vierailija
Eihän nykyajan jutuissa ole kysymys mistään sukupuoliroolien "nurinkääntämisestä". Vaan siitä että jokainen saisi olla sellainen kuin miksi Jumala on hänet luonut, eikä sitä määritettäisi sen perusteella mitä on jalkovälissä. (Ainahan sukupuolta ei edes voi määrittää.)Olen nainen, mutta vastaan silti.
Koska näin on yhdessä nähty hyväksi. En minä kuitenkaan naisena koe olevani jotenkin huonommassa asemassa, vaikka en voi toimia puhujana tai vaikkapa esilaulajana. Meillä naisilla on hieman erilainen rooli kuin miehillä, mutta yhtä lailla tehtävämme on samalla tavoin tärkeä.
En itse ymmärrä muutenkaan, miksi sukupuoliroolit pitäisi nykyään kääntää jotenkin toisin päin, toki ihmiset ovat erilaisia ja joku voikin kokea tämänkin asian erittäin vaikeana. Mikä on totta kai aina harmillista, jos joku ei ole elämäänsä tyytyväinen. Toisaalta roolijako perheessä ja siionissa on hieman eri asia; toisessa voi soveltaa.
En itse koe elämäni olevan jotenkin rajoitettua. Enkä ajattele muutenkaan uskoani tai elämääni mitenkään kieltojen kautta. En edes tunne em. mainittuihin asioihin tarvetta ja koen että naisena minulla on vapaus tehdä muita asioita eikä tarvi noita ajatella.
Saahan sitä elämästä toki hankalaakin.
T. Vl-äiti
Vai ei saa olla kolehdinkantaja, uskomatonta! Onneksi luterilaisessa kirkossa saa olla. Pappeuskiellon vielä voisi jotenkin tajuta, muttei noita muita.