yllätysraskaus

Miten tässä näin kävi, Raskaana! Ja paniikissa. Pää on aivan sekaisin. Takana lapsettomuushoitoja, monia itkettyjä päiviä ja öitä, pelkoa ettei koskaan saa kutsua itseään äidiksi. Ihme sitten lopulta tapahtui, tuloksena 7v. kaksoset. Vielä siunaantui kolmas poika ja neljäskin jonon jatkoksi. Lapsiluku täynnä ja elämä hymyilee. Kunnes uusi vuosi tuo tullessaan pommin, raskaana taas. Kauhea ristiriita, ennen niin hartaasti toivottu raskaus on nyt paniikki, kamala elämää mullistava asia. Abortti on mielessä, mutta eettiset kysymykset nostavat päätä...toisaalta pienin on nippa nappa vuoden ja lapsia on jo neljä! Jaksamisen rajat tulevat vastaan, ikäkin 39v. jo kieltämättä tuntuu. Tuntuu että yhtä oikeaa vastausta ei ole. Päätän niin tai näin, asia seuraa läpi elämän. Huomenna on lääkärille aika, saan lähetteen sairaalaan, jossa raskauden keskeytys voidaan tehdä. Muutama hetki vielä aikaa miettiä mitä tehdä. En tunne ketään, jolla olisi viisi lasta. Miten siitä arjesta voisi edes selvitä? Jos päättäisin pitää lapsen kaikesta huolimatta, seuraisiko minua syyllisyys hänen synnyttyään kuinka julma olinkaan ollut, valmis aborttiin ja itkenyt vain enkä iloinnut kun hän näytti olemassaolonsa? Entä jos päädyn aborttiin, mitenköhän selviän sen jälkeen?

 

ei se nyt niin kamalaa ole 5 lapsen kanssa! muutkin pärjää niin mikset sinäkin!

 

uskoisin että kun lapsia jo 4 on, ei viides siinä paljoa muuta,
mutta päätöksen voit tehdä vain sinä ITSE miehesi kanssa.
Jokatapauksessa voimia päätökseen, ja kyllähän abortin loppuelämän muistaisi siksi kannattaa punnita tarkkaan näitä kahta vaihtoehtoa, entäpä jos ottaisit lastenhoitajan silloin tällöin? helpottaisi omaa jaksamistasi, menisit vaikka yksin lenkille tai miehen kanssa elokuviin =) kyllä se siitä suttaantuu :heart:

 

Minulla on 6 lasta. Hengissä ollaan ja 5kk vauvasta nautitaan ihan jokainen. Olen onnekas kun saan olla näiden kaikkien lapsien äiti! Ilman kasvukipuja ei kukaan selviä..Niitä on jokaisella pienellä ja isolla perheellä.Tsemppiä!

 

\

Jos päättäisin pitää lapsen kaikesta huolimatta, seuraisiko minua syyllisyys hänen synnyttyään kuinka julma olinkaan ollut, valmis aborttiin ja itkenyt vain enkä iloinnut kun hän näytti olemassaolonsa? Entä jos päädyn aborttiin, mitenköhän selviän sen jälkeen?

Tuttu tunne :hug: Päädyin pitämään lapsen, koska elämäntilanne oli lopunperin ihan hyvä lapselle. Raskausaika meni murehtiessa ja kauhistellessa tilannetta. Vasta viimeiset kolme kuukautta olin asian kanssa sinut ja nautin loppuajasta. Kun vihdoin sain lapsen syliini, tajusin mitä olisin menettänyt tehdessäni abortin. Aluksi kyllä kauhistelin alkuraskauden aikaisia ajatuksiani, mutta eivät ne ole vaikuttaneet rakkauteeni lasta kohtaan.

Tämä on oma kokemukseni ja ratkaisuni. Vain sinä tiedät itsellesi oikean ratkaisun. Voimia päätökseen :hug:

 

Onko joskus huono tilanne ottaa lapsi vastaan?Onneksi on aikaa sopeutua tilanteeseen peräti 9kk.Onko jollakin tuntunut vielä silloin kun lapsi maailmasa,että aika olisi ollut väärin "suunniteltu".Silloin kun ei enää ole mahdollista saada lapsia,voisi olla sellainen En tietenkään voi tietää mikä juuri sinulla elämä.. Mutta aina tuntuu niin pahalta kuulla että joku lapsi on tarkoin suunniteltu joku taas vahinko,lahjoja ovat kaikki!!! B)

 

Mulla on tuttavapiirissä, monta 6 lapsista perhettä ja hyvin selviävät. Tunnen myös yhden perheen jossa on 9 lasta ja toisen jossa lapsia peräti 12 ( ja ei, eivät ole lestaadiolaisia kumpikaan perhe) Hyvin jaksavat. ymmärrän kyllä, että tunteesi ailahtelee laidasta laitaan, mutta aborttia en suosittele, mulle on se tehty, kun olin 15 ( enkä ollenkaan sopiva saamaan vauvaa) ja vieläkin 35v. syyllisyys nostaa silloin tällöin päätään.
Vaikea tilanne sulla :hug:

 

Meillä ehdoton maksimilapsiluku oli 3 lasta, mutta neljäs ilmoitti tulostaan kun "viimeinen" oli vasta n 6kk.. Kovasti asiaa mietittiin ja puitiin, ja tuloksena päätettiin vauva kuitenkin pitää - en itse usko että olisin pystynyt aborttiin puimistamme "mukavuus"syistä. Ja nyt vauvan pitäisi syntyä päivänä minä hyvänä, enkä kyllä ainakaan toistaiseksi ole tuntenut syyllisyyttä siitä, että aborttia harkitsin. Ja näinä viime kuukausina olen jopa oppinut raskaudesta iloitsemaan.. Jaksamista sinulle!

 

Voih..on kuin mun tekstiä 5 kk takaperin...
Mietin aborttia mutten siihen pystynyt..Otin yhteyttä Pelaankin,adoption vuoksi.Nyt on reilu puoliväli mennyt raskautta ja uskon että me pärjätään.Olen vasta alkanut iloitsemaan lapsesta ja nyt mieli jo hyvä..

Meillä on viisi lasta,nuorin 1 v ja 2 kk..Vanhin on 14..Väliin mahtuu myös 7 vuotiaat kaksoset ja 5 vuotias.

Mutta en kun katson muita lapsiani,en pysytynyt luopumaan tästä.EN kerta kaikkiaan .Ja kävin läpi ison ison #&%?$!* jotta sain mielenrauhan.Älä tee hätiköityä päätöstä,ettet joudu katumaan...

Mä sanoisin että lapsi on halunnut juuri teidän perheeseen.Jokin tarkoitus tällä on ja se nyt teidän pähkäiltävä mikä on oikein juuri teille.

Voimia kovasti ja rauhaa sydämmeen.

 

Tämä nyt menee vähän sivuun ap:n aloituksesta, mutta en malta olla kommentoimatta. Tosi lohduttavaa kuulla, että muillakin on ollut vaikeuksia hyväksyä alkanut raskaus. Silloin kun tilanne oli itselle akuutti, ei lähipiiristä löytynyt oman ahdistukseni ymmärtäjiä :'( Harmitti tosissaan, kun läheiset vain tuumivat, että varmasti olet kuitenkin onnellinen tilanteesta. Onneksi raskausaika on pitkä - siinä ajassa ehtii ajatella asoita monesta eri näkökulmasta =)

 

Jospa tämän vauvan onkin tarkoitus syntyä juuri teidän perheesaan.
Ota lapsi lahjana vastaan.
Tunnen montakin perhettä jossa on 5 tai useampiakin lapsia.
Varmasti tulee väsymyksen aikoja,mutta kuitenkin niistäkin yleensä selviää.

 

Kiitos kaikille kirjoittaneille!!! Asia on minun kohdalla vielä auki. Tänään kävin lääkärissä ja varmistettiin että kohdun sisäinen raskaus on totisinta totta. Samalla kirjoitettiin lähete sairaalaan, jonka lääkäri laittaa eteenpäin ja sitten joskun melko pian (luulisin) tulee kutsu naistentautienpolille mahdolliseen aborttiin. Päätös on vaikea.
Jokaisesta perheemme lapsesta olen niin kiitollinen ja pitkien lapsettomuushoitojen läpikäyneenä on tullut mietittyä tätä elämän ja syntymisen ihmettä. Mutta nyt tämä mahdollinen viides lapsi, tuntuu niin isolta ja raskaalta asialta. Pelkään että en tulisi jaksamaan, tässä kulkee minun jaksamiseni raja. Perheemme pienin on juuri täyttänyt vuoden ja on lievästi sanottuna huono nukkuja. Toisaalta isot kaksospojat ovat jo reippaita ekaluokkalaisia. Keskimmäinen 3,5 vuotias on energinen tyyppi. Päivät ovat touhua täynnä. ja viime aikoina liikaakin sairastelua; vatsatautia ja korvatulehduksia. Parisuhde on kyllä vakaalla pohjalla ja mies yhtä ihmeissään tilanteesta ei siis painosta mihinkään suuntaan, mutta samoin toteaa että tämänkin porukan luotsaaminen on aikamoinen haaste. Talo on iso ja samoin auto. Mummot eläkkeellä ja auttavat mielellään. Paljon ystäväperheitä ja äitirinkiä... Haluaisin niin sanoa kyllä tämä tästä ja iloita ja nauraa mieletöntä tuuria tulla vielä raskaaksi. Mutta rehellisesti tunnustan en ehkä jaksaisi! En halua olla sellainen äiti joka väsyneenä huutaisi ja tuntisi olevansa ihan loukussa lapsikatraan keskellä. Nyt jaksan ja nautin. Uskallanko muuttaa tilanteen...vaikea päätös.

 

:hug: vaikee on päätös varmasti,mutta tee niinkuin sinusta viisaammalta tuntuu :hug:

 

:hug: Sä olet selvinnyt kaksosistakin... Voimia päätöksen tekoon, muista että tekemäsi ratkaisu on oikea, on se mikä tahansa.

 

päätitpä miten vain niin kannattaa pannat piuhat kiinni niin ei sama toistu..minä lähtisin sinuna johonkin missä voisi yhden yön ilman perhettä rauhassa miettiä kyseistä asiaa..jaksamisia.

 

\

Miten tässä näin kävi, Raskaana! Ja paniikissa. Pää on aivan sekaisin. Takana lapsettomuushoitoja, monia itkettyjä päiviä ja öitä, pelkoa ettei koskaan saa kutsua itseään äidiksi. Ihme sitten lopulta tapahtui, tuloksena 7v. kaksoset. Vielä siunaantui kolmas poika ja neljäskin jonon jatkoksi. Lapsiluku täynnä ja elämä hymyilee. Kunnes uusi vuosi tuo tullessaan pommin, raskaana taas. Kauhea ristiriita, ennen niin hartaasti toivottu raskaus on nyt paniikki, kamala elämää mullistava asia. Abortti on mielessä, mutta eettiset kysymykset nostavat päätä...toisaalta pienin on nippa nappa vuoden ja lapsia on jo neljä! Jaksamisen rajat tulevat vastaan, ikäkin 39v. jo kieltämättä tuntuu. Tuntuu että yhtä oikeaa vastausta ei ole. Päätän niin tai näin, asia seuraa läpi elämän. Huomenna on lääkärille aika, saan lähetteen sairaalaan, jossa raskauden keskeytys voidaan tehdä. Muutama hetki vielä aikaa miettiä mitä tehdä. En tunne ketään, jolla olisi viisi lasta. Miten siitä arjesta voisi edes selvitä? Jos päättäisin pitää lapsen kaikesta huolimatta, seuraisiko minua syyllisyys hänen synnyttyään kuinka julma olinkaan ollut, valmis aborttiin ja itkenyt vain enkä iloinnut kun hän näytti olemassaolonsa? Entä jos päädyn aborttiin, mitenköhän selviän sen jälkeen?

:hug: :flower: pidä lapsi,kyllä sinä viiden kans pärjäät samalla tavoin kuin neljännen,nyt varaat sit ajan jo valmiiksi jos tuntuu et tän jälkeen on kiintiö täys!!minullekkin tuli tää neljäs raskaus ikäänkuin vahingossa ja hiemanhan se pelotti et miten käy mutta olen luottavaisella mielellä ja vaikka olenkin "vasta"/jo 37v.ni nyt tiedän sitten että lapsikiintiö on tän jälkeen täysi ja sit ei tule enää lapsia,olen varannut leikkausajan jo sitäkin varten valmiiksi,miksi et tekis samoin?ja ne mitä on miettiny silloin kun on ollu epävarma omasta äitiydestä ni kannattaa heittää romukoppaan ja nauttia nyt sittn täysin siemauksin tästä viimeisestä(?) iltatähdestä. :heart: =) kaikkea hyvää sinulle tulitpa sitten ratkaisuun mihin hyvänsä!ps.tunnen muutamia äitejä jotka ovat hiljaittain saaneet vaaveli ja ovat jo yli nelikymppisiä...joten älä ainakaan ikääsi mieti...

 

:flower: :hug: minua on elämä nakellu koko pienen ikäni laidasta laitaan...olen eronnut ja edellisestä liitosta minulla on kaksi kouluikäistä lasta joita tapaan säännöllisesti-näin äitinä.tapasin nykyisen aviomieheni muutama vuosi sitten ja kolmen kuukauden seurustelun jälkeen pamahdin paksuksi,kaksoset olis tullut jos kaikki olisi mennyt hyvin...toinen tuli kesken ja toisen keskeytin,koska söin tuohon aikaa lääkkeitä jotka olisivat saattaneet vaikuttaa lapsen kehitykseen et ei ollu 100%sen varmaa olisiko lapsi ollu terve.olin yksin päätökseni kanssa,sillä katkaisin välit mieheeni kun olin shokissa tästä tiedosta ja en hyväksynyt tekoani johon jouduin...pitkän aikaa keskeytyksen jälkeen syytin itseäni ja omatunto soimasi..kun sain vihdoin kerrottua asian miehelleni,itkimme molemmat menetyksiä,kunnes puoli vuotta myöhemmin aloin odottamaan taas,yksi tällä kertaa,pelkäsin ja mietin ja tuskailin,keskustelimme asiasta miehen kanssa ja hän sanoi et tulisin mihin ratkaisuun hyvänsä hän olisi tukenani,mutta päätin pitää lapsen,itkin monen iltana ja mietin omaa äitiyttäni,sitä että onko minulla oikeutta pitää lapsi kun edellisetkin asuvat isänsä luona?olenko äiti?kaikki tuollaiset asiat puristi päätäni...no aika kului ja synnytin tytön.nyt tyttö on 1v4kk ja saa lähiaikoina sisaren,sillä huomasin loppukesästä olevani taas raskaana ja ajattelin kyllä et olis voinut tulla hiukka enemmän ikäeroa edellisen kanssa ja nyt kun lapsia onkin neljä,miten jaksan??mutta kun ajattelen että minkä luoja antaa ni se täytyy ottaa vastaan,oli se sitten terve tai ei. olen siis luottavaisella mielellä vaikka välillä olenkin väsynyt ja turhaudun kun edellinen kiukkuaa nukkumisen,ruokailun ja milloin minkäkin asian kanssa. :heart: jokainen tekee päätöksensä mutta toivon, että pitäisit lapsen..päätös on sinun ja miehesi,nostan hattua teille kun olette selvinneet noinkin hyvin katraanne kans ja jopa kaksosten!!!nyt kun ajattelen itseäni kaksosten kans ni huh huh mikä urakka siinä varmaankin olisikaan :hug: voimia sinulle!!

 

Minusta on hassua että joku tuntematon sanoo:"tottakai pidät lapsen".
Tuntematta toisten taustoja jne.Abortti on vaihtoehto,kukaan ei tuomitse sinua.Päätös on tosi henkilökohtainen.Vain sinä tiedät omat voimavarasi!

Jos joku muu jaksaa 7 lapsen kanssa niin se ei tarkoita että sinun on PAKKO jaksaa.Päätös on vaikea,tiedän kokemuksesta.

Voimia sinulle!

 

\

Minusta on hassua että joku tuntematon sanoo:"tottakai pidät lapsen".
Tuntematta toisten taustoja jne.Abortti on vaihtoehto,kukaan ei tuomitse sinua.Päätös on tosi henkilökohtainen.Vain sinä tiedät omat voimavarasi!

Jos joku muu jaksaa 7 lapsen kanssa niin se ei tarkoita että sinun on PAKKO jaksaa.Päätös on vaikea,tiedän kokemuksesta.

Voimia sinulle!

Jos kyselee muilta mielipidettä pitää se myös kestää..Täällä käy varmasti monenlaisia ihmisiä eikä kukaan voi tietää mikä ko.tyypille on hyvä. On hyvä kuitenkin sanoa mitä mieltä on kun sitä kysytään. Ratkaisu onkin sitten eriasia.

 

Lapset ovat suurin rikkaus ja myös niiden eteen täytyy tehdä roppa kaupalla työtä. Kaksoset ovat varmaan olleet työläämpiä kuin viides lapsi. Mielestäni rakkauden hedelmä on syntynyt ja anna sen kukkia ! Lasta et varmasti koskaan kadu, aborttia niinikään sensijaan voit katua!

 

meillä viisi lasta, kaksi viimeistä kierukan kanssa tulleet. Nyt on klipsit piuhoissa ja toivon ettei vauvoja enää tule. Väsynyt olen ollut, mutta tämä on minun elämäni enkä olisi voinut ns. omaa lasta tappaa. Näin meillä ja muilla toisin, mutta joka tapauksessa voimia. :hug:

 

Hei sinulle. Ja ihan ensiksi onnittelut! Kirjoitukseesi on pakko vastailla, vaikka puoleen taikka toiseen en sinua halua ohjailla. Itselläni on kaksi lasta ja tässä mietin, mitä itse tekisin jos kolmas kertoisi tulostaan..
Kuitenkin, sinulla on jo 4 lasta ja lapsiluku täynnä, kuten kerrot. Ymmärrän hyvin, että olit jo ehkä valmistautunut elämään olemassa olevien lasten kanssa, eikä enää uuden pikkuvauvan kanssa. Siitähän tämä ihmetys nyt nousikin kun taas aloitettava alusta....
Toisaalta kun sinulla edellinen lapsi vasta vuoden, menisikö tämä toinen ikään kuin "samaan piikkiin"? Onhan se joiltakin osin raskasta hoitaa kahta pientä lasta, mutta olisiko isommista apua kaitsemisessa? Jokainen lapsi on lahja,sanotaan. itse olen myöskin samaa mieltä ja ehkä siksi pitäisinkin uuden tulokkaan. En kuitenkaan voi asettua asemaasi, onhan sinulla jo nyt puolet enemmän jälkeläisiä minuun verrattuna. Itse olin valmistautunut kahteen lapseen, mutta nyt tämän kolmannen(tulevaisuudessa) kanssa kamppailen varmasti samaan tapaan kanssasi. Välillä kun haluan kolmannen, välillä taas en. meidän äitien ajatukset kun ovat näin syvällisiä ja harkitsevia...
Sinun nyt pitää itse tai miehesi kanssa päättää jatkosta. jos sinulla on vahva tunne siitä, että et enää jaksaisi uuden vauvan kanssa, ja päädyt aborttiin, pystyt varmasti elämään asian kanssa, koska hyväksyt tosiasiat.
Jos taas päätät pitää lapsen, toivotan sinulle paljon onnea ja iloa ja nautinnollista aikaa uuden, ihanan vauvan kanssa. Voimia teidän perheelle.

ps. olisi kiva tietää, mitä ikinä päätitkin. Kirjoittele ratkaisustasi tänne, mikäli haluat.

 

... paha tilanne. Jännä ettei kukaan ole kysynyt kuinka jouduit tuohon tilanteeseen? sen verran lapsia jo on ja ikääkin, et kai tiesit ehkäisyn olevan tarpeellinen vaikka esim.imettäisit nuorimmaistasi? En tarkoita tällä olla jälkiviisas, vaan mietin, että aina näitä riittää. Ja uskomatonta: ne ei olekaan teiniäitejä. On ajat muuttuneet tässäkin asiassa....... ensin on lapsettomuushoidot et saadaan lapsi. se sopi silloiseen ajatteluun, nyt tuli yksi liikalapsi joka ei sovi tähän päivään. Olen itsekin käynyt hoidot läpi ja jokainen lapsi on saanut tulla ja saa tulla sen jälkeen. Tämä minun valinta. Mutta jos päätän jossain vaiheessa toisin, teen myös asialle jotain, etten saa esim. 40v lasta jota en jaksa hoitaa.

Luulen, et jos päädyt aborttiin, olet seuraavaksi täällä huonon omantunnon kanssa itkemässä, kun olet toipunut väsymyksestä joka sinua nyt painaa. Se on selvä asia, että noin monen lapsen kanssa uupuu paraskin äiti ja varsinkin kun nuorin on tuon ikäinen. Lepo auttaisi sinua ja pystyisit näkemään asioita eri valossa kuin nyt.

 

Joku kirjoitti että abortti on vaihtoehto eikä kukaan sinua siitä tuomistse ...
Minä en ikinä pystyisi tekemään aborttia .
Pikkuinen "katkarapu" elää kunnes kuolee roskakorissa .En kykene hyväksymään sitä .
Anna mielummin adoptoitavaksi !
Tulokas olisi kiva kaveri pienimmälle ...sinuna miettisin vielä !

 

meillä oli sama tilanne viime muutama viikko sitten eli raskaana ja ehkäsystä huolimatta! elämäni kovin tilanne oli miettiä mitä teen sillä meillä 4 lasta ja lisää en enään halunnut eikä mieskään. soitin lääkäriin ja päädyimme raskauden keskeytykseen joka tehtiin viime viikolla.
monet itkut itkin ja todennäkösesti itken vieläkin mutta meidän kohdallamme ratkaisu oli ainoa oikea. :'(
voimia sinulle mitä ikinä päätätkin sillä tiedän ettei ratkaisu ole helppoa.