Mulla on ihana mies, oikeesti. Hoitaa lapset ja kodin, huomioi ja hemmottelee mua, on hyvissä töissä, mutta perhe menee rahan edelle eli ei tee ylitöitä kun haluaa olla lasten kanssa mielummin kotona jne. Eli sellaiset arvot joita mäkin arvostan. Meillä on keskenämme kaikki hyvin, mies ei ryyppää tai käy baareissa vaan mielummin vapaailtoina kokkaa hyvää ruokaa jota yhdessä nautitaan kynttilänvalossa.
Mutta... se iso mutta siis on miehen vanhemmat. Ne on niin uskomattomat ilkeitä ja kamalia, että mä en tiennyt et sellaisia voi olla olemassakaan. Niin monet itkut niiden vuoksi oon saanut ja nyt oon siinä pisteessä, et sanoin miehelle et valitsee joko mut tai vanhempansa. Ikinä en olis kuvitellut näin tekeväni, todella epäreilu valinta siis, mutta mä en vaan enää jaksa enkä kestä. Ja kun niistä on alkanut kärsiä myös lapset, se oli mulle se viimeinen piste :'(
Mutta... se iso mutta siis on miehen vanhemmat. Ne on niin uskomattomat ilkeitä ja kamalia, että mä en tiennyt et sellaisia voi olla olemassakaan. Niin monet itkut niiden vuoksi oon saanut ja nyt oon siinä pisteessä, et sanoin miehelle et valitsee joko mut tai vanhempansa. Ikinä en olis kuvitellut näin tekeväni, todella epäreilu valinta siis, mutta mä en vaan enää jaksa enkä kestä. Ja kun niistä on alkanut kärsiä myös lapset, se oli mulle se viimeinen piste :'(