Voiko olla niin pahat appivanhemmat, että niiden vuoksi otetaan avioero?

Mulla on ihana mies, oikeesti. Hoitaa lapset ja kodin, huomioi ja hemmottelee mua, on hyvissä töissä, mutta perhe menee rahan edelle eli ei tee ylitöitä kun haluaa olla lasten kanssa mielummin kotona jne. Eli sellaiset arvot joita mäkin arvostan. Meillä on keskenämme kaikki hyvin, mies ei ryyppää tai käy baareissa vaan mielummin vapaailtoina kokkaa hyvää ruokaa jota yhdessä nautitaan kynttilänvalossa.

Mutta... se iso mutta siis on miehen vanhemmat. Ne on niin uskomattomat ilkeitä ja kamalia, että mä en tiennyt et sellaisia voi olla olemassakaan. Niin monet itkut niiden vuoksi oon saanut ja nyt oon siinä pisteessä, et sanoin miehelle et valitsee joko mut tai vanhempansa. Ikinä en olis kuvitellut näin tekeväni, todella epäreilu valinta siis, mutta mä en vaan enää jaksa enkä kestä. Ja kun niistä on alkanut kärsiä myös lapset, se oli mulle se viimeinen piste :'(

 

Joko niiden kans oppii elään tai sitten antaa niiden nakertaa teidän suhdetta. Mä olen päättäny, että ne meitä ei erota. Se johtuu sitten jostain muusta mut ne siihen ei pysty. Mun appiukko on varmaan sielunelämältään hyvin lähellä stalinia tai hitleriä. Se mies on oikeasti aivan hirveä ihminen mutta mä olen jollaintapaa oppinu antaa jo sen juttujen mennä läpi korvien (ihme kyllä) Enkä mä juurikaan ole mukana jos siellä käydään.

 

hei, olette aikuisia ihmisiä. verisukulaisuus EI velvoita teitä olemaan heidän kanssaan yhteydessä, eikä lasten takia aikuisten ihmisten tartte kärsiä ja siten olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT VIETTÄÄ SELLAISTEN SEURASSA, JOITA INHOAA. usko pois.

 

hei, olette aikuisia ihmisiä. verisukulaisuus EI velvoita teitä olemaan heidän kanssaan yhteydessä, eikä lasten takia aikuisten ihmisten tartte kärsiä ja siten olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT VIETTÄÄ SELLAISTEN SEURASSA, JOITA INHOAA. usko pois.

Komppaan, niiden kanssa ei oikeesti tarvitse olla missään tekemisissä.

 

Joko niiden kans oppii elään tai sitten antaa niiden nakertaa teidän suhdetta. Mä olen päättäny, että ne meitä ei erota. Se johtuu sitten jostain muusta mut ne siihen ei pysty. Mun appiukko on varmaan sielunelämältään hyvin lähellä stalinia tai hitleriä. Se mies on oikeasti aivan hirveä ihminen mutta mä olen jollaintapaa oppinu antaa jo sen juttujen mennä läpi korvien (ihme kyllä) Enkä mä juurikaan ole mukana jos siellä käydään.

Hei, ihan kuin puhuisit mun appiukosta
Mä oon yrittänyt elää niiden kanssa 8-vuotta, mutta nyt on tilanne se, että joko mä lähden tai sitten ei olla niiden kanssa tekemisissä lainkaan enää. Eli mies joko tulee mun mukaan tai ei. Mä vaan en kestä sitä enää hetkeäkään, että se itse paholainen kiusaa mun lapsiani. Me ollaan monet kerrat otettu etäisyyttä niihin, mut nyt sekään ei enää riitä siis mä vaan en noihin kuviohin halua lapsiani sekottaa enää yhtään.

 

hei, olette aikuisia ihmisiä. verisukulaisuus EI velvoita teitä olemaan heidän kanssaan yhteydessä, eikä lasten takia aikuisten ihmisten tartte kärsiä ja siten olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT VIETTÄÄ SELLAISTEN SEURASSA, JOITA INHOAA. usko pois.

Komppaan, niiden kanssa ei oikeesti tarvitse olla missään tekemisissä.

Totta, mä ymmärsin sen nyt myös. Mutta siis ongelma on kai se, että onko mies oikeasti valmis katkaisemaan siteensä vanhempiinsa. Eli mä oon päätökseni tehnyt, että nyt loppui.

 

Joko niiden kans oppii elään tai sitten antaa niiden nakertaa teidän suhdetta. Mä olen päättäny, että ne meitä ei erota. Se johtuu sitten jostain muusta mut ne siihen ei pysty. Mun appiukko on varmaan sielunelämältään hyvin lähellä stalinia tai hitleriä. Se mies on oikeasti aivan hirveä ihminen mutta mä olen jollaintapaa oppinu antaa jo sen juttujen mennä läpi korvien (ihme kyllä) Enkä mä juurikaan ole mukana jos siellä käydään.

Hei, ihan kuin puhuisit mun appiukosta
Mä oon yrittänyt elää niiden kanssa 8-vuotta, mutta nyt on tilanne se, että joko mä lähden tai sitten ei olla niiden kanssa tekemisissä lainkaan enää. Eli mies joko tulee mun mukaan tai ei. Mä vaan en kestä sitä enää hetkeäkään, että se itse paholainen kiusaa mun lapsiani. Me ollaan monet kerrat otettu etäisyyttä niihin, mut nyt sekään ei enää riitä siis mä vaan en noihin kuviohin halua lapsiani sekottaa enää yhtään.

Ymmärrän todellakin mistä puhut. Meillä appiukko kyllä lapsista tykkää ihan hirveesti mikä nyt sitten auttaa siihen, et sitä on välillä kestettävä. Varsinkin kun poika on kovasti pappan perään. Mutta odotetaan vaan aikaa kun lapsille tulee oma tahto, eikä kaikki menekkään pappan pillin tahdissa. Itsekkin on sanonu, et tässä iässä ne on ihania kohta ei tarvi enää tykätä :/

 

Kuulostaapas tutulta! Pistän sulle yv:tä kunhan saan taaperon hommiin, anoppi tietää että palstailen joten en viiti tässä kirjoittaa..

 

Appivanhemmat voivat olla minkälaisia hirviöitä tahansa, se on heidän ongelmansa loppujen lopuksi. Miehesi on avainasemassa kylläkin. Hänen on tehtävä vanhemmilleen selväksi, että tietty käytös loukkaa sinua ja sen on loputtava. Siis jos ongelma todella on appivanhempien käytöksessä eikä miniän tulkinnoissa.

 

Appivanhemmat voivat olla minkälaisia hirviöitä tahansa, se on heidän ongelmansa loppujen lopuksi. Miehesi on avainasemassa kylläkin. Hänen on tehtävä vanhemmilleen selväksi, että tietty käytös loukkaa sinua ja sen on loputtava. Siis jos ongelma todella on appivanhempien käytöksessä eikä miniän tulkinnoissa.

Kyllä mä uskon, et ongelma on heissä enemmän kuin mun tulkinnoissa. Siis esimerkkejä että jos appiukko osaksi vanhingossa ja osaksi tahallaan tökkäsee esikoistamme kyynärpäällä silmänkulmaan ja lapsi alkaa itkeä niin appi vaan hymyilee nautinnollisesti, kun lapsi itkee... Puhuu lapsille todella halveksivasti siis tavalla joka kyllä nakertaa lapsen itsetuntoa. Aina ei tosin ollut näin vaan appiukon hampaissa oli lastemme serkku, jota nimitteli pikku possuksi, typerykseksi joka ei tajua mitään, joka saa ihan rauhassa vaikka tippua veneessä kun häntä ei kiinnosta jne. Siis tälläiset puheet lapsen aikana. Mä puutuin siihen jo silloin, mutta annoin olla kun loppuviimeksi se tilanne ei sitten kuitenkaan kuulunut mulle vaan jäi tämän lapsenlapsen ja hänen vanhempien selvitettäväksi. Silloin mun lapsi oli appiukon silmissä ykkönen. Mutta kun meille syntyi toinen lapsi, niin tää kuopus on nyt ykkönen ja itse täydellisyys appiukon mielestä, mutta entinen suosikki saakain kaikki vihat ja ilkeydet päälleen. Pelkkää halveksuntaa ja haukkumista, siis kuinka voi lapselle olla niin ilkeä, ilman syytä alkaa vaan sättimään miten idiootti lapsi muka on.

Muita ihmisiä appivanhemmat haukkuvat aina ja nauttivat juoruista. Seon aivan uskomatonta miten nautinnollisesti kertovat muiden ihmisten vaikeuksista, sairauksista jne. Ihan henkeäni haukkoen oon kuunnellut et miten jotkut ihmiset voivat tosiaan noin nauttia ja herkuteilla muiden suruilla
Enkä tosiaan halua, että lapseni kuulevat tuollaistakaan ja oppivat esimerkistä empatiakyvyttömyyttä.

Nämä mun esimerkit ovat vain jäävuoren huippu, näiden vuosien aikana on tapahtunut NIIN paljon, että ei tähän ketjuun edes mahtuis kaikki.

 

Kuulostaapas tutulta! Pistän sulle yv:tä kunhan saan taaperon hommiin, anoppi tietää että palstailen joten en viiti tässä kirjoittaa..

Kiva, laita vaan yv:tä kun ehdit =)

 

Jos mä olisin sun mies, niin mun ei tarttis miettiä kahta kertaa mitä tekisin. Omat lapset ja vaimo on mun mielestä tärkeempiä kuin tuollainen isä.

 

Voi itku mikä tilanne . Mullakin tuo appiukko koettelee hermoja välillä ja viimeksi juhannuksena jouduin sanomaan äijälle suorat sanat (ampui meidän poikaa kuulapyssyllä jalkaan ja vatsaan). Kuitenkaan nuo appiukon temput ei oo mitään verrattuna sun appivanhempiisi ja heidän touhuisinsa.

Ymmärrän totisesti että sä haluat suojella teidän lapsianne ja kertoohan tuo jostain mielen sairaudesta jos pystyy omia lapsenlapsiaan kohtelemaan noin .

Ehkä mä silti pistäisin vielä sun miehen ilmoittamaan vanhemmilleen että valinta on heidän: joko he käyttäytyvät hyvin teitä kohtaan tai he eivät näe enää lapsenlapsiaan.

Kun nuo ihmiset on kuitenkin sun miehesi vanhemmat. Siksi koittaisin vielä tuota kautta, eli saada miehesi kautta appivanhemmat ymmärtämään että he toimivat väärin. TE miehenne kanssa sanelette säännöt joita appivanhemmat noudattaa...ei päinvastoin.

 

Voi ei
Olen kyllä tiennyt, että sun appivanhemmat ei ole mukavimmasta päästä, mutta että noin pahaksi on mennyt :|
Mä ymmärrän sua ihan täysin, ja pistäisin myöskin miehen tossa vaiheessa tekemään yhtä epäreilun valinnan ; oma perhe tai vanhempansa.
Ja olen 100% varma, että miehes valitsee teidät. Eikä tule olemaan kovin vaikea päätös, edes.

 

Voi ei
Olen kyllä tiennyt, että sun appivanhemmat ei ole mukavimmasta päästä, mutta että noin pahaksi on mennyt :|
Mä ymmärrän sua ihan täysin, ja pistäisin myöskin miehen tossa vaiheessa tekemään yhtä epäreilun valinnan ; oma perhe tai vanhempansa.
Ja olen 100% varma, että miehes valitsee teidät. Eikä tule olemaan kovin vaikea päätös, edes.

 

Harmi ettei appivanhempiaan voi valita................. :'(

 

Mä en kauheesti avaudu nyt anopista kun olen täällä sellaiset ryöpyt saanut niskaani mutta ymmärrän sinua niin täysin.

Jos he ovat pahoja, inhottavia ihmisiä niin pidä pintasi ja pysy kannassasi.
Minä myös ilmoitin pääsiäisenä että nyt en jaksa enää olla vaiti, joko mies sopeutuu siihen että alan kertoa omia ajatuksia ja mielipiteitä anoppilassa tai sitten minun ei tarvitse sinne mennä.

Onko teillä niin että mieskin kokee vanhempansa kuten sinäkin vai eikö näe heidän ilkeyttä?

 

Mä vielä aloin oikein miettimään tätä. Ja peilasin tietty meidän tilanteeseen. Meillä mies on vähän turhankin kiltti, eli ei saa sanotuksi. Mä taas saan totisesti sanotuksi jos on tarvetta. Siksi just tosiaan juhannuksena tein hyvinkin selväksi appiukolle että hän teki väärin poikaamme kohtaan.

Jos meillä tilanne kärjistyisi yhtä pahaksi kuin ap:lla, niin mitä todennäköisimmin mies saisi jatkossa tavata vanhempiaan, mutta minä katkaisisin täysin välini ja lapset eivät myöskään tapaisi isovanhempiaan. Ja tämä siis lasten parhaaksi jos kerran isoisä on tuollainen saakelin persläpi... Meille appivanhemmilla ei olisi mitään asiaa liioin.

Lisäys vielä: Ja tämä olisi asia josta en joustaisi, miehen vaan yksinkertaisesti olisi se ymmärrettävä. Ei siinä mitään jos itse ei appivanhempia kestä, mutta oikeesti kenenkään ei tarvitse seurata jos ja kun omat lapset kärsii isovanhemmistaan.

 

Appivanhemmat voivat olla minkälaisia hirviöitä tahansa, se on heidän ongelmansa loppujen lopuksi. Miehesi on avainasemassa kylläkin. Hänen on tehtävä vanhemmilleen selväksi, että tietty käytös loukkaa sinua ja sen on loputtava. Siis jos ongelma todella on appivanhempien käytöksessä eikä miniän tulkinnoissa.

Kyllä mä uskon, et ongelma on heissä enemmän kuin mun tulkinnoissa. Siis esimerkkejä että jos appiukko osaksi vanhingossa ja osaksi tahallaan tökkäsee esikoistamme kyynärpäällä silmänkulmaan ja lapsi alkaa itkeä niin appi vaan hymyilee nautinnollisesti, kun lapsi itkee... Puhuu lapsille todella halveksivasti siis tavalla joka kyllä nakertaa lapsen itsetuntoa. Aina ei tosin ollut näin vaan appiukon hampaissa oli lastemme serkku, jota nimitteli pikku possuksi, typerykseksi joka ei tajua mitään, joka saa ihan rauhassa vaikka tippua veneessä kun häntä ei kiinnosta jne. Siis tälläiset puheet lapsen aikana. Mä puutuin siihen jo silloin, mutta annoin olla kun loppuviimeksi se tilanne ei sitten kuitenkaan kuulunut mulle vaan jäi tämän lapsenlapsen ja hänen vanhempien selvitettäväksi. Silloin mun lapsi oli appiukon silmissä ykkönen. Mutta kun meille syntyi toinen lapsi, niin tää kuopus on nyt ykkönen ja itse täydellisyys appiukon mielestä, mutta entinen suosikki saakain kaikki vihat ja ilkeydet päälleen. Pelkkää halveksuntaa ja haukkumista, siis kuinka voi lapselle olla niin ilkeä, ilman syytä alkaa vaan sättimään miten idiootti lapsi muka on.

Muita ihmisiä appivanhemmat haukkuvat aina ja nauttivat juoruista. Seon aivan uskomatonta miten nautinnollisesti kertovat muiden ihmisten vaikeuksista, sairauksista jne. Ihan henkeäni haukkoen oon kuunnellut et miten jotkut ihmiset voivat tosiaan noin nauttia ja herkuteilla muiden suruilla
Enkä tosiaan halua, että lapseni kuulevat tuollaistakaan ja oppivat esimerkistä empatiakyvyttömyyttä.

Nämä mun esimerkit ovat vain jäävuoren huippu, näiden vuosien aikana on tapahtunut NIIN paljon, että ei tähän ketjuun edes mahtuis kaikki.

Sairas ihminen tekee noin. Haukkuu lasta yms. Ja mässäilee juoruilla. Heille taitaa tulla seiska kestotialuksena .

Edelleen olen sitä mieltä, että miehesi on kuitenkin avainasemassa. Hyväksyykö hän todella noin törkeän käytöksen isältään? Hiljaa vieressä kuunnellen? Kuvan, jonka annoit hänestä ekassa viestissäsi, olettaisi, ettei siedä tuota. Haluaako miehesi tosiaan viedä lapset isänsä luo, vaikka toinen saatetaan haukkua pystyyn tuosta vain? Sinä voit katkaista välit, sinun ei tarvitse appivanhempiasi koskaan tavata. Mutta tässä ilkeys tuntuu kohdistuvan lapsiin. Pystytkö estämään miestäsi viemästä lapsia vanhempiensa luo, jos hän niin haluaa?

Ja muutenkin mun eka kommentti oli enemmän yleisellä tasolla. Välillä kun oikeesti välejä lasten isovanhempiin ollaan katkomassa aika pienestäkin. Kuten ex-naapuri, jonka anoppi oli mennyt ostamaan lapsenlapselleen väärän värisen ulkoiluhaalarin, just sen värin, jota miniä inhoaa ja se pitäisi kyllä olla kaikkien tiedossa. Siitä syntyi sen luoka hulabaloo, että saattoi katsoa vaan monttu auki, että voiko joku olla vintistä niin hatara...

 

en mä kyllä appivanhempien takia eroaisi.

 

Mitas sun mies on tuosta kaikesta mielta? :hug:

 

en mä kyllä appivanhempien takia eroaisi.

Mä olen erittäin luottavaisin mielin ap:n tilanteesta (kun siis tunnen irl), mutta jos miettii yleisellä tasolla...

En mäkään appivanhempien vuoksi eroaisi, mutta toisaalta kyllä hitossa miehen pitäisi tuossa tilanteessa viheltää peli poikki. Jos siis mies olisi valmis hyväksymään sekä minun että lapsien kärsimisen kamalien appivanhempien vuoksi, niin kyllähän se silloin kertoisi jotain myös miehestä itsestään ja hänen arvomaailmastaan... Ja tuollaisessa tilanteessa saattaisin todella harkita itse eroa.

Ja siis tiedän että ap:n tapauksessa ei tällaista huolta mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole.

 

Jos mä olisin sun mies, niin mun ei tarttis miettiä kahta kertaa mitä tekisin. Omat lapset ja vaimo on mun mielestä tärkeempiä kuin tuollainen isä.

No, mun mies sanoi ettei valinta ole vaikea tai ettei sitä oikeastaan ole olemassakaan, kun tottakai hän valitsee perheensä jota rakastaa. Mutta kun mä oon silti epäileväisellä kannalla siinä mielessä, että tajuaako mies oikeesti että oon nyt tosissani. Kun ollaan ennenkin pidetty etäisyyttä ja sitten nuo miehen vanhemmat ovat suoraan sanoen olleet niin mielin kielin, itkeneet ja parkuneet että mitään pahaa he eivät ole ikinä halunneet jne. ja loppujen lopuksi ollaan sitten annettu anteeksi ja jatkettu taas yhteyden pitoa vain huomataksemme, että tilanne on kohta samanlainen kuin aina ennenkin ja itseasiassa pahentunut koko ajan vaan eli sitä törkeämmiksi he ovat tulleet.

Ja ovat nuo molemmat appiukko ja anoppi vieläkin ilkeämpiä silloin kun mun mies ei ole kuulemassa. Kyllä mies siis mua uskoo, mutta silti ei ole useinkaan ollut näkemässä sitä miten ilkeitä ja julmia he osaavat olla. Ja toiseksi mies sitten taas on sillä tavoin hyvin kiltti, ettei haluais tapella kenenkään kanssa... Ja mä nyt en enää hyväksy mitään lepsuilua miehen puolelta eli tavallaan tosi paikka edesssä et miten paljon hän sitten pystyy asettumaan vanhempiaan vastaan ja puolustamaan perhettään. Mulle kun on tärkeää et hän tässä asiassa seisoo mun rinnalla. Jos mies jatkaa niinkuin ennenkin ja vain mä oon tapaamatta noita niin silloin tuntisin kyllä oloni petetyksi eli ei se niin tule onnistumaan.

 

Kuinka paljon teillä on välimatkaa? Asuuko appivanhemmat täällä pän?

 

Meillä minä en käy miehen vanhempien luona ollenkaan, anoppi |O Mies käy monta kertaa kuussa, joskus monesti viikossakin siellä. Ei se mua haittaa mitenkään, ei mun sinne tartte mennä. Ja he eivät ole tervetulleita tänne, mies voi tavata heitä jossain muualla. Hyvin toimii =)