Itseasiassa ei pidä paikkansa. Vaikeasta ylipainosta ja/tai elintasosairauksista kärsivillä on usein myös puutostiloja mm. sinkin, magnesiumin, antioksidanttien, tiettyjen vitamiinien (myös D-vitamiinin), hyvälaatuisten rasvahappojen ja hiilihydraattien sekä kuitujen suhteen. Tämä johtuu siitä, että tänä päivänä lihottavimmat eli runsaskalorisimmat ruuat ovat myös kaikista ravintoköyhimpiä sekä yksipuolisimpia. Toinen väärä luulo on, että elintasosairauksille altistava ruokavalio alkaisi oireilla vasta keski-iässä. Todellisuudessa näitä tauteja tavataan koko ajan nuoremmilla ihmisillä ja joskus jopa lapsilla. Tutkimusten mukaan tällainen ns. tyhjien kalorien ruokavalio lapsuudessa nostaa riskiä sairastua moninkertaisesti enemmän kuin kyseisen dieetin aloittaminen aikuisiällä. En siis väittäisi kummankaan ääripään olevan toista parempi kenellekään (saati sitten lapsille), vaan molemmat ovat yhtä huonoja yksipuolisuutensa ja seurauksiensa kanssa.
Sääliksi kävi tuota poikaa, äiti ei näe metsää koska keskittyy katselemaan puita. Toisaalta vegaanina ymmärrän tietyllä tasolla miksi hän asennoituu noin, vanhemmat jotka valitsevat enemmistöstä poikkeavan ruokavalion kohtaavat paljon ennakkoluuloja, perustelujen tivaamista ja jopa syytöksiä silloinkin, kun lapsilla ei ole hätää. Mutta kyllä aikuisen kuuluu myöntää tosiasiat, jos lapsen kasvu hidastuu ruokavaliomuutoksen myötä, pyrkiä oikeasti korjaamaan tilanne eikä hakea selityksiä ja tekosyitä joltain pilipaligurulta. Uskon, että jos äiti olisi päässyt yli ylpeydestään ja peloistaan, ei tilannetta olisi tarvinnut päästää siihen pisteeseen, että istutaan käräjillä lastensuojelun kanssa.
Veljensä näytti todella pitkältä! Ehtikö joku nähdä mikä ikäero veljeksillä oli? Varmaan useamman vuoden kun veljensä oli jo miehen mitoissa...