Kun erotaan, niin tehdään ositus. Eli jaetaan avio-oikeuden alainen omaisuus puolisoiden kesken. Sikälimikäli ei ole avioehtoa, niin kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista. Molempien nettovarallisuus (varat-velat) pitää olla yhtä suuret, niimpä "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon, että molemmilla on yhtä monta rahaa taskussa.
Ositus pitää laittaa lain mukaan aina paperille. Käytännössä itse puolisot sopivat osituksesta ja tasingosta ja käytännössä kannattaa käyttää sen verta lakimiestä, että tuo yhteinen näkemys saadaan puettua juridisesti järkevään muotoon. Me käytimme aikanaan pankin lakimiestä.
Jos vaikka ositussopimuksessa sovitte, että asunto siirtyy miehelle kokonaisuudessa, niin ositussopimus on täysin riittävä paperi tähän asiaan niin pankille kuin muillekkin viranomaistahoille.
Itse tasinkosumman saatte itse päättää. Virallisen periaatteen tuossa yllä kerroin, mutta ei ole tavatonta että puolisot sopivat pienemmästä tasingosta, esim mahdollistaen näin sen että lähivanhemmaksi jäävä voi pitää nykyisen talon. Voi tasingosta luopua kokonaan, edes verottaja ei ole tästä asiasta kiinnostunut. Sitten se kyllä kiinnostuu, jos sen jonka pitäisi saada tasinkoa maksaakin sitä -> menee lahjavero maksuun.