Vauvakuume mutta ei vielä vol3

Raskauden näkemisestä... Mun ISI näkee jos nainen on raskaana. Silmistä kuulemma just. Yhdestä tutusta kysy kerran mun siskolta että onks se raskaana, et ku silmät näyttää siltä, niin sisko oli vastannu, että mistäs SÄ sen tiedät, kun se iteki vasta testas just.. Vanhemmille raskauden kertomista ennen aion siis käydä tuijottamassa isiä silmiin, että näkeekö se sen muka. :kieh:

Yrityksestä kertomisesta... Niin siis joo onhan kiva, että mies on noin avoimesti innostunu ja mukana tässä jutussa, ku oon niin pitkään jo toivonu että sekin innostuis, mut toisaalta, kiva kun se kertoo tutuille, kun kummankaan porukoille ei oo tarkoitus kertoa ennen ku tärppää...

Vauvamahan liikkeistä... ite odotan kanssa hurjasti noita potkuja... Sisko vaan oli tossa syksyllä vähän kireenä ku lapsi riehu niin paljon mahassa. Nyt tytön syntymän jälkeen hän tajus, että sil vaavilla on jo mahassa ollu vaik kuin monta kertaa hikka. Ihmetteli vaan että ku maha pomppii.
Mut siis vauvan liikkeiden ohella mähän odotan jo ihan ovisnippailujakin. :kieh: Kaikenlaisia tuntemuksia mitkä liittyy yrittämiseen/raskauteen. Odotan ihan sitäkin, että saan selville, että onko mun yleinen "viileys" kiinni hormonaalisesta ehkäisystä, ja tuliko mulle tosiaan ne 8 yllättävää kiloa häiden jälkeen laastarien aloituksesta vai jostain muusta... :headwall: Niin ja siis olen kummallinen ihminen, odotan jopa raskauspahoinvointia.

Sitä kun ei oo koskaan ollu raskaana, eikä koskaan edes yrittäny raskautua, niin odottaa ihan kummallisia asioita. Mä ainakin aion ostaa ihan huvin vuoksi ovistikkuja heti ekasta luomukierrosta asti. (vaikka mä viel pari kuukautta sitten nauroin mun siskolle "kaksplussan hörhöjä", jotka tikuttaa neuroottisena ovista... )

Vielä kun sais mielessä pidettyä sen että huhtikuussa (joo, kyllä eka luomu alkaa huhtikuussa jo) lähdetään mukaan uteliaisuudella ja pienellä leikkimielellä, eikä otsa rypyssä, valmiiks parkumassa kuinka mä olen varmana täysin lapseton... :kieh:

(ja kukaan ei arvaa mitkä on mun lempparihymiöt)

Anteeksi oman navan järkyttävä määrä :saint:

 

Monanen Täällä toinen jolla ei edes yritystä vielä, mutta silti pelkään etten jostain syystä voikaan saada lasta. Positiivinen asenne jo etukäteen... Tuntuu vaan et se on nykysin niin yleistä. Mä en haluais hoitoihin, ainakaan niihin kaikkein rankimpiin. En myöskään usko et lähtisin adoptioprosessiin mukaan. Olin ennen sitä mieltä etten välttämättä haluaisi omaa biologista lasta vaan adoptoisin ainoastaan, mutta se mielipide on kyllä kääntyny vanhemmiten päälaelleen!

Kommenttia tuohon että kertoakko lähipiirille että yrittää vauvaa vai ei... Mä en myöskään haluais ihmisille kertoa yrityksestä, enkä raskaudestakaan ennen ku vasta ku se eka kolmannes alkaa lähestyä loppuaan. Tutulle just tuli keskenmeno kun ne oli kertonu kaikille perheenjäsenille Mun mies on kyllä kertonu kaikille kavereilleen ja perheenjäsenillekin et kohta yritetään vauvaa, mutta en oo siitä niin ottanu nokkiini kun se on sillai puolvitsailevaan tyyliin sitä aina jutellu. Eikä oo myöskään sanonu mitään et yritetään jo nyt, et ihmiset odottais jo sitä kasvavaa mahaa. Tosin huolestuttavan moni tuttu on kysellyt et joko me odotetaan, samaten kuulemma miehen kaverit oli kysyny sitä viime viikonloppuna ku olivat viettämässä iltaa.
Ja mehän ei siis yritetä vielä, ku mies jarruttelee tän p*rkeleen asunnon takia :kieh: |O :kieh:

Niin, ja raskauskuumetta mäkin poden ihan hirveesti! Odotan sitä kaikkea järjestelyä, vauvan sängyn laittamista, vaunujen ostamista, sairaalakassin pakkaamista Neuvolassa ja ultrassa käymistä, kaiken maailman raskausvaivoja ja nimenomaan sitä mahaa, tulkoon sen mukana kuinka paljon kiloja vaan. Ja sitä odotan, että mieskin pääsis mukaan siihe odotukseen mahdollisimman hyvin, olis mukanan lääkärissä, tunnustelis liikkeitä ja kaikkea... Tosin sitä varmaan ärsyttää jos mulla on kaikkia vaivoja hirveesti, joten toivotaan ettei olis raskauden aikana.

Kukkaiskeiju Aivan ihana puku! Mä oon kateellinen ku en ite osaa ommella.. Tai osaan jonkin verran, mut oon niin laiska etten oikeestaan ees viittis ryhtyä tollaseen :ashamed:

 

Ihanaa kun molemmat lapset nukkuu kerrankin yhtä aikaa. Saa äiti hetken surffata netissä Oon nyt loppuviikon pois töistä kun kuopus on vielä kuumeinen. Eilen käytettiin lääkärissä kun tauti on niin sitkeessä, molemmat korvat oli tulehtunu ja antibioottikuuri sitten saatiin, toivottavasti nyt helpottaa. Lasten piti aloittaa uudessa hoitopaikassa maanantaina, mutta viikolla nyt sitten siirtyi aloitus tuon sairastelun takia.

Alisa84
Sisätautiosastolla työskentelen tällä hetkellä, oon kyllä tykännyt siellä olla, monipuolista hommaa. Itsekin podin sairaalakammoa ja opiskeluaikana olin varma, etten koskaan halua vuodeosastolla tehdä töitä. Niin se mieli vaan muuttuu...Haaveena mulla olis kuitenkin joskus erikoistua lapsiin.
Valmistuin siis vuosi sitten tammikuussa ja kuopus sitten syntyi helmikuussa. Toukokuun alkupuolella lähdin töihin ja mies jäi kotiin lasten kanssa. Alunperin tarkoitus oli mennä töihin vain kesäksi kun aattelin, ettei tule niin pitkää väliä valmistumisen ja työelämän välille. Mutta sit mulle tarjottiinkin vuoden sopparia ja otin sen vastaan. Sillä tiellä siis edelleen.

hopeapaju
Minkä ikäinen esikoinen sulla on? Meillä tyttö syntynyt -05 helmikuussa. Miten kuopus nukkuu yöt?

Nyt täytyy mennä, pikkujätkä heräsi...Palailen myöhemmin.

 

Emmu Esikko täyttää kaksi vuotta tämän kuun lopussa Ikäero siis hurjat 1v28 päivää. Kuopus nukkuu nykyään yöt hyvin, pidettiin joulun tienoilla unikoulua yösyötön lopettamiseksi ja nyt sitten nukkuu pahemmin heräilemättä noin iltakasista aamu seiskaan.

Vauvamahan liikkeistä... Esikoisesta oli hauska seurata viimeisillä viikoilla kun hän käänty. Maha teki sellaista aaltoliikettä, esikko oli myös paljon kovempi potkimaan ja liikkumaan, kuopuksesta yks päivä huolestuin kun en ollu liikkeen liikettä tuntenu. Piti sitten illalla oikein herätellä että rauhoitappas nyt pikkunen äitis ja potki vähän... Esikosta mies oli tosi kivasti mukana raskaudessa, kosketteli paljon mahaa ja kuunteli, kuopukselta ei tainnu kertaakaan edes kokeilla tunteeko potkuja yms. Vissiin oli jo niin tuttua muka hälle jo... Yhdessä ultrassa mies oli mukana, esikon rakenneultrassa ja pahoitti minun mieleni kun sanoi, ettei se nyt mitenkään NIIN erityistä ollu Että sellainen ukkokulta mulla...

 

Monanen

Joo noitten tummennuksien kans saa joskus oikeen tapella ku menvät miten sattuu...
Kannattaa tarkistaa et siinä on ne sulut oikein. Vasemmalla puolella on [ b ] ja oikeella [ / b ] (ilman noita välejä )

Mä oon tällä palstalla ja tässä pinossa pyöriny viime huhtikuusta asti ja kummasti tuntuu asiat pyörivän vaan vauvojen ympärillä.
Ties kuinka monta kertaa "haaveillu/luullu" että nyt oonki raskaana,vaikka söin pillereitä...
Ihan tosissaan luulin ku oli syksylläki varmaan 2vko pahoinvointia ja huimausta. Sitä se vauvakuume vissiin teettää

Ollaan kyllä puhuttu lapsista ja ehkäsyn lopettamisesta yms...
Nyt vähän vähemmän ku ajattelin että antaa miettiä rauhassa näitä asioita,jos vaikka yllättäen alkais lämpenemään enemmän ajatukselle vauvasta :


Omaan napaan:

Mulla on pää täynnä räkää,jonku räkätauvvin sain töistä :/
Tännään sitten ollu ihan kotona ja levänny.

 

Netta08
Itekin aion pitää salassa lähipiiriltä yrityksen, kun se alkaa. Kuitenkin siihen menee todennäköisesti tovi jos toinenkin aikaa ennenku tärppää ja sit mulla vaan menis hermot, ku kaikki kyselis "joko joko" Ootko muuten sairaalassa vai missä töissä?

Jenpen&Monanen
Täällä kans yks joka, ei kovin positivisin mielin oo alottamassa yritystä maaliskuun paikkeilla. Tosin mulla kyllä on jo tiedossa "omat ongelmani".. :ashamed: Mut syksyyn asti mennään ihan huoletta ja sit vasta yksityiselle apuja hakemaan (jos tarvii).

Emmu08
Voi sulla on ollu ihana tilanne, ku oot päässy töihin ja mies on jääny kotia Määki oon aatellu, etten kovinkaan kauaa uskalla olla pois työrintamalta (jos satun raskautumaan niin, etten kerkeä töihin), ku kuitenkin työ on aika haastavaa ja äkkiä ne taidot unohtuu, jos niitä ei pääse käyttämään. Toki ne kyl oppiikin nopeesti. Mulla on ihan sama, että oon hirveesti kiinnostunu erityislapsista. Mun unelma vrmaan oliskin, et saisin jumppailla näitä ns. erityislapsia (varsinkin oikein kehitysvammaisia). Mut saas nähä mitä elämä tuo tullessaan =)

 

Alisa84: En oo sairaalassa töissä. Enkä hoitoalalla ollenkaan. Hmm..mitähän sanoisin etten paljastais liikaa No oon myyntihommissa.. Oisko se tarpeeksi ympäripyöreästi sanottu

Kp25. Kohta ois taas menkat. Huoh, millonhan sitä pääsis tositoimiin ja jännään milloin menkat ei tuliskaan Jaksais vain odottaa..
Milloin pääsis sitä pientä suurta ihmettä masussa kantamaan ja kasvattamaan :'( ?

Sanokaapa joku tehokas keino pudottaa painoa. Tiedän tiedän, syö vähemmän & liiku enemmän... mutta jotain muita vinkkejä. Alkaa niin ahistaa tämä jatkuva painonnousu. :|

 

Joy
Meilläkin on kaksi kissaa. :heart: Maatiaisia molemmat ja sisäkissoina. Onko teillä rotukissoja vai maatiaisia? Minkä ikäsiä? Mäkin olen tota miettinyt, että mitähän nuo siitä sitten ajattelevat kun/jos joskus alan mahaa kasvattamaan ja vauvan kanssa kotiin tulen. Toivottavasti eivät mieltä osoita kun eivät enää olekaan niitä ainoita silmäteriä. Jostain olen joskus kuulluut että kissat aistisivat raskauden, jopa ennen kuin nainen itse sitä tietää! Jotenkin kun hormoonituotanto muuttuu.. En sitten tiedä onko totta.

Talvicci
Mulla oli sisukset ensimmäisenä sairaalaharjoitteluna. Pelkäsin sitä kanssa tosi paljon, mutta hyvin se kuitenkin meni. Eka viikko meni ihan ohi touhua ihmetellessä, mutta pikkuhiljaa alkoi juttuun päästä mukaan.
Kesähän tulee vauhdilla! Toivottavasti siellä pian jo jännäillään kierron kanssa! :flower:

Alisa84
Mitä ongelmia jos saa kysyä? :hug: Kyllä kaikki varmasti menee hyvin ja teillä nopeasti alkaa mahassa elämä kasvamaan! Alkaapa pian jo yritys! Alkaisipa täälläkin..

Toivottavasti tuli lihavoidut kohdat oikeisiin paikkoihin..

 

B) Jee! Hyvä minä, kiitos Talvicci opastuksesta.

 

Tervetuloa uusille :wave:

Kukkaiskeiju oli tehnyt ihanan puvun Minä en osaisi. Minun äiti on lapsille vaatteita tehnyt ja kevääksi/syksyksi myös ulkopuvut eli ei ole vielä kertaakaan tuolloin kevääksi ja syksyksi tarvinnut ulkopukuja ostaa

Tuosta raskauden näkemisestä: Silloin, kun odotin toista lasta miehen äiti oli miehellensä puhunut että olenkohan raskaana (Siis minä ) kun olen ollut niin kalpea. Ja en ollut vielä siloin testannut. Parin päivän päästä tuosta testasin ja plussa tuli

Ei mekään olla kenellekkään kummastakaan lapsesta sanottu etukäteen, että koska yritys alkaa eikä aijota nyttenkään sanoa. Ollaan kyllä sanottu, että 3-4 lasta halutaan, mutta ei mitään ajankohtaa. Nyt olen alkanut miettimään, että olisiko sittenkään kannattanut sanoa lasten lukumäärää, että jos lapsia ei enää saadakkaan niin jos joku alkaa sitten joskus kysymään, että koskas kolmatta olette ajatelleet.

 

Hopeapaju kyllä ne lapset osaa sanoa hyvin Varmaan oli vanhemmilla ollut naurussa pitelemistä...

Talvicci en siis ole ainoa jolla on vaatekaappiin piilotettuna vauvan body Ja yks toinenkin vauvanvaate, olia ihan pakko ostaa kerran kun oli niin hyvät avajaistarjoukset

Eläimistä... meillä on koira, ja onhan tuo käynyt mielessä mitä sitten kun on vauva. Mutta luultavasti ei mitään hämminkin, tuo on niin kiltti ja lapsirakas, että varmaan vaan nuolee vauvaa... Kissoista en osaa sanoa kun ei ole koskaan niitä meillä ollut.

Mietin tänään, että mitähän sitten kun alkaa odottamaan ja töissä ei enää työvaatteet mahdu päälle! Housujahan kyllä voi ostaa äitiysvaatteena ihan varmaan perus mustia mitkä korvaa nykyiset työhousut, mutta yläosan kanssa voi tulla ongelmaa, onneksi on niin väljä yläosa työasussa että kyllä siihen mahaa mahtuu jonkin verran Miksi en muista ollenkaan mitä vauhtia mulla on maha kasvanut?? Huolettaa muutenkin vähän miten raskausaikana pystyy olemaan töissä, on fyysisesti niin raskasta työtä, että jos samalla lailla supistelee kuin kuopusta odottaessa, niin oon sairaslomalla hyvin nopeesti...

Kuopus kyseli taas tänään vauvasta, että eikö sitä voitais jo tehdä.Ja että millä luokalla hän on sitten kun meille tulee vauva.. Ja kehuskeli kuinka hyvä isoveli hän olis No sitä en epäilekään kyllä ollenkaan. Nyt hän leikkii olevansa isoveli koirallemme =)

 

Netta08
Aijaa mitenhän mää niin automaattisesti aattelin, sori. Vastaus kyllä tyydytti minua. en määkään halua liikaa paljastaa, vaikka oon tainnu tehä sen jo

Monanen
Mulla on maailman epäsäännöllisimmät menkat ilman pillereitä. Kerran tässä pidin taukoa eikä niitä tullu puoleen vuoteen :ashamed: Just selailin paria vanhaa kalenteria nii ennen pillereitä menkat tuli 5-6 kertaa vuodessa.. Eli sen takia mitä todennäköisimmin tulee pitkä ja raskas kamppailu tän vauvakuumeen kanssa vaikka kohta pääsee jo yrittään. Mut oon aatellu, et vasta syksyllä haen terot käyttöön, jos menkkoja ei kuulu tai ne tulee harvakseltaan. Ei sais etukäteen synkistellä, mut väkisinkin siinä vain niin käy..

Lumikello75
Ihana poika sulla :heart: Kiva, et sekin jo kovasti oottaa pikkuveljeä. Koiran kans on hyvä harjotella, ku se ei kuitenkaan haluu leikkii samoilla leluilla, kun pikku veikka sitten myöhemmin, eikä koiran kans tarvi kauheesti tapella (siis oikein nyrkkien kera)

 

Oi kattoko kukaan äsken Rimakauhua ja Rakkautta ku se Jenny synnytti siinä.. :heart: Aivan ihana jakso. En oo kattonu nyt koko sarjaa ja sit just ku katon ni on tollanen raskaus/synnytysjakso. :heart:


Netta08: Tehokas painonpudotushomma on Painonvartijat. Monet ovat kehuneet sitä todella hyväksi ja äitinikin sai painoa alas reilut 20kg. =)

On: Täällä tuhruttelee sen verran, että lasken tämän päivän kp1:seksi.


Hyvää Yötä Kaikille. |O :heart:

 

Monanen: Meillä on kaks maatiaiskissaa, toinen on vajaa viiden vanha ja toinen on viimekesänä syntyny. Eli on meillä yks pikkuvauva kotona Toinen tuli tossa kipeeksi ja sai lääkekuurin, mies huolehti joka päivä että lääkkeet tulee varmasti annettua, ja ennenku kerkesin silmiä sängyssä avata niin keittiöstä kuulu "iskä antaa lääkkeet, paranet sitten pian" Hellyttävää :heart:
Lumikello75: Ihana poika teillä! Mitä vastasitte muuten kun poika kysyi että eikö sitä vauvaa vois jo tehdä? =)

Miinako siitä Rimakauhua ja Rakkaudesta puhu? Se on mun ultimate lempi sarja, nyt menee kaikki jaksot nauhalle (tai digiboxin mihinkä lie muistisysteemiin, ei kai ne enää nauhoja ole )! Sit kattelen niitä aina ku oon yksin kotona ja itken...itken ihan joka ikisessä jaksossa. Vaikka ko. jaksossa ei mitään koskettavaa tapahtuiskaan niin mietin aina sitä miten se loppuu... :ashamed:

 

Netta, muistatko syödä tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa? Esim. raejuustoa, tonnikalaa, kananmunan valkuaista... ja kuten itsekin sanoit, eipä siihen laihduttamiseen mitään erityisniksiä ole Mäkin olen tässä vähän kevennellyt, lisännyt liikuntaa ja pysynyt aika hyvin erossa herkuista.. vaa'alla en käy, koska se ei kuitenkaan kerro totuutta Mutta tsemppiä sulle, kerro kuinka homma lähtee edistymään!

 

lumikello minkäs ikäinen teidän hyvä isoveliehdokas on? Kuulostaa just lutuselta.
Mun sisko kun sai tasan kolme viikkoa sitten tytön, niin heidän poika oli sit meillä yötä. Ikää pojalla 11 vuotta. JA hän sitte sano että "8 vuotta mä oon toivonu pikkusisarusta ja nyt se sit tuli. Oliks vähän pitkä odotus"... JA hän on kyl oikeesti ollu sellanen mistä tietää että ihana isoveli varmasti on. Aina tuttujen lapsia ihastelemassa, ja leikkii kaikkien 3-vuotiaidenkin kanssa ja innokkaana on haluamassa vauvoja syliin. Ihan epätyypilllinen nuorimies siis.
Nyt hän on niin ylpeä pikkusiskostaan (isoveljen silmäterä ja isin prinsessa kuulemma), ja auttaa hoitamisessa... :heart:

Netta, on vaikea neuvoa painonpudotuksessa, mutta jotain yleistä pientä mistä vois olla hyötyä...: tarkista ensin että sulla on hyvä päivärytmi. Paino ei putoa ilman sitä. Sit koitat pitää mielessä, että joka päivä on syötävä hyvä aamupala. Paino ei pysy kurissa myöskään ilman sitä. Sit koitat syödä 4-5 kertaa päivässä, mut panosta enemmän kasviksiin, ja koita keventää muutenkin vähän. Ei liikaa. Liikakevennyksestä tulee vaan päänsärkyä ja pahalle tuulelle. Sit ota järkevät tavoitteet. Eli puoli kiloa viikossa on oikeastaan maksimi. Mä oon ite joskus pudottanu painoa 2 kiloakin viikossa -vauhdilla, mut se ei oo kovin tervettä/terveellistä. Niin ja koita lisätä liikuntaa. Kävele lyhyitä matkoja joita oot tottunu menee autolla, kävele portaat hissin sijaan... Jos ei oo paljoa kuntoillu niin ensin saattaa tulla painonnousua lihasten kasvun myötä. Niin ja älä tuijota vaa'an lukemia vaan seuraa kehitystä mittanauhalla. Se kertoo paljon enemmän.


).( Mul on astmalääkäri tänään. Pitäis selvittää että miten astma pitäis ottaa huomioon perheenlisäystä suunnitellessa. Jännittää.

 

Laala: Tsemppiä lääkäriin!

 

Alisa84: Ei mitään, alko itseäkkin huvittaan että minäkö sairaalassa töissä

miina- , Ripsu85 ja Laala: Kiitos hyvistä painonpudotus-vinkeistä! Ajattelin ekana vähentää herkuttelua, tulee syötyä aivan liikaa karkkia, keksejä yms. Ne siis minimiin. Ja liikuntaa lisää. Ruoka-ajat ois hyvä olla, eikä joka välissä napostelis jotakin. Tuo voi ollakin totta ettei kannattais sitä puntarin lukemaa tuijottaa vaan mitata mittanauhalla! Pitääpä illalla kaivaa mitta esille!

 

Täällä alko menkat oikeen kunnon vuodolla! Kivut on taas ihan hirveät!!! Pelottaa oikee etten selvii tästä päivästä! Taas tää menklkahelvetti alkaa!!! Aiiiiii kuolen :'( :'( :'( :'(

 

Miina- Voi ei koitahan kestää, mullakin on ensimmäiset päivät ihan helvettiä, särkylääkkeen voimilla aina vaan eteenpäin!

Ja kaikki muut kasvatusta miettineet, hyvä etten mä sentään yksin oo Tosiaan kaikki noi lautasen tyhjäks syömiset, yms on mietitty ja punnittu mitkä on lapsen kannalta parempia ja kaikkee Ja lasta ei oo vielä ees tilauksessa

 

Hei taas!

Olipas tullut tekstiä, kun en vähään aikaan ehtinyt täällä käymään.

Voi miina! Inhottavaa, että on noin kovat kivut. Mulla oli kanssa ekat menkat pillerien jälkeen tosi kipeät, mutta seuraavat oli ihan siedettävät jo.

Rimis eli Rimakauhua ja rakkautta on myös yksi mun lempisarjoista! Siinä on myös kaikkein kamalin loppu ikinä! :'( En viitsi paljastaa, jos joku ei tiedä miten käy.

ON: Mitään tätioireita ei vielä ole. En tiedä uskallanko vielä testata viikonloppuna. Mulle on tullut joku testauskammo.

 

Koin just elämäni top3 kamalimmat menkkakivut. Huh nyt alkaa onneks lääke helpottamaan..Missään asennossa ei voinu olla, taju melkee lähti päässä kahisi, aivan kaameet kivut navasta alaspäin ja vatsa täysin löysällä ku supisteli. Joka kerta sama juttu vatsan kanssa. vessaan ei edes meinannu päästä menemään ku joka paikka täris niin paljon..Kylläatää naisen elämä on sitte ihanaa. Seuraavassa kierrossa ollaan joka päivä, että varmasti jäisin raskaaks! Jouduin soittaa miehenki kotiin töistä ja kas kumaa sitte ku se tuli, no kivut oli jo paljon helpommat... :ashamed: Sit se viel kysy et voisinko olla raskaana.. No mut joo..Pelkkää omaa napaa... :ashamed: Kiitos kun kuuntelette. :heart:

Pantalaimon: Testaile vaan, minä ainaki täällä jännäilen sun puolesta.

 

Ja meillä meni ilta muuten pilalle.. Meillä oli tarkoitus vain viedä esikoinen mummolle ja käydä pikaisesti kaupassa, jonka jälkeen kotiin lepäilee, ni vasta 19.30 päästiin kauppaan..

Ensiki lähdettiin viemään mun porukoiden luo koulun avain + kerhon muut jutut, että mun sisko pystyy pitää pitää kerhon, koska itse en tässä voinnissa halua mennä toisia tartuttamaan.

Seuraavaksi lähdimme viemään esikoisen anopin luokse, mummolaan yöksi.

Sitten kävin prismalla nostaa s-bonukset pois.. Jonka jälkeen lähdimme ajamaan pääkatua eteläänpäin..

Kunnes nainen volvo V70 ajaa kolmion takaa meidän eteen .

Oli taas nainen päästetty ajamaan. Ei kahtonut, tuleeko vasemmalta autoja vai ei.. Ja kun tuo meidän pääkatu on kaksikaistainen.. ja me ajettiin vasempaa puolta (sisempää.. Niin se nainen jarrutti niin, että puolet autosta on sillä meidän kaistalla.

Ei ollut mitään tehtävissä.. Liinat kiinni ja kiva törmäys toisen kylkeen, jonka seurauksesta auto pyörähtää perä toiseen suuntaan. Silloin nainen vasta älys, että mitä tapahtui..

Minkä takia nainen painoi jarrua, eikä ajanut sille välikaistalle, mikä on se kääntymiskohta, että kääntyy sitten toiseen suuntaan.. Oli nimittäin pohjoiseenpäin menossa..

Myönsi, että jarrutti siinä..

Oli kuopuksella ihana herätys.. Ihana huuto alkoi vain takapihalla. Onneksi ei käynyt ihmisvahinkoja, mutta kyllä minä kiehuin.. Ukko oli, että "elä nyt sano noin ja noin".. Ku oisin halunnut pari valittua sanaa naiselle sanoa.

Meidän autosta meni keula ihanasti ruttuun.. Heti törmäyksestä lähti jäähdytinnesteet valumaan yms. Ihanaa pientä silppua tie täynnä.

Toivottavasti ei ihan lunastukseen joutuis.. Mutta hinaajamies sanoi, että hiukan näyttäis siltä, että lunastukseen saattais mennä.

Olihan tämäkin kokemus, ku kohta ois muutenkin oltu vaihtamassa autoa.

Mutta sinne meni meidän v6-koneellinen auto.. Ja niin kuin oli mukava sillä leikkiä jäällä.. Ääh.. Ikävä on sitä autoa.

Vilustuin ainakin lisää ja olen kyl menossa hakee sairaslomaa sunnuntaina lisää. En ole menossa mihinkään.

Helvetti, ku ketuttaa vieläkin niin mielettömästi..

Kuvissa se ei näyttäny niin pahalta kuin paikan päällä.

Nainen soitti tapahtuneesa miehelleen.. Mies oli kysynyt, että mikä auto ja sitten oli kysynyt, että mikä vuosmalli, niin sitten alkoi kuulumaan toisessa päässä mieletön kirosanajoukko.. Olivat varmaan aikeissa, jos itse pystyisvät maksamaan, ettei menis bonukset.

Nainen sai 12 päivän päiväsakot..

 

Voi ei Red! Onneksi teille ei käynyt kuinkaan! :hug: Kurjaa toki, jos auto meni ihan lunastuskuntoon, mutta nythän saatte sitten uuden auton vähän nopeammin. Vaikka uskon, ettei sitä paperisotaa ym. ole kiva käydä.

Meidän äidin auton kylkeen kaahasi joskus auto kolmion takaa ja ensimmäinen asia, jota mun isäpuoli kysyi oli, että onko auto kunnossa! Prioriteetit ja sillee...

miina: Onneksi lääkkeet auttaa. Joo, täytyy katsoa, jos vaikka sillä jäljelle jääneellä ovistikun puolikkaalla testaisin viikonloppuna. Heh, pihi.

 

Voi kamala Red Dragon. Onneksi kellekkään ei käynyt kuinkaan, paitsi autolle.