Yllättävää miten paljon pukeutumisella oikeasti on merkitystä..

[QUOTE="jooo";26190326]Nämä "minä pukeudun, kuten haluan" "minä haluan pukeutua mukavasti" "mun ei tarvitse vaatteilla koreilla "Mulla on elämässä muutakin" tyypit yleensäkin suhtautuvat muihin aika epäkunnioittavasti..[/QUOTE]

Tämä on totta. Mieheni vanhemmat ovat niin niin juntteja. Eräisiin 60-v juhliin kesällä (puutarhajuhlat) pukeutuivat johonkin metsästys-goretex-eräpukuihin "koska on vähän viileä ja mukavuus ennen kaikkea". Jep. Muut vieraat olivat tietenkin juhlamekoissa ja puvuissa, kuten etikettiin kuuluu. Anopin käsitys vierailuvaatteista on erähenkiset reisitaskuhousut. Kerran eräisiin häihin hän pukeutui jakkupukuun, mutta kieltäytyi käymästä jakkupuku päällä kioskilla, koska se olisi noloa.

No nämä tyypit muutenkin viis veisaavat yleisestä juhlaetiketistä ja muista ihmisistä ja heille todellakin on vieras ajatus, että muiden juhlia ja merkkipäiviä voisi kunnioittaa asianmukaiselle pukeutumisella.

 

Ai tyylikäs ja asianmukainen pukeutuminen = satojen eurojen mittatilauspuku? Minä mielestäni pukeudun siististi, tilanteen mukaan ja mulla on kivoja persoonallisiakin vaatteita. Silti mulla menee vaatteisiin vuodessa tosi vähän rahaa. En omista yhtäkään mittatilauspukua, enkä louis vuittonia.

 

Mä varmaan aloituksessani myös ilmaisin asian vähän puutteellisesti. Tämä tuttu, jota pyysin lenkille, on urheilullinen ja lenkkeilee ja liikuu paljon. Hänellä siis on kyllä urheilukamppeita.
Tiedän myös, että mulla on välillä vähän huono itsetunto, enkä kiellä sitä, etteikö se olisi voinut vaikuttaa asiaan.

Mä ymmärrän kyllä, että on tilanteita, joissa pukeutumiselle on selitys. Esim. juuri synnyttänyt ja vanhat vaatteet ei mahdu, mutta ei ole esim. rahaa ja halua ostaa uutta mekkoa yksiä juhlia varten jne jne..

Mun mielestä pukeutuminen kuitenkin kertoo niin paljon siitä, miten paljon ihminen arvostaa mitäkin tilannetta.

 

Niin, pukeutumisella voi viestittää mitä vaan. Ja kuten ap sanoi älkää ottako tätä liian vakavasti.
Pukeutuminen aiheuttaa luokittelua. Onhan se täälläkin nähty. Jos ostat lapsellesi ticketin haalarin olet joko A) palstamamma jolla ei oikeasti olis siihen varaa mutta pakko ostaa muka näyttääkseen että on rahaa tai B) äiti joka on todennut että haalarin kuosi on kiva ja laadukas vaate lapselle
mutta sillä viestitetään jotain ja on vastapuolen oma asia jos tekee johtopäätöksiä. Mutta "jokainen"tiedostamatta ja tietoisesti tekee päätöksiä. Osa tuo ne julki, osa ei.

Sama se on kaupassa käydessä. Kärjistettynä autokauppa. Jos sä kävelet bemarikauppaan kumpparit jalassa ja kirkuvan keltainen heijastimilla varustettu työtakki päällä niin myyjä epätodennäköisesti tulee sua vilpittömin mielin palvelemaan. Ja johtopäätöksen ostajakandidaatin varallisuudesta hän on tehnyt vain ulkoisesta olemuksesta - vaatteista.
Jos samaan aikaan sisään kävelee mustassa villakangastakissa, trendikkäästi huivi rennosti kaulassa ja ruskeat nahkakengät jalassa ihminen niin todennäköisemmin myyjä rientää häntä palvelemaan.

Ja kummassakaan tapauksessa hän ei oikeasti tiedä onko rahaa. Ulkoinen olemus on antanut ymmärtää sen mitä me kaikki olettaisimme. Ja mahdollisesti väärin.

Meillä täällä kaupungissa on Lidl niin kuin monessa muussakin kaupungissa ja meillä täällä on pari rikasta ihmisistä (ansiotulot n 700 000 e/v). Ja jos sä et tunne niitä, et voi vaatetuksen perusteella sanoa kuka se on Lidlin kauppajonossa. Ehkäpä enemmän menee sinne rönttövaatetuksen puolelle ja ostavat kyllä niitä -20% lihat ja maitotuotteet. Auto sitten ulkona kertoo että on rahaa...

joten ei vaatetus kaikkea aina kerro. ja valitettavaa on että sellainen tapakasvatus on jäänyt vähemmälle, vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan pukeutumista edes juhliin. Ei se aina kerro välinpitämättömyydestä isäntäväkeä kohtaan vaan arvojen muuttumisesta. Sääli, sillä itse mieluusti kunnioitan juhlia pukeutumalla tilaisuuden vaatimalla tavalla ja vaadin lapsiltanikin samaa.

mutta tietoisesti en kuitenkaan tee johtopäätöksiä varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tms pelkän vaatetuksen perusteella.

 

Tähän ei lasketa myöskään rautakauppakäyntejä ;-)
Sillon meillä on yleensä hirveet remppakuteet/mökkivaatteet, sorry vaan ;-)) Mutta niin näyttää olevan siellä monilla muillakin...tilanteen mukaan.

 

Kuitenkin kaverisi lähti lenkille... olisihan hän voinut kieltäytyä vaikka kiireisiin vedoten. Täytyy kyllä olla tosi huono itsetunto, jos tekee päätelmiä kaverin ajatuksista pukeutumisen perusteella. Ehkä häntä ei oikeesti huvittanutkaan, mutta sun takia lähti kumminkin. Voihan sen ajatella toisinkinpäin kuin mitä sinä ajattelet

 

Niin, pukeutumisella voi viestittää mitä vaan. Ja kuten ap sanoi älkää ottako tätä liian vakavasti.
Pukeutuminen aiheuttaa luokittelua. Onhan se täälläkin nähty. Jos ostat lapsellesi ticketin haalarin olet joko A) palstamamma jolla ei oikeasti olis siihen varaa mutta pakko ostaa muka näyttääkseen että on rahaa tai B) äiti joka on todennut että haalarin kuosi on kiva ja laadukas vaate lapselle
mutta sillä viestitetään jotain ja on vastapuolen oma asia jos tekee johtopäätöksiä. Mutta "jokainen"tiedostamatta ja tietoisesti tekee päätöksiä. Osa tuo ne julki, osa ei.

Sama se on kaupassa käydessä. Kärjistettynä autokauppa. Jos sä kävelet bemarikauppaan kumpparit jalassa ja kirkuvan keltainen heijastimilla varustettu työtakki päällä niin myyjä epätodennäköisesti tulee sua vilpittömin mielin palvelemaan. Ja johtopäätöksen ostajakandidaatin varallisuudesta hän on tehnyt vain ulkoisesta olemuksesta - vaatteista.
Jos samaan aikaan sisään kävelee mustassa villakangastakissa, trendikkäästi huivi rennosti kaulassa ja ruskeat nahkakengät jalassa ihminen niin todennäköisemmin myyjä rientää häntä palvelemaan.

Ja kummassakaan tapauksessa hän ei oikeasti tiedä onko rahaa. Ulkoinen olemus on antanut ymmärtää sen mitä me kaikki olettaisimme. Ja mahdollisesti väärin.

Meillä täällä kaupungissa on Lidl niin kuin monessa muussakin kaupungissa ja meillä täällä on pari rikasta ihmisistä (ansiotulot n 700 000 e/v). Ja jos sä et tunne niitä, et voi vaatetuksen perusteella sanoa kuka se on Lidlin kauppajonossa. Ehkäpä enemmän menee sinne rönttövaatetuksen puolelle ja ostavat kyllä niitä -20% lihat ja maitotuotteet. Auto sitten ulkona kertoo että on rahaa...

joten ei vaatetus kaikkea aina kerro. ja valitettavaa on että sellainen tapakasvatus on jäänyt vähemmälle, vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan pukeutumista edes juhliin. Ei se aina kerro välinpitämättömyydestä isäntäväkeä kohtaan vaan arvojen muuttumisesta. Sääli, sillä itse mieluusti kunnioitan juhlia pukeutumalla tilaisuuden vaatimalla tavalla ja vaadin lapsiltanikin samaa.

mutta tietoisesti en kuitenkaan tee johtopäätöksiä varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tms pelkän vaatetuksen perusteella.

Tää on niin totta. Mutta kyllä munkin mielestä on huonotapaista pukeutua juhliin arkivaatteisiin. Se on itselle kanssa sellainen mukava juttu pukeutua kerrankin nätisti ja laittaa lapsille parempaa päälle. Monet ei vaan viitsi esim. yksiä juhlia varten ostaa lapsille mitään juhlamekkoa tms.. kun sitten ne jää heti pieneksi. Onneksi me ollaan saatu sukulaisilta ostettua edullisesti vanhoja mekkoja tytöille. Ne harvoin kuluvat kuten muut vaatteet.

 

Mun mielestä pukeutuminen on osa yleissivistystä ja hyviä tapoja. Enkä tarkoita mittatilauspukuja. En itsekään omista yhtäkään mittatilausvaatetta tai Vuittonia, Guessia tai Escadan mekkoa. Pukeudun mielestä hyvin, siististi ja itseni näköisesti ihan Antillasta, Ellokselta, Hennesiltä tai Intersportista ostettuihin vaatteisiin. Lapsille ompelen joskus jopa itse.

 

Avot: Pulkeutuminen on osa yleissivistystä ja hyviä tapoja. Amen.

Eikä puekutumisen tarvitse maksaa maltaita. Ostin pojille pellavaiset suorathousut ja kauluspaidat yhteensä 35e.
Tytölle löytyi mekko cittarista 8,90.

 

[QUOTE="Linda";26190472]Ai tyylikäs ja asianmukainen pukeutuminen = satojen eurojen mittatilauspuku? Minä mielestäni pukeudun siististi, tilanteen mukaan ja mulla on kivoja persoonallisiakin vaatteita. Silti mulla menee vaatteisiin vuodessa tosi vähän rahaa. En omista yhtäkään mittatilauspukua, enkä louis vuittonia.[/QUOTE]

no kas kun mulla on hyvinkin suuria vaikeuksia löytää niitä sopivankokoisia vaatteita.. liian lyhyet lahkeet ja hihat eivät tai ylisuuret päällä roikkuvat vaatteet ole siistiä pukeutumista.. eli mun tapauksessa on todella haastavaa löytää sopivaa jakkupukua normi hintaan, tai kauniita ja sopivia juhlakenkiä joissa olisi vielä hyvä kävellä

 

Mä olen varmaan sitten ihan hirveä homssu ja huono pukeutuja pukeudun yleensä aina mukavasti ja töihinkin menen yleensä ihan farkuissa ja puserossa, vaikka jotkut vetelevät jakkupuvuissakin (tosin omaan toimenkuvaani ei kuulu asiakaspalvelua kasvotusten, vaan pelkästään puhelimen välityksellä). Mä en vaan ole ikinä niin välittänyt vaatteista ja laittautumisesta, eikä koskaan tunnu rahaakan riittävän omiin vaatteisiin panostamiseksi.

Toisaalta juhlapukeutuminen on sitten asia erikseen enkä ikinä lähtisi esim. häihin missään urheiluvetimissä. Käytöstapoja voi silti olla vaikka vaatteet ei mikään sydämen asia olisikaan.

 

Joku tuolla mainitsikin, että jos kutsuu kavereita syömään ja hengailee vain rönttöisissä olovaatteissa, se on vähän epäkunnioittavaa. Olen niiiin samaa mieltä. Mun appi ja anoppi on tätä kastia: mennään heille kutsuttuina syömään, niin he ovat siellä verkkareissa, röhnöttävät sohvalla ja telkkari pauhaa. Ei kovin kunnioittavaa tai kutsuvaa minun mielestäni, mutta tuossa tapauksessa fiilikseen todella vaikuttaa muukin kuin pukeutuminen.

Ja toisaalta: töissä kyllä huomaan muiden ilmeistä, kun tuli pukeuduttua vähän fibaan. Olen ihmisiä, jotka mielellään kulkevat löysissä, kuluneissa farkuissa ja topeissa, siis kotioloissa. Pari kertaa olen ollut tipalla myöhästyä töistä - siis perus toimistoduuni, ei asiakaspalvelua kasvokkain - ja olen tullut noissa vaatteissa. KATSEET. Yleensä mulla on siistit farkut / mekko / legginsit ja tunika tms. Onhan se toisten kunnioittamista, että miten pukeutuu.

Ja jos haluan sen tietyn miehen huomion, niin kyllä mä tiedän miten pitää pukeutua. Kuten meistä varmaan suurin osa.

 

Mun mielestä on aika lailla eri asia päätellä vaatteiden perusteella jotain ihmisestä, kuin päätellä vaatteiden perusteella jotain siitä mitä se ihminen ajattelee muista. Ei mulla vois ikinä tulla mieleenkään toisen ihmisen pukeutumisesta, että hän on jotain mieltä minusta. Ajattelisin ap:n tilanteessa, että ystävä ei ole urheilullinen tai hänen urheiluvaatteet on pesussa tai häntä ei nyt huvita vetää mitään hikilenkkiä jne. Taitaa todellakin se ap:n huono itsetunto vaikuttaa asiaan. Huonossa itsetunnossa on se hassua, että oikeastihan he ovat todella itsekeskeisiä. Luulevat, että kaikki liittyy aina heihin ja, että muut käyttävät aikaansa heitä ajatellen ja jopa pukeutuvat heidän mukaan.

 

jaa-a, nyt vähän yksityiskohtaan tarttuen, mutta jos joku minua kysyisi lenkille, lähtisin varmaan suunnilleen niissä, mitä käteen sattuisi. Kun minun kulttuurissa perus kaverin kanssa lenkille meno tarkoittaa semmosta keskireipasta kävelyä ympäriinsä mahdollisesti vaunuja työnnelleen ( ja pieni mahis pysähtyä kaffelle matkalla).

Jos sensijaan pyytäisi hölkälle, reippailemaan, juoksemaan, urheilemaan jne., niin olisi liikuntavaatteet.

 

jaa-a, nyt vähän yksityiskohtaan tarttuen, mutta jos joku minua kysyisi lenkille, lähtisin varmaan suunnilleen niissä, mitä käteen sattuisi. Kun minun kulttuurissa perus kaverin kanssa lenkille meno tarkoittaa semmosta keskireipasta kävelyä ympäriinsä mahdollisesti vaunuja työnnelleen ( ja pieni mahis pysähtyä kaffelle matkalla).

Jos sensijaan pyytäisi hölkälle, reippailemaan, juoksemaan, urheilemaan jne., niin olisi liikuntavaatteet.

Näin juuri. Eiköhän tässä ole enemmänkin kyse siitä, minkälaiselle lenkille kaveri ajatteli lähtevänsä eikä se mitä hän ajattelee ap:sta tai heidän ystävyydestä.

 

[QUOTE="Neith";26190375]en mä suhtaudu muihin epäkunnioittavasti, mä en vaan nää mitään järkeä sijoittaa useampaa satasta mittojen mukaan tehtyyn jakkupukuun jota käyttäisin kerran 2 vuodessa, tai kenkiin joita pidän rumina, tai urheiluvaatteisiin joille ei ole käyttöä..
jos kaveri houkuttelee lenkille ja mä suostun niin fakta nyt vaan on etten omista urheiluvaatteita joten pukeutuisin jotenkin muuten enkä suinkaan siksi etten kunnioittaisi kaveriani tai etten oikeasti haluaisi lähteä lenkille..[/QUOTE]

Tässähän on hyvä esimerkki. Kyllä, niitä johtopäätöksiä voi vetää jonkun verran pelkän pukeutumisen perusteella. Ensinnäkin, jos et edes omista urheiluvaatteita, päättelisin ettet ole kovin urheilullinen. Toiseksi, jos et tarvitse jakkupukuja kuin pari kertaa vuodessa, ei työpaikassasi ainakaan tarvitse noudattaa kovin siistiä pukeutumista ja et ainakaan ole johtotehtävissä.

Osuinko oikeaan?

 

Tähän ei lasketa myöskään rautakauppakäyntejä ;-)
Sillon meillä on yleensä hirveet remppakuteet/mökkivaatteet, sorry vaan ;-)) Mutta niin näyttää olevan siellä monilla muillakin...tilanteen mukaan.

Mutta remppakuteethan ovat kunnolliset ja oikeanlaiset vaatteet rautakauppaan. Silloin ne vaatteet kertovat viestiä oikeasti ostoaikeissa olevista, työn tuoksinassa kauppaan hyökänneistä asiakkaista.

Mulla on vaatteiden valitsemisen suhteen sellainen ongelma, että mulla ei ole kunnollista kalibrointia suhteessa yleisesti hyväksyttyihin pukeutumisnormeihin. Ja se onkin varmasti pääteltävissä mun pukeutumisesta... En tosiaankaan tiedä, mistä sellaiset viralliset pukeutumissäännökset pystyisi keksimään/oppimaan/hahmottamaan, jos ne eivät ole koodattuina jo valmiiksi alitajuntaan.

 

[QUOTE="vieras";26190736]Tässähän on hyvä esimerkki. Kyllä, niitä johtopäätöksiä voi vetää jonkun verran pelkän pukeutumisen perusteella. Ensinnäkin, jos et edes omista urheiluvaatteita, päättelisin ettet ole kovin urheilullinen. Toiseksi, jos et tarvitse jakkupukuja kuin pari kertaa vuodessa, ei työpaikassasi ainakaan tarvitse noudattaa kovin siistiä pukeutumista ja et ainakaan ole johtotehtävissä.

Osuinko oikeaan?[/QUOTE]

en harrasta urheilua, mutta toki omistan jopa kesälenkille sopivia vaatteita.. joskaan en nimenomaa urheiluun tarkoitettuja ja töissä on työnantajan tarjoama työasu (esimiestehtävissä olen toisinaan mutta työasu pysyy samana)
mutta vartalosta taasen ei voi tehdä johtopäätöstä etten urheile ja arkivaatteista taas ei voi päätellä duunia

 

[QUOTE="vieras";26190736]Tässähän on hyvä esimerkki. Kyllä, niitä johtopäätöksiä voi vetää jonkun verran pelkän pukeutumisen perusteella. Ensinnäkin, jos et edes omista urheiluvaatteita, päättelisin ettet ole kovin urheilullinen. Toiseksi, jos et tarvitse jakkupukuja kuin pari kertaa vuodessa, ei työpaikassasi ainakaan tarvitse noudattaa kovin siistiä pukeutumista ja et ainakaan ole johtotehtävissä.

Osuinko oikeaan?[/QUOTE]

Mua vaivaa tässä aloituksessa se, että ap ei tehnyt tuollaisia päätelmiä mitä me kaikki teemme jatkuvasti ihmisen elämästä ja luonteesta vaatteiden perusteella. Ap teki päätelmiä siitä mitä ihminen ajattelee toisista ihmisistä.

Jos mun kaveri pukeutuu seksikkäästi päättelen siitä, että hän haluaa esitellä vartaloaan tai saada huomiota pukeutumisellaan. En päättele, että hän haluaa nyttää minulle olevansa seksikkäämpi kuin minä tai, että hän on ihastunut minuun.

 

[QUOTE="Neith";26190830]en harrasta urheilua, mutta toki omistan jopa kesälenkille sopivia vaatteita.. joskaan en nimenomaa urheiluun tarkoitettuja ja töissä on työnantajan tarjoama työasu (esimiestehtävissä olen toisinaan mutta työasu pysyy samana)
mutta vartalosta taasen ei voi tehdä johtopäätöstä etten urheile ja arkivaatteista taas ei voi päätellä duunia [/QUOTE]

aika hyvin siis