Jankkaan nyt tätä samaa "mieti omalle kohdallesi" mantraa. Ajattele, jos sinä esim suuttuisit miehellesi jostain, olisit tosi turhautunut, päässäsi kiehuisi ja haluaisit selvittää riidan miehesi kanssa, ja hän vain lähtisi ja jättäisi sinut yksin asiaa selvittelemään.Ja mitähän vikaa on siinä, että raivoava ja huutava lapsi esim. laitetaan omaan huoneeseensa? Oven voi jättää vaikka raolleen, merkiksi siitä ettei hylätä, vaan annetaan rauhoittua.
Monet vanhemmat häpeävät lastensa huutoa (ei sinänsä mikään ihme kun esim kaupassa huutavaa lasta ja vanhempia tuijotetaan vihaisena kuin spitaalisia). Tästä syystä pienimpäänkin itkuun hermostutaan nopeasti ja lapsi yritetään vaientaa keinolla millä hyvänsä. Ja tottakai lapsi nopeasti huomaa, että huutamalla saa reaktion vanhemmissa aikaiseksi ja oppivat käyttämään huutoa/itkua saadakseen haluamansa. Paljon paremmin toimii, kun ihan pienestä pitäen opettaa siihen, että huudolla, itkulla ja vänisemisellä ei saa tahtoaan läpi. Antaa sen pari kertaa itkeä siellä leluhyllyllä tai jäätelökaapilla, eivät ne kovin montaa kertaa jaksa hommaa toistaa, jos sillä ei saavuta mitään.Niin eihän siitä mitään haittaa ole, että lapsi karjuu täyttä kurkkua ja riehuu. Sekä usein vielä käyttää sitä karjumistaan vallankäyttökeinona...
Sietäähän sitä vaan kannattaa. Sietämisellä ratkaistaan myös lopullisesti kaikki kurinpito-ongelmat, koska jos aina vaan siedetään huonoa käytöstä, niin koskaan ei tarvitse turvautua niihin "traumoja aiheuttaviin" pakkokeinoihin.
Ei pieni lapsi yleensä mitään yritä selvittää erimielisyyttä puhumalla niin kuin sinä ilmeisesti haluat/yrität. Pieni lapsi vaan jatkaa huutamista ja riehumista ja tyypillisesti on täysin puheella saavuttamattomissa.Jankkaan nyt tätä samaa "mieti omalle kohdallesi" mantraa. Ajattele, jos sinä esim suuttuisit miehellesi jostain, olisit tosi turhautunut, päässäsi kiehuisi ja haluaisit selvittää riidan miehesi kanssa, ja hän vain lähtisi ja jättäisi sinut yksin asiaa selvittelemään.
Kyllä se mm. sen opettaa, että muut eivät tykkää huonosti käyttäytyvän seurasta. Mikä on sangen perustavanlaatuinen oppitunti siitä miten ihmisten yhteiselämä toimii. Sitten kun lopettaa huonon käytöksen niin pääsee takaisin.Ei tuo yksin rauhoittumaan jättäminen mielestäni opeta lapselle mitään muuta kuin epävarmuutta ja häpeää.
Tässä ei kyllä käsittääkseni puhuta mistään parin minuutin itkeskelyistä, vaan pitkistä huutokonserteista, jotka voivat jatkua vartin–puoli tuntia tai jopa tunnin tai enemmän. Sellaisia ei jaksa kuunnella kukaan ja paljolti se huuto estää lähiympäristöstä muun toiminnan.Monet vanhemmat häpeävät lastensa huutoa (ei sinänsä mikään ihme kun esim kaupassa huutavaa lasta ja vanhempia tuijotetaan vihaisena kuin spitaalisia). Tästä syystä pienimpäänkin itkuun hermostutaan nopeasti ja lapsi yritetään vaientaa keinolla millä hyvänsä. Ja tottakai lapsi nopeasti huomaa, että huutamalla saa reaktion vanhemmissa aikaiseksi ja oppivat käyttämään huutoa/itkua saadakseen haluamansa. Paljon paremmin toimii, kun ihan pienestä pitäen opettaa siihen, että huudolla, itkulla ja vänisemisellä ei saa tahtoaan läpi. Antaa sen pari kertaa itkeä siellä leluhyllyllä tai jäätelökaapilla, eivät ne kovin montaa kertaa jaksa hommaa toistaa, jos sillä ei saavuta mitään.
Sitä kauemmin ne jatkuvat ja sitä useammin toistuvat, mitä enemmän niillä saa aikaiseksi. Jos lapsi kaupassa jaksaa huutaa vartin, niin nappaa lapsen syliin ja menee tämän kanssa vaikka parkkipaikalle huutamaan. Siellä huuto ei niin paljon häiritse ketään. Tuskin yksikään lapsi loputtomiin jaksaa huutaa.Tässä ei kyllä käsittääkseni puhuta mistään parin minuutin itkeskelyistä, vaan pitkistä huutokonserteista, jotka voivat jatkua vartin–puoli tuntia tai jopa tunnin tai enemmän. Sellaisia ei jaksa kuunnella kukaan ja paljolti se huuto estää lähiympäristöstä muun toiminnan.
Toki se voi olla huomionhakua monesti, mutta jos lapsen käytös on sellaista, että siihen on kerta kaikkiaan pakko reagoida, niin silloin pitää huolehtia siitä, että annettava huomio on yleisvaikutukseltaan niin negatiivista, ettei lapsi pidä sitä kovassakaan huomionhakuisuudessa hyvänä asiana. Kyseeseen voi esim. tulla joku tuntuva rangaistus.
Mielestäni tuossa mennään juuri metsään. Lapselle opetetaan, että ei saa näyttää tunteitaan ja hänet hylätään, jos tekee tai toimii väärin. Ei mitkään parhaat eväät onnelliseen elämään ja itsetuntoon.Ei pieni lapsi yleensä mitään yritä selvittää erimielisyyttä puhumalla niin kuin sinä ilmeisesti haluat/yrität. Pieni lapsi vaan jatkaa huutamista ja riehumista ja tyypillisesti on täysin puheella saavuttamattomissa.
Kyllä se mm. sen opettaa, että muut eivät tykkää huonosti käyttäytyvän seurasta. Mikä on sangen perustavanlaatuinen oppitunti siitä miten ihmisten yhteiselämä toimii. Sitten kun lopettaa huonon käytöksen niin pääsee takaisin.
Toinen vaihtoehto on tietysti pidellä kiinni, ja se toimiikin toki parhaiten monissa tilanteissa. Mutta jos se on ehditty tuomita "julmaksi" menetelmäksi, niin vaihtoehtoja ei kauheasti jää.
Ei lasta aina ole mahdollista lykätä pihalle tms, ja huutoa tapahtuu myös kotona ja muissa ympäristöissä.Sitä kauemmin ne jatkuvat ja sitä useammin toistuvat, mitä enemmän niillä saa aikaiseksi. Jos lapsi kaupassa jaksaa huutaa vartin, niin nappaa lapsen syliin ja menee tämän kanssa vaikka parkkipaikalle huutamaan. Siellä huuto ei niin paljon häiritse ketään. Tuskin yksikään lapsi loputtomiin jaksaa huutaa.
Ja joo, tottakai se huuto on örsyttävää, mutta omaa hermostumista voi vähentää muistuttamalla itseään siitä, että kyse on pienestä lapsesta, jolla ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi parempia keinoja turhautumisen ja pettymyksen ilmaisuun ja käsittelyyn.
No mitä se huuto siellä kotona haittaa? Kyllähän nyt jokainen saa kotonaan huutaa vaikka koko päivän. Kyse oli siitä, että häiritseekö muita ihmisiä.Ei lasta aina ole mahdollista lykätä pihalle tms, ja huutoa tapahtuu myös kotona ja muissa ympäristöissä.
Myös pieneltä lapselta voi olettaa, että tämä käyttäytyy (ikätasonsa mukaisesti) kohtuudella eikä tavattomasti häiritse toisten elämää esim. sillä huutamisella. Vauvat ovat toki asia erikseen, mutta varsinkaan 5-vuotiaalle tuollainen huuto ei ole hyväksyttävää. Ainakaan jos sille ei ole todella selkeää syytä kuten se, että lapsi on satuttanut itsensä pahasti.
Tunteita ei lapsikaan saa näyttää kohtuuttomalla tavalla. Jos huutoon/parkumiseen ei ole selkeästi hyvää syytä tai se venyy kohtuuttoman pitkäksi suhteeseen taustalla olevaan syyhyn, niin ei lasta ole (enää) järkeä rauhoitella tai pitää tätä muiden vieressä huutamassa.Mielestäni tuossa mennään juuri metsään. Lapselle opetetaan, että ei saa näyttää tunteitaan ja hänet hylätään, jos tekee tai toimii väärin. Ei mitkään parhaat eväät onnelliseen elämään ja itsetuntoon.
Joo, huudon tavoitteena on yleensä huomion saaminen. Sinun ratkaisusi on eristää lapsi yksin kärsimään pahasta olostaan, minun ratkaisuni on oikeasti jättää se huomio antamatta ja jatkaa olemista, ihan kun sitä huutoa ei olisikaan. Sinun tapauksessasi lapsi ei saa huomiota, mutta saa entistä huonomman olon, minun tapauksessani lapsi ei saa huomiota ja älyllisenä olentona ymmärtää seuraavalla kerralla käyttää muita keinoja.Tunteita ei lapsikaan saa näyttää kohtuuttomalla tavalla. Jos huutoon/parkumiseen ei ole selkeästi hyvää syytä tai se venyy kohtuuttoman pitkäksi suhteeseen taustalla olevaan syyhyn, niin ei lasta ole (enää) järkeä rauhoitella tai pitää tätä muiden vieressä huutamassa.
Tuo että huonolla käytöksellä ei pääse muiden seuraan on joka tapauksessa vastassa elämässä. Ihan ensimmäisenä muiden lasten kanssa toimiessa. Lapsella on aika huonot edellytyksen toisten kanssa toimimiseen jos luulee, että näiden seuraan saa jäädä vaikka kirkuisi vartin verran niin kovaa kuin kurkusta lähtee.
Se mitä kutsut "hylkäämiseksi" on myös siinä mielessä tehokasta, että huutamisen perussyy on usein huomionhakuisuus. Kun lapsi ei saa huomiota sen johdosta, kun hänet on vaikka siirretty yksinään toiseen huoneeseen, niin motivaatio huutamisen jatkamiselle poistuu. Toki myös väkisin kiinnipitely sylissä ajaa monesti saman asian, kunhan vanhempi ymmärtää olla kokonaan puhumatta tai muuten reagoimatta lapsen sanomisiin ja tekemisiin kunnes lapsi rauhoittuu.
No kyllä se aika paljon vaan haittaa, jos leikki-ikäinen lapsi huutaa kodin tyyppisessä pienessä tilassa kurkku suorana pitkän aikaa. Kuulosuojaimet muille perheenjäsenille toki auttavat asiaa jonkin verran, mutta silti siinä ollaan vahvasti helisemässä.No mitä se huuto siellä kotona haittaa? Kyllähän nyt jokainen saa kotonaan huutaa vaikka koko päivän. Kyse oli siitä, että häiritseekö muita ihmisiä.
Ja joo, toivottavaa olisi, että se kasvatus aloitettaisiin jo ennen viidettä ikävuotta, niin että ei enää sen ikäisenä ulise kurkku suorana kaupan lattialla. Valitettavasti vain monet lykkäävät sitä opetusta turhan myöhäiseen tai sitten juuri antavat huudolle periksi, jolloin lapsii oppii sitä omiin tarkoituksiinsa käyttämään.
Toki aina löytyy ongelmalapsia, mutta normaalilla älyllä varustettu lapsi oppii käyttämään niitä keinoja, jotka toimivat. Kun lapselle pienestä pitäen johdonmukaisesti opettaa, että sillä huudolla ei saa haluamaansa aikaiseksi, niin aika tyhmä lapsi on kyseessä, jos sitä silti vuodesta toiseen käyttää.No kyllä se aika paljon vaan haittaa, jos leikki-ikäinen lapsi huutaa kodin tyyppisessä pienessä tilassa kurkku suorana pitkän aikaa. Kuulosuojaimet muille perheenjäsenille toki auttavat asiaa jonkin verran, mutta silti siinä ollaan vahvasti helisemässä.
Sellaista kasvatusta ei valitettavasti myöskään ole olemassa, joka kitkee lapsesta kaikenlaisen häiriökäyttäytymispotentiaalin. Ihan erityisesti jos lapsi on itsepäinen ja/tai temperamenttinen tapaus.
Huomiohakuisuus ei ole yhtä kuin paha olo.Joo, huudon tavoitteena on yleensä huomion saaminen. Sinun ratkaisusi on eristää lapsi yksin kärsimään pahasta olostaan, minun ratkaisuni on oikeasti jättää se huomio antamatta ja jatkaa olemista, ihan kun sitä huutoa ei olisikaan. Sinun tapauksessasi lapsi ei saa huomiota, mutta saa entistä huonomman olon, minun tapauksessani lapsi ei saa huomiota ja älyllisenä olentona ymmärtää seuraavalla kerralla käyttää muita keinoja.
Jostain negatiivisesta tunteesta se huomiohakuisuus kumpuaa. Ei se tyhjästä synny.Huomiohakuisuus ei ole yhtä kuin paha olo.
Ja onnea tosiaan sen huudon sietämiseen. Jos sinun lapsesi lakkasi pysyvästi huutamasta kun ei kerran saanut huudollaan huomiota niin ei tarkoita, että kaikki muut lapset toimisivat samalla tavalla. Kokemusta on.
Sitä paitsi jos pitää lapsen samassa tilassa mutta ei reagoi mitenkään tämän kontaktiyrityksiin niin kyseessä on myös lapsen "hylkääminen" mitä tunnut pitävän pahana asiana.