Yli 30-v ensikertalaiset

hauskat ristiäiset ollut a-kukalla! Tota olenkin miettinyt että jos päivämäärät ei käy, ei kai 2kk sisällä kastaminen ole ehdoton? On meinaan pitänyt tässä jo viikon verran soitella omalle nupulle kasteaikaa, mutta mutta...

Itsekin aloin tänään entistä enemmän miettimään että näinkö kuitenkaan uskoisin lääkärin ohjetta; 4 pv kuitenkin ollaan menty ohjeen mukaan eikä helpotusta ole tullut ja itsellä kauhea olo, onneksi mieskin tänään sitten sanoi että voidaanhan tässä kokeilla eri juttuja, ei sitä muuten tiedä missä mennään. Eli tänään ensinnäkin kokeiltiin ekaa kertaa syökö tyty pullosta, ja syöhän se (onhan tottunut rintakumiinkin, ei ainakaan kumin tunne ole uusi..) ja nopeasti hulahti 100ml pumpattua tavaraa. Tämän jälkeen olikin pitkään ihan tyytyväinen ja "seurusteli", tiedä sitten oliko meidän 3pv:n huutoputki muutenkin talttumassa (oli ennen tätä syöttöä jäänyt omaan sänkyynkin nukkumaan, kun mies oli sinne laittanut mun käydessä asioilla), vai oliko ihmeissään nopeasta tankkauksesta!
Nyt illalla kylvetettiin ja annettin ensin pullosta 50ml, sitten rinnalle, jota tankattuaan simahti ja on nyt onnellisesti omassa sängyssä, ou jee! Saas nähdä kuinka kauan. Mutta kuitenkin, koitetaan siis nyt tota pullotusta ihan senkin takia että näkee paljon oikeasti syö kerralla.
Ainoa vain että nyt kun yritin pumpata, en saakaan enää pumpulla juuri mitään irti. Eli aiemmin jouduin pumppaamaan osan pois ettei toinen tukehdu mutta juuri ehti tasaantua tuotos niin ettei ole tarvinnut jokuseen päivään pumppaamaan. Pakkasessa useampi satsi mutta saas nähdä miten jatko, jos haluaa pulloon jotain esim omien menojen takia.

Täytyy mennä nyt äkkiä nukkumaan, jos saatais vaikka useampi tunti, tai edes yksi, nukuttua kun näyttää olevan rauhassa tuo venkula.
Palailen taas jaarituksineni...
 
Ohoi :wave: ilmoittaudunpa tänne yli 30-v. ensikertalaisiin sitten minäkin. Tuonne odotuspuolelle muutaman kerran kirjoitinkin. Itse olen siis 35-v. ja sain tytön 29.10.07 eli tänään tulee 3kk. Kyllä on nopeasti aika mennyt. Olen ollut yllättynyt siitä, miten helppoa kaikki on ollut verrattuna siihen, mitä etukäteen olin ajatellut vauva-ajasta. Tietysti siihen vaikuttaa se, ettei koliikkia tai mitään muitakaan ihmeempiä vatsavaivoja ole ollut eli ei ole ollut muuta kuin "ihan ne pakolliset itkut" eli nälkä, seuranhalu, väsymys. Noista kaksi ensimmäistä itkua on helppo saada loppumaan, mutta tuo väsymysitku muuttuu kyllä joskus ihan hysteeriseksi karjunnaksi alkuillasta ja kestää yhteensä 10-20 min. ja silloin se onkin sitä "Itkee-väsyy-meinaa nukahtaa-havahtuu-raivoo-väsyy-torkahtaa-herää-raivoo." -meininkiä. Silloin auttaa vain kun laittaa tiukkaan kääröön ja hyssyttelee sitten sylissä ja pitää huolen siitä, että tutti pysyy suussa. Parhaiten typykkä nukahtaa, kun on paljon ääntä ja "hulinaa" ja hän saa makoilla mun sylissä, siinä kun nukahtaa ns. huomaamatta. Siitä sitten nostan sänkyyn, sohvalle, riippukehtoon tai mihin milloinkin. Kymmeneltä illalla ja yhden aikoihin yöllä vielä "tankataan", sitten yöunille.

Tyttö on tosiaan tottunut nukkumaan milloin mihinkin, meillä kun on miltei mahdoton mitään säännöllisiä rutiineja luoda, kun itsekin ollaan missä milloinkin. Meillä on nimittäin miehen kanssa yritys ja vaikka virallisesti olenkin tietysti äitiyslomalla, niin käytännössä käydään babyn kanssa töissä. Ei sentään ihan joka päivä eikä mitään 40 tunnin työviikkoa tehdä, keskimäärin ehkä pari tuntia päivässä, kun käyn firman toimistohommat hoitamassa. Palkkaa en tietenkään voi nostaa, koska saan äitiyspäivärahan, mutta auttelen siis miestä ihan muuten vaan. Tyttö "juttelee" leluille lattialla leikkimatolla tai nukkuu kantoliinassa ja minä näpyttelen sillä välin koneella.

Neuvolassa olen kyllä joutunut vähän "selittelemään", kun tuo rutiini-asia on nykyään niin tärkeän tuntuista (ainakin meidän neuvolan terveydenhoitajalle) eli pitäisi about samassa järjestyksessä samoihin aikoihin tehdä tietyt asiat. No, meidän perheen rutiini kun on rutiinittomuus! Meillä syödään, kun on nälkä ja nukutaan kun nukuttaa, kellon mukaan en taida tehdä muuta kuin käydä siellä neuvolassa :whistle: Tietysti sitten tilanne olisi pakko muuttaa, jos vauva olisi sellainen, joka tarvitsee ne rutiinit tunteakseen olonsa turvalliseksi. Mutta minusta meidän tyttö on tyytyväisen oloinen, kunhan vaan on noin metrin päässä meikäläisestä ja tuntuu sopeutuneen meidän menevään elämään ihan ok.

Menevää siinäkin mielessä, että hommasin tytölle myös passin ja Joulun välipäivinä lähdettiinkin viikoksi ex-temporelomalle Kanarialle. Vuokrattiin Las Palmasista vuokra-auto ja ajeltiin saarta ympäri, oltiin kolmessa eri hotellissa. Tyttö oli silloin siis noin 2 kk. Koska rokotuksia ei tietenkään oltu silloin vielä annettu, kysyin neuvolalääkäriltä ja yhdeltä tutun tutulta Taysin lastenlääkäriltä mielipidettä tuon ikäisen kanssa matkustamisesta. Kumpikin sanoi, ettei ole mitään syytä, miksi ei voisi lähteä, kunhan muistaa hyvän käsihygienian. Mihinkään "ambomaalle" kun ei oltu menossa. Ja reissu menikin tosi hyvin. Tuon ikäisen kanssahan on mitä helpoin matkustaa, kun toinen ei vielä itse liiku eli ei ole koko ajan menossa johonkin, ei edes ryömi maassa. Samoin se, että vaikka kätensä olikin silloin jo löytänyt, niin ei vielä osannut laittaa niillä suuhunsa mitään eli ei tarvinnut pelätä, että syö kaiken mitä käsiinsä saa. Ja plus vielä se, että ruoka kulki mukana ja oli aina sopivan lämpöistä :)

Niin, silloin vielä tuo imetys onnistui, mutta tuossa pari viikkoa sitten sain mahataudin --kävin Nokialla, mutta oliko sitten sitä "nokialaista noroa" vaiko ei, en tiedä-- ja se vei tietty kaiken ruokahalun. Väkisin yritin välillä syödä, mutta toisinaan oksensin kaiken. Samaan tahtiin siis oma maito alkoi loppumaan kun vauva alkoi vaatia lisää ruokaa. Mulla ei ollut ns. itsessäni yhtään "vararavintoa", melkeinpä liikaa oli paino jo tippunut, joten siihen nuupahti meikäläisen imetyskin sitten melkein kokonaan. Nyt olen sitten vielä yöllä imettänyt yhden kerran sen mitä maitoa tulee (lue: ei tule oikein sitäkään), kun jostakin luin, että varsinkin yöaikaan imettäminen pitää sitä maidontuotantoa yllä. Mutta en aio siitä kyllä liikaa päätäni seinään hakata :headwall: , vaan jatkan sitten Tutteli-linjalla. En ota siitä mitään huonoa omaatuntoa itselleni, vaikka tarkoitus olikin kyllä imettää mielellään se puoli vuotta. Mutta ei voi siis mitään. Ja täytyy myöntää, että nyt kun tuota korviketta on pullosta antanut, on oma elämä helpottunut huomattavasti eli olen jo kerran ollut yhden illan tanssimassakin, kun sitä harrastan. Tuolla viime Lokakuussa syntyneiden -vauvojen palstalla oli paljon kirjoittelua jolloinkin "imetys/korvike/kiinteät" asioista ja siitähän seurasi melkeinpä tappelu, mielenkiinnolla sitä luin, jos ehdin. Tosin siellä on niiiiiin hurjan aktiivisia palstailijoita, että heillä juttuja tulee ihan liikaa, niin että pysyisi kärryillä.

Mitään varsinaisia vauvaharrastuksia tuskin tulee aloitettua, kun on muutenkin siis tuota pakollista ja vapaaehtoista "menoa" meillä. Mutta huomenna on taas yksi Mamma-tapaaminen ihan vaan täällä kauppakeskuksessa kahvilassa, mihin ajattelin mennä. Niin, tamperelaiset, jos täällä teitä on, niin tuolta Plussalaisten tapaamiset -palstalta löytää lisäinfoa.. Tervetuloa!

Tällainen tapaus siis meikäläinen. Nyt taidankin sitten kahlata nuo tämän palstan jutut läpi.. huh hei, alanpa lukemaan, että voin sitten vaikka kommentoida teidänkin juttuja.
 
No niin, luin nuo edelliset sivut ja kommentoin nyt vähän.

Minimi ja Auringonkukka Ymmärrän, että jos vauva on kovin itkuinen eikä millään saa toisen oloa helpotettua ja on itse tosi väsynyt, niin tulee olo, ettei to-del-la-kaan kiinnosta lukea, miten helppoa jollakin tuntuu olevan. Tuossa ed. viestissä kirjoitin, että kaikki tuntuu niin helpolta, mutta en sitä siis tehnyt tietenkään ns. mainostamismielessä tai mitään!!! Onhan meidänkin beibillä ollut esim. flunssa ja pieni oli ne päivät tosi itkuinen koko ajan eikä mikään muu kuin syli tai kantoliina ollut hyvä paikka. Silloin tuli kyllä jo itsellekin välillä itku silmään, kun toinen siinä itkeskeli oloaan enkä pystynyt auttamaan, piti vaan lohdutella. Ja sehän on pientä vielä verrattuna esim. johonkin koliikkiin, joka jatkuu ja jatkuu tai siihen, jos vauva itkee yöllä. Mutta tuossa viime viestissähän Minimi sulla oli siis jo muuttunut onneksi tilanne. Hyvä, toivottavasti jatkuu samanlaisena.. :hug:

Auringonkukka Yrittäjä siis toistaiseksi sinäkin. Mulla kun on oma mies siinä viereisessä huoneessa about koko päivän ja hänkin voi välillä tyttöä pitää ja viihdyttää, niin sekin on yksi syy, miksi mielestäni tämä mun työssäkäynti sujuu niin ok. Mutta jos joutuisin viemään babyn hoitoon ja menemään varsinaisesti töihin, niin se tuntuisi kyllä rankalta. Eli ymmärrän hyvin, että olet väsynyt. Niin, ja ET todellakaan ole mikään huono äiti!!! :flower: Niin, ja HAUSKA tuo ristiäistarina :) :) :)

Ginnefer Sinähän se siis sinne Lokakuun vauvoihin niitä imetys ym. juttuja olit kirjoitellut ja sait aikaan sen mielenkiintoisen mielipiteiden vaihdon ;) ja kirjoittelet siis tännekin palstalle. Oma mielipiteeni on, että kaikki tekee omalla tyylillään, mutta parasta tietysti olisi jos ei liian helposti imetyksestä luovuta. Se, että niin moni oli tosi varhain maissivellin ja oikein kiinteät ruoat aloittanut itseänikin ihmetytti ja varsinkin, kun syy oli se, että saisi sitten nukkua pidemmän pätkän yöllä. Meillä neuvolassa kyllä sanottiin, että jos korviketta menee 800-1000 ml, niin suositellaan jo esim. perunaa eli siinä tapauksessa sen ymmärrän kyllä. Se siitä, eipä mun ymmärrystä kukaan ole kaivannut ja mulle on ihan sama, mitä muut tekee.

Dana Sinähän se olit muistaakseni Tampereelta. Eli jos kiinnostaa, huomenna (siis tänään, klo yli puolenyön) Atlaksen kahviossa Koskikeskuksessa klo 13.30 on tapaaminen. Lisää tietoa saat siis tuolta Mitäs nyt-Plussalaisten kokoontuminen-sivu 4 ja 5 -osiosta.

Öitä!
 
Ilmoittaudun joukkoon!!!
Ihmettelin jo pitkän aikaa, että missä olette ja nyt vasta löysin teidät!!! :) (jostain luin, että tämmöinen pino on perustettu) Kiva nähdä tuttuja nimiä täällä ja ihana huomata uusia + 30 veenä äidiksi tulleita!
Helsingistä kirjoittelen ja olen 34. Pojan sain elokuussa. Jänniä aikoja on eletty ja nautittu uudesta ihmeestä joka viikonlopulla täyttää JO puolivuotta :heart:

Kuullaan taas!!!

Tuuli ja pikkumies lähes 6kk. (pikkumies vain iän puolesta - kokoa on tullut jo niin paljon että huh huh :)
 
Hei, tännehän on saatu lisää tuttuja!
Mukavaa, kun löysitte tänne Piupa ja MyrskyTuuli. Tervetuloa!
Enpä huomannut tuota tapaamista, mutta en olisi tänään päässytkään.

Olipa Auringonkukalla vaiherikkaat ristiäiset :D
Kuitenkin lapselle nimi saatiin ja monia hauskoja muistoja.

Minimi
Ihanaa, että hyviä keinoja huudon taltuttamiseen on löytynyt. Niin se vaan usein on, että kyllä ne parhaat konstit itse kokeilemalla löytyy, sanoi kuka mitä tahansa.
Ev.lut kirkon sivuilta löytyy kastamisesta tällainen ohje:
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon jäsenten tulee saattaa lapsensa kastettavaksi "ilman tarpeetonta viivytystä". Yleensä kastejuhlaa vietetään noin kuuden viikon kuluessa syntymästä. Väestörekisteriin lapsi on kirjattava kahden kuukauden kuluessa eli viimeistään silloin on hyvä antaa lapselle nimi ja toimittaa kaste.

Mutta ketään ei siis tietenkään jätetä kastamatta (varsinkaan kun kirkosta erotaan nyt rytinällä ja kukas kohta kirkollisveroa maksaa.. ;) ).

Meillä ei ihmeitä. Mukavan tasaista oikeastaan :)

- Dana ja "Tiltu" 2 ja puoli kk
 
Täällä nauroin tuota Auringonkukan ristiäistarinaa :D...Hyvin ajoitetut selkäkakat on just sitä elämän pikkusuolaa joka myöhemmin unehtuu pois.

Piupa, ihanko tosissaan se teidän terkka kiukkuaa rytmistä?!? Meillä ei kai ole neuvolassa ollut mitään puhetta koko asiasta, terkka on tosi mukava ja "maalaisjärkinen". Kysyy vaan että onko saatu nukuttua ja kaikkeen muuhun sen asenne on että niin kauan kuin tuntuu porukalla hyvältä ja perheelle sopii niin siitä vaan...minusta kuulostaa vaan ihan mainiolta että teillä homma pyörii tavallanne.

Ja sit heti MyrskyTuulin kimppuun! Meidän poika on just 1kk nuorempi niin että tää haluais kuulla tietenkin että mitäs teillä jo touhutaan :)

Koo ja pojanköllykkä melkein 5kk
 
Hyvä ,kun täällä on aktiivisia kirjoitelijoita. Kiva lukea juttujanne :) .

Piupa Jos oksutaudistasi ei kovi kauaa ole niin voi imetys käynnityä hyvinkin vielä, kun vain tarjoaa tisua. Mulla oli kunnon tauti ,kun tyttö oli n. 6 kk ja maito loppui kokonaan. Sitkeästi tarjosin ja meidän innokas imijä sai maidon herumaan uudelleen noin 4 pv siitä kun tauti loppui. Maitoa tuli sen jälkeen todella runsaasti ihan niinkuin silloin alussa. Meillä oli etenkin vauva-aikoina samanmoista rytmittömyyttä kuin teilläkin :) . Kun joku kysyi ,että monestikko teillä herätään yöllä syömään tai monetko päikkärit nukutaan niin oli todella vaikea tietää vastauksia. Nyt kun tyttö jo isompi ovat rytmit jo melko tarkoiksi muotoutuneet.

Meillä on huomenna uuden vauvelin np-ultra. Hieman jännittää. Nyt pitäisi alkaa nukkumaan ,kun tyttökin nukkuu melko rauhallisesti. On taas flunsassa ,mutta ei olut vielä korvatulehdusta ,kun päivällä kävimme lääkrissä.
-Poni rv 11 ja tyttö 1v5kk
 
Klytaimnestra Ei siellä neuvolassa sentään kiukata siitä rytmistä/rytmittömyydestä. Lähinnä sellaisia "Olisi hyvä, jos aina samaan aikaan lähtisitte koiran ja vauvan kanssa lenkille, niin tulisi vauvalle RYTMI päiväuniin"... tai... "Illalla alat sitten toistamaan sellaisia rutiineja, että suurinpiirtein samoihin aikoihin hiljennytte ja kenties kylvette ym., niin tulee vauvalle RYTMI..." |O :) Kenties vaan itse oikein bongaan nuo Rytmi ja Rutiini -sanat terv.hoitajan suusta, koska myönnän kyllä olevani rutiinikammoinen tapaus, samoin kuin mieskin. Hyvää "neuvolantäti" vaan tietysti tarkoittaa ja on tosi ystävällinen, ehkä sellainen oikein kirjaimellisesti Mamma-tyyppinen, jos noin voi sanoa.
ps. Mielenkiintoinen tuo sinun nimimerkkisi muuten :)

Ihan kävi viimeksi naurattamaan, kun hän alkoi puhumaan kiinteiden ruokien aloittamisesta sitten tulevaisuutta varten ja vähän kuin kauhistellen kysyi jo etukäteen, että "Et kai aio sitten kaupan soseita ostaa? Ne kun on niiiiiin kalliitakin ja on niiiiiin kätevää tehdä itse soseita pakkaseen jääpalarasioihin" ja sitten seurasi 10 min. yksityiskohtainen esitelmä miten niitä tehdään. Jou, en ole mikään keittiöekspertti, mutta enköhän olisi ihan itsekin tajunnut, miten perunat ja liha keitetään ja soseutetaan. Ja onhan niiden itse tekeminen kätevää juu, mutta totesin siihen sitten vaan, että me varmaan käytetään kaupan soseita ja tehdään omia, ihan miten sattuu ja miltä tuntuu.

Neuvolassa vaan vähän "kauhisteltiin" sitä, että me käydään "töissä". Se kun vaan kuulostaa pahemmalta kuin käytännössä on, koska itse olen sitä mieltä, että on ihan sama missä päiväni vietän, kotona vai työpaikalla, kun siellä kuitenkin on oma huone, missä olla. Mutta tuossakin asiassa terv.hoitajalla on varmaan enemminkin huoli meikäläisen jaksamisesta taustalla, kuin mikään arvosteleminen tai neuvominen. Eli kaiken kaikkiaan meidänkin neuvolassa on ihan mukava käydä, ensi viikolla sit seuraavan kerran....

Poni06 Mulla tulee lähinnä enää sellaista "väritöntä" nestettä rinnoista, kun siis itse "puristelen". Ehkä kuitenkin luovutin liian aikaisin, kun tuota sinunkin juttua ajattelee... Eli meillä kyllä tyttö on/oli sellainen "hyvä imijä"; jo synnytysosastolla sanoivat, että imuote ja -teho on kuin suoraan oppikirjoista. Joten olisi vaan pitänyt varmaan jatkaa sitä imuttelua pitkin päivää eikä vain kerran yöaikaan, en edes tiedä itsekään mistä sain päähäni tavallaan "säästellä" sitä maitoa siihen yöhön :/ . Taidan kokeilla, josko vielä pääsisi takaisin edes vähän runsaampaan imettelyyn.... katsotaan miten käy...

Onnea Poni raskauteen! Voi että kun tulee niin ihania muistoja mieleen noilta ajoilta, kaikki oli vielä niin jännittävää. Itse en tosin np-ultrassa käynyt, mutta fiilikset noilta viikoilta on tietysti mielessä. Välillä epävarma olo, että näinköhän on vielä raskaana, kun ei vauvan liikkeitä tietenkään vielä tuntenut eikä meikäläisellä maha kasvanut juuri lainkaan (itse asiassa vasta 7.llä kuulla alkoi vieraammat jotakin huomaamaan) Neuvolassa käynnin jälkeen, kun oli kuullut sydämenlyönnit, sitä suurin piirtein leijui ilmassa vähän aikaa, kun oli taas konkreettisempaa, että kyllä siellä mahassa joku kasvaa. Niin, toivottavasti np:ssä kaikki on OK!
 
Auringonkukalla tosiaan ikimuistoinen ristiäistarina! :LOL: Voin vaan kuvitella miten turhat jännitykset tuollaisessa kaikkoaa... Tuosta kastamisajankohdasta; meilläkin pidettiin ristiäiset vasta kun poitsu oli noin 3kk, eikä siinä ollut mitään ongelmaa (paitsi sylikummilla joka ei meinannut jaksaa kannatella 7-kiloista pienokaista ;) ). Väestörekisteriinkään ei siis tarvinnut nimeä erikseen 2kk sisällä ilmoittaa, vaan se hoitui sitten kasteen yhteydessä. Varmaan sitten jos ei kasteta ollenkaan, niin täytyy itse huolehtia tuo nimenilmoittaminen väestörekkariin 2kk sisällä syntymästä.

Piupa ja MyrskyTuuli, kiva nähdä teitäkin täällä! Piupa, tosiaan ei varmaan kannata enempää stressiä ottaa terkkarin rytmi-höpötyksistä. Kuten itsekin sanoit, teidän perheen "rutiini" on rytmittömyys, ja teidän perheessähän lapsen on tarkoitus elää joten eiköhän ole parasta että hän tottuu siihen elämään. Tuntuisi aivan maalaisjärjen vastaiselta yrittää opettaa yhtä perheenjäsentä elämään eri tahdissa kuin muut :eek:

Meidän pikkuisäntä on nyt ruvennut maistelemaan perunaa, ja vaikka ilmeet on välillä vähän epäuskoiset niin kyllä sitä menee varmaan masuunkin asti. Tosiaan ihan miniannoksia maistellaan, ei ole mitään lisäruuan tarvetta vielä mutta kunhan harjoitellaan...

Klytaimnestra, mä voisin kysyä sulta saman kysymyksen kuin sinä MyrskyTuulilta, eli mitäs kaikkea teillä touhutaan? Meillä taitaa olla aika samanikäiset pojat. Vähän mua kummastuttaa ettei meidän heppu osoita vieläkään minkäänlaista kiinnostusta kääntyillä mihinkään suuntaan. Makoilee vaan selällään ja potkii vimmatusti, ja joskus vähän laiskasti käännähtää kyljelleen mutta siinä kaikki. Niin, siis kyllä masullaankin on ja kannattelee päätä hienosti, mutta ei yritä kääntyä mihinkään. Leluihin (ja muihinkin juttuihin, kuten äidin tukkaan...) kyllä tarttuu tomerasti ja tutkailee niitä innokkaasti :)

Tänne keski-Suomeen on tullut ihanan paljon lunta viime yönä! Nyt alkaa tulla ihan oikea talvifiilis. Ehkä sittenkin voi kaivaa suksetkin esille vielä tämän talven aikana.

t. Emma ja poika 4,5kk
 
Klytaimnestra , ei meillä nyt mitään niin ihmeitä vielä osata :) Käännytään kyllä, mutta vain selätä mahalleen. Mahallaan kyllä jaksetaan olla aika kauan, mutta kun tulee uupumus niin :kieh: kyllä karjastaan! Kovasti pylly nousee korkealle ja suditaan paikoillaan :). Tavaroita pidellään käsissä hyvin ja noukitaan ympäriltä ja jos tippuu niin sitten katsellaan, että mihin tippui ja nostetaan ylös. Jos molemmissa käsissä on lelu niin niillä hakataan vastakkain :) Ja osataan myös loukkaantua.. jos lelu otetaan kädestä niin huh huh.. siinä kohtaa kuulen, että taitaa olla äidin tempperamentti.. No olen kyllä samaa mieltä. :)
Pulloa ei meidän poika osaa ollenkaan "käyttää". Täysimetin 5kk asti ja sitten yritin tarjota pullosta vettä niin ei siitä mitään tullut. Nokkamuki on paras:) Jotenkin se pullo olisi "siistimpi" vaihtoehto etenkin jos ei olla kotona.
Perunaa, porkkanaa ja bataattia syödään hyvällä ruokahalulla samoin riisipuuroa, mustikkaa, banaania ja tänään maistettiin aamulla persikkaa ja oli niin hyvää, nam nam!!
Kaksi hammasta on alhaalla ja niillä järsitään kaikkea. Mitähän vielä..
Muskarissa käydään kerran viikossa ja kovasti tykkää rumpuja paukuttaa :)

Kerrohan, Klytaimnestra, että mitä teillä osataan!!!!!!


Nyt yritän lukea aikasempia kirjoituksia, että olisin edes vähän kärryillä :)

Nyt teetä ja vähän nettisurffia :) Poika nukkuu aamupäikkäreitään!!

-Tuuli- ja pienisuuriotus melkein 6kk
 
Olikos se ainakin Ginnifer, joka testaili niitä runebergejä?
Minä myöskin asiasta innostuneena löysin meidän Citymarketista peräti 6 eri versiota. Ostin nyt yhden ja heti löytyi helmi. Näissä Linkosuon tortuissa on hilloa sisälläkin :)
Se on tietty makuasia, mutta musta oli hyvää.

Niin, että tällasta tärkeää asiaa mulla tänään...

-Dana ja Tiltu 2,5kk
 
No pitää vähän vielä jatkaa kuitenkin.
Noista vaativista vauvoista olen minäkin lukenut, että ovat usein isompana hyvin luovia ja siksi menestyviä :)

Lauralein, mulla on vielä vierailu töihin edessä, kun yhteistä aikaa ei meinaa löytyä, mutta pelkään myös, että huuto tulee, kun päiväuniaikaan pitää mennä ja ympärille hyökkää lauma uteliaita ihmisiä.

Ääh, joudun nyt jatkuvasti juoksemaan vaunuja heiluttamaan tuonne alakertaan. Joudun varmaan kohta luovuttamaan ja hakemaan tytön sisälle.

 
Hei taas ja kiitokset vastauksista MyrskyTuuli :flower: ! Meillä jokellellaan ja osataan kanssa jo tiukasti protestoida jos erehtyy kivan lelun ottamaan pois. Nauretaan monelle jutulle (pelottavan usein Äidille, hm hm...). Mahalleen osataan kääntyä mutta ei vielä siitä takaisin selälleen. Tästä muuten Emma75: onko se sun poika nyt 4,5 kk - nimittäin tuo meidän kääntyi mahalleen 4 kk ja 3 vko ikäisenä ;) Pari viikkoa köllähteli kyljelleen ja siitä sitten vaan yks kaunis kerta mahalle asti. Mutta ei se sitä vieläkään mitenkään koko ajan tee, pari kertaa on kierähtänyt. Ja neuvolanterkka sanoi, että eipä kiirettä sillä kääntymisellä - että ei sen perään edes kysellä kun sitten puolen vuoden ikiä.

Mitäs muuta...kädet tuolla on hirmu näppärät, se osasto sillä on jotenkin tullut aikaisessa. Hampaita ei vielä näy, kolmet päiväunet nukkuu päivän mittaan. Ja tosiaan siitä alkaa olla jo ihan mahtavaa seuraa kun on niin "mukana" jo kaikessa. Vielä ei ryömi mutta pari kertaa jo kokeillut peffaa hilata ylemmäs mahalla ollessaan. Ja mahalla jo tosiaan viihtyy pidempään ja ilmoittelee kyllä HYVIN selkeästi jos haluaa siitä pois...kovasti myös kampeaa istumaan mutta ei me sitä vielä olla "istutettu" missään, paitsi sylissä itseä vasten. Ai niin ja sitten hän tykkää ihan hulluna pomppia kun nostaa kainaloista! Meillä olis tuolla jossakin pomppukiikkukin odottamassa mutta ei olla uskallettu ottaa käyttöön kun tuo hyppi jo ihan ilmankin rakot varpaisiin ( oikeasti).

Niin ja sitten tuosta mun nikistä: hihhih, vastoin pelottavaa käsitystä minä en naputtele näitä viestejä vankilasta mieheni murhanneena :p. Tykkään vaan kovasti antiikin tarinoista, siellä on muuten muutama muukin topakka tätsy :kieh: .
 
Piupa ja Lauralein: eipä nuo meidän angstijutut tarkoittaneet että ei saisi muut hehkuttaa, päinvastoin! Meilläkin toki ollut myös hyviä päiviä ja hetkiä, tässä ihmetyksissään tulee enimmikseen kirjoitettua noista ongelmallisista hetkistä... Esim. yöt meillä on mennyt paria yötä lukuunottamatta hienosti eli ilman huutoja - toki rikkonaisesti kun syö vielä niin tiheästi mutta kovasti uskon että välit pitenee meilläkin joskus!
Palstalla on kiva nähdä kuinka toisaalta erilaisia vauvat on, toisaalta aina löytyy jotain samaa ja sitä kautta tukea. Että antakee palaa vaan, niin hehkutusta kuin purnausta!

Hehkuttaa pääsen nyt minäkin, meinaan miehestäni, joka tänään yllätti käymällä "asioilla", oli hankkinut minulle lahjakortin hoitolaan - ei hullujen huoneelle vaan kauneushoitolaan! "Kiitokseksi synnytyksestä ja sellaista". Ja suklaatakin sain, sitä parhaillaan ahmimassa...
On se vaan ihana :heart: Myös ollut aivan ihana tässä alkutaipaleella vauvan hoidossa, helpottanut toki hirmusti se että mies ollut kotona nämä 4 ekaa viikkoa; ensi viikolla alkaa meilläkin arki kun mies palaa töihin.

Huudoista ja vaativista vaaveista: minäkin netistä löysin tuon "vaativa lapsi" tai itse asiassa "suuritarpeinen vauva" termin ja myös sen että olisi sitten hyvinkin älykäs tms, uskokoon ken tahtoo mutta sinänsä mukavaa että tuommoinen "jatkuva" huutokin katsotaan ihan normaaliksi, välttämättä ei ole pahasti jokin pielessä. Kieltämättä sekin nimittäin kävi mielessä että jos vauva koko ajan itkee eli on paha olo tai paha mieli tms, että vaikuttaako lapsen psyykeen miten.

Meillä muuten ne pahimmat päivät kun huutoa on ollut paljon, kuulosti juuri tuolta Piupan väsymysitkulta, ja aiemmin jo miehen kanssa se huomattiin että itkun määrä on suoraan yhteydessä vähään nukkumiseen; mikä lie sitten näinä päivinä toista valvottaa, en tiedä.

Edelleen olen vähän hukassa saako meidän pieni liikaa vai liian vähän maitoa, meidän viime päivien kokeilun perusteella kuitenkin liian vähän?!
Meinaan aiemmin kun a) painoa on tullut koko ajan normaalisti ja b) vauva itse on lopettanut syömisen ja rinnasta sen jälkeen tullut puristamalla vielä helposti maitoa, oli helppo yhtyä lääkärin ajatukseen että sai liikaa.
No, aiemmin en ole kahdesta rinnasta yhdellä syötöllä eds tarjonnut kun olen ollut sitä mieltä että vauva tosiaan itse lopetti ja on siis kylläinen. Imetys kestää kuitenkin puolisen tuntia, eli pitäisi päästä sinne "kermamaito-osastoon", tosin n. puolessa välissä imu alkaa hiipumaan ja vauva torkahtelemaan, loppua kohden imee vain silloin tällöin, pääosin vain "lipsuttelee".
Ekan kerran kun annettiin pullosta imetyksen jälkeen (n.20min imemisen jälkeen, ennen nukahtamisia), söi 20ml ja ajattelin että tuon määrän olisi varmaan saanut rinnasta siinä loppuajassa. Muttamutta, pari kertaa ollaan vielä tuon pullon kanssa pelattu ja tuntui että vaikka olisi jo "lopettanut" rinnalla, pullosta menikin vielä vaikka kuinka. Niinpä tänään olen syöttänyt yhden rinnan ns loppuun (edelleen sieltä kyllä tulee puristamalla, mutta vauva siis jo ihan kuukahtanut erinäisistä herättelyistä huolimatta ja osoittanut lopettaneensa) ja tarjonnut perään toista rintaa - ja tadaa, vaavelihan onkin aloittanut ihan uudella innolla imemään! Tästä ei toki niin kauaa enää ole syönyt, mutta ihan reilusti kuitenkin.
SIIS olisiko niin että siitä ekasta rinnasta loppuvaiheessa tulee kuitenkin heikonlaisesti (vaikka puristamalla tipat helposi) ja vauva jää sittenkin hieman nälkäiseksi? Ei kai tässä auta kuin koitella eri versioita, kai se kultainen keskitie löytyy, ehkei tuokaan ole takoitus että kerralla ollaan tunti tissillä ja syöty sitten molempia. Ettei vain opi jättämään liian aikaisin kesken sitä ekaa... Mutta yli puolen tunnin imetys yhdestä alkaa jopa rintakumin kera sattumaan jo niin paljon että mulla tulee seinä vastaan jatkaa pohjia myöten imemistä!

Sori taas pitkä pohdinta, mutta jos jollain tulee mieleen taas jotain mitä en hoksaa tässä dilemmassa, antakaa apuja :D

Ristiäiset saatiin sovittua 23.2. eli tulee kuitenkin ennen sitä 2kk muka-rajaa... Ja sananmukaisesti vahingosta viisaastuneena puetaan sitten meidän epeli johonkin kumipukuun juuri ennen toimitusta :p
Onkos muuten kenelläkään tietoa sellaisesta asiasta, että voiko kasteen toimittaa ilman veisuuta? Me ei olla lauluihmisiä (vielä, meinaan kyllä mennä vauvamuskarijuttuihin jotta muistuisi itselle mieleen jotain hyräiltävää) ja musta ne virren veisuut on niin noloja tilanteita kun papin mukana laulaa ehkä 2 ihmistä. Meille tulossa n.17-20 ihmistä me mukaan lukien (+ 2 lasta) ja heistä kolmen tiedän osallistuvan lauluun (molemmat isoäitini sekä mahdollisesti äitipuoleni), itsekin toki sitten liityn mukaan jos on pakko, mutta mietittiin miehen kanssa olisiko tosi iso moka kysyä papilta että jospa ei muuten laulettaisi meillä lainkaan...? :whistle:

Sitten vielä romaanin lopuksi kysymys vauvan naamanäpyistä: onko muilla ollut, oliskohan noi niitä ns. hormoninäppyjä sitten? Alkuun muutama, nyt posket ja otsa aivan täynnä pienenpientä näppyä. Kuinkas nopeasti asettuvat?

:wave: tyttönen 4vkoa 2pv
 
Ginnifer
No onpa taas ollut päivä... Ikävä olo, sillä meidän vaunut yritettiin varastaa. :( Meillähän siis sellainen tilanne, että asutaan hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja vaunuille ei oikein muuta paikkaa ole kuin rappukäytävä, jossa ne ovat olleet vaijerilukolla patterissa kiinni. Ehdin jo iloita siitä, että kukaan ei ole niistä valittanut, ja siivoojakin jolta varta vasten tiedustelin häiritseekö, oli sitä mieltä että ei tietenkään. No nyt sitten oli lukko tärvelty tiirikointiyrityksellä, ja kun ei se ollut auennut, niin nyrhitty sitten se vaijeri poikki. Tosin asialla oli idiootti: katkaisi sen sellaisesta kohdasta, että se ei lähtenytkään irti. No, vaunut siis ovat tallessa ja rautakaupasta haettu kunnon kettinkiä vaijerilukon tilalle, mutta jotenkin inhottava ja likainen olo jää siitä ajatuksesta, että joku on niitä kiesejä ylipäätään pahat mielessä hiplannut. Ja sitten se, että kyseessä ei ollut ammattilainen, vaan varmaankin joku seko narkkari, ei myöskään saa kivaa fiilistä aikaan. Onhan täällä siis ulko-ovet aina lukossa, mutta eipä ne näköjään pitele.

Piupa, minä se tosiaan olin, joka lokakuisissa menin keikuttamaan venettä. Toivottavasti et loukkaantunut. Olen kyllä kovasti jälkeenpäin miettinyt sanoinko oikeasti niin pahasti, että ansaitsin sen vyörytyksen, vai oliko kyseessä "se koira älähtää jne" -tyyppinen reaktio - ehkä vähän sekä että... Korpesi vaan niin älyttömästi kun alkoi vaikuttaa siltä, että monet aloitti soseet suurinpiirtein vain siksi että sattuivat hengaamaan nettipalstalla jossa muutkin kertoi aloittaneensa. En kyllä sitäkään tiedä miksi se minua liikuttaisi mitä vieraat ihmiset lapsilleen tekee... No, ehkä jos mittakaava on laaja, niinkuin vaikuttaa olevan, niin onhan se jo kansanterveydellinen ja sitä kautta -taloudellinen kysymys. Mutta nyt olen saanut sitä lajia tarpeeksi ja aion vetäytyä koko palstalta. Johan siellä kuplii pinnan alla vaikka kuinka monta uutta riidan aihetta.

Dana, kuulostaa hyvältä :p se Linkosuon torde! Ei ole täälläpäin näkynyt. Mulla kärkisijaa pitää Ekbergin Fredrika-torttu, eikä Primulankaan yritelmä ole paha, vaikka siinä onkin vaaleanpunainen sokeri, eli aivan harhaoppinen! Tämä Ehon yritelmä, jonka juuri lusikoin menemään, oli kyllä aivan onneton.

Lauralein(?) taisi pohdiskella kerhoa. Se voisi tosiaan viedä keskustelua vähän uudelle tasolle. Mutta jos sitten tämä ketju näivettyisi, niin miten uudet löytäisivät meidät?

Ei mutta nyt nukkumaan. Heipat! :wave:
 
Hyvin meni np-ultra. Oli ihana nähdä pikkuinen taas :heart: . Sattui mukava kätilö ultraamaan ,joka esitteli vaavia joka kulmasta. Kokoa oli 4.5 ,joka vastasi hyvin viikkoja 11+1. Turvotus oli 0.9mm eli normaali. Taaperomme sai olla mukana ja innoissaan kuunteli sydänääniä. Vauvaa hoki vähän väliä , mutta hän sanoo nyt kyllä kaikista ihmisistä vauva. Oli helpottava nähdä ,että masussa oli kaikki kunnossa ,kun tämä raskaus on ollut niin oireeton. Nyt voi taas rauhassa nauttia.

minimi Meillä ristiäisissä meni virret juuri tuollaiseksi lähes papin yksinlauluksi. Nykyisin ritsiäiset ovat kaavaltaan vapaamuotoisemmat ja valintoja voi tehdä monella saralla niin eiköhän tuohonkin voi vaikuttaa. Onko teillä vieraissa ketään esim. lapsia jotka voisi laulaa? Meilla siskoni lapset lauloivat jonkin ihanan laulun.

Hupsis ompas taas kello paljon. Kiireesti pehkuihin. Öitä :wave:
 
Hoplaa! Sainpas vihdoin neidin nukkumaan. Ainakin täällä on ihan kauhea lumimyrsky ja ajattelin, etten laita vauvaa nyt parvekkeelle nukkumaan.. Noo, toista tuntia yritin nukuttaa neitiä omaan sänkyyn ja vaunuihin (sisälle), mutta loipulta oli pakko luovuttaa ja pakata raukka vällyihin ja työntää kiesit ulos ja kas, siellähän tuo nyt nukkuu tyytyväisenä, vaikka tuuli kuinka riepottaa :headwall:

Minimi,
Minä teen myös usein niin, että syötän ensin toisen rinnan "tyhjäksi" ja jonkun ajan päästä tarjoan toisesta ja yleensä siitäkin menee vielä, tosin vähemmän.
Alkuun olin enemmän huolissani tuosta taka-maidon saamisesta ja yritin panostaa siihen kovasti, mutta silti kakka oli usein vihreää. Nyt en asiaa niin enää mieti, mutta kakka on pysynyt nyt keltaisena. Itseasiassa samaoihin alikoihin, kun huuto väheni, alkoi kakkakin olla keltaisempaa. Tulipa tänään sitten mieleeni, että voisikohan se vihreys olla myös merkki siitä kypsymättömästä suolistosta??

Noista virsistä minä pohdin samaa, mutta onneksi pappi itse ehdotti, että voisi säestää virret kitaralla. Eipä meidän muiden ääniä siinä sitten paljon kuulunutkaan ja yllättävän moni siellä kuitenkin lauloikin ja ihan kauniistikin vielä. Jos virsiin päädytte, niin kannattaa ainakin valita ne tutuimmat ja ainakin meidän pappi toi kaikille sanatkin.
Varmaan virsien tilalta voi vaikka lukea jotain runojakin?

Tooosi tylsä juttu tuo Ginniferin vaunujen varastamisen yritys.
Noista jää aina kyllä paha maku suuhun. Vaan tosi idiootti(kuten todettu) haluaa varastaa lapsen vaunut.

Jaahas, nyt on taas näköjään se aika, kun lapsia pääsee koulusta ja aika moni kulkee tuosta meidän talon ohi ja pitää välillä aikamoista meteliä ja sitten herättää vauvan :kieh:
Pitäis varmaan viedä tuonne kadulle kyltti "kuljethan hiljaa, vauva nukkuu." :LOL:

-KyyläDana ja Tiltu

ai niin, tuota matkustamista on täälläkin kovasti pohdittu mm. talvilomareissua Kanarialle, jos sattuisi jonkun vielä saamaan tai sitten ainakin kesällä. Oli tosi kiva lukea Piupan onnistuneesta matkasta ja lisääkin vinkkejä kaivataan tännekin.
 
Tuosta lomailusta. Meillä oli tyttö jo kylläkin vuoden ,kun Mallorcalla olimme. Pienemmän kanssa kyllä varmaankin helpompaa. Jatkossa otan mukaan enemmän vaippoja ja ruokaa. Koko loman tarpeet mieluiten. Jääpä sitten tilaa laukkuihin matkamuistoille. Mallorcalla oli kyllä molempia ,mutta hinnat pilvissä sekä ruoan laatu erilaista. Niitä sai myös vähän marketeista etsiskellä. Kantoreppu oli hyvä monessa paikassa. Lennot meillä meni tosi hyvin. Tyttö nukkui tietämättä mitään nousuista ja laskuista. Tutti on hyvä nousujen ja laskujen aikana ,jos korvii sattuu.
 
Ginnifer, kiitos vinkistä. Pitää minunkin yrittää Kaapelille hypistelemään. Yhtenä päivänä kokeilin kestoja (ä-pakkauksen & Popolino), eikä kummatkaan tuntuneet kovin hyviltä. Kastuivat ihan kokonaan ja haisivat kastuessaan pahalta, ainakin sen ä-pakkauksen. Tosin ne oli kokoa S (3 - 6 kg) ja meidän poitsu taitaa olla jo yli 6 kg, joten ne saattoivat olla liian pienet. Mulla on muutamat isommatkin, mutta niihin pitää taitella ne harsot, kun mulla ei ole kuin muutamat toisenlaiset imut.

Piupa, kuulostaapa tutulta tuo teidän väsymysuni. Meidän "Oiva" harrastaa ihan samaa... Välillä päikkäreiltä heretessäänkin poika on tosi huonotuulinen ja itkeä tihrustaa, nykyään silmistä valuu isoja krokotiilin kyyneleistä, mutta rauhottuu, kun nostan syliin ja supatan. Mutta iltaraivoitkuihin ei välillä tunnu tepsivän mikään. Aika usein onneksi äidin tuutulaulut rauhoittavat.

Vauvan ruoista. Minä olen kyllä ajatellut totutella Oivan noin neljän kuukauden iästä alkaen kiiteämpään ruokaan, tietystä neuvolan tädin vinkkejä kuunnellen. Olen ilmoittautunut työväenopiston vauvanruokakurssillekin. Toivon, että voisin lopettaa - tai ainakin harventaa huomattavasti - imetyksen puolen vuoden iässä, varsinkin, jos imetys on edelleen niin työlästä. Niin, täytyy tunnustaa, että tässä astuu mukavuuden halu kehiin. Jos voisin imettää ilman maidonkerääjää, niin sitten voisin jatkaa pitempäänkin.

Meillä oli alkuun rytmi sellainen, että nukuttiin kymmeneen, joten päästiin vasta puolen päivän jälkeen liikenteeseen. Nyt Oiva heräilee aikaisemmin, joten pikku hiljaa pääsemme kaikenlaisiin äiti-vauva -tapaamisiinkin, jotka ovat aamupäivisin.

Välillä tuntuu, että menoa ja melskettä on aivan liikaa. Kerran viikossa käymme tanssimassa. Ja sitten tuntuu, että kavereita tai sukulaisia pyörii meillä harva se ilta. Jouduinkin tässä jo yhden viikon rauhoittamaan tilanteen ja sanoin, että meille ei nyt vierailut sovi. Vaikka ihan kivahan se on, kun kavereita käy enkä tunne oloani yksinäiseksi. Olen myös ilmoittanut meidät vauvauintiin, jonka pitäisi alkaa maalis-huhtikuussa.

Onpa kiva, että Myrsky-Tuuli ja Piupa löysivät myös tämän pinon. Se kerho-idea kuulostaa kivalta, mutta en ole ehtinyt perehtymään tarkemmin, miten se toimii.

Nyt äitiä kaivataan parvekkeella, Oiva onkin vetänyt jo melkein kolmen tunnin päikkärit...

Nefer + "Oiva", 10 vkoa
 
Poni Kiva kuulla, että np-ultrassa kaikki hyvin :hug:

Minimi Ihana tuo sinun miehesi. En voi tosin purnata omastani, koska mies osallistuu esim. kotona siivoiluun, käy kaupassa, jopa pyykinpesu hoituu ja mikä pääasia: meillä on hauskaa yhdessä eikä "jutut/juttelut koskaan lopu", mutta.... tuollainen ns. "mun henkinen hoitaminen" jää kyllä vähemmälle. Tai kutsuisiko sitä sitten Romanttisuudeksi. Tuo sinun miehesi yllätys oli nimittäin just mielestäni romanttista, varsinkin siis se syy lahjakorttiin eli "Kiitokseksi synnytyksestä" - vau, tosi huomaavaista!

Onhan se kai niinkin, että joidenkin miesten tapa olla huomaavainen ja näyttää, että toinen on tärkeä, saattaa olla juuri se "käytännön juttujen tekeminen", esim. vaimon auton imurointi tai vastaavaa. Eli jos olisin fiksu nainen, osaisin ottaa tuollaisetkin teot ns. romanttisina Rakkauden Tekoina eikä kaipaisi mitään Extra-romanttisia juttuja. Mutta käänteisesti ajateltuna. kuinka moni mies sitten huomaa, jos nainen tekee käytännön juttuja, esim. Rakkauden Tekona leipoo kyllä ihania pullia, joihin on joka ikisen rusinankin asettanut sillä Rakkaudella eikä sitten kaipaa mitään Extra-huomiota esim. makkarin puolella :LOL: Sivuhuomautuksena vaan, että tuo edellinen ei kylläkään koske meidän perhettä, (kunhan pohdiskelen), minä kun en mitään rusinapullia leivo - mies kyllä joskus auton imuroi :D

Kyllähän sitä paljon puhutaan juuri ns. ruuhkavuosista, joita yleensä noin 30-40 -vuotiaat (siis juuri me täällä kirjoittelevat) elää. Eli on työ (kunnianhimoisimmilla voisi kai sanoa ura), pienet lapset, kenties talonrakennus/-remontti. jatkuva kiire joka tapauksessa. Siinä sitten naiset hoitaa työnsä, kotia, suurimman vastuun lapsista, "leipoo kenties ne pullat", mutta ei sitten jaksakaan antaa miehelleen sitä Naista isolla N:llä. Antaa kyllä Siivoojan, Huolehtija-naisen, Lasten Äidin. Ja mies hoitaa työnsä, kotihommiakin, lapsia, taloa, autot. mutta ei ole naiselleen Läsnä isolla L:llä. Antaa kyllä Remontti-Reiskan, Huolehtija-miehen ja Lasten Isän. Juuri siksi esim. tuollaiset yllätyslahjat ja pienet extra-huomaavaisuudet onkin siis tosi tärkeitä, että pysyy myös romantiikka suhteessa (molemmin puolin tietysti). No joo, taidan innostua nyt kenties kirjoittelemaan (vähän) "väärästä aiheesta väärälle palstalle". Siirrynkin siis vauvajuttuihin.

Vauvojen naamanäpyistä Jostakin luin, että niihin voi olla (ainakin) neljä syytä: hormooninäpyt, hikinäpyt, jäänyt vahingossa iholle maitoa (esim. "suihkutisseistä" suihkunnut), allergia... Meillä tytölle tuli joskus 4-6 viikkoisena muutaman kerran varsinkin korvan ympärille paljon pienen pieniä näppyjä, mutta kun laitoin niihin illalla Bepanthenia, oli ne aamulla poissa. (Olen muutenkin tuohon Bepantheniin tosi tykästynyt; toimii mielestäni melkeinpä mihin vaan tehokkaasti.)

Ja sitten vauvan kanssa matkailusta... Juu, se meidän reissu ainakin meni kaikin puolin ok. Tietysti siellä matkalla ne "perusitkut" yhtälailla itketään, mitä kotonakin olisi itketty. Ja siitä tulikin ensimmäinen vinkki mieleen. Eli sinne varsinaiseen lähtöaulaan (tarkoitan sitä lähtöportin aulaa/huonetta, mistä koneeseen kävellään) ei mielestäni kannata mennä ajoissa istuskeleen, vaikka juuri niin luulisi. Tai tuohan riippuu tietysti lentokentästä, miltä lähtee. Mutta esim. meillä kävi niin, että koska otettiin ihan viime hetken lennot, jouduttiin lähtemään Kuopiosta (asutaan Tampereella) ja siellä oli se lähtöaula tosiaankin "umpinainen tila", joskushan ne on ns. käytävän vieressä vaan tavallaan jatkeena. (ÄH, Tosi Vaikeasti Selitettyä, mutta kuitenkin). No, mentiin siis ajoissa sinne lähtöportille siihen "huoneeseen" istuun ja kävi niin, että lennon lähtö olikin (tietty) myöhässä. Se huone oli siis täynnä ihmisiä ja totta kai beibi just silloin sai sen "väsymysitkukohtauksensa". :'( :headwall: No, ei ollut mitään mieltä ylentävää istua siellä karjuvan vauvan kanssa noin kahdensadan ihmisen keskellä. Kaikenlaisia (sääliviä, ärsyyntyneitä, myös ymmärtäväisiä ja osaaottaviakin) katseita saatiin. Plääh! Se oli ainoa kerta, kun ajattelin, ettei olisi pitänyt lähteä ja sanoinkin miehelle, että jos tästä reissusta selviän, ansaitsen kyllä mitalin. Eli matka ei ollut edes periaatteessa alkanut vielä ja oli jo sellainen "Voi ei" -fiilis. Mutta sitten tyttö nukahti siihen syliin ja päätin, että jumankauta, tuo oli kyllä viimeinen kerta, kun ajattelen noin. Kaikki ne "tietynlaisten katseiden antajatkin" on joskus olleet huutavia vauvoja, mitä niistä välittäisin niin paljon, että he pilaisivat omat fiilikset. Ajattelin, että sen verran kyllä voi olla "huomaavainen muille" ja varsinkin itseään säästää, että tulevaisuudessa istuskelee vaikka sen lähtöaulan viereisellä käytävällä odottamassa, että koneeseen tosiaan kuulutetaan, niin voi tuollaisessa itkutilanteessa vaikka kävellä edes takaisin ja olla ns. rauhassa eikä kaikkien niiden ihmisten keskellä. Sitä paitsi sieltä käytävältä voi kuulutuksen jälkeen kävellä suoraan kaikkien ohitse sinne portille ja koneeseen kuitenkin ensimmäisenä, jos haluaa - melkein ainahan kuitenkin kuulutetaan lapsiperheet ensin. Reteetä! B)

Lennon nousun ja laskun aikana kannattaa imettää tai antaa pullosta maitoa, niin tulee nielemisrefleksi, eikä mene korvat lukkoon (neuvolan vinkki). Tosin kummankin nousun aikana meidän tyttö nukkui, enkä sitten syömään herätellyt. Ja varmaan tuo Ponin vinkki tutista nousussa ja laskussa on myös tehokas. Takaisin tullessa oltaisi saatu sellainen sänky, joka laitetaan lentokoneen seinään kiinni (lapsiperheet kun aina istutetaan niihin etummaisiin penkkiriveihin), mutta minä en sitä halunnut, koska tyttö viihtyy niin rauhassa aina sylissä eikä ollut painava siinäkään pitää. Jos haluaa, tuon sängyn voi ainakin Finnairilla lentoa varatessa jo ilmoittaa haluavansa, ellei joku muu ole sitä jo sattunut varaamaan. Lennot meni siis nukkuessa ja syödessä, ihan ilman itkuja - mikäs siinä, kun saa kokonaiset 6 tuntia olla sylissä :heart:

Me ei otettu mukaan kuin ensimmäisiksi päiviksi vaipat ja ainakin Gran Kanarian saarella niitä näkyi pienemmissä marketeissakin. Niissä ehkä hinnat on kyllä kalliimmat, en tiedä. Itse ostin isommasta Spar-kaupasta paketin. Ei ollut kallis paketti ja ne vaipat oli aivan kuin meidän Liberot/Pampersit, yhtä hyviä. Itse silloin vielä imetin, mutta otin varmuuden vuoksi Tutteliakin muutaman purkin mukaan. Lentokoneeseenkin saa siinä läpinäkyvässä pussissa äidinmaidonkorvikepurkin viedä, sehän on vaan sen 2dl. Mutta onhan se niinkin, mitä Poni kirjoitit, että jos ottaa Suomesta koko matkan tarpeiksi vaipat ja ruoat (jos tarvitsee ruokia), niin koko ajanhan ne kuluu, eikä niitä tarvitse Suomeen takaisin raahata, vaan onpahan tilaa tuliaisille :whistle: Me ei tehty noin siksi, että meillä ei ollut mitään hotellia varattuna, vaan vaihdeltiin niitä, joten olisi ollut turhan rankkaa jatkuvasti viedä mukanaan hotellista toiseen niitä vaippoja ja ruokia, kunnes ne olisi kaikki kulunut.

Riippuu tietysti mihin menee ja millä tyylillä matkustaa, mutta jos haluaa vuokra-auton, kannattaa tietysti varata myös turvakaukalo autoon ja painottaa moneen kertaan, että tarvitsee tosiaan sen turvakaukalon, ei -istuinta. Me oltiin varattu auto viikoksi ja olin ilmoittanut minkä ikäisestä vauvasta on kysymys ja että tarvitsemme tosiaan sen kaukalon ja se luvattiinkin meille, mutta turvaistuin siellä vain odotti, kun kuulemma kaukalot oli loppunut. No joo, se on sellaista espanjalaista meininkiä! Tuettiin tyttö sitten vähän eri tavalla ja päädyttiin siihen, että ihan turvallinen siitä istuimestakin saatiin. Omankin turvakaukalon voi ottaa tietysti mukaan, mikä olisi tietysti se paras vaihtoehto. Jos lentokoneessa ei ole täyttä, voi sen viedä matkustamoon ja vauva voi istua siinäkin. Meille tosin sanottiin Kuopion kentältä, että kone on niin täynnä, etteivät voi luvata, että se mahtuu sinne sisälle, mutta ruumaan sen olisi tietysti voinut laittaa. Ruumassa kun heitellään tavaroita miten sattuu, niin jätettiin se sitten Suomeen. Lauralein, Pariisissa tuskin vuokra-autoa vuokraatte, mites sitten taksiin. otatteko turvakaukalon mukaan vai uskallatteko liikkua ilman sitä? Vai kuljetteko bussilla/metrolla, niissähän ei tuollaisia asioita tarvitse ajatella.

Matkarattaat oli mukana ja niihin sai lähtöselvityksestä Suomessa ison muovipussin ympärille, tosi kätevää. Olen kyllä kuullut, että joillakin on mennyt rattaista pyörä tai jotakin muuta hajalle noilla lennoilla juuri sen matkalaukkujen ja muiden -tavaroiden heittelyn tähden. Matkavakuutus tietysti korvaa, mutta sellainen pieni riskihän siinä siis on. Kantoliinaa- ja reppuakin tuli käytettyä (lentokentällä kätevät), mutta kyllä ne matkarattaat oli ainakin meillä ihan ehdottoman hyvä juttu ottaa mukaan, niihin kun saa tavarat mukaan ja meidän beibi tykkäsi niissä nukkua. Eli Dana, ainakin siellä Kanarialla niillä on kätevä kuljeskella. Me käytiin joka päivä ja ilta ravintoloissa syömässä ja tarjoilijat tuntuivat vaan tykkäävän, jotkut nostelivat tyttöä syliinkin (miehet) ja kurkkivat rattaisiin yms. Heti oli porukkaa siirtelemässä pöytiä, kun rattaiden kanssa ravintolaan tuli, että varmasti on tilaa niille.

Olisikohan sitten johtunut siitä, että tavallaan oltiin koko päivä ulkona, mutta likka kyllä nukkui tosi hyvin päivisinkin koko reissun ajan, makoili tosiaan niissä rattaissaan tyytyväisenä, vaikka täällä kotona on ollut sellainen kovin utelias tapaus, että koko ajan pitää nähdä mitä tapahtuu/missä ollaan/pitää pystyssä sylissä ja nukkuu usein vain pikku päikkäreitä, kuten taisi joillakin muillakin täällä olla. Taidanpa yrittää laittaa tähän linkin kuvaan, missä meidän typykkä onnessaan matkarattaissa nukkui.. Siinä mielessä onnessaan, että olihan se niin rentoa ja kätevää, kun ei tarvinnut pukea kuin pieni body tai puku päälle ulos, paitsi tietysti illalla.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1546378.jpg

Ja laitanpa toisenkin kuvan, kun vauhtiin pääsin. Tässä kuvassa mun mielestä ilmenee se "loman fiilis" eli rentoa se on vauvankin kanssa ja vaikkei vauveli matkasta mitään muista, itse sai kuitenkin jotenkin kaikesta vielä enemmän irti, kun on tuollainen pieni ihminen mukana ensimmäistä kertaa.

http://www.aijaa.com/v.php?i=1546499.jpg

Otin nyt sitten "pääni pois" kuvasta, vaikka tuntuu vähän naurettavalta. Kyllä mut nimittäin tutut jo juttujenkin perusteella tunnistaa, jos kävisi täällä näitä mun kirjoitteluja varta vasten lukemassa. Epäilenpä kyllä, ettei heitä meikäläisen elämä kuitenkaan niin paljon kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, kehottaisin "hankkimaan oman elämän". Koskapa raskaana olevia tai pienten lasten äitejä ei meikäläisen ystäväpiiriin --ikävä kyllä-- kuulu. Mutta jos sellaisen Kerhon joku perustaisi, niin liittyisin kyllä sinne mielelläni minäkin, niin eipähän tarvitsisi miettiä tuollaisiakaan ja "saisi pitää päänsä" :LOL:

Tosiaankin , hyviä reissuja kaikille toivottelen ja rohkeutta lähteä, jos yhtään siltä tuntuu. Tuo Kanarian reissu oli tavallaan myös sellainen "harjoitus ja kokeilu" itsellenikin, koska olen lähdössä tässä jolloinkin Australiaan ja Kauko-Itään ja todennäköisesti joko meno- tai paluulennon joudun tekemään vauvan kanssa kahdestaan, kun mies ei pysty lomailemaan kovin pitkään. Itselläni kun on siellä niin paljon tuttuja ja sukulaisiakin, että haluaisin vähän pidempään olla, kun sinne asti kerran beibin "raahaan" ;)

Ginnifer Olipa tosi ikävä juttu se vaunujen varastamisyritys. Onneksi jäi yritykseksi. Mutta kuten Lauraleinkin jo kirjoitti. minulla on myös yritetty joskus auto varastaa, tosin veivätkin sitten vain kaiken "sisällön" ja siinä tuli juuri niitä fiiliksiä, että entäs jos joku olisi murtautunut kotiin, miten pahalta se olisikaan tuntunut, kun jo automurto oli niin "omat reviirin rajat rikkovaa". Tuo vaunuihin kajoaminen on myös todella "vihastuttava ajatus" :(

Kantoliinoista, -repuista ja rengasliinoista olette kirjoitelleet. No, minä tykkään niistä kaikista.
- Liinaa (Hug a bub) pidän varsinkin töissä (2risti ja buddha) (30e)
- Kantoreppu on mielestäni kätevä kauppareissuilla tai koiran kanssa ulkona (BabyBjörn, enkä välitä yhtään noista "lonkka on väärässä asennossa" -jutuista, koska niin vähän aikaa kerrallaan siinä tyttöä pidän) (10e)
- Rengasliinaan (Moms in Mind) tyttö nukahti eilen kotona, kun jotakin siinä touhuilin (15e)

Kaikki nuo olen ostanut käytettyinä ja tosi halvalla, kun ei voinut olla varma viihtyykö beibi niissä, mutta tuntuuhan tuo tykkäävän. Jos suunnittelee jonkin kantovälineen ostamista, kannattaakin varmaan kokeilla ensin jonkun kaverin liinaa tai ostaa tosiaankin käytettynä, koska eihän kaikki vauvat niissä kuulemma viihdy. Silläkin on varmaan merkitystä, että oma beibini on tottunut jo 4 pv:n ikäisestä kanniskeluun. Nykyään tyttö kyllä viihtyy huomattavasti paremmin kasvot eteenpäin, ellei ole jo valmiiksi tosi väsynyt tapaus.

Kaksi yötä on tyttö nyt muuten nukahtanut ilman sitä väsymysitkua, kun ostin pinnasängyn päälle mobilen, jossa on sellainen pehmeä ääni ja kolme pyörivää eläintä. Sitä siinä ensin katselee, sitten alkaa hieromaan silmiä ja kunhan vaan tutti pysyy suussa, nukahtaa siihen ihan ilman huutoja. Taidanpa siis sittenkin ottaa (melkein) Rutiinin :LOL: ... eli jos ollaan kotona, niin klo 22 tyttö pinnikseen. Huh, hei, toivottavasti ei tyttö kyllästy kuuntelemaan aina samaa biisiä ja samoihin eläimiin..

Päikkäreillä meillä on muutoin sama kuin jollakin muullakin täällä eli sellaisia lyhyitä pyrähdyksiä nukutaan, paitsi riippukehdossa (sellainen Amatzon Koala -riippukehto). Siinä tyttö vetelee kolmekin tuntia, koska kun heräilee, niin heilutan vaan vähän aikaa ja uni jatkuu taas. Suosittelen! (ja niitäkin saa käytettyinä edullisesti)

(Tulipas taas romaani, ohhoh) :ashamed:
 
Täällä myös Piupa yrittäjä ja äitiyslomailija:) Onhan se välillä sellaista taiteilua asioiden kanssa ja mikä tärkeintä, toisten kommenteista ei pidä ottaa yhtään itseensä. Kaikenlaista kun kuulee kyllä. Minuun on neuvolassa suhtauduttu yllättävän hyvin. Meillä on kyllä vauvallakin asiat niin hyvin, että eipä siinä ole paljon puututtavaa.

Tekis mieli varata joku matka ja lähteä reissuun. Meillä on vauva "jo" 8kk, joten hyvin uskaltaisin itsekin lähteä. Ihania kuvia oli Piupalla.
 
Piupa, oletko malli tai jotain?? Melko freesin oloinen nainen parin kk:n päästä synytyksestä :D
Mukavia kuvia, pääsispä aurinkoon... Vuosi sitten oltiin tähän aikaan Meksikossa, pitänee tyytyä kuvien katseluun B) Jaa niin, pitäisi kai teettää reissusta oikeita kuviakin, näin niinkuin pikku hiljaa.

Piti jo aiemmin sanoa, että alkoi oikein kihelmöimään tuo Ginniferin salaisuus - mikähän mahtaa se perheen erityisyys olla?! Hehe, ei me toki painosteta mutta kerro sillai kuiskaten tänne meille ;)
Ja missä päin Helsinkiä asutte kun vaunut meinattiin pölliä? Tosi ikävää tuollainen! Ei ole mulle tullut tuo oikeastaan mieleen että vois vaunut lähteä, meillä ei ulko-ovet ole kuin yön lukossa ja meilläkin vaunut rapussa alhaalla (ei vaunuvarastoa tms), hissi menee typerästi välikerroksiin eli ei auta meitä yhtään, ei taitaisi edes vaunut mahtua tuohon vanhanajan haitariovihissiin. Meillä siis varsin rauhallinen miljöö täällä läntisessä stadissa...

Olisin mukana tuohon "insidekerhoon", tosiaan vain jää helposti alkuunpanijoiden keskeiseksi ellei joku käy sitä esim täällä mainostamassa. Mutta silti!

Kellä se napasieni jylläsikään? Mitä teillä on siihen nyt sanottu (kun vihdoin puututtu)? Meillä neuvolassa vaan sanotaan että kyllä se siitä kuivu pois,putsattu antiseptisella. Mutta tuntuu aina välillä pahenevan ja sitten taas pienenevän, kuinkahan kauan lie kestää että häipyy?

Minäpä olen nyt 3vrk imettänyt ilman rintakumia ja yrittänyt panostaa imuotteeseen, neuvoja lueskelin sieltä imetyksentukijostain, ja istuen tuntui että vähän parantuikn mutta maaten musta tuntuu että mun varustus vain on sellainen, että on sula mahdottomuus saada otetta kuten pitäisi, ja se kyllä tuntuu. Tuntuu itse asiassa istuenkin, alkusattumuksen jälkeen jonkin aikaa ok, sitten taas loppua kohden alkaa sattumaan ja joskus joudun keskeyttämään imemisen siellä "lupsutteluvaiheessa" kun ei kestä enää. Sattuu sekä nänniin että nännipihaan.
Mistähän sen sammaksen voisi tunnistaa? Ei vauvalla erikoisesti vaaleaa suussa ole, kielen takaosassa ehkä vähän eri väriä kuin etuosa mutta en osaa sanoa onko mitenkään epänormaali. Ei tajunnut neuvolassa viime viikolla näyttää ja seuraava aika parin viikon päästä.
Voi kai se kipu johtua siitäkin että vasta nyt nännit karaistuu kun kumi jätettiin kokonaan pois, vaan onpa niihin koskenut aina välillä ihan alusta asti. Piti soittaa imetytukityypeillekin, mutta musta on hirmu vaikea soittaa mihinkään kun vauva joko huutaa tai sitä pelkää että kohta alkaa, jos menee johonkin soittamaan tai tekemään muuta jossa on kiinni. Tästäkin tunteesta varmaan pääsee joskus.

Eipä voi kuin toivoa että meillä tilanne muuttuu kuten Lauraleinilla, mielellään aika pian... Ei meinaan nukuta ei millään päivällä, tai sellaisia lyhyitä pätkiä ja hereillä ehkä 10min voi olla ns aurinkoinen neiti, muutoin kitinää, huutoa, rääkymistä ja huutoa. Mutta ne hiljaiset hetket on mukavia =)

Niin ja pulloleikit jääneet kun pari kertaa tyty kieltäytyi tissin jälkeen pullosta, ei siis enää nälkä, mutta miehen sormea imisi kyllä ja tietty tissiä, ja kun ei saa, huutaa. Eikä ota tuttia, saa vain raivarit kun tuossa vaiheessa tuttia työntää. Ja mun nännit ei kyllä kestä mitään huvitutteilua, sisso!

Nyt telkun ääreen, jos tuo pikkuihminen suostuisi olemaan vielä tovin hiljaa ilman että juostaan ympäri kämppää
:kieh:
Unelma 1kk (viittä vaille 5vkoa)
 
Minimi Sama juttu mulla tuon puheluiden soittamisen kanssa.
Tavallaan "varautuu" siihen, että tuo Pirpana saattaa kohta itkeä... Ei siinä mitään siis, jos puhuu jonkun tutun kanssa, ne puheluthan voi aina lopettaa tai olen monta kertaa beibin siinä puhelun aikana "tuunannutkin" eli vaihtanut vaipat ym... (siinä vaan olkapää puutuu, kun puhelinta pitää päätä vasten). Tuo itkuun varautuminen koskee siis kaikenlaisia virallisempia puheluita ja usein niitä sitten yrittää hoitaakin, kun toinen takuulla nukkuu tai on mies hoitamassa.

Ginnifer Mulle ensimmäisenä "erityis"perheestä tuli mieleen Sateenkaariperhe. Osuiko? Tai siis eihän sun pitänyt kai sitä erityispiirrettä täällä välttämättä kertoa, mutta me uteliaat täällä kieli pitkällä :p näemmä kysellään ja arvuutellaan....

Jaaha, taitaa olla illan viimeinen beibintankkaus.... siltä vähän kuulostaa...
 
Ginnifer
Heh-heh... Ei olla Sateenkaariperhe, vaikka asutaankin täällä Punavuoressa mihin niitä kyseisenlaisia jonkin verran tuntuu keskittyneen! Ei tää nyt mikään iso ja ihmeellinen juttu ole, lipsautan sen sit vaikka siellä kerhossa, jos joku ottaa sen perustaakseen. B)

Toi puhelinjuttu on niin tuttua! Mä en ole muutenkaan mikään puhelinihminen ja toisinaan joudun oikein psyykkaamaan itseäni, että saan jotain vaikeampia puheluita soitettua. :ashamed: Vauvan kanssa mä tein pitkään sitä, että hoidin puhelut ulkona; onhan se typerän näköstä puhua "itsekseen", mutta oiva apuväline se kuuloke on ja niin kauan kun vaunut pysyy liikkeessä niin vauvakin on pääsääntöisesti hiljaa. Nyt kyllä on toi hieman helpottanut, en tiedä olenko sitten oppinut tulkitsemaan tyttöä paremmin niin että osaan arvioida nukkuuko riittävän sikeästi tai onko muuten hyväntuulinen.

Joo mäkin katoin että Piupan jälkeen mun kuvat jää kyllä ikuisesti oman koneen uumeniin! Aika rähjäinen olo on... Eipä ole hirveästi ehtinyt omaan ulkonäköön panostaa viime aikoina. Tai ehkä se on vaan se kontrasti: mulla oli raskaana ollessa jotenkin sexy olo, ja ihan konkreettisestikin kiiltävä rasvoittumaton tukka, hyvä iho ja olematon karvankasvu niissä paikoissa mihin sitä ei haluakaan. No, nyt ollaan vissiin palattu normaalitilaan ja on pakko myöntää, että peilistä katsoo jonkin verran vanhempi ihminen kuin joskus ennen. :|

Mitähän vielä... Tosi kiinnostavaa oli kuulla noita matkakokemuksia. Mites, lapselle oma passi vai...? Ja oliko siis niin, että nousussa ja laskussa vauvaa saa pitää sylissä, eikä ole pakko laittaa siihen seinäsänkyyn? Entäs turvavyöt? Kovasti tekisi mieli johonkin lähteä, mutta toisaalta on vähän sellainen rahansäästömoodi päällä, johtuen työhönpaluuahdistuksesta. Siis mä en voi, en en en! mennä takaisin sinne. Mutta jotenkin on finanssit järkättävä, ja ennenkuin selviää miten, ei taida uskaltaa isosti rahaa käytellä.

Miltä se napasieni näyttää? Meillä on navassa jotain korppua, joka ei lähde vanupuikolla, enkä oikein raaputtaakaan uskalla. Voi se tietty olla ihan vaan kuivaa ihoa tms napanöyhtääkin; iho on sen verran kuiva, että kylvyssä käydään korkeintaan kerran viikossa niin että on sinne voinut jotain kerääntyäkin.

Jospas sitä menisi nukkumaan itsekin... Ellenin iltanukahtamisaika on ilahduttavasti aikaistunut ja tänään, vatsalleenkääntymistaidon löydyttyä :attn: , uuvuttiin unille kevyesti uudella enkalla: 21.30. Niin että tässä on käyty suihkussa, luettu kirjaa sohvannurkassa, syöty iltapalaa ja jopa otettu yömyssy. Tiedän joo, että perhepetiin ei sais mennä mitään aisteihin vaikuttavaa nauttineena, mutta se oli ihan pikku-pikkutilkka...

Ginnifer & Ellen 3 ja 1/2 kk
 
Ginnifer
Ai niin vielä piti onnitella Minimiä kumittomuudesta! Mä lopetin jatkuvan käytön kuuden viikon kohdalla, mutta pakko oli senkin jälkeen välillä niihin turvautua ennenkuin nännit karaistui... Oikeestaan vasta 2kk:n kohdalla aloin tykätä imetyksestä; siihen asti sitä teki enemmän velvollisuudesta. Nyt se on musta suorastaan ihanaa. :heart:
 

Yhteistyössä