Vaikka tämä ei maalaisjärkeen mahdukaan niin...:
"KKO:2006:79
Vakuutussopimus - Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus
Diaarinumero: S2005/261
Esittelypäivä: 28.3.2006
Taltionumero: 2257
Antopäivä: 9.10.2006
P ei luottotietojensa vuoksi voinut tehdä osamaksusopimusta. Ostettaessa P:n käyttöön osamaksulla auto ostajaksi sopimukseen kirjoittautui J. Samoin vakuutushakemukseen merkittiin auton haltijaksi ja vakuutuksenottajaksi J. Koska vakuutussopimuksen tekemiseen liittyvää vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta täytettäessä oli menetelty vilpillisesti, vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa.
VakuutussopimusL 22 §
VakuutussopimusL 23 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Kanne Helsingin käräjäoikeudessa
Auto-Haus Vantaa Oy kertoi If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että eräs autoliike oli 29.8.2001 myynyt osamaksusopimuksella Mercedes-Benz -merkkisen henkilöauton Risto J:lle. Risto J oli allekirjoittanut autoa koskevan vakuutushakemuksen ilmoittaen vakuutushakemuksessa itsensä auton haltijaksi. Vakuutusyhtiö oli myöntänyt hakemuksen perusteella liikennevakuutuksen ja vapaaehtoisen laajan autovakuutuksen, johon sisältyi osamaksu-, autokiinnitys- ja leasingvakuutus eli niin sanottu rahoitusturva. Rahoitusturvaa koskevan vakuutusehdon mukaan "suoritetaan siitä velkojalle vahinkohetkellä erääntymätön saatava".
Auto oli tuhoutunut ilkivaltaisen vahingonteon johdosta 19.8.2002.
Vakuutusyhtiön kieltäydyttyä suorittamasta korvausta Auto-Haus Vantaa Oy, jolle osamaksusopimus oli siirretty, vaati kanteessaan vakuutusyhtiöltä vakuutuskorvauksena 16 809,76 euroa korkoineen.
Vastaus
Vakuutusyhtiö kiisti kanteen. Vakuutussopimus ei vakuutussopimuslain 22 §:n ja 23 §:n nojalla sitonut vakuutusyhtiötä, koska vakuutushakemuksessa oli auton haltijasta annettu väärä tieto. Auton todellinen haltija ei ollut ollut Risto J vaan Marko P. Jos vakuutusyhtiö olisi tiennyt tämän, se ei olisi myöntänyt Marko P:lle vakuutusta, koska tällä oli julkisia maksuhäiriöitä.
Käräjäoikeuden tuomio 24.9.2003
Jutussa oli riidatonta, että Risto J:n vakuutushakemuksen seurauksena vakuutusyhtiö oli myöntänyt Risto J:n ajoneuvolle liikennevakuutuksen ja vapaaehtoisen autovakuutuksen. Vapaaehtoiseen autovakuutukseen sisältyi rahoitusturvaehto. Riidatonta oli sekin, että Risto J ei ollut vakuutushakemuksessa tai muutoinkaan ilmoittanut, että auton todellinen haltija oli Marko P.
Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan tuli antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Risto J oli antanut virheellisen tiedon auton haltijasta.
Vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa, jos vakuutuksenottaja antaessaan vakuutustietoja oli menetellyt vilpillisesti. Risto J oli vilpillisesti antanut väärän tiedon auton haltijasta.
Vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädetyn vakuutettavan tiedonantovelvollisuuden perusteena oli vakuutuksenantajan tarve saada vakuutettavasta oman riskinsä ja vakuutettavan vakuutuskelpoisuuden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Jutussa oli riidatonta, että vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt vakuutusta Marko P:lle tämän luottotietohäiriöiden vuoksi. Tämä osoitti, että vakuutusyhtiölle olisi ollut merkityksellistä ja tärkeää saada oikea tieto haltijasta.
Koska Risto J oli kerrotulla tavalla menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa. Koska vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa Risto J:hin nähden, ei Auto-Haus Vantaa Oy ollut oikeutettu Risto J:n solmiman vakuutussopimuksen ehtojen perusteella vaatimaansa rahoitusturvakorvaukseen. Asian arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, oliko auton todellisen haltijan henkilöllä ollut vaikutusta vahinkotapahtumaan.
Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.
Helsingin hovioikeuden tuomio 11.1.2005
Hovioikeus, jonne Auto-Haus Vantaa Oy valitti, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Marja Kartano (eri mieltä) ja Jukka Kontio. Esittelijä Camilla Rauma-Sehm.
Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kartano lausui, että vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu oli vahinkovakuutuksessa täyttäessään mainitun lain 22 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti. Viimeksi mainitussa lainkohdassa edellytettiin, että vakuutuksenottaja ja vakuutettu antoivat ennen vakuutuksen myöntämistä oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan kysymyksiin, joilla voi vakuutussopimusta päätettäessä olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vilpillisyys oli kysymyksessä, jos mainitut edunsaajat olivat tietoisena antamiensa tietojen virheellisyydestä pyrkineet menettelyllään saamaan itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä. Taloudellisen hyödyn tavoittelemisella tarkoitettiin sitä, että vakuutuksenantaja saamiensa korvausvastuun kannalta merkityksellisten väärien tietojen perusteella tekisi vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle edullisen ratkaisun vakuutuksen myöntämisen, vakuutusmäärän, vakuutusmaksun tai vakuutuskorvauksen suorittamisen perusteista ja sen määrästä.
Kysymyksessä oleva tiedonantovelvollisuus koski ainoastaan seikkoja, joilla voi vakuutussopimusta päätettäessä olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Omaisuutta koskevassa vahinkovakuutuksessa olivat yleensä merkityksellisiä tiedot omaisuuden arvonmäärittelyyn ja vahingoittumisalttiuteen vaikuttavista seikoista (HE 114/1993 vp s. 39). Tahallisesti annettu virheellinen tietokaan, jolla ei ollut merkitystä vakuutuksenantajan korvausvastuun kannalta, ei siis välttämättä vapauttanut sitä vastuusta.
Vakuutusyhtiö oli korvausvastuusta vapautuakseen vedonnut siihen, että se ei olisi myöntänyt vakuutusta Marko P:lle tämän julkisten maksuhäiriöiden johdosta. Yhtiö ei ollut väittänytkään, että vakuutetun auton vahingoittumisalttius olisi Marko P:n käytössä lisääntynyt tai että auton haltijasta annetulla väärällä tiedolla olisi ollut merkitystä vakuutuksenantajan korvausvastuuseen. Vakuutuksenottajana olikin ollut Risto J, joka oli vakuutussopimuksen perusteella vastannut vakuutusmaksuista ja myöskin käräjäoikeuden tuomiossa mainitun osamaksusopimuksen velvoitteista.
Vakuutuksenantajalla oli näyttövelvollisuus siitä, että Risto J:n antamalla väärällä tiedolla auton haltijasta oli tosiasiassa ollut merkitystä vakuutuksenottajan toiminnan ja sen korvausvastuun arvioimisen kannalta.
Kartano katsoi jääneen näyttämättä, että Risto J:n merkitseminen Marko P:n sijaan auton haltijaksi olisi vaikuttanut vakuutussopimuksen solmimiseen tai sopimuksen ehtoihin tai että Risto J:n menettelystä olisi aiheutunut yhtiön korvausvastuun kannalta merkityksellisten seikkojen suhteen vahinkoriskin lisääntymistä tai muutakaan haittaa. Risto J ei ollut antanut vakuutuksenantajalle kysymyksessä olevaa väärää tietoa hankkiakseen itselleen tai Marko P:lle taloudellista hyötyä. Virheellinen tieto auton haltijasta ei siten vaikuttanut vakuutuksenantajan vastuuseen. Vakuutusyhtiö oli velvollinen myöntämänsä autovakuutukseen sisältyneen rahoitusturvan perusteella korvaamaan Auto-Haus Vantaa Oy:lle aiheutuneen vahingon.
Näillä perusteilla Kartano hyväksyi kanteen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Auto-Haus Vantaa Oy:lle myönnettiin valituslupa. Osakeyhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja sen kanne hyväksytään.
If Vahinkovakuutusyhtiö Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Asiakirjoista ilmenee, että Marko P on elokuussa 2001 ollut hankkimassa henkilöautoa. Marko P ei kuitenkaan olisi hänen luottotiedoistaan ilmenneiden maksuhäiriöiden vuoksi voinut olla osamaksukaupassa ostajana. Sen vuoksi 29.8.2001 laadittuun osamaksusopimukseen, jolla on ostettu Littoisista olevasta autoliikkeestä kysymyksessä oleva Mercedes-Benz -merkkinen henkilöauto YBA-874, on ostajaksi ja auton haltijaksi suostumuksensa mukaisesti merkitty Marko P:n tuttava, Kempeleeltä oleva Risto J. Marko P on hoitanut kaupan tekemisen eikä Risto J ole kauppaa tehtäessä ollut paikalla. Risto J on täyttänyt ja allekirjoittanut kauppa-asiakirjat Oulussa ja sen jälkeen ne on lähetetty Risto J:n ilmoituksen mukaan joko myyjäliikkeeseen tai suoraan rahoitusyhtiölle Auto-Haus Vantaa Oy:lle.
2. Kaupan yhteydessä on tehty If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle vakuutushakemus, johon auton haltijaksi ja vakuutuksenottajaksi on merkitty Risto J. Vakuutushakemusta Risto J ei ole muistanut allekirjoittaneensa, vaan hänen käsityksensä mukaan se oli tehty autoliikkeessä.
3. Hakemuksen pohjalta on syntynyt nyt kysymyksessä oleva vapaaehtoista autovakuutusta koskeva vakuutussopimus. Vakuutukseen on sisältynyt niin sanottua rahoitusturvaa koskeva ehto, jonka mukaan vakuutuksesta suoritetaan osamaksuvelkojalle vahinkohetkellä erääntymätön osamaksuvelka, kuitenkin enintään vahingon määrä.
4. Auto on ollut Marko P:n hallinnassa ja hän on vastannut osamaksuerien ja vakuutusmaksujen suorittamisesta. Auton vaurioiduttua tulipalossa 19.8.2002 käyttökelvottomaksi Auto-Haus Vantaa Oy on auton omistajana ja osamaksuvelkojana vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta vahinkohetkellä erääntymättömästä osamaksusaatavasta. Vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain 22 §:n ja 23 §:n nojalla kieltäytynyt korvauksen suorittamisesta, koska Risto J oli vakuutushakemuksessa antanut auton haltijasta väärän tiedon ja siten menetellyt vilpillisesti.
5. Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan tulee antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Lain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa.
6. Autovakuutus on vapaaehtoinen vakuutus. Sellaista vakuutusyhtiön ei ole pakko myöntää. Vakuutuksen myöntäminen perustuu riskin arviointiin niiden tietojen pohjalta, jotka vakuutusyhtiö saa vakuutussopimuslain 22 §:n nojalla vakuutuksenottajalta. Autovakuutusta myönnettäessä on tällöin oikean tiedon saaminen auton haltijasta välttämätöntä. Kun If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle on ilmoitettu auton haltijaksi muu kuin sen todellinen haltija, on vakuutusyhtiö erehdytetty myöntämään vakuutus, johon sisältyviä riskejä se ei ole voinut arvioida oikeiden tietojen pohjalta. Koska vakuutussopimuksen tekemiseen liittyvää vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta täytettäessä on kerrotuin tavoin menetelty vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä. Tämän johtopäätöksen kannalta ei ole merkitystä vakuutusmaksujen mahdollisella maksamisella tai sillä, että väärä tieto auton haltijasta ei ole vaikuttanut vahinkotapahtumaan, taikka sillä, että vakuutettuna on ollut muu kuin vakuutuksenottaja.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Ilkka Rautio. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen."
Korkein oikeus - KKO:2006:79
