Väärin vahdittu?

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, miten suhtaudutte omaisiinne, puolison omaisiin, kavereihin ynnä muihin, joita käytätte (ilmaisina) lapsenvahteina?

Kysyttekö miten? Miten suhtaudutte jos ei sille toiselle sovi? Kiitättekö? Arvosteletteko kerta kerralta miten nyt on hoidettu tai ei hoidettu, onko muistettu D-tipat ja onko paita puhdas vai likainen? Missä hoito tapahtuu, toisen kodissa vai teidän? Tarjoudutteko maksamaan matkakorvauksia jos hoito on teidän kodissa ja teidän aloitteesta ja tarpeista johtuen? Siivoatteko lapsenne leikin jäljet noutaessanne lapsenne toisen kodista hoidon jälkeen? Oletteko ajoissa?

Ajatteletteko yleensä että sillä toisella ihmisellä on omakin elämä, vaikka se olisikin esimerkiksi oma äiti, tai anoppi?

 

Miksi näin negatiivinen aloitus?

Mun lapset ovat olleet juuri viikon isovanhempien matkassa.

 

Miksi näin negatiivinen aloitus?

Mun lapset ovat olleet juuri viikon isovanhempien matkassa.

Sä olet onnekas kun isovanhemmat jaksaa lapsia hoitaa noin kauan,meillä jaksaa maksimissaan muutaman tunnin.

 

Ensinkin aikuinen ihminen osaa sanoa ei jos ei halua, jaksa tai ole aikaa ottaa lasta hoitoon.
Lapsi on hoidossa 2-3x kuussa ja yleensä mummi soitelee itse ja kyselee etteikö teillä olis jotain menoja että "Matti" vois tulla hoitoon tällä viikolla .
Samoin on molempien isovanhempien kanssa aloite tulee sieltä päin. ollaan varmaankin hyvin onnellisessa asemassa.

 

Mun äiti on meidän ainoa lapsenvahti. Äiti on nuorehko, terve, eikä työssä. Kiitän aina enkä arvostele! Pyytää usein muksuja itsekin heille, vaikka en kysyiskään. Kiitollisia ollaan ja hän kyllä varmasti sen tietää.

 

Miksi näin negatiivinen aloitus?

Mun lapset ovat olleet juuri viikon isovanhempien matkassa.

Kuten sanoin, tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen nämä mietteet.

Varmaan negatiivisuus tuli myös siitä, että miehen lapsen lapsi sovitusti haettiin eilen toiselta vanhemmaltaan tarkoituksena että toinen vanhempi tulee hänet illalla ennen nukkumaan menoa hakemaan. No toinen vanhempi ei tullut, jolloin a) oli vähemmän kivaa katsella pienen pettymystä kun odotetusti etävanhempi ei paikalle ehtinytkään ennen yötä ja b) oma päiväohjelma meni myntsilleen kun aamusta heti oli tarkoitus lähteä liikkeelle ja sitten meillä olikin yhtäkkiä tämä lapsi ja c) lähivanhempi suvaitsi olla naama norsunvitulla kun lasta haettiin ja etävanhempi suvaitsi olla naama samassa asennossa kun hän joutuikin hakemaan lapsensa "jo" yhdeltätoista.

Lapsi on ihana. Mutta nää vanhemmat ottaa välillä päähän.

 

[QUOTE="anni";28136690]Sä olet onnekas kun isovanhemmat jaksaa lapsia hoitaa noin kauan,meillä jaksaa maksimissaan muutaman tunnin.[/QUOTE]

Tiedän olevani onnekas. Ja siksipä juuri ihmettelin että miksi aina pitää ajatella niitä lapsia painolastina, koska aina ne eivät sitä hoitajillekaan ole.

Toivottavasti teilläkin vaikka lasten kasvun myötä hoitoapukin hieman pitenisi.

 

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, miten suhtaudutte omaisiinne, puolison omaisiin, kavereihin ynnä muihin, joita käytätte (ilmaisina) lapsenvahteina?

Kysyttekö miten? Miten suhtaudutte jos ei sille toiselle sovi? Kiitättekö? Arvosteletteko kerta kerralta miten nyt on hoidettu tai ei hoidettu, onko muistettu D-tipat ja onko paita puhdas vai likainen? Missä hoito tapahtuu, toisen kodissa vai teidän? Tarjoudutteko maksamaan matkakorvauksia jos hoito on teidän kodissa ja teidän aloitteesta ja tarpeista johtuen? Siivoatteko lapsenne leikin jäljet noutaessanne lapsenne toisen kodista hoidon jälkeen? Oletteko ajoissa?

Ajatteletteko yleensä että sillä toisella ihmisellä on omakin elämä, vaikka se olisikin esimerkiksi oma äiti, tai anoppi?

Hoidan lapsenlapsiani ja sisarusteni lapsia paljon eikä tulisi mieleenkään ajatella, että on "oma elämä" johon omat sisarustenlapseni tai lapsenlapseni eivät oleellisena osana kuulu. Koko kysymyksenasettelu on jotenkin perustavanlaatuisesti outo. Tietenkin lapsen D-vitamiini pitää muistaa ja jos vaatteet likaantuvat, ne vaihtaa puhtaisiin!

 

Tiedän olevani onnekas. Ja siksipä juuri ihmettelin että miksi aina pitää ajatella niitä lapsia painolastina, koska aina ne eivät sitä hoitajillekaan ole.

Toivottavasti teilläkin vaikka lasten kasvun myötä hoitoapukin hieman pitenisi.

Lapsi jo 5v ja anoppi ei vaan jaksa pidempään ja toiset isovanhemmat jo hoitokodissa eli tuskin tulee helpottamaan.

 

[QUOTE="aloittaja";28136697]Kuten sanoin, tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen nämä mietteet.

Varmaan negatiivisuus tuli myös siitä, että miehen lapsen lapsi sovitusti haettiin eilen toiselta vanhemmaltaan tarkoituksena että toinen vanhempi tulee hänet illalla ennen nukkumaan menoa hakemaan. No toinen vanhempi ei tullut, jolloin a) oli vähemmän kivaa katsella pienen pettymystä kun odotetusti etävanhempi ei paikalle ehtinytkään ennen yötä ja b) oma päiväohjelma meni myntsilleen kun aamusta heti oli tarkoitus lähteä liikkeelle ja sitten meillä olikin yhtäkkiä tämä lapsi ja c) lähivanhempi suvaitsi olla naama norsunvitulla kun lasta haettiin ja etävanhempi suvaitsi olla naama samassa asennossa kun hän joutuikin hakemaan lapsensa "jo" yhdeltätoista.

Lapsi on ihana. Mutta nää vanhemmat ottaa välillä päähän.[/QUOTE]

No tuon ymmärrän pännivän. Ei auta kuin pistää selkeät peliohjeet ja tehdä selväksi että sovitusta on pidettävä kiinni.

 

Mummut yleensä pyytävät itse lapsen heille hoitoon, viedään ja haetaan niinkuin on sovittu. Harvemmin tulee kiitettyä, se tuntuisi jotenkin tyhmältä.

 

Myös se mummi tms. osaa varmasti sanoa, jos hoito ei sovi.
Joten miksi viimeinen lause, että otatteko huomioon, että hoitajalla on myös oma elämä? Ilman muuta otetaan. Siksi sitä varmaan kysytäänkin etukäteen, sopiiko jos katsot meidän AinoPetteriä silloin ja silloin siihen aikaan.

Jos ei hoitajalle silloin sovi, niin sitten ei sovi. Sitten mietitään muuta ratkaisua.
Ja ilman muuta kiitetään. Ehkä ei anopille nyt rahallisesti hoitoa korvata, mutta tehdään ns. vastapalveluksia. Anoppi voi pyytää meitä tuomaan tulomatkallemma päivän lehdet vaikka, niin ilman muuta ne lehdet sitten viedään eikä niistä niitä euroja takaisin pyydetä. Tälläinen onneksi toimii meillä päin, oman suvun sisällä.
Palveluksia voin pyytää anopilta, äidiltäni, siskoltani ym. Ja he päinvastoin pyytävät minulta. Eikä niitä kirjata vihkoon ylös, kuka on nyt kellekkin palveluksen tai euron velkaa.

D-tipat ja muut on minun vastuullani. Jos niitä ei nyt hoidonaikana anneta, niin annan ne kotona illalla/aamulla. Kuin vaan.
Ja huolehdin myös itse usein ruuasta, kysyn anopilta onko hänellä jotain tarjottavaa lounaaksi vai tuonko mukanani jotain.
Yleensä vien hoitoon varavaatteet, vahinkojen sattuessa. Hoitaja sitten itse päättäköön kulkeeko lapsi likaisessa vai puhtaassa paidassa vai onko kenties ilman paitaa. Ei se niin vaarallista ole.

Lasten jäljet siivotaan aina. En minä eikä mies, vaan komennan lapset ite siivoomaan jälkensä hoitopaikasta lähdettäessä.

En ymmärrä miksi näin negatiivinen aloitus, ihankun kenenkään muun ei koskaan tarvitsisi hoitaa lapsenlastaan. Mikään itsestäänselvyyshän se ei ole, mutta jos joku joskus hoitoapua pyytää ja saa, niin lauma hyökkää heti kimppuun "oletteko ajatelleet että heillä on myös oma elämä?". Ehkä siihen elämään kuuluu myös se rakastettu lapsenlapsi

 

[QUOTE="Vieras";28136699]Hoidan lapsenlapsiani ja sisarusteni lapsia paljon eikä tulisi mieleenkään ajatella, että on "oma elämä" johon omat sisarustenlapseni tai lapsenlapseni eivät oleellisena osana kuulu. Koko kysymyksenasettelu on jotenkin perustavanlaatuisesti outo. Tietenkin lapsen D-vitamiini pitää muistaa ja jos vaatteet likaantuvat, ne vaihtaa puhtaisiin![/QUOTE]

No voi ihme mikä ihminen.

Kyllä mulla on omat harrastukset ja työt... ja hoidan silti tuttavien lapsia melko paljon. Mutta koska mulla on ne omat harrastukset ja omat työt, edellytän kovasti että minun ns oma, näihin lapsiin kuulumaton elämä, otetaan huomioon lapsenhoitoa suunniteltaessa.

 

Meillä "ilmaisia" lapsenvahteja tällä hetkellä samalla paikkakunalla oleva mummu ja täti, sekä 300km päässä toinen mummo & ukki. Paikallista mummua kysytään slloin tällöin. Ensin kysytään, onko mummulla töitä / menoja silloin kun haluttaisiin vahtia, ja sitten kysytää, haluaisiko mummu olla vahtina. Onneksemme mummu on suorasanainen, ja sanoo kyllä jos väsyttää, tai jos seuraavana päivänä on aamuvuoro niin haluaisi levätä tms. Silloin totemme että joku toinen kerta sitten. Tädin kanssa on oikeastaan samat sävelet.

Kiitollisia olemme jokaikisestä kerrasta kun ovat lastamme hoitaneet. Ei tulisi mieleeni arvostella, olen sitä mieltä että mummulla saa olla mummut tavat kunhan ne eivät ole lapselle vahingollisia. Eikä ole sellaista tullut vastaan vaikka joissain asioissa toimimme hyvin eri tavoin. Hoito tapahtuu milloin meillä, milloin mummulassa.

Toinen mummola, joka on kauempana, on myös vakipaikka. Mutta tuonne menemme yleensä yhdessä ja vähän pidemmäksi aikaa. Siellä ollessamme mummo tai ukki kyllä mielellään on lapsen kanssa kun minä (ja mieheni) kiertelemme kirppareilla, käymme leffassa tms.

Olen tietoinen, että näillä hoitajilla on omakin elämä. Muistan kiittää joka kerta, kotiin varaan hoitajalle ruokaa / kahvipullaa, mummolaan vien monesti mukanani jotain kiitokseksi. En tosin joka kerta, mutta sanallisesti muistan kyllä kiittää.

 

[QUOTE="anni";28136702]Lapsi jo 5v ja anoppi ei vaan jaksa pidempään ja toiset isovanhemmat jo hoitokodissa eli tuskin tulee helpottamaan.[/QUOTE]

Ok, mites sitten naapureista, lasten kavereista yms., hoitorinkiä vaan perustamaan? Siinä tulisi sitten vuorollaan aina se vuorokauden vapaa.

 

Kysytään toki ensin ihan nätisti sopiiko, jos ei niin ok, ei vedetä hernettä nenään. Aika harvoin tarvitaan hoitoapua. Välillä hoito tapahtuu meidän kodissa välillä esim. mummolassa. Annan neuvoja päiväkohtaisesti esim. koskien ruokailuja, pottailuja, nukkumisia ym. ja toivon että näitä noudatetaan.
Jos hoito meillä, toivon että sotku ei ole hirmuinen kun kotiudumme, koska eivät lapset saa meidänkään valvonnassamme sotkea koko asuntoa tai tehdä muita tyhmyyksiä.
Rahaa matkakuluihin voin toki antaa, jos joku kokee niitä tarvitsevansa(asutaan lähekkäin) ja siskoilleni(opiskelijoita) tarjoan välillä jopa pari kymppiä rahaa hoidosta. En pidä siitä ajatuksena muuten että esim. lapsenlapsia tai kummilapsia hoidetaan VAIN rahasta, toki maksu välillä paikallaan tilanteesta riippuen. Itsekkin hoidan ystävien/siskon lapsia enkä vaadi rahaa tästä palkaksi tietenkään(eriasia jos hoito jatkuvaa).
Ja tärkein asia mielestäni on tosiaan kysyä sopiiko lasten hoitoon tulo ja muistaa kiittää asiasta

 

Ok, mites sitten naapureista, lasten kavereista yms., hoitorinkiä vaan perustamaan? Siinä tulisi sitten vuorollaan aina se vuorokauden vapaa.

On tuota tullut kysyttyä vielä ei ole kukaan suostunut.

 

[QUOTE="anni";28136720]On tuota tullut kysyttyä vielä ei ole kukaan suostunut.[/QUOTE]

No ehkä sen myötä kun lapselle vakiintuu kaveripiiri niin sitten ainakin niitä iltapäiväleikkitreffejä ja yökyläilyjä joskus tulee. Tsemppiä arkeen!

 

En maksa matkakorvauksia, matkaa on 10 km. Eikä makseta muutenkaan mitään isovanhemmille, ne tulevat mielellään. Ellei heille sovi, osaavat sanoa että on muuta menoa. Muutenkin meillä on tapana autolla puolin ja toisin tarpeen mukaan toisiamme. Ei meilläkään siitä makseta että hoidetaan tietokonepulmia tai muuten autetaan, eikä kyllä mielessä kävisikään edes pyytää maksua!

Yleisesti ottaen en arvostele miten vahditaan ellei mene ihan päin seiniä. Silloin kun anoppi juotti niin paljon mehua muksuille että toinen makasi pahoinvoivana sohvalla koko illan, sanoin (kauniisti) että jatkossa sitten yksi lasillinen mehua ja muuten vettä jos on jano. Tai kun jätti hampaat pesemättä niin sanottiin että se on aikuisen homma pestä lasten hampaat.

Yökylässä lapset on pari kertaa vuodessa, ne on aina hyvissä ajoin ennalta sovittuja. Yleensä meillä on silloin joku meno mihin lapset eivät ole tervetulleita, tai muuten halutaan mennä kaksin vaikka häihin.

Tiedän kyllä että toisilla on tapana käyttää hyvinkin härskisti isovanhempia hyväksi lapsenvahtiasioissa. Usein siinä olisi kyllä isovanhemmankin syytä katsoa peiliin ja sanoa että ei käy, ei sovi, mulla on muuta.

 

[QUOTE="aloittaja";28136710]No voi ihme mikä ihminen.

Kyllä mulla on omat harrastukset ja työt... ja hoidan silti tuttavien lapsia melko paljon. Mutta koska mulla on ne omat harrastukset ja omat työt, edellytän kovasti että minun ns oma, näihin lapsiin kuulumaton elämä, otetaan huomioon lapsenhoitoa suunniteltaessa.[/QUOTE]

Minullakin on työni ja harrastuksia. Silti aloituksesi oli outo ja tulee mieleen, että niiden tuttavien lasten kannalta voisi olla parempi jos et hoitoonsa osallistuisi. Vaikutat kylmälle, laskelmoivalle ja rakkaudettomalle ihmiselle.

 

Onneks mun vanhemmille ei oo noin vastenmielistä olla oman lapsenlapsensa kans. Äiti on monesti kysyny koska likka voi mennä heidän työ ja ny hiihtolomallaki likka oli äitin ja miehensä tykönä kaks yötä. Ja ihan mun äitin ja likan yhteisestä toiveesta eikä sen takia, että mä tarvitten vahtia.

 

[QUOTE="Vieras";28136727]Minullakin on työni ja harrastuksia. Silti aloituksesi oli outo ja tulee mieleen, että niiden tuttavien lasten kannalta voisi olla parempi jos et hoitoonsa osallistuisi. Vaikutat kylmälle, laskelmoivalle ja rakkaudettomalle ihmiselle.[/QUOTE]

Ootkohan näiden mun miehen lasten vanhemmista joku.

Jos noin on niin ok. Vaikutan miltä vaikutan, älä sitten tuo niitä lapsia enää tänne...

 

[QUOTE="aloittaja";28136739]Ootkohan näiden mun miehen lasten vanhemmista joku.

Jos noin on niin ok. Vaikutan miltä vaikutan, älä sitten tuo niitä lapsia enää tänne...[/QUOTE]

Piti sanoa miehen lastenlasten vanhemmista, siis.

 

Kysyn heti kun tiedän tarpeen, ja jos ei sovi, kartoitan muita vaihtoehtoja, enkä tietenkään loukkaannu. Jos vaihtoehtoja ei ole, minä olen äiti ja mieheni isä, me olemme lastemme ainoat huoltajat, ja sitten on meidän vastuullamme hoitaa lapset ja tarvittaessa perua omat suunnitelmamme.

Tajusin vasta tästä aloituksesta, että lapset ovat olleet muutaman kerran yökylässä, enkä ole edes tajunnut antaa D-kapseleita mukaan . Vähän tahraisesta paidasta lapsi tuskin kärsii. Vaikea sanoa, kun isovanhemmat eivät ole tehneet sellaista, mikä lasten terveyden tai turvallisuuden oikeasti vaarantaisi. Lähtökohtaisesti muissa kuin noihin vakavasti liittyvissä asioissa mummoloissa on mummolasäännöt, ja jos siellä saa jäätelöä jälkkäriksi tai katsoa telkkaria 1,5 tuntia kotona vallitsevan yhden tunnin sijaan, sou not.

Vastavuoroisesti toki toivon, että isovanhemmat sanovat suoraan, jos pyytämämme aika ei sovi. Yleensä aina kyllä sanon sen pyytäessäkin, että jos ei käy niin sitten ei, eikä haittaa. Ajatuksia en tietenkään osaa lukea, joten jos vaikka sanoo, että ei ole kiire hakea huomenna, saatan tulla vasta lounasaikaan tms. Tai tekstata aamulla mikä on tilanne, ja kysyä, käykö esim. klo X. Silloin toivon, että jos se häiritsee jollain muotoa "omaa elämää", avoimesti sanotaan toivottu hakuaika, jolloin vuorostani teen kaikkeni ehtiäkseni hyvissä ajoin ennen sitä.

Isovanhempien harrastuksia en tiedä enkä muista ulkoa, enkä oleta kenenkään muun kuin itseni muistavan omia menojani ja työvuorojani tms. Jos joku ehdottaa jotain niiden päälle menevää, on turha loukkaantua kenenkään. Ei minun siitä, että toinen ei muistanut/ottanut huomioon menoani, eikä toisen siitä, että tähän menooni vedoten kohteliaasti kieltäydyn. Eiksje .

 

Ei ole tullut mieleen tarjota matkakorvauksia 40 kilometrin päässä asuville vanhemmilleni, mutta lähes 100% varmasti tiedän, etteivät ottaisi niitä vastaan. Usein itse kysyvät, saavatko tulla katsomaan lapsia, ja että jos haluamme, voimme miehen kanssa käydä jossain samalla. Pitäisikö silloinkin korvata matkat?

Ja kyllä, kiitän aina, mutta yleensä isovanhemmat puolestaan kiittävät, että saivat pitää lapsia, tai toteavat, että kivaahan heillä oli. Omat lapset ovat vielä pieniä, mutta voisin kuvitella, että itsekin aikanaan ihan vapaaehtoisesti haluaisin viettää aikaani lastenlasten kanssa, hoitamallahan sitä suhdetta luodaan alusta asti. Jos siis välimatka, kunto ym. sallivat. Sitten vasta älähtäisin, jos alkaisi tuntua, että vastuu lapsesta ei enää ole vanhemmilla vaan minulla.