Vesirokko on hyvä sairastaa mieluummin pienenä kuin aikuisena. Jos ei ole perusterve, on hyvä hankkia rokotus vesirokkoa vastaan. Jos rokon jälkitaudit pelottavat, kannattaa miettiä rokotusta. Rokote ei välttämättä anna 100 prosenttista suojaa mutta kuitenkin lieventää oireita. Kukaan töissäkäyvä vanhempi ei pysty olemaan viikkotolkulla kotona odottelemassa sairastuuko joku lapsista vai ei. Päivähoitoon ei tietenkään viedä sairasta lasta mutta ei sisaruksiakaan tarvitse pitää eristyksessä, itämisaika rokossa voi kuitenkin olla jopa se kolme viikkoa. Parempi olla vaikkapa kotihoidossa, jos ei kestä ajatusta, että ehkä se vesirokko voi tarttua meidän lapseen päiväkodista. Se kun voi tarttua vaikkapa ihan terveestä lapsesta, joka on tietämättään altistunut aiemmin vesirokkovirukselle. Vuosittain aina joku kuolee vesirokkoon, jälkitaudeista puhumattakaan. Rokotuksen voi aina ottaa, jos asia mietityttää.
Ensimmäinen lapsi sai vesirokon ja terve kävi hoidossa. Meni yli kaksi viikkoa, että tauti alkoi toisella ja sitten ensimmäinen sairastaja meni vuorostaan päiväkotiin. Yhteensä sairastamisen alusta loppuun meidän perheessä meni ainakin neljä viikkoa. Oltiin molemmat vanhemmat vuoronperään itse hoitamassa taudin alut kotona, kuume ja pahin kutina. Sitten oli töihin palattava ja isovanhemmat auttoivat hoitamaan toipumisaikana. Neuvolakäyntikin osui tuohon kauteen ja varmistin sieltä, voiko tulla ja samoin päiväkodista kysyin, mikä käytäntö. Kun näpyt ovat kuivat, niin molemmista paikoista sanottiin että silloin on ok olla liikekannalla. 