Yrityksen odottajat

Vappuvaavi Miullakin siirtyi ekan ultran jälkeen laskettu aika kuudella päivällä myöhemmäksi, kun haluavat neuvolassa laskea sillä 28 päivän kierrolla sen la:n.

Onkos teillä muilla kavereita/ tuttuja, joista tiedätte, että alkavat yrittämään lasta suunnilleen samaan aikaan teidän kanssanne? Miulla on nyt itse asiassa kaksikin kaveria, jotka ovat jo aloittaneet yrityksen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Miusta olis aika kivaa, jos me kaikki saataisiin sitten suunnilleen samaan aikaan vauvat, niin olisi taas seuraa päivisinkin. Kun nyt tuntuu, että kaikki, joilla on saman ikäinen lapsi kuin meillä, ovat jo palailleet takaisin työelämään. Kavereista toinen on jättänyt pillerit lokakuussa, ja hänellä tuntuu myös olevan kierto vielä aika sekaisin...

 

Hei!
Kiitos teille vastauksista noihin ovisliuskoihin liittyen

Itse olen ennenkin pillereitä pari kertaa syönyt eikä ole lopettamisesta ollut mitään suurempaa ongelmaa. Kuukautiset ovat mielestäni aika säännöllisesti kuitenkin tulleet. En ole koskaan jaksanut niitä niin pirun tarkkaa seurata, sainkin siitä aika kovaa noottia viimeksi kun gynellä kävin Mutta ei ne kuukausiksi kuitenkaan ole koskaan hävinnyt.

Nyt tosin syön ihan eri merkkiä, ennen oli Mercilon, nyt Tasminetta. Saa nähdä jos itselläkin menee kroppa sekasin kun lopetan noiden popsimisen

Voihan se olla että jossain vaiheessa noihin liuskoihin lipsahdan jos ei tosi pitkään aikaan mitään tapahdu, mutta uskon että se saa olla oikeasti aika pitkä aika... Sanon vielä nyt

 

Vieläkin näytän tuolla listalla roikkuvan, elikkäs täällä yrittäminen päästiin aloittamaan jo helmikuussa.

 

Musta tuntuu, että oon myös vähän sitä tyyppiä, etten malttaa olla tikuttamatta, vaikka alun perin oon aatellu, ettei sitä ainakaan ihan alkuun tarttis...

Gislie: Ei oo tietääkseni yhtään kaveria, joka just nyt suunnittelis raskautta. Sun tilanne kuulostaa tossa mielessä tosi ihanteelliselta!

Mulle voi myös päivittää seuraavaan listaan, että aloitus on toukokuussa - meitä onkin aika monta sitten! Ja ikääkin on mulla silloin valitettavasti jo vuosi enemmän, että senkin periaatteessa voisi jo taulukkoon vaihtaa.

 

Huojentavaa kuulla että muilla on pitkistä kierroista huolimatta tärpännyt. Niin usein tullut luettua että yleisin syy pitkiin kiertoihin on juurikin ovuloimattomuus, mutta eihän sen aina niin tarvitse mennä. Vaikuttaa siltä että e-pillerit saattaa monella sekoittaa hormonit pitkäksikin aikaa. Vaikka toisaalta sanotaan että paras aika aloittaa yritys on heti pillereiden jälkeen.
Miten te muut "pilleristit" teette, jätättekö/jätittekö pillerit jo ennen yritystä vai vasta kun yritys alkaa?
Itse jätin jo ennen, etupäässä ikävien sivuvaikutusten takia, mutta halusin myös katsoa miten kroppa pelittää omilla hormoneilla.

Giselie ihanaa että sulla on samassa tilanteessa olevia kavereita. Oma kaveripiiri tuntuu olevan joko ikinuoria tai sitten niin järkeviä että vauvan hankinta ei tule ajankohtaiseksi ennen kuin kaikki muut aspektit elämässä on täysin kontrollissa. Miehen kaverit taas on aloittaneet perheen perustamisenajoissa, ja nyt kun ne on kolmenkympin korvilla niin lapset on jo tehty.
Eli tietääkseni ei löydy samassa tilanteessa olevia ystäviä. Toisaalta jos uskaltaisin puhua avoimemmin vauvahaaveista niin voihan olla että saisi huomata että joku muukin on samassa tilanteessa...

 

viimehetken paniikit jatkuu!

Olen miettinyt sitä, että entä jos mieheni jättääkin minut. Sitten mietin sitä, että onko mieheni nyt varnasti oikea kumppani lasten hankintaan.

NO, nyt murheenani on, että entä jos en pidä lapistani kun he kasvavat is
oksi? Tuntuuko minusta kymmenen vuoden jälkeen oudolta ajatus murkusta omissa nurkissani...

Tunnistaako kukaan muu itseään samanlaiseksi ?

 

Ihan samoja ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni. Miten suhtaudun lapseen niiden ärsyttävimpien vaiheiden aikana, kun lapsi on näsäviisas koululainen tai lökäpöksy teini? Ja kyllä, omalla leimaamisella varmaan vaan vahvistaisin noita vaiheita. Kait se on luonnollista että ajatus vauvasta tai pikkulapsesta tuntuu luontevammalta kun ajatus teini ikäisestä.
Joskus myös murehdin sitä että miten suhtaudun miehen lapseen jos saan oman vauvan. Haluan koko sydämestäni olla sellainen reilu "äitipuoli" (outo sana) joka ei tee eroa oman ja toisen lapsen välille. Mutta varmasti tunteet omaa lasta kohtaan ovat täysin erilaiset. Ja minä siis todellakin pidän miehen lapsesta, mutta meidän välinen suhde on enemmänkin sellainen jonka eteen täytyy tehdä tietoisesti töitä. Lähinnä huolestuttaa, että vauvan tullessa taloon tuntuisi että miehen lapsi on jotenkin tiellä. Asian tekee vaikeammaksi se että negatiiviset tunteet ussperheessä tuntuu olevan jollain tavalla tabu. On vaikea sanoa ääneen sitä että toisen lasta kohtaan tuntee muutakin kuin positiivisia tunteita, kun niin helposti tulee leimatuksi "pahaksi äitipuoleksi".

 

Lapsen kasvamisesta ja tykkäämisestä. En aluksi osannut rakastaa lastamme, se tuli pikkuhiljaa. Nyt en ikimaailmassa vaihtaisi maailman parasta lasta mihinkään. Välillä kiukutellaan oikein kunnolla, mutta sitä vain sietää. Ja kiukuttelu menee ohitse. Sama pätee varmaan teinin kanssa. Eiköhän sitä oikuttelua siedä tiettyyn pisteeseen, koska kyseessä on se oma pieni murkku.

Ja kyllä, minä rähisen lapselle, kun mennään tiettyjen rajojen yli. Mielestäni lasta saa ja pitää komentaa, jos ei mene muuten perille. Rajoja ja rakkautta. Kyllä minun äitipuoleni komensi meitä ja oli joskus tooodella vihainen. Mielestäni aikuisen pitää voida näyttää tunteensa, kun homma ei suju. Oli kyse sitten biologisista tai ei-biologisista lapsista. Jos on vastuussa heidän kasvatuksestaan (eli asutaan saman katon alla), pitää heitä voida myös kasvattaa ja opettaa.

 

Mulla pelko teini-ikäisestä on myös ollut aina. Oikeastaan nyt kun miettii niin voisin ottaa sellaisen 6 kk ikäisen, kasvattaa sen n. 6 vuotiaaksi ja sitten taas "ottaa takaisin" fiksuna aikuisena. Eli minua pelottaa myös aivan pienen vauvan kanssa oleminen, osaako tehdä kaiken oikein jne.. Nyt lähiaikoina on myös raskaus alkanut pelottamaan, sillä äitini ja mummoni ovat molemmat kärsineet osassa raskauksista pahasta hyperemeesistä. Olisi hirveää viettää raskausaika sairaalassa tipassa Toisaalta sitten kun järjellä alkaa miettiä (ei siis päästä mielikuvitusta valloilleen ) niin olen luottavainen, että kaikki menee omalla painollaan ja kaikkeen sopeutuu, tottuu ja omaa lastaan rakastaa varmasti aina. Asioita on yleensä turha stressata etukäteen

 

Minä en ole vielä edes hirveästi miettinyt tytön murrosikää Eiköhän ne kiukut sitten kestä kunhan niiden aika tulee. Minäkin aina välillä mietin, että mitä jos mies jättääkin ja lähtee jonkun toisen matkaan. Vielä ei kyllä ole ollut mitään niin suuria erimielisyyksiä, että olisi tarvinnut eroa miettiäkään. Ja mies on kyllä hyvä isä, vaikka aina välillä onkin erimielisyyksiä kasvatusasioissa.

Minäkin olen nyt ruvennut miettimään, että mikä kaikki siinä raskaudessa ja synnytyksessä voikaan mennä pieleen. Ennen äitiyslomalle jäämistä olin töissä vastasyntyneiden teho-osastolla ja siellä näki, mitä kaikkea voi tapahtua... Esikoisellakin oli napanuora useamman kerran kaulan ympärillä ja nyt jälkikäteen olen ruvennut miettimään, että miten huonosti siinäkin olisi voinut käydä... Jotenkin tuntuu, että kaikki ei voi mennä hyvin toista kertaa... Toisaalta minua ei jännittänyt ekallakaan kertaa se vauvan hoitaminen, vaan luotin itseeni, tosin työllä saattoi olla siihen osuutensa, kun kaikki ei ollutkaan uutta. Vaikka kyllä se oman vauvan hoito kotona on erilaista, kuin toisten lasten hoito. Ja jotenkin sitä ei vielä osannut sairaalassa ollessa käsittää, että se vauva on juuri minun, vasta muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen alkoi tajuta, että se todellakin on oma.

 

Ihania viime hetken paniikkeja! Niitä varmasti itsellekin tulee! Olen jopa miettinyt, että mitähän kaverini tulevat ajattelemaan lapsestani, entäs jos hehkutan sitä yksin sokeana rakkaudesta, ja muut puhuukin selkäni takana, että "onpas kamala lapsi"! Samoin olen miettinyt, että mitäs jos/kun se kauhea teini VIHAAkin minua tai jos siitä tulee yksinkertaisesti aivan holtiton ja tottelematon.
Suurimmaksi osaksi kuitenkin mietin vielä tässä vaiheessa vain vauva-aikaa ja niitä ensimmäisiä hetkiä...

 

Hahaa, ihania! Mä olen stressannut myös sitä, että miten kertoa asiaa sitten jos raskautuu ja pelkään, että saan sellaisia "ei sinusta voi tulla äitiä" kommentteja vaikka mitään syytä ei kyllä ole, päinvastoin minulta aina kysellään, että miksi meillä ei ole lapsia kun heistä niin silminnähden pidän.

Äitini on tyyppi, joka ei pidä yllätyksistä ja hänellä menee aina hetki sulatella asioita. Olen sitten reippaana tyttönä jo valmiiksi häntä valmistellut asiaan puhumalla lapsista paljon ja mainitsin jopa, että meillä on haaveissa saada lapsia... saas nähdä ymmärsikö että näin tiukalla aikataululla

 

Haavemaa, ihan samoja fiiliksiä
Paitsi että minua ahistaa se vauva- ja taaperoikä. Mitä jos en vain osaa olla, kun kumpikaan meistä ei tunnu ymmärtävän toista?? Tiedättekö, kun vauva vain itkee ja itkee vaikka tekis mitä? Ja ne karmeat taaperot jotka riehuu kaupassa ja menee lattialle äks-asentoon ja vain huutaa kurkku suorana? Sitä minä EN HALUA!!

Mie tahtoisin että sen söpön avuttoman alkuvaiheen jälkeen lapsi vois yhtäkkiä ollakin jo eskari-iässä, jotenkin tuntuu että sit vois olla samat sävelet.
Ja murkkuikä ei jotenkin pelota, mutta se on varmaan sen takia ettei itselläni oikeastaan koskaan ollut mitään pahaa murkkuikää. Äippä ainakin on sanonut ettei edes huomannut kun minulla ja veljellä oli murkkuikä, sitä vastoin sisko oli ihan sekopää, huudatti musiikkia, kapinoi ja rikkoi tavaroita ym.
Onneksi meillä on pihalla mökötupa jonne voi passittaa murkun sitten asumaan jos alkaa rassaamaan yhteiselo liikaa

Minustakin tuntuu että tulee pirusti silmienpyörittelyä sitten kun joskus raskautumisesta ilmoitan... Sekin ahistaa

Työkaveri on nyt viimeisillää raskaana ja on samalla eroamassa miehestään... Tuokin on niin kauhuskenario että oksat pois. Vähänkö olisi kamala tilanne?? Mutta, pitää ajatella että meillä on asiat niiiiin paljon paremmin... Ainakin kovasti toivon niin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä minkälainen elämä vuoden päästä on :|

 

Työkaveri on nyt viimeisillää raskaana ja on samalla eroamassa miehestään... Tuokin on niin kauhuskenario että oksat pois. Vähänkö olisi kamala tilanne?? Mutta, pitää ajatella että meillä on asiat niiiiin paljon paremmin... Ainakin kovasti toivon niin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä minkälainen elämä vuoden päästä on :|

Tästä tuli mieleen eräs ystäväni. Heillä oli parisuhde rakoillut jo vähän aikaa ja päättivät sitten tehdä lapsen parantamaan tilannetta. Ei, ei, ei. Nyt sitten ovat eroamassa, koska on rankkaa... No, on tilanteita ja on tilanteita.

Mutta stressaajille voin sanoa, että jos parisuhde on hyvällä tolalla, ei raskauden ja vauvan pitäisi mielestäni suurta vahinkoa tehdä. Pitää ottaa vain ne miehetkin projektiin mukaan. Kyllähän vauva-aika muuttaa asioita (juu, kuvittelin, ettei meillä muuta, mutta hupsis ), mutta pitää vain yrittää pitää huolta toisistaan ja puhua kaikesta. Kyllä minua ahdisti jäädä vauvan kanssa ensimmäistä kertaa yksin kotiin (lapsi oli siis 4 päivän ikäinen), kun mies lähti muutamaksi tunniksi töihin. En siis osannut edes pyllyä pestä , koska mies oli nämä hommat hoitanut synnäriltä asti. Tai siis kuvittelin, etten osaa. No, asiat aina hoituu, mutta kyllä alku oli jännittävää, koska en ollut ikinä hoitanut niin pientä. Kaikki oli uutta ja jopa ahdistavaa. Nyt on kiva miettiä jatkoa, kun tietää edes vähän, että mitä pitää tehdä ja mitä mahdollisesti tuleman pitää. Ymmärrän kyllä myös vauvaprojektin ramppikuumeen.

Mutta onhan se hyvä miettiä asioita. Ei vain pidä miettiä liikaa. Jää lapset muuten tekemättä.

Hyvää viikkoa kaikille yrityksen odottajille!

 

Heip kaikki!

Täälllä on useampikin stressaaja, itse mukaan lukien Ja vaikka esikoinen onkin jo olemassa niin ei se stressaaminen siitä vähene. Ehkä ihan sen pikkuvauvavaiheen suhteen on luottavaisempi nyt kun tietää mitä se on (noin suunnilleen, toki vauvat on ihan eri luonteisia alusta asti!), mutta nyt kun eka tahtoikä lähestyy niin miettiihän sitä että miten sitten kahden kanssa Mutta ei sitä voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, sen on elämä opettanut, vaikka olen luonteeltani aikamoinen aikatauluttaja ja ennakoija. Että kaikki voi olla yhdestä hetkestä tosin, voi sairastua tms. niin en murehdi tulevia

Mulla on muuten ihana jännitys päällä täällä; käly on parhaillaan synnyttämässä pikkusisarusta meidän kummitytölle! Jännittää ihan hirveästi Ja vauvakuume senkun kasvaa kun pääsee sitä kääröä tuoksuttelemaan..:heart:

Aurinkoista päivää kuumeilijoille!

 

Kääk, enää kuukausi yrityksen aloitukseen. Eilen alkoi menkat ja kierto venyi 34 päivään, mitä kyllä odotinkin, koska se ovis tapahtui niin myöhään. Nyt olen kuitenkin ruvennut miettimään, että pitäisikö sitä yrityksen aloitusta siirtää sillä kuukaudella, kun lähdetään sinne reissuun. Kun jos sattuisikin niin hyvin, että tärppäisi ekasta kierrosta, niin pahimmat väsyt sattuisi juuri tuohon reissun kohtaan, ainakin esikoisen kohdalla ne pari ekaa viikkoa oli ihan järkyttävää väsymystä... Mutta ehkä me mennään tuo huhtikuu tjottaillen... Tosin sillon kun plussasin esikoisesta, oltiin matkalla Thaimaassa, niin olishan se reilua toisellekin päästä jo masussa reissuun

Meillä varmaan kaikki tutut jo odottaa, että millon ilmotan olevani taas raskaana Osa onkin jo udellut, että jokos olet raskaana.

Olettekos jo miettineet, että haluatteko tietää vauvan sukupuolen ennakkoon? Ja kumpaa toivoisitte mieluummin, vai onko ihan sama? Me varmaan taas kysytään ennakkoon, jos vaan pystyy näkemään. Toisaalta olis kiva jos toinenkin olis tyttö, niin sitten pystyis hyvin kierrättämään vaatteita Tosin jos olis poika, niin sit sais taas luvan kanssa ostella uusia vaatteita Oikeesti sillä ei oo niin väliä, kunhan kaikki menis hyvin.

 

Hiphei, hyviä ja huonoja uutisia..

Hyvät on, että käly synnytti pienen pojan eilen :heart::flower:

Ja huonot, että alkoi taas vaihteeksi yt:t töissä.. Edelisistä on siis se 10kk (eri työpaikka tosin) ja miehen edellisistä yt:istä 7kk. Miten onkin näin mahtava tuuri taas meidän perheessä

No ei auta, ja pahin mitä voi tapahtua on että jään sitten kotiin 1v10kk muksun kanssa, ja sehän ei ole paha ollenkaan Irtisanominen ja lomautukset vaan nyt ei sopisi näihin vauvahaaveisiin ja isompaan asuntoon vaihtamiseen.. Ketuttaa kun ei nykyään saa ihmiset tehdä töitä missään, joka paikasta potkitaan porukkaa pois. Ja alanvaihtokaan ei kannata kun ei sellaista ammattia (lääkärin?! lisäksi) nykyään olekaan missä ei lomautettais tai vähennettäis.. :|

Mutta iloisempiin aiheisiin

Gislie me ei tiedetty esikoisesta kumpi tulee, eikä oikeastaan haluttu tietääkään. Itselleni se ei ole mikään juttu ja mieskin halusi jättää yllätykseksi. Mun kohdalla ehkä kyse on siitä, että mun vaate/tavaramaku on sellanen aika neutraali, että ei ollut mitään hinkua ostaa valmiiksi kokopinkkejä vaunuja tai muuta, niin se ei tuntunut kovin merkittävältä se sukupuoliasia. Mitään vakaumusta meillä ei tästä ole kyllä, ei vain ole ollut sellainen tieto mitä on halunnut selvittää Toki ymmärrän hyvin että moni haluaa tietää En toisestakaan todennäköisesti haluta ottaa selvää. On sellainen olo, että hän tulee sieltä sellaisena kuin on, terveenä, vähemmän terveenä, tyttönä tai poikana.. :heart:

Aurinkoa!

Vappuvaavi

 

Vappuvaavi Miullakin nuo ihan pienen vauvan vaatteet on aika neutraaleja, just siks että menis seuraaville. Suunnilleen vuoden iästä lähtien oon halunnu pukee enemmän tyttöjen näkösiin vaatteisiin, tosin ei meilläkään mitään imeliä Hello Kitty vaatteita oo. Miun mielestä etenkin ulkovaatteissa sais olla enemmän valinnanvaraa semmosista väreistä ja kuoseista, jotka menis kummallekin. Samoin oon yrittäny ettii semmosia kenkiä, jotka menis molemmille, mutta jotenkin en haluu tytölle ihan tummia kenkiä, ja sit taas pojalla ei oikein kehtais pitää pinkkejä kukkasandaaleita Tosin vähän vanhempana ne kengät kuluu varmaan jo yhellä käyttäjällä niin, että niitä ei välttämättä kannata sit enää seuraavalla käyttää...

 

Eikä! Kävin tuolla lukemassa noita synnytyskertomuksia, ja haluan jo synnyttämään!

 

Heh, vai synnyttämään siellä ollaan jo menossa Gislie Ei se nyt niin kivaa ollu Tai itse toivon että toinen synnytys olisi ns. normaali synnytys, ja jäi moni asia harmittamaan ekassa kun oli kaikennäköistä tilanetta siinä päällä. Just siksi kaikille esikoista synnyttämään menevälle yritänkin toitottaa että sinne kannattaa todella mennä avoimin mielin ja ilman suuria synnytyssuunnitelmia. Siellä kätilöt ja lääkärit tekee kaikki päätökset vauvan voinnin ja parhaan mukaisesti, ja äidin toiveet menee usein romukoppaan sen takia. Ja terve vauva saatiin maailmaan, se on pääasia, mutta silti toivon että menis vähän helpommin ja ilman ylimäärästä sählinkiä toinen synnytys Aina kateellisena kuuntelen kun ihmiset hehkuttaa synnytyksiään, kun mulla oli niin moni asia määrätty vauvan voinnin takia (ei saanut liikkua vaan makoilla kyljellään avautumisvaiheessa, ponnistaa piti poikkipöydällä ym...)

Täytyy kyllä myöntää että jotenkin oma vauvakuume paheni kun tiistaina syntyi serkku meidän pojalle ja vkl mennään katsomaan.. että meille kans pieni :heart: Kävin ostamassa vauvalahjan tänään ja kyllähän siellä olis kaikkea hypisteltävää, vaikka en ole esikoiselle juuri mitään ylimäärästä ostanut, muiden vauvoille kyllä

Ja piti käydä jo kurkkaamassa että mitä laskettuja aikoja tulisi jos tuossa keväällä jo tärppäisi, ens menkkojen jälkeen meni jo ens vuoden puolelle, 3.1 jos huhtikuussa onnaisi, vaikka siis toukokuussa vasta varmaan alotetaan. Ihan pimeetähän tämmönen on kun ei todellakaan tiedä milloin tärppää

Vappuvaavi

 

Voih, minäkin odotan että pääsen synnyttämään joskus! Olen niiiin utelias, että palan halusta tietää, miltä synnyttäminen todella tuntuu...

Juttelin hyvän ystäväni kanssa vauvahaaveista. Sanoin, että minulla on huono omatunto työni suhteen, että harmittaa jäädä mahdollisesti äippäloman ajaksi pois. Ystävä lohdutti, että "kuule, jos nuin ajatellaan niin vauvalle ei ole koskaan oikeaa aikaa olemassakaan.." <3 Sitä kun mietin niin tottahan hän puhui, ei työttömänä kun ei ole rahaa, ei työllistettynä, kun pitää jäädä töistä pois, ei opiskeluaikana, kun opinnot jäävät roikkumaan eikä oikeastaan koskaan ole hyvä. Juuri nyt on siis täydellinen aika

 

Vappuvaavi Heh, minäkin olen kyllä jo pidemmän aikaa käynyt laskeskelemassa noita laskettuja aikoja Ja seuraavista menkoista la menis jo reilusti tammikuun puolen välin yli. Nyt jos tässä kierrossa tulis raskaaksi, niin kierron pituuden perusteella laskettu aika olis jouluaattona

 

Mihin suorituksiin tässä pystyykään kun se yritys on tosissaan käynnissä kun nyt jo vähän lähtee lapasesta Löydätte vielä mut tuolta himotestaaja-hätäpöksyistä

Lasketuista ajoista: kun esikoinen syntyi vasta 42+0 eikä ollut mitään meininkiä syntyä ennen sitä, niin automaattisesti lasken aina 2 viikkoa sen laskurin antaman tiedon päälle. Vahvasti epäilen että jos toinen onnaisi niin ei sekään sieltä yhtään aiemmin tule. Ja taitaa olla sukuvikaa kun meillä on äidin puolelta kaikki yliaikaisia, tai siis EIHÄN 42+0 ole vielä yliaikainen jos lääkäriltä kysytään, vasta se 42+1 eli ihan ajallaan tuli meidänkin esikoinen

Muuten kysymys kaikille: Mulla meinas mennä esikoisesta hermo kun joka ainoa kadunkulkija uteli lasketusta ajasta. Että onko muita jääräpäitä jotka ajatteli pitää lasketun omana tietonaan ja vastailla kyselijöille että "helmikuussa" tms? =) Etenkin ärsytti loppuvaiheessa ne "voi kamalaa kun se on niin paljon yliaikainen, sulla on varmaan tosi raskas olo ja eikö se jo synny" päivittelyt, vaikka itselle oli odotusarvona että ei todellakaan ole tulossa laskettuna aikana vaan menee yli niinkun on ollut meidän perheessä muillakin Niin siitä syystä olen jo miehellekin toitottanut että jos meille tulee toinen vaavi niin en todellakaan kerro tarkkaa päivää kuin harvoille ja valituille. Paras oli kun jo kk ennen laskettua aikaa aletaan ihmetteleen että eikö se jo synny, öö ei!

Jaarittelee,
Vappuvaavi

 

Oivoi, täällä on mooonet kerrat testailtu mahdollisia laskettuja aikoja, vaikka koko kierrostakaan ei ole vielä mitään hajua! Sen verran olen kuitenkin laskenut, että vasta toukokuussa saa alkaa yritys, jos pienokaisen haluaa ensi vuoden puolelle. Mieluummin aloittaisin äippälomankin vasta ensi vuoden puolella, että hyvin saisi toukokuutakin kulua ennen kuin (aikaisintaan) tärppäisi. Pillereitä kuitenkin jäljellä enää muutama hassu, minkä jälkeen pääsee vähän tutustumaan, miten kroppa toimii ilman.

Sitä en ole osannut päättää, haluaako lapsen sukupuolen tietää etukäteen; toisaalta olisi kiva säilyttää se yllätyksenä loppuun asti, mutta en tiedä, kestääkö oma uteliaisuus niin pitkää aikaa...

 

Huh, luin toisaalta keskustelua raskausajasta ja alkoholista.

Toiset ovat sitä mieltä, ettei satunnainen käyttö haittaa ollenkaan, mutta uteliaisuudesta luin tutkimuksia aiheesta. Useammassa todettiin, että jo 1 - 6 annosta viikossa voi vaikuttaa mm. lapsen älylliseen kehitykseen. Myös keskenmenoriski kasvaa etenkin alkuraskauden aikana.

Tarkoituksenani ei ole tuomita kenenkään valintoja tai osoitella sormella vaan lähinnä herättää keskustelua. Nollalinjalla vai kohtuudella?