unelmat murskaksi

meillä on kaks kuukautta vanha ihana pieni poikavauva..
Avomieheni on toki aivan ihastunut siihen mutta meidän parisuhde alkoi takkuilla jo raskausaikana.. mies ei kestänyt yhtään mielialanvaihteluja , huusi vaan ja oli kaikki viikonloput dokaamassa yleensä perjantaista sunnuntaihin. Sain miettiä asioita yksin, ja kun välillä mietin onko kaikki vauvalla ok, ja sanoin siitä miehelle, hän totesi vaan että mitä #&%?$!* sä multa siitä kysyt mene lääkäriin jos vaivaa..

no, kunn vauva syntyi, pari viikkoa meni ok, mies halusi olla vauvan kanss mahdollisimman paljon ja kaikki näytti hyvältä. Vauva ei hirveesti valvota mutta silti tunnen välillä itseni tosi väsyneeksi ja tulee tietyst vähän kiukuteltua..
mies sanoi mulle että jos sairastun synnytyksen jälkeiseenn masennukseen, hän lähtee eikä jää katselemaan turhasta itkevää #&%?$!* ämmää..
Yks aamu kun pikkuinen oli tavallista enemmän herättänyt yöllä, kysyin että voisko hän vuorostaan herätä (sunnuntaiaamu) niin vastas et ei todellakaan. Olin iihan poikki ja lähdin keittiöön vauvan kanssa lämmittämän maitoa ja suutuspäissäni kolistelin tavallista enemmän. Mies tuli perässä kuin myrskyn merkki , heitteli astioita pitkin seiniä ja löi mua avokämmenellä lujaa päähään, kun vauva oli sylissäni...huoritteli ja haukkui ja painui takas nukkumaan.

Muutaman kerran sen jälkeen on uhannut lyödä, tappaa, puukottaa ym mua kun on tullu väsyneenä kinää jostain..Töninyt on niin että oon lennellyt pitkin seiniä..

Olen muutaman kerran ollut ulkona ystävien kanssa tuulettumassa, ja hän on joka viikonloppu missä lie, ja tulee kotiin seuraavana päivänä, vedoyen siihen ettei haluu tulla kotiin kun on sekaisin, vauvan eteen.

jos yritän soittaa hänelle aamulla kun mietin miksei tuu kotiin, hän huutaa puhelimeen et on se nyt #&%?$!* kumma kun ei saa olla rauhassa koskaan..


Tän pitäis olla elämän ihaninta aikaa, kasvattaa yhessä pientä nyyttiä. Mää vaan itken ja yritän jaksaa hoitaa vauvaa päivässtä toiseen.

:'(


En ihan kuvitellut tätä tällaiseksi. hän ei oo koskaan aikaisemmin lyönyt..

 

Voi ei :'(
Voimia ja :hug: sinulle sekä vauvalle.
Jos olisin tilanteessasi niin minä ottaisin laukun käteen ja vauvan kainaloon ja lähtisin ja jatkaisin elämää...
Ei tuollaisessa enää mitään järkeä ole.

 

Joskus unelmat menee murskaksi. Joskus myös saa paljon parempaa tilalle jos uskoo sellaista ansainneensa. Ajan kanssa. Ex löi ja uhkaili ennen lapsia ja kun olin pienten kanssa ja tiukassa rahatilanteessa sama jatkui vielä eron jälkeenkin. Kun juoksin ulos ovesta mua kohti heitettyä isoa veistä täpärästi pakoon (oven iso lasi hajosi), tajusin että saa riittää. Lapset tarvitsevat edes yhden elävän/vappana olevan vanhemman joka muiden ihmisten avustuksella jaksaa huolehtia lapsen/lasten elämästä. Et pysty ketään muuta pelastamaan kuin oman itsesi ja lapsesi! Valon Voimia Sinulle! Ja hali!

 

Voimia sinulle ja lapselle :hug:
Kannattaa todellakin harkita, onko mitään järkeä suhdetta jatkaa. Helpompi varmaan sanoa ja neuvoa kuin tehdä konkreettisesti jotain, mutta luulen, että itselleni riittäisi yksi lyönti tms. Ja senkin suhteen on helpompi varmaan sanoa ja uhata, kuin tehdä, mutta lyönti-tappo tms uhkaus ei ole mielestäni edes asia millä saisi uhata!!
Sinulla on nyt ihana pieni lapsi. Itsesi ja lapsesi takia, niin sinuna ottaisin ja lähtisin. Mutta vielä sanon, että ainahan on helppo täältä neuvoa.
Oli ratkaisusi mikä hyvänsä, lähetän sinulle voimia!

 

LÄHDE AJOISSA!!!!!

Voimia!! :hug:

 

\

LÄHDE AJOISSA!!!!!

Voimia!! :hug:

Täys peesi. Vai haluatko lapsesi kasvavan tuollaisessa ympäristössä. Kun kerran lyö, lyö taatusti uudestaan.

 

:hug: Kuten tuossa edellä moni neuvoikin / kehotti . Niin olen täysin samaa mieltä , ajattele itsesi sekä lapsesi parasta . Ei tuollaisessa suhteessa kannata olla vain siksi että lapsella olisi kummatkin vanhemmat . Sillä parempi yksi rakastava ja huolehtiva vanhempi . Tsemppiä ja voimia sulle todella paljon!

 

Voi apua..lähde nyt ajoissa sieltä ennen kun kät vielä pahemmin..Ja kaikki tuo mitä miehestäsi kerroit..hän ei ole sun arvoinen eikä viaton lapsennekaan ansaitse tuommosta..Äläkä pelkää että jäisit yksin..Siellä sinä olet "yksin"avuttoman lapsesi ja hullun miehesi kanssa.Koskaan et jää yksin ellet sitä halua..Nykyään on paljon kaikenlaisia ryhmiä:nuoret äidit ryhmää,yksinhuoltajaäidit ryhmää ja paljon muita..Sieltä löytää varmasti ystäviä ja halutessaan kuuntelijan ja auttajan..Itse käyn äitilapsiryhmässä,höpistään kahvikupposten äärellä,touhutaan lasten kanssa,leivotaan,laitetaan ruokaa ja tehdään erilaisia reissuja..Silti mihinkään ei ole pakko osallistua jne..Noista saa tietoa neuvolasta..Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamisia! :hug:

 

AAAiiiii.... :'( :'( :'(
Toisaalta tuntuis että lähde vauvan kanssa pois mutta mutta... Kannattais ehkä kokeilla ensin loitontumista. Jos mies kerran oli aiemmin ihan erilainen, se saattaa olla elämäntilanteeseen/kyllästymiseen/miehen masennukseen liittyvää. Sinuna minä keräisin välttämättömät tavarat kasaan ja lähtisin hiljaisuudessa ''lepäämään''. Kirjoittaisin lapun pöydälle että ''sinä joka olit ennen minulle niin rakas. Elämässä on tullut uusia asioita eteen ja minun täytyy lähteä miettimään...''. Jos sinulla ei ole paikkaa mennä niin turvakoteja löytyy, mut älä mene lähimpään. Postisi voit kääntää salaiseen osoitteeseen niin mies ei saa tietää missä olet. Vaikka kuinka ikävä tulisi niin yritä sitkutella kuukausi pari poissa kotoa, mutta soita joka viikko miehelle ja kysy kuulumisia. Jos on lauhtunut niin älä kuitenkaan heti palaa kotiin, tilanne varmasti jatkuu samana. Jos vielä huorittelee ja uhkailee, sinuna olisin täysin valmis lopullisesti ottamaan välimatkaa. Enkä enää uskaltaisi mennä edes siihen taloon yksin tavaroita hakeen. Mutta älä turhaan suututa enempää tai nalkuta, ettei vedä hernettä nenään ja myöhemmin syyttele sinua kaikesta. Näistä mustasukkaisista tappajista olemme tarpeeksi saaneet lukea lehdistä....

Voimia sinulle, älä anna tilanteen ryöstäytyä käsistäsi, vaikka se olisikin helpoin peittelemällä ja unohtamalla kuitata :hug: :hug: :hug: :hug:

 

VOI APUA!
Jos meillä olis noin ollut koskaan, olisin pakannut vaatteet itselleni ja vauvalle ja lähtenyt jonnekkin pois vähäks aikaa.
Itseasiassa minäkään en saisi "metelöidä" aamulla, lapset kyllä voi ääniä päästellä...ja kun suututtaa ukkoni nukkuminen pitkään pinna kiristyy ja usein korotan ääneni ja ukko 'suuttuu' ...mie tietytsti alan mököttää ja kun olo on tosi kypsä niin menen joko päiväksi äitini luo kuopuksen kanssa tai sitten nukkumaan ja isi hoitaa lapset!
Millä isi ei tosin juo ja muutgenkin hoitaa lapset ja kestää minunkin, jopa isot, kiukuttelut. :ashamed:

Mies joka lyö ja huorittelee tai muuten haukkuu ja mieluummin ryyppää kun viettää aikaansa perheen kanssa ei ehkä tajua mitä hänellä on..eikä mielestäni SINUN TARVITSE tuollaista kestää.
Olosi voi kohentua jos olisittekin vähän erossa ja joku toinen kuin miehesi auttaisi ihanan pikkumiehen hoidossa.

:flower: :hug: Älä jää odottamaan että oikeasti iskee puukolla tai muuten satuttaa enemmän kuin jo on satuttanut. SINÄ olet vauvalle tärkein ja hakekaa apua, jos ei muualta niin ensihätään vaikka neuvolasta tai turvakodista.

Tietenkin on rankkaa kun kaikki ei mene niin kuin toivoit, mutta kukaan ei halua että mitään kauheaa tapahtuisi sinulle tai vauvalle.
Jos minä olisin sinä lähtisin vauvan kanssa pois. Enkä tulisi takaisin mikäli mies ei hae kunnon apua ja totaalisesti muutu!

 

Meillä oli samanlaista P.askaa tuo elämä silloin, kun lapsi oli vauva.
Tapeltiin aina ja jatkuvasti. Mulla oli vähänväliä kädet ja jalat täynnä mustelmia, kun isäntä kävi käsiksi.
Mie valvoin vauvan kanssa yöt ja päivät, olin tosi väsynyt. Tottakai sitä purki omaa väsymystään ja pahaaoloaan väsyneeseen mieheen. MIes ei ymmärtänyt ja taas nyrkki lensi...

..mä kestin tuon ajan, nyt helpompaa.
Sinulle sanoisin, että pakkaa kamat ja lähde, ennenkuin sattuu jotain pahempaa. (meille kerkesi sattua pahempaakin)

Voimia sulle!


:hug:

 

googlaa naistenlinja ota sinne yhteyttä ja etsi vertaistukea. Voimahali sinulle

 

Voimia teille!Minä lähtisin kävelemää.Varmasti parempi elämä olisi kaksin vauvan kanssa kun tollasen miehen kanssa!

 

Jos yhtään välität lapsestasi,ota heti huomenna yhteys paikkakunnan sos.toimistoon,neuvolaan tai perheneuvolaan,tai turvakotiin.Kerro heti väkivaltatilanteista mitä on sattunut jollekin viranomaiselle.Miehesi ei tarvitse sitä tietää,PÄÄASIA ETTÄ ILMOITAT TAPAHTUNEESTA JOLLEKIN.
Teen alalla töitä ja jos apua ei haeta,väkivalta jatkuu miltei aina ja ajan myötä pahenee.Se että sua kohdellaan väkivaltaisesti on sama kun lastasi kohdeltaisiin.Hae apua.Ennenkun jotain pahempaa sattuu.Voimia.

 

Hei!

Mitenkään sinun miestäsi puolustelematta ja hänen tekojaan väheksymättä kannattaa nyt kyllä itsekin katsoa peiliin. Miehesi tekemät asiat ovat kyllä liikaa ja niitä ei tarvitse hyväksyä. Väkivaltaa parisuhteessa ei kerta kaikkiaan tarvitse hyväksyä. Sinun miehesi harrastaa fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan, mutta sinä kiukuttelet miehellesi ja silloin sinä harrastat henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan. Ja kuten kirjoitit mies on fyysisesti väkivaltainen sinulle, kun sinä ensin suututat miehen kiukkuilemalla hänelle. Siitä nolla pistettä miehelle ja ihan yhtä vähän sinulle.
Sitä hyvin helposti tuollaisessa tilanteessa ajattelee, että se kaveri on paha kun se lyö, kun minä itse vaan kiukuttelen ja huudan ja #&%?$!* toiselle. Kuitenkin tuo kiukuttelu ja #&%?$!* on lyömisen ohella aivan yhtä tuomittavaa käytöstä ja sitä ei tarvitse kenenkään sietää!
Kirjoitit, että raskausaikana mies ei kestänyt yhtään sinun mielialan vaihteluja. Sinun mielialan vaihtelut siis aiheuttivat mielialan vaihteluja miehelle. Hmmm... Taitaapa tuoltakin osin olla aikalailla tasapeli.
Ja loppuun vielä korostan, että fyysinen väkivalta on tuomittavaa, mutta niin on henkinenkin!

 

Jätä tuo edellinen lukematta!
Ota vauva mukaasi ja mene vähäksi aikaa turvakotiin lepäämään, keskustelemaan ja miettimään. Tuollainen ei ole hyväksi sinulle, eikä lapsellesi.

 

Missä olet? Miten kävi? Lähditkö vai kävikö pahemmin? Kerro? Vaikken tunne sinua niin olen todella peloissasi puolestasi. Vastaa jooko?

 

Useimmiten on niin että kun lyö kerran, lyö toisenkin kerran. Ota ihmeessä vauva kainaloon ja lähde vaikka se vaikeaa onkin, ansaitset parempaa ja varmasti myös vielä löydät sen. Eivät ne ihmiset muutu vaikka haluaisivatkin.

 

vauva kainaloon ja alkuun vaik turvakotiin jos et muuta keksi. mutta lähde pois äläkä enää odota, teidän on helpompi kahestaan! :hug:

 

tuttu juttu tuo miehen juominen ja että ne kuliailee vlopun missä haluaa... mää jaksoin katsoa sitä reilun vuoden,äijä ei koskaan mua lyöny mut se oli liikaa et aina piti ollaa ryyppäämässä eikä kiinnostanu perhe elämä yhtään sit meni hermot yks kaunis päivä ja päätin että nyt äijä lähtee ja niin se lähti samantie. yli vuoden oon tytönkans asunu kahestaan ja ei tarvi enää ressata, uus mies on ja lapsen isäki osallistuu tytön hoitoon jokatoinen vloppu... voimia sulle ja :hug:

 

\

Missä olet? Miten kävi? Lähditkö vai kävikö pahemmin? Kerro? Vaikken tunne sinua niin olen todella peloissasi puolestasi. Vastaa jooko?

 

tilanne olisi omalla kohdalla, en miettisi hetkeäkään. Lähtisin varmasti, enkä enää antaisi edes tilaisuutta palata entiseen. Enkä suostuisi siihen että mies saisi tavata lasta yksin.

 

No voihan itku. Olen tosi pahoillani puolestasi. Minusta tuollaista käyttäytymistä ei tule sietää, lapsen isän tulee kantaa vastuunsa lapsestaan, perhe on yhteinen yritys. Jos olisin tilanteessasi, muuttaisin vauvan kanssa omaan kotiin. Pienen nyytin hoito on raskasta varsinkin kun kaikki on omalla kontolla, mutta hae apua, sitä on saatavilla! Jos et saa mistään lastenhoitoapua, kysy neuvolalta millaisia mahdollisuuksia kunnassasi on (esim. perhetyöntekijöitä). Perhekahvilat ym. vastaavat paikat ovat myös hyviä henkireikiä, koska yksin vauvan kanssa kotona oleminen käy hyvin raskaaksi. Haleja ja voimia :hug: sä selviät tästä ja mä uskon, että vuoden päästä sä muistelet, että oli se melkoista aikaa, mutta nyt kaikki on hyvin.

 

Vielä tuohon yhteen vastaukseen viitaten. Kyllä jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa parisuhteessa ja kiukutella, se on normaali tunne muiden tunteiden joukossa joka saa tulla ulos. Väkivalta on aivan eri asia ja eikä se ole missään muodossa sallittavaa.

 

kiitos kaikille kannustavista viesteistä..
tilanne kärjistyi täällä kun kuulin että miehelläni on ollut kaksi viikkoa jo toinen nainen.. tuntui niin pahalta kuulla tuo, kun itse alkaa juuri selviyty psyykkisesti ja fyysisesti raskaudesta ja synnytyksestä.(vauva nyt siis 2 kk)..
meillä tuli hirveä tappelu ja mies lähti yöksi pois. oltiin juuri käyty vauvan kanssa lääkärissä, kun hänen calmette-rokotusjälki oli tulehtunut ja sieltä tuli märkää ja vauvalle nousi pieni kuume. No onneksi ei mitään vakavaa vaan antibiootti kuuri vauvalle. ja nyt jo ok.mutta olin tosi väsynyt kun olin huolissani pikkuisesta.Mies oli istunut kaljakuppilassa kun soitin hänelle ja ilmoitin asiasta.tuli kumminkin mukaan lääkäriin.

seuraavan päivänä mies tuli käymään kotona ja tappeluhan siitä syntyi. huusin hänelle että voit painua sen #&%?$!* luo ja jättää meidät rauhaan, kun ei kerran kiinnosta. ja että tolla asenteella voi olla ettei tule poikaansa näkemmään kovin usein.Oli aikaisemmin syyttänyt minua , että olin omalla käytökselläni ajanut hänet pois.

No tämän jälkeen mies sai silmittömän raivarin, löi minua avokkaalla lujaa päähän ja sen jälkeen teki jotain sellaista mitä tähän en voi kirjoittaa, sanoi vaan että hänestä tulee väkissinkin lapsen yksin huoltaja kun äitiä ei enää ole..

Pakkasi kamansa , itkin hysteerisenä ja shokissa. mies soitti ystävälleni ja pyysi häntä tulemaan luokseni kun ei uskaltanut jättää minua lapsen kanssa siinä shokkitilanteessa. ystäväni tuli ja mies lähti ovesta.

Tilanne on kauhea, kävin eilen psykiatrilla ja sain mielialalääkkeitä. ystäväni on ollut luonani hoitamassa vauvaa ja ollut yötä, jouduin ottamaan unilääkkeitä että sain nukuttua kun näin vaan kauhukuvia mielessäni tapahtuneesta. Olen siis fyysisesti kunnossa, henkisesti täsin riekaleina.. en tiedä miten tästä..
:'( :'(