ULKOSUOMALAISET ÄIDIT

NIinpä, ei suomessa asuvat perheet, oletteko tunteneet jäävänne jostain paitsi kun olette kaukana? Suunnittelemme miehen kanssa valtameren toiselle puolelle muuttoa hänen perheensä lähelle, mutta minua jotenkin ahdistaa asia.

Tuntuu että suomessa on niin älyttömän hyvin järjestetty kaikki lapsiperheiden palvelut yms ja kauhea ikävä tulee juuri näiden palvelujen kautta kehittämääni suurta mamma-verkkoa joita tulee joka päivä nähtyä. Haluaisin niin että lapseni olisivat ''supisuomalaisia'' ja kävisivät suomessa koulua ja plaa plaa...

Suomessa kiroilen tätä paskaa ilmastoa, kaikki on niin kallista ja ruokaa ja muita kulutusjuttuaj ei niin rajattomasti tarjolla yms. Sitten kun tulee pois lähdön aika niin johan kaikki tuntuu niin rakkaalta!!Oma kielitaitoni on ihan huippuluokkaa, mutta silti lähdön hetkellä haluan puhua vain suomea!!!

Onko tämä taas sitä menetyksen pelkoa ja uuden tuntemattoman epäilyä, vaikka todellisuudessa asuminen jossain muualla voisi olla paljon paljon antoisampaa?? Sääli käy myös isovanhempia ja setiä ja tätejä jotka ei näe pikkuisiamme... (vaikkakin ovat innokkaita matkustelijoita ja tulevat varmasti näkemään meitä 'usein')

Kertokaapa, mammat jotkat asutte jossain muualla kuin suomessa! Miten koette ulkomailla asumisen? Olen siis itse asunut monessa maassa, mutta nyt lasten kanssa tuntuu suomi rakkaammalta...
 
Olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta. En koskaan edes harkinnut palaamista Suomeen, kunnes esikoisen syntyessa tunsin yhtakkia tarvitsevani neuvolatoimintaa ja sukulaisten tukiverkkoa.Kerran kokeilinkin Suomessa asumista n.puolen vuoden ajan, muttei se kuitenkaan vastannut odotuksia. Nykyaan en enaa haaveile Suomeen muutosta vaan olen ihan tyytyvainen taalla maailmalla !
 

Yhteistyössä