meillä on kaks kuukautta vanha ihana pieni poikavauva..
Avomieheni on toki aivan ihastunut siihen mutta meidän parisuhde alkoi takkuilla jo raskausaikana.. mies ei kestänyt yhtään mielialanvaihteluja , huusi vaan ja oli kaikki viikonloput dokaamassa yleensä perjantaista sunnuntaihin. Sain miettiä asioita yksin, ja kun välillä mietin onko kaikki vauvalla ok, ja sanoin siitä miehelle, hän totesi vaan että mitä #&%?$!* sä multa siitä kysyt mene lääkäriin jos vaivaa..
no, kunn vauva syntyi, pari viikkoa meni ok, mies halusi olla vauvan kanss mahdollisimman paljon ja kaikki näytti hyvältä. Vauva ei hirveesti valvota mutta silti tunnen välillä itseni tosi väsyneeksi ja tulee tietyst vähän kiukuteltua..
mies sanoi mulle että jos sairastun synnytyksen jälkeiseenn masennukseen, hän lähtee eikä jää katselemaan turhasta itkevää #&%?$!* ämmää..
Yks aamu kun pikkuinen oli tavallista enemmän herättänyt yöllä, kysyin että voisko hän vuorostaan herätä (sunnuntaiaamu) niin vastas et ei todellakaan. Olin iihan poikki ja lähdin keittiöön vauvan kanssa lämmittämän maitoa ja suutuspäissäni kolistelin tavallista enemmän. Mies tuli perässä kuin myrskyn merkki , heitteli astioita pitkin seiniä ja löi mua avokämmenellä lujaa päähään, kun vauva oli sylissäni...huoritteli ja haukkui ja painui takas nukkumaan.
Muutaman kerran sen jälkeen on uhannut lyödä, tappaa, puukottaa ym mua kun on tullu väsyneenä kinää jostain..Töninyt on niin että oon lennellyt pitkin seiniä..
Olen muutaman kerran ollut ulkona ystävien kanssa tuulettumassa, ja hän on joka viikonloppu missä lie, ja tulee kotiin seuraavana päivänä, vedoyen siihen ettei haluu tulla kotiin kun on sekaisin, vauvan eteen.
jos yritän soittaa hänelle aamulla kun mietin miksei tuu kotiin, hän huutaa puhelimeen et on se nyt #&%?$!* kumma kun ei saa olla rauhassa koskaan..
Tän pitäis olla elämän ihaninta aikaa, kasvattaa yhessä pientä nyyttiä. Mää vaan itken ja yritän jaksaa hoitaa vauvaa päivässtä toiseen.
:'(
En ihan kuvitellut tätä tällaiseksi. hän ei oo koskaan aikaisemmin lyönyt..
Avomieheni on toki aivan ihastunut siihen mutta meidän parisuhde alkoi takkuilla jo raskausaikana.. mies ei kestänyt yhtään mielialanvaihteluja , huusi vaan ja oli kaikki viikonloput dokaamassa yleensä perjantaista sunnuntaihin. Sain miettiä asioita yksin, ja kun välillä mietin onko kaikki vauvalla ok, ja sanoin siitä miehelle, hän totesi vaan että mitä #&%?$!* sä multa siitä kysyt mene lääkäriin jos vaivaa..
no, kunn vauva syntyi, pari viikkoa meni ok, mies halusi olla vauvan kanss mahdollisimman paljon ja kaikki näytti hyvältä. Vauva ei hirveesti valvota mutta silti tunnen välillä itseni tosi väsyneeksi ja tulee tietyst vähän kiukuteltua..
mies sanoi mulle että jos sairastun synnytyksen jälkeiseenn masennukseen, hän lähtee eikä jää katselemaan turhasta itkevää #&%?$!* ämmää..
Yks aamu kun pikkuinen oli tavallista enemmän herättänyt yöllä, kysyin että voisko hän vuorostaan herätä (sunnuntaiaamu) niin vastas et ei todellakaan. Olin iihan poikki ja lähdin keittiöön vauvan kanssa lämmittämän maitoa ja suutuspäissäni kolistelin tavallista enemmän. Mies tuli perässä kuin myrskyn merkki , heitteli astioita pitkin seiniä ja löi mua avokämmenellä lujaa päähään, kun vauva oli sylissäni...huoritteli ja haukkui ja painui takas nukkumaan.
Muutaman kerran sen jälkeen on uhannut lyödä, tappaa, puukottaa ym mua kun on tullu väsyneenä kinää jostain..Töninyt on niin että oon lennellyt pitkin seiniä..
Olen muutaman kerran ollut ulkona ystävien kanssa tuulettumassa, ja hän on joka viikonloppu missä lie, ja tulee kotiin seuraavana päivänä, vedoyen siihen ettei haluu tulla kotiin kun on sekaisin, vauvan eteen.
jos yritän soittaa hänelle aamulla kun mietin miksei tuu kotiin, hän huutaa puhelimeen et on se nyt #&%?$!* kumma kun ei saa olla rauhassa koskaan..
Tän pitäis olla elämän ihaninta aikaa, kasvattaa yhessä pientä nyyttiä. Mää vaan itken ja yritän jaksaa hoitaa vauvaa päivässtä toiseen.
:'(
En ihan kuvitellut tätä tällaiseksi. hän ei oo koskaan aikaisemmin lyönyt..