"uusioperheen" koetinkiviä...

Hassua miten kaikki takertuu tuohon puuroon, eikä oikeasti isompaan juttuun, eli että tämä pariskunta on seurustellut vasta reilun puoli vuotta eikä edes asu yhdessä. En puhuisi uusioperheestä vielä mitään.

 

[QUOTE="vieras.";29763007]Hassua miten kaikki takertuu tuohon puuroon, eikä oikeasti isompaan juttuun, eli että tämä pariskunta on seurustellut vasta reilun puoli vuotta eikä edes asu yhdessä. En puhuisi uusioperheestä vielä mitään.[/QUOTE]

ap:n käyttämä ilmaisu on niin epäselvä, että itse kuvittelin sen vuoden tulleen täyteen viime syksynä, mutta sen voi yhtälailla ymmärtää, että se vuosi tulee täyteen vasta ensi syksynä. Samaten jäi aika epäselväksi, kuinka paljon mies asustelee ap:n luona ja kuinka paljon muualla ja kuinka usein miehen tyttö ylipäätään on isänsä luona, vain tuon 1-2 pv/kk vai useamminko

 

Mä olen ollut itsekin tuossa tilanteessa, sillä erotuksella, että miehellä on 2 lasta edellisestä liitosta. Me sovittiin yhdessä miehen kanssa asioista ja mies kertoi lapsilleen, miten meillä toimitaan. Silmille hyppelyä oli täälläkin, jopa päälle sylkemistä. Jälleen mies sanoi lapsilleen, ettei tule sellaista käytöstä hyväksymään. Meillä taidan minä olla se, joka lapsen kiukuttelua ja uhmaa paremmin ymmärtää. Kyllä noista alkuvuosista kuitenkin selvittiin, vaikka monenlaista tunnetta siihen liittyi. Asiaa pahensi tietysti miehen exän käytös. Mutta kahdeksan vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä ja kaikilla on hyvät välit.

 

Anteeksi, mutta olet itsekin tässä äitiydessä aika tuore. Sulla ei ole koskaan ollut sitä pelkäävää 4v lasta. Omillani on kaikilla ollut mörkövaihe tuossa iässä, se on todellista eikä silmille hyppimistä. Yksi kolmesta ei ole syönyt puuroa koskaan, ei edes vauvana. Tarjottu on kyllä kotona, päiväkodissa ja koulussa.Sai siitä jo pienenä kamalan kakomisreaktion. Selllaista naista ei tässä maailmassa ole, että pakottais mun 8v :n syömään puuroa, näin uskaltaisin väittää. Hyvin on aamullisella ruisleivällä ja hedelmällä kasvanut.

 

[QUOTE="Maija";29762966]Muistan itsekin nuo ajat. Aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli 3 v. poika. Siitä on 15 vuotta ja poika on nyt 18 v. Olemme siis yhä yhdessä miehen kanssa ja poika asuu luonamme edelleen puolet ajasta kahden viikon jaksoissa. Alussa meillä meni noin vuosi sulassa sovussa pojan kanssa. Hän selvästi piti minusta, sanoi kerran jopa, että "toivoisin, että olisit mun äiti". Toinen yhteinen vuotemme olikin todella rankka. Olin itse mustasukkainen. Tunsin, että mies rakastaa poikaa enemmän kuin minua. Koin, että silloin 4 v poika yritti savustaa minua matkoihini. Jälkikäteen ajateltuna nämä olivat hyvin luonnollisia reaktioita kummaltakin. Minun takiani poika ei saanut isää kokonaan itselleen. Hänen piti myös mukautua minun sääntöihini. Kukapa sellaisesta pitäisi. Minun piti jakaa elämäni rakkaus, ihana mieheni, pojan kanssa. Pojan olemassaolon takia myös miehen ex ujuttautui elämäämme. Kukapa sellaisesta pitäisi. Uusperheiden alut ovat aina rankkoja, se vain kuuluu asiaan. Jos alku hoidetaan hyvin, se vain vahvistaa liittoa. Meillä kävi niin. Uusperheessä rakkaus on monimutkaisempaa, tunteet ristiriitaisia. Me selvittiin sillä, että puhuimme miehen kanssa asioista niin kauan kuin tarvitsi. Hänelle oli varmasti rankkaa kuulla, mitä tunteita poika minussa herätti. Kaikenlaiset säännöt ovat keskusteltavissa ja yhdessä vanhempien kanssa sovittavissa. JOhinkin asioihin voi ottaa lapsia mukaan pättämään, varsinkin kun ovat isompia.
Hain itse vuosien varrella parinkin otteeseen "työnohjausta" äitipuoleuteen. Kaupungin perheterapiasta ja kirkon perheasiain neuvonnasta. Se auttoi.
Kaksi kardinaalimokaa, jota äitipuolen pitää välttää: isän ja lapsen suhdetta ei saa hankaloittaa. Lapsen äitiä ei saa haukkua lapselle.[/QUOTE]

Huippuhyvä teksti!!!:heart:
Ihanasti selvisitte!:heart:

Nostan hattua, olet todella fiksu ihminen. Hait jopa apua, perhe selvästi merkitsee sinulle todella paljon!

 

Mä luulen ettet ole sitä ihmistyyppiä alkuunkaan joka kykenee elämään tasapainoisesti uusioperheessä. Jätä miehesi lapsi rauhaan äläkä kiusaa häntä enää yhtään enempää kun olet asennoitumisellasi ja käytökselläsi jo ehtinyt.

 

Talossa talon tavoilla ja siis jos olette sinun luona niin sinun ehdoillasi. Toki jos noin harvoin vierailee niin voisi vähän joustaakin ja esim. jättää ne valot päälle. Mietin vaan että jos nyt antaa kaiken periksi pienelle prinsessalle niin mitä se on sitten 10 vuoden päästä? Aikuisia tulee kunnioittaa, mutta ymmärrä sinäkin että tyttö ei ole valinnut että hänen isä ja äiti eroavat. Hän on sijaiskärsijä tässä tilanteessa ja koittaa selvitä parhaalla nelivuotiaalle soveltuvalla tavalla.

 

Toi on kaikin puolin hankala ikä.

 

minun näkemys lapsen terveellisestä aamua/iltapalasta on puuro joka pitää nälän poissa pidempään kuin vaihtoehtona esim vanukkaat tai makurahkat jotka on pullollaan sokeria. Lapsen valittaminen ruuasta myös heijastuu omiin lapsiinikin ja myös he ottavat mallia käytökseensä tämän tytön tekosista.

Väittäisin tunnistavani millon lapsi esittää ja millon pelko on oikeaa. Melkein vuoden on tässä kuitenkin hänen kanssaan aikaa vietetty...

Oikeestiko sun mielestä ainoot vaihtoehdot on puuro tai vanukkaat/makurahkat? Voi raasu sua, nyt kannattaa ehkä käyttää mielikuvitusta. Meillä on poika pian 5v, hyvin pärjää ilman noita sun vaihtoehtoja. Vanukkaitavmeille ei osteta, eikä mitään makurahkoja, puuroa tehdään ehkä pari kertaa kuussa iltapalaksi, sekin mannapuuroa. Aamusin ei oo koskaan syönyt puuroa, paitsi hoidossa välillä. Mulla ainakaan puuro edes pidä nälkää pitkään, ja sen jälkeen tulee yhtäkkiä kova nälkä.

Vähän on muutenkin korjaamista sun asenteessa, niinkuin on moni muukin jo aikasemmin sanonut. Mitäpä jos ihan jokainen tulisitte vähän takapakkia niissä perjaatteissanne? Ois tytöllekin kivampaa. Sä kun et oo mikään yksinvaltija.

 

Kun mies on vasta miesystävä niin päättäisin suhteen tuohon. Kuulostaa ihan normaalilta lapselta ja jos nyt jo inhoat, niin ei tiedä lapselle hyvää, kun noin harvoin näette nyt, niin entäs sitten kun asutte yhdessä.

Ikävintä että hän on se isoin lapsi, ydinperheessäkin siltä vaaditaan eniten niin teillä olisi sitten kaiken pahan alku ja juuri.

 

en epäile etteikö tuo ikä olisi vaikeaa aikaa, tyttö elää muutenkin hyvin hajanaista elämää. Pompotellaan paikasta toiseen ja hänen oma äitinsä tekee 6pvä viikossa töitä ja on itse lapsen kanssa hyvin vähän.
En vaan pidä siitä miten hän suhtautuu minun lapsiini ja meidän kodin sääntöihin.

miesystäväni on hyvin samoilla linjoilla kasvatusasioissa kun minäkin, mutta ei taida itse huomata että toisinaan tyttö on pyöritellyt myös hänen mieltään mennen tullen..

Ja sun omat pikku kultamussukat sitten suhtautuu varmaan äitinsä esimerkin mukaan oikein hienosti tähän tyttöön, joka on joutunut heittopussiksi? Susta kyllä paistaa mustasukkaisuus aika pitkälle.

 

Kiva asenne sinulla, vieläpä olet itse äiti ja pienten lasten äiti.. Täysin normaalia leikki-ikäisen käytöstä :O Miksi syytät lasta siitä että hänellä on ehkä isänsä kanssa ollut ennen rennompaa ja lepsumpaa? Lapsi saa vaikuttaa siihen mitä syö ja pukee päälle yms., niin kauan kun ne valinnat on pieniä ja siinä ei pitäisi sinua mikään ärsyttää.

 

Ja ihan kokemuksesta, tuon ikäisen lapsen kuuluu kokeilla vähän "hyppiä silmille", kokeilla rajoja ja valtaansa. Mutta fiksu aikuinen suhtautuu siihen vähän eri tavalla kun tuo sun esimerkki nyt antaa ymmärtää. Toivottavasti opit sen edes omiesi kohdalla.

Etkö koskaan kysy lapsistasi, mitä ruokaa tahtoisivat, tai vaikka mitkä vaatteet haluaa päälleen? Ihan normaaleja juttuja nekin. Niin lapsi oppii myös itse päättämään ja ratkaisemaan asioita... Ihan normaaliin kehitykseen kuuluvia juttuja

 

Toinen on LAPSI jolla on LAPSEN luonto. Toinen on AIKUINEN jolla pitäisi olla aikuisen ymmärrys.

Niin, minäkin haistan rivien välistä mustasukkaisuuden, ärsyyntymisen lapseen joka ei heti mukaudu, omien lasten ylivertaisuuden ja jatkuvan vertailun.

Tuohon ei tule loppua ennen kuin itse annat periksi ja mukaudut tai sitten murrat sen lapsen tahtoosi väkisin (mikä ei ole hyväksyttävä vaihtoehto ja toivottavasti mies ei anna sinun tehdä näin ja jonka jälkeen teillä ei tule olemaan hyvää suhdetta ikinä).

 

tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"

 

[QUOTE="Maija";29762966]
Kaksi kardinaalimokaa, jota äitipuolen pitää välttää: isän ja lapsen suhdetta ei saa hankaloittaa. Lapsen äitiä ei saa haukkua lapselle.[/QUOTE]

Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan. En nyt vaan viitsinyt kopioida kaikkea. Ehkäpä uusioperheiden äitipuoletkin tarvitsisivat vertaistukensa On lapselle ihan hirveä tilanne, jos kotona (isän tai äidin puolelta) joku inhoaa häntä. Sisarusten välille taatusti syntyy kina jos toinenkin ja äitinä nekin pitäisi kestää ja sovitella.

 

[QUOTE="sammal";29763173]tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"[/QUOTE]

Mitä noissa on pahaa??

 

Ja tytön isä edelleen haluaa seurustella sun kanssa? Tai sietää sun lapsias? :O Aikamoista.

 

Mitä noissa on pahaa??

Ihan samaa ihmettelin. Meillä käydään päivittäin suihkussa ja mennään ysiltä nukkumaan. Aamulla on joskus syöty kaakaota ja paahtoleipää. Puuroakin syödään! Mainitsen vaan, jos sillä jonkin kirkkaammman kapineen saa pään päälle...

 

[QUOTE="sammal";29763173]tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"[/QUOTE]

Toisaalta tän voisi tulkita niinkin, että erilaiset odotukset arjesta ei vaan kohtaa. On varmasti itsenäiselle sinkulle hankalaa sopeutua lapsiperhearkeen yhtäkkiä. Ei voikaan viettää uuden miehen kanssa pitkiä aamuja sängyssä, ei iltoja viinilasillisella, eikä viikonloppuja matkalla lähikaupunkiin. Kun aikatauluja sääteleekin lapsi, joka haluaa ja tarvitsee kaikenlaista. Lasta ei voi jättää yksikseen, on pyykkiä, on ruoka-aikoja, on sotkua, tulee lapsikavereita ja aamulla lapsi on kuitenkin taas hereillä ennen kahdeksaa pyytämässä kaakaota ja paahtoleipää.

 

Mustakin tuo on normaalia lapselle. Lapsi saattaa myös pitemmän tuttavuuden myötä uskaltautua uhmaamaan sinua ja koska sinä pidät rajat, lapsi kokee olevan turvallista uhmata lisää. Pidä siis rajat mutta älä ärsyynny lapseen, se on kuitenkin ihan lapsi vielä.

 

[QUOTE="sammal";29763173]tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"[/QUOTE]

Ja minä taistelen, että saisin tuon varhaisteinini käymään joka päivä suihkussa...

 

Puuro on ihan jees, mutta terveellinen ruokavalio on myös monipuolinen, ja aamuin illoin syötävä puuro joka ikinen päivä ei ole kamalan monipuolista. Meillä lapset saavat myös itse esittää toiveita mitä syödään. Sun lapset on tottuneet sun ruokiin ja sun sääntöihin, mutta miehen lapsi ei. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joutuisit asumaan vieraaseen perheeseen, jossa syötäisiin aina yhtä ja samaa ruokaa, jota et itse ole ikinä oppinut syömään? Ei ihme, ettei pieni lapsi heti tuollaiseen sopeudu, kun vaikeaa se olisi aikuisellekin. Tai omat lapsesi joutuisivat asumaan välillä äitipuolen kanssa, joka syöttäisi lapsille kaksi kertaa päivässä ruokaa, josta omat lapsesi eivät ole koskaan oppineet pitämään?

Puuron syöminen tässä tuskin on se varsinainen ongelma. Mun mielestä kannattaisi kasvattaa vähän omaa ymmärrystä ja asennetta miehesi lasta kohtaan. Aikuiset toki sanelevat viime kädessä säännöt, mutta mä luulen, että osoittamalla pientä joustovaraa ja ymmärrystä lapsen tilannetta kohtaan voisi tilanteesta tehdä vähän helpomman ja inhimillisemmän kaikille.

 

[QUOTE="juup";29763242]Toisaalta tän voisi tulkita niinkin, että erilaiset odotukset arjesta ei vaan kohtaa. On varmasti itsenäiselle sinkulle hankalaa sopeutua lapsiperhearkeen yhtäkkiä. Ei voikaan viettää uuden miehen kanssa pitkiä aamuja sängyssä, ei iltoja viinilasillisella, eikä viikonloppuja matkalla lähikaupunkiin. Kun aikatauluja sääteleekin lapsi, joka haluaa ja tarvitsee kaikenlaista. Lasta ei voi jättää yksikseen, on pyykkiä, on ruoka-aikoja, on sotkua, tulee lapsikavereita ja aamulla lapsi on kuitenkin taas hereillä ennen kahdeksaa pyytämässä kaakaota ja paahtoleipää.[/QUOTE]

Mistä tuo sinkun tuohon vedit? Eihän viestin kirjoittaja kommentoinut mitenkään onko hänellä lapsia ja onko "itsenäinen sinkku". Myöskään kaikkia sinkkuja eivät kiinnosta viinit eikä aamu sängyssä eikä haittaa sotkut ja pyykit.

 

[QUOTE="sammal";29763173]tulee mieleen exän tytär: 6v diiva, joka oli tottunut saamaan aamuisin kaakaota ja paahtoleipää, käymään suihkussa joka päivä, valvomaan yhdeksään jne.. ja ex puolusti tätä rinsessaansa, mikä aiheutti meille lopultä välirikon :/ ! en jaksanut olla se "pahis" ja "nipo" ja "tiukkapipo"[/QUOTE]

Miksi 6v ei vois mennä 21 nukkumaan ja käyä päivittäin pesulla? Meillä aivan normijuttuja tuon eskarin kanssa eikä se mikää diiva ole. Se saa jopa kaakaota ja leipää aamupalaksi. Toki se osaa joustaakin mutta mitä ärsyynytymistä noissa on?