Voiko mielestänne 26v päättää että lapsiluku on täynnä?

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

Oliko vaikea saada lähetettä sterilisaatioon, kun ikää vasta 24v?

Ei. Otin sen puheeksi vikalla nlalääkärikäynnillä. Mies oli isompien muksujen kanssa mukana odotushuoneessa. Kyselihän se että kauanko oon miettinyt ja jos itseni tunnen niin mikäs siinä.
Mieheltä se kysyi myös, että mitä mieltä, mutta yhteen ääneen sanottiin, että kolme on se meidän luku. Laitto lähetteen heti menemään ja sterilisaatio tehtiin synnytystä seuraavana päivänä.

Ok. Kai se on niin paljon lääkäristä kiinni... Mulle on neuvolalääkäri tässä jo pari kertaa sanonut, että nykyään ei edes paljon sterilisaatioita muka tehdä, kun kierukka on parempi. Ja sinne ei edes noin synnytyksen "yhteydessä" edes kuulema pääsis, pitäis jonottaa.

 

Itse olen sen ikäinen, lapset 3v ja kohta 5v ja toisaalta olisihan sellainen pieni vauva vielä joskus kiva, mutta toisaalta nyt tuntuu vahvasti siltä että ei enää meille vauvaa tule, liian iso vaiva kun nyt alkaa olla lapset jo ihan kivassa iässä, voi kohta matkustella ym niiden kanssa. Ja sitten toisaalta tuntuu että jos ehkä vielä yksi lapsi, joskus,.. aikaa on vielä.. mutta onohan järjetöntä ajatellakaan sellaista kun näissä kahdessakin on nyt ihan riittävästi.

Itse olin 26v, kun laitettiin piuhat poikki. 3 lasta ja 4 sectiota. Yhtään en kadu!
Kovasti lääkäri yritti muuttaa mieltäni, mutta section yhteydessä se tehtiin.

 

23v:kin voi :snotty:

peesi

 

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

Oliko vaikea saada lähetettä sterilisaatioon, kun ikää vasta 24v?

Ei. Otin sen puheeksi vikalla nlalääkärikäynnillä. Mies oli isompien muksujen kanssa mukana odotushuoneessa. Kyselihän se että kauanko oon miettinyt ja jos itseni tunnen niin mikäs siinä.
Mieheltä se kysyi myös, että mitä mieltä, mutta yhteen ääneen sanottiin, että kolme on se meidän luku. Laitto lähetteen heti menemään ja sterilisaatio tehtiin synnytystä seuraavana päivänä.

Ok. Kai se on niin paljon lääkäristä kiinni... Mulle on neuvolalääkäri tässä jo pari kertaa sanonut, että nykyään ei edes paljon sterilisaatioita muka tehdä, kun kierukka on parempi. Ja sinne ei edes noin synnytyksen "yhteydessä" edes kuulema pääsis, pitäis jonottaa.

Aijaa :/ Oonkin lukenut että joillain ollut työ ja tuska saada se. Itelläni kävi tosi helposti. Lahdessa tehtiin.

 

Itse olen sen ikäinen, lapset 3v ja kohta 5v ja toisaalta olisihan sellainen pieni vauva vielä joskus kiva, mutta toisaalta nyt tuntuu vahvasti siltä että ei enää meille vauvaa tule, liian iso vaiva kun nyt alkaa olla lapset jo ihan kivassa iässä, voi kohta matkustella ym niiden kanssa. Ja sitten toisaalta tuntuu että jos ehkä vielä yksi lapsi, joskus,.. aikaa on vielä.. mutta onohan järjetöntä ajatellakaan sellaista kun näissä kahdessakin on nyt ihan riittävästi.

Voihan sitä päättää minkä ikäisenä haluaa. Eihän sitä kukaan voi kieltää. Toisilla ne päätökset vaan tulee pyörrettyä Kuten myös minulla. Sinäkään et kyllä kuulosta ihan niin vakuuttavalta, että uskoisin päätöksesi 100 varmasti pitävän. Oli se sitten suuntaan tai toiseen.

 

Mä päätin sen jo 24veenä.
Silloin synnytin kolmannen ja laitoin piuhat poikki Ihan oikea ratkaisu. Ei yhtään enempää eikä sitä raskausaikaa eikä sinappivaippoja! Nyt nautitaan noista kasvavista ja sitten joskus pois muuttavista itiöistä

Oliko vaikea saada lähetettä sterilisaatioon, kun ikää vasta 24v?

Ei. Otin sen puheeksi vikalla nlalääkärikäynnillä. Mies oli isompien muksujen kanssa mukana odotushuoneessa. Kyselihän se että kauanko oon miettinyt ja jos itseni tunnen niin mikäs siinä.
Mieheltä se kysyi myös, että mitä mieltä, mutta yhteen ääneen sanottiin, että kolme on se meidän luku. Laitto lähetteen heti menemään ja sterilisaatio tehtiin synnytystä seuraavana päivänä.

Ok. Kai se on niin paljon lääkäristä kiinni... Mulle on neuvolalääkäri tässä jo pari kertaa sanonut, että nykyään ei edes paljon sterilisaatioita muka tehdä, kun kierukka on parempi. Ja sinne ei edes noin synnytyksen "yhteydessä" edes kuulema pääsis, pitäis jonottaa.

Aijaa :/ Oonkin lukenut että joillain ollut työ ja tuska saada se. Itelläni kävi tosi helposti. Lahdessa tehtiin.

Lahdesta minäkin No, saas nyt nähdä mitä tapahtuu... Kai mä sen kierukankin kelpuutan, mut toisaalta...
Mun tuurilla sekään ei sovi mulle ja sitten sitä saa ravata lääkärissä kun on jotain ongelmia... Sterilisaatiosta ei tietääkseni samanlaisia voi tulla, homma hoidettu lopullisesti.

 

No, me teimme päätöksen, kun lapsia oli kaksi, olin silloin 25-vuotias. Kuparikierukkaehkäisyn petettyä perheemme kuitenkin kasvoi vielä kolmannella lapsella ja sen jälkeen mies kävikin sitten vasektomiassa. Eli meille ei enää enempää lapsia tule, kuopus syntyi minun ollessani 29-vuotias. Ja jos joskus sattuisimme eroamaan, niin tuolloin myös minä kävisin sterilisaatiossa.

 

Eihän tuo asia iästä ole kiinni, vaan enemmän elämäntilanteesta ja siitä sen hetkisestä lapsiluvusta. Minulla on kaksi lasta, heillä eri isät ja olen yh - käytännön asiat ovat oikein kivasti mallillaan näin enkä todellakaan koe mitään tarvetta, että minun tarvitsisi enää missään kohtaa jatkaa lisääntymistä vain siksi, kun on hedelmällistä ikää jäljellä. Eli jos tapaisin vaikka 35-vuotiaana miehen ja menisin naimisiin, en todellakaan kelaisi aikaa taaksepäin ja alkaisi vauvarumbaan etenkään siinä iässä! Vaan keskittyisin uran luomiseen rauhassa ja nauttisin isoista lapsista.

 

Itse olen huomannut monessa asiassa että ei todellakaan kannata sanoa ei ikinä, sillä asiat voi muuttua ja mielikin.
Te jotka olette varmoja siinä 25v, että ei enää lisää lapsia, niin teilläkin voi elämäntilanteet muuttua ja siinä samassa se mielikin usein muuttuu. Tuleekin yht´äkkiä ero ja uusi mies kuvioihin, niin aika äkkiä sitä alkaa kuumeilla sitä uutta lasta, etenkin jos sillä uudella miehellä ei ole ennestään lapsia.
Niin ja teidän on ihan turha tulla sanomaan, että me emme eroa, ette te sitä voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan, toiset eroaa ja toiset ei, mutta koskaan et voi etukäteen sitä tietää.

 

Itse olen huomannut monessa asiassa että ei todellakaan kannata sanoa ei ikinä, sillä asiat voi muuttua ja mielikin.
Te jotka olette varmoja siinä 25v, että ei enää lisää lapsia, niin teilläkin voi elämäntilanteet muuttua ja siinä samassa se mielikin usein muuttuu. Tuleekin yht´äkkiä ero ja uusi mies kuvioihin, niin aika äkkiä sitä alkaa kuumeilla sitä uutta lasta, etenkin jos sillä uudella miehellä ei ole ennestään lapsia.
Niin ja teidän on ihan turha tulla sanomaan, että me emme eroa, ette te sitä voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan, toiset eroaa ja toiset ei, mutta koskaan et voi etukäteen sitä tietää.

Minä olen eronnut ja minulla on vain vahvistunut se etten tee enempää lapsia. En enää luota miehiin, enkä todellakaan halua olla kolmen lapsen yksinhuoltaja. Minulla on hyvä näin. Uudella miesystävälläni ei ole omia lapsia, ja haluaisi biologisen lapsen, mutta se ei muuta mieltäni mitenkään. Olen tehnyt selväksi sen ettei hän saa minulta sitä lasta, ehkä olen jonkun mielestä itsekäs, mutta kyse on minun elämästä.

 

Itse olen huomannut monessa asiassa että ei todellakaan kannata sanoa ei ikinä, sillä asiat voi muuttua ja mielikin.
Te jotka olette varmoja siinä 25v, että ei enää lisää lapsia, niin teilläkin voi elämäntilanteet muuttua ja siinä samassa se mielikin usein muuttuu. Tuleekin yht´äkkiä ero ja uusi mies kuvioihin, niin aika äkkiä sitä alkaa kuumeilla sitä uutta lasta, etenkin jos sillä uudella miehellä ei ole ennestään lapsia.
Niin ja teidän on ihan turha tulla sanomaan, että me emme eroa, ette te sitä voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan, toiset eroaa ja toiset ei, mutta koskaan et voi etukäteen sitä tietää.

Toki, voihan se noinkin mennä, mutta jossain vaiheessa, vois kai sanoa että se järki tulee ensimmäisenä, ei se tunne. Eli vaikka alkais kuumeilemaan tms. niin ei kutenkaan esim. 3, 4 tai 5 lapsen jälkeen enää ryhdy siihen touhuun uudestaan.
Jokainen punnitsee sen eri tavalla, haluaako kuitenkin edes yhden lapsen sen uuden miehen kanssa, vai onko ehdoton että ei enää lisää lapsia, kenenkään kanssa.

 

26-vuotiaana useamman lapsen äiti ja useita uusia kumppaneita tiedossa - mitä teette nelikymppisinä? Luultavasti pendelöitte lasten kanssa isien kotien välillä. Hetimullekaikkitännekylläjärjestyy - periaate kolahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan..

 

26-vuotiaana useamman lapsen äiti ja useita uusia kumppaneita tiedossa - mitä teette nelikymppisinä? Luultavasti pendelöitte lasten kanssa isien kotien välillä. Hetimullekaikkitännekylläjärjestyy - periaate kolahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan..

Eihän kukaan tällaisesta puhunut? Enemmänkin siitä että vaikka ois uusi kumppani tiedossa, niin ei silti muuta päätöstään.

 

mä päätin jo silloin kun kakkonen oli vuodenikänen että tää riittää, kiitos, mutta joku päätti toisin puolestamme ennen kuin ehdin saada sterilisaation. :saint:

 

Voihan sitä päättää mitä haluaa. Mutta kymmenessä vuodessa ihminenkin muuttuu, arvot ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, ja myös se, mitä elämältä toivoo. Joten on täysin mahdollista, että 26-vuotiaana jotain ehdottomasti ajatellut ihminen ajattelee täysin päin vastoin 36-vuotiaana. Ei kenenkään ole pakko noita lapsia tehdä enempää kuin haluaa, en minä sitä tarkoita. Mutta tarkoitan sitä, että kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä elämältä haluaa 10 vuoden päästä.

 

Mä päätin jo 25 vuotiaana ettei lisää lapsia, neljä minulla oli. Olin 25 kun sterilisaatio tehtiin.
Nyt olen eronnut ja vaikka joskus löytäisin uuden miehen en kuitenkaan enempää lapsia haluaisi, en koskaan.
Minä olen saanut neljä ihanaa lasta ja se riittää, koskaan ei onneksi tarvitse enää yhtään lasta tehdä. Rakastan näitä jo olemassa olevia ja nautin elämästä heidän kanssaan.

 

Odotan tällä hetkellä kaksosia ja ennen raskautta jo päätin että yli 25vuotiaana en tee lisää lapsia, jos tulee sitä ennen niin on tullakseen ) Ja minua siunattiin nyt sitten kaksosilla, vuosia olin vielä päättänyt että 2 lasta on riittävä määrä, ei yhtään enempää. Yksi lapsi siis on ennestään jo. Eli kohta olen kolmen äiti, alle 25v, joten eiköhän se jo riitä sitten
Älkääkä kysykö miksi ei enää yli 25vuotiaana, se on vaan joku päähänpinttymä ja pitkäaikainen päätökseni ettei enää yli 25vuotiaana lapsia.
Loppuelämä kotiäitiyden jälkeen onkin sitten varattuna lisää/enemmän opiskelulle ja työlle, työlle ja työlle

 

Kyllä varmaan jotkut voi, mutta itse en uskaltaisi ottaa sterilisaatiota.

Näin minäkin ajattelen. Voihan sen päättää mutta mitään peruuttamatonta ei silti tuossa iässä kannata tehdä, jos vaikka mieli vielä muuttuukin.

 

Voihan sitä päättää mitä haluaa. Mutta kymmenessä vuodessa ihminenkin muuttuu, arvot ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, ja myös se, mitä elämältä toivoo. Joten on täysin mahdollista, että 26-vuotiaana jotain ehdottomasti ajatellut ihminen ajattelee täysin päin vastoin 36-vuotiaana. Ei kenenkään ole pakko noita lapsia tehdä enempää kuin haluaa, en minä sitä tarkoita. Mutta tarkoitan sitä, että kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä elämältä haluaa 10 vuoden päästä.

Kaikki ihmiset eivät ole tuuliviirejä, eivätkä kaikkien mielipiteet muutu, vaikka elämäntilanne muuttuisikin (esim. ero ja uusi kumppani). Sitä paitsi, jos on vaikka tehnyt kolme lasta 26-ikävuoteen mennessä, niin siinä kohtaa ihmisellä voi oikeasti olla muitakin tavoitteita elämässä kuin se lasten tekeminen tai heidän kotona kasvattamisensa. Ystäväni esimerkiksi teki juuri noin ja sen jälkeen hankki itselleen lakimiestutkinnon ja keskittyi olemassa olevan perheensä lisäksi uran luomiseen. Nyt hän on 42-vuotias ja edelleen samalla tiellä. Hän on siis aviovaimo, kolmen lapsen äiti ja työssään menestyvä nainen.

 

Itse olen huomannut monessa asiassa että ei todellakaan kannata sanoa ei ikinä, sillä asiat voi muuttua ja mielikin.
Te jotka olette varmoja siinä 25v, että ei enää lisää lapsia, niin teilläkin voi elämäntilanteet muuttua ja siinä samassa se mielikin usein muuttuu. Tuleekin yht´äkkiä ero ja uusi mies kuvioihin, niin aika äkkiä sitä alkaa kuumeilla sitä uutta lasta, etenkin jos sillä uudella miehellä ei ole ennestään lapsia.
Niin ja teidän on ihan turha tulla sanomaan, että me emme eroa, ette te sitä voi koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan, toiset eroaa ja toiset ei, mutta koskaan et voi etukäteen sitä tietää.

Tässä kohtaa sanon taas, että aina ei voi ajatella kuinka monta lasta mulle riittäää, vaan pitää miettiä kuika monelle lapselle minusta riittää.

 

Voihan sitä päättää mitä haluaa. Mutta kymmenessä vuodessa ihminenkin muuttuu, arvot ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, ja myös se, mitä elämältä toivoo. Joten on täysin mahdollista, että 26-vuotiaana jotain ehdottomasti ajatellut ihminen ajattelee täysin päin vastoin 36-vuotiaana. Ei kenenkään ole pakko noita lapsia tehdä enempää kuin haluaa, en minä sitä tarkoita. Mutta tarkoitan sitä, että kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä elämältä haluaa 10 vuoden päästä.

Kaikki ihmiset eivät ole tuuliviirejä, eivätkä kaikkien mielipiteet muutu, vaikka elämäntilanne muuttuisikin (esim. ero ja uusi kumppani). Sitä paitsi, jos on vaikka tehnyt kolme lasta 26-ikävuoteen mennessä, niin siinä kohtaa ihmisellä voi oikeasti olla muitakin tavoitteita elämässä kuin se lasten tekeminen tai heidän kotona kasvattamisensa. Ystäväni esimerkiksi teki juuri noin ja sen jälkeen hankki itselleen lakimiestutkinnon ja keskittyi olemassa olevan perheensä lisäksi uran luomiseen. Nyt hän on 42-vuotias ja edelleen samalla tiellä. Hän on siis aviovaimo, kolmen lapsen äiti ja työssään menestyvä nainen.

No ajattelitko itse kaikesta samoin 16- ja 26-vuotiaana? Samoin asiat muuttuvat 26- ja 36-vuotiailla. Ihmisen persoona kehittyy nykykäsityksen mukaan 30-vuotiaaksi asti, ja toki elämäntilanteet muuttuvat sen jälkeenkin.

Ei tarvitse olla tuuliviiri myöntääkseen, ettei 26-vuotiaana tiedä vielä elämästä kaikkea. Eikä se tosiaan tarkoita, että kaikkien olisi pakko saada myöhemmin lapsia. Itse olen samaa mieltä, että jos hyvin nuorena on saanut monta lasta, ja koulutus ja työkokemus on jäänyt vähiin, niin voi olla viisautta panostaa sitten niihin. Mutta silti, varma ei minusta voi olla.

Itse olen sen verran vanha, juuri 36, että tunnen aika monta sen ikäistä naista, jotka jälkikäteen naureskelevat sille, mitä nuorempana ajattelivat lasten saamisesta tässä iässä.

 

joo mä päätin 25 vuotiaana, että lapset on tässä ja nyt 38 vuotiaana meillä on 7kk vanha vauva!

 

No ajattelitko itse kaikesta samoin 16- ja 26-vuotiaana? Samoin asiat muuttuvat 26- ja 36-vuotiailla. Ihmisen persoona kehittyy nykykäsityksen mukaan 30-vuotiaaksi asti, ja toki elämäntilanteet muuttuvat sen jälkeenkin.

Ei tarvitse olla tuuliviiri myöntääkseen, ettei 26-vuotiaana tiedä vielä elämästä kaikkea. Eikä se tosiaan tarkoita, että kaikkien olisi pakko saada myöhemmin lapsia. Itse olen samaa mieltä, että jos hyvin nuorena on saanut monta lasta, ja koulutus ja työkokemus on jäänyt vähiin, niin voi olla viisautta panostaa sitten niihin. Mutta silti, varma ei minusta voi olla.

Itse olen sen verran vanha, juuri 36, että tunnen aika monta sen ikäistä naista, jotka jälkikäteen naureskelevat sille, mitä nuorempana ajattelivat lasten saamisesta tässä iässä.

Mä olen tuosta eri mieltä, jotkut voivat olla varmoja, eivät tietenkään kaikki. Se on ihan ihmisestä kiinni. Sitä paitsi, minusta on älytöntä verrata keskenään mielipiteitten muuttumista aikavälillä 16-26v ja 26-36v, puhutaan ihan eri "kehitystasoilla" olevista ihmisistä.

Itse olen nyt 32-vuotias, tähän mennessä elänyt reilut 12 vuotta mieheni kanssa. Meillä on kolme lasta, eikä enempää tule (kuopus syntyi, kun olin 27-vuotias). En tule hankkimaan lisää lapsia, vaikka mieheni kanssa joskus eroaisinkin ja siitä mä olen ihan täysin varma. Mun kohdallani perheenperustamisvaihe on ohi ja nyt on elämässä muiden asioiden aika.

 

No ajattelitko itse kaikesta samoin 16- ja 26-vuotiaana? Samoin asiat muuttuvat 26- ja 36-vuotiailla. Ihmisen persoona kehittyy nykykäsityksen mukaan 30-vuotiaaksi asti, ja toki elämäntilanteet muuttuvat sen jälkeenkin.

Ei tarvitse olla tuuliviiri myöntääkseen, ettei 26-vuotiaana tiedä vielä elämästä kaikkea. Eikä se tosiaan tarkoita, että kaikkien olisi pakko saada myöhemmin lapsia. Itse olen samaa mieltä, että jos hyvin nuorena on saanut monta lasta, ja koulutus ja työkokemus on jäänyt vähiin, niin voi olla viisautta panostaa sitten niihin. Mutta silti, varma ei minusta voi olla.

Itse olen sen verran vanha, juuri 36, että tunnen aika monta sen ikäistä naista, jotka jälkikäteen naureskelevat sille, mitä nuorempana ajattelivat lasten saamisesta tässä iässä.

Mä olen tuosta eri mieltä, jotkut voivat olla varmoja, eivät tietenkään kaikki. Se on ihan ihmisestä kiinni. Sitä paitsi, minusta on älytöntä verrata keskenään mielipiteitten muuttumista aikavälillä 16-26v ja 26-36v, puhutaan ihan eri "kehitystasoilla" olevista ihmisistä.

Itse olen nyt 32-vuotias, tähän mennessä elänyt reilut 12 vuotta mieheni kanssa. Meillä on kolme lasta, eikä enempää tule (kuopus syntyi, kun olin 27-vuotias). En tule hankkimaan lisää lapsia, vaikka mieheni kanssa joskus eroaisinkin ja siitä mä olen ihan täysin varma. Mun kohdallani perheenperustamisvaihe on ohi ja nyt on elämässä muiden asioiden aika.

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

 

No ajattelitko itse kaikesta samoin 16- ja 26-vuotiaana? Samoin asiat muuttuvat 26- ja 36-vuotiailla. Ihmisen persoona kehittyy nykykäsityksen mukaan 30-vuotiaaksi asti, ja toki elämäntilanteet muuttuvat sen jälkeenkin.

Ei tarvitse olla tuuliviiri myöntääkseen, ettei 26-vuotiaana tiedä vielä elämästä kaikkea. Eikä se tosiaan tarkoita, että kaikkien olisi pakko saada myöhemmin lapsia. Itse olen samaa mieltä, että jos hyvin nuorena on saanut monta lasta, ja koulutus ja työkokemus on jäänyt vähiin, niin voi olla viisautta panostaa sitten niihin. Mutta silti, varma ei minusta voi olla.

Itse olen sen verran vanha, juuri 36, että tunnen aika monta sen ikäistä naista, jotka jälkikäteen naureskelevat sille, mitä nuorempana ajattelivat lasten saamisesta tässä iässä.

Mä olen tuosta eri mieltä, jotkut voivat olla varmoja, eivät tietenkään kaikki. Se on ihan ihmisestä kiinni. Sitä paitsi, minusta on älytöntä verrata keskenään mielipiteitten muuttumista aikavälillä 16-26v ja 26-36v, puhutaan ihan eri "kehitystasoilla" olevista ihmisistä.

Itse olen nyt 32-vuotias, tähän mennessä elänyt reilut 12 vuotta mieheni kanssa. Meillä on kolme lasta, eikä enempää tule (kuopus syntyi, kun olin 27-vuotias). En tule hankkimaan lisää lapsia, vaikka mieheni kanssa joskus eroaisinkin ja siitä mä olen ihan täysin varma. Mun kohdallani perheenperustamisvaihe on ohi ja nyt on elämässä muiden asioiden aika.

Joo ja minulla on ystävä, jolle tehtiin yli kolmekymppisenä kohdunpoisto, ja mies oli steriloitu vuosia aiemmin, ja niin vaan tuli myöhemmin kriisi, kun ei lapsia voinutkaan enää saada. Eli varma ei oikeasti voi olla.

No minä olen täysin varma, jankkaat sinä sitten mitä jankkaat. Meilläkin muuten miehelle on tehty vasektomia ja jos eroaisimme, menisin itsekin sterilisaatioon. Mä en enää edes jaksaisi lisää lapsia, mun henkisen kapasiteetin raja kulkee tuossa kolmessa lapsessa, heidän kasvattamisestaan koen selviäväni kunnialla, neljännen kanssa enää en. Mä tunnen itseni ja voimavarani tämän asian suhteen, uskoit sinä sitten sitä tai et. Mutta joo, jankkaamisen sijaan lähden nyt lasten kanssa tuonne ulkoilmaan!