole. Monessa virastossa olisi hyvä olla mukana joku, joka tietää asioista. Työvoimatoimisto on sellainen paikka, jossa olisi hyvä tietää itse, mihin on oikeutettu ja mihin ei. Moni tukiraha voi jäädä saamatta, jos ei itse osaa kysyä ja ottaa asioista selvää.

Eikö nyt parikymppisen jo pitäis saada itsekin suunsa auki ja uskaltaa kysyä, huh

Mistä osaat kysyä, jos et asiasta tiedä. Ei ole kyse uskaltamisesta tai suun avaamisesta, vaan siitä, että tietää lainsäädännöstä ja etuisuuksista. Itse asioin vuonna 1987 työvoimatoimistossa ja lähdin vieraalle paikkakunnalle töihin. Jo silloin oli olemassa liikkuvuusavustukset, mutta eipä niistä kerrottu minulle työvoimatoimistossa, vaan sain tietää korvauksista vasta jälkikäteen. Valitettavasti tilanne ei ole noista ajoista korjaantunut. Pari kuukautta sitten kuulin vastaavasta tapauksesta. Työnhakijan on itse tiedettävä ja otettava selvää, mitä tukia hän voi saada.

Laittaisin lapsen menemään itse työvoimatoimistoon, mutta pitäisin huolen, että tietäisin missä mennään, jotta osaisin neuvoa lastani. Työhaastatteu on kyllä sellainen paikka, jonne on mentävä itse.

 

Ystäväni poika on kehitysvammainen. Ei mitenkään näy ulospäin,ei kuulu puheesta mutta tarvitsee apua asioinnissa. Saamaton vellihousu hän ei ole.
Toinen ystäväni viettää työpäivänsä paikassa jossa vie noin 20v nuoria lääkäriin, kauppaan, pankkiin, postiin, ruokaa valmistamaan jne jne..Sitä kutsutaan tuetuksi asumiseksi.

No se on kyllä jo eri asia! Mutta tämä nuori mies on siis lukionsa käynyt, ei ole kehitysvammainen, liikkuu omalla autolla jne.