Ystäväperheen ahdinko

Käytiin perjantaina kyläilemässä ystäväperheen luona. Isä 40 v, narsistinen luonne, joka tuntuu ottavan töistä kaikki ilta-ja viikonloppuvuorot, ettei tarvisi olla kotona. Tosin heillä on myös tosi tiukka rahatilanne. Mutta aamupäivät rehkii kuntosalilla ja on illat ja viikonloput pois. Jos on aamuvuoro, niin sitten on illat kuntosalilla. Pari päivää viikossa kotona sen verran, että vaimo pääsee omiin harrastuksiin. Perheen äiti on 33 v, kouluttamaton, työtön, ajokortiton ja täysin miehensä kyykyttämä. Ainoa asia, jolla voi miehelleen "antaa takaisin", on nettishoppailu. Sisustaa kovasti huonokuntoista rintamamiestaloa, jossa ovat vuokralla. Talossa oli pakkasten aikaan välillä alle 15 astetta lämmintä, kun siellä vetää niin kovasti, keittiön nurkat olivat jäässä! Heillä ei ole varaa ostaa polttopuita, jotta voisivat lämmittää talossa olevia pönttöuuneja...

Ja se siivo...ihan kaaos. Keittiössä ei tyhjää paikkaa laskutasoilla, mihin kahvimukia laskea. Lasten lounaaksi tarjotut makaronimössöt kuivumassa tiskipöydällä, kahviläikkiä lattioilla, likaisia astioita ihan joka paikassa. Erehdyin ottamaan jääkaapista maitopurkin ja meinasi oksennus tulla, jääkaappi oli ihan kamalassa kunnossa, tummia, isoja valumaläikkiä, murusia ja vanhentuneen näköisiä nyssyköitä ja purkkeja. Perheen äiti masentuneena ja väsyneenä, lapset erittäin levottomina ja leikit täysin hallitsematonta menoa. Jutellessa tuli ilmi, että äiti on käynyt lääkärissä ja on masennuksen takia sairauslomalla, odottaa mt-puolelle pääsyä. Koira istui oven pielessä "jalat ristissä"...mulla jotenkin otti se tilanne luonnon päälle. Komensin ystävälleni ulkovaatteet päälle ja koiran hihnoineen käteen, sanoin että menee nyt pitkälle kävelylle. Kääräisin hihat ja aloin siivoamaan. Puunasin keittiön ja jääkaapin, siivosin sieltä vanhat pois. Sinne jäi ketsuppipullo, maitopurkki, voita ja kaksi rahkapurkkia. Kuivatavarakaapissa oli mannaryynejä ja makaronia sekä riisiä.

Keittiön siivouksen jälkeen perheen äiti tuli kotiin. Lapset (myös minun) leikkivät yläkerrassa, nyt rauhallisena. Ohjasin äidin sohvalle ja painuin kauppaan. Ostin kaikkea perustarvetta kolme kassillista Lidlistä. Vein ostokset heille, tein ison kattilallisen makkarakeittoa, katoin pöydän ja syötiin porukalla. Laitoin pyykkiä koneeseen ja imuroin alakerran keiton kypsyessä. Lapset onnellisina, kun saivat kurkkua ja paprikaa, juustoa, tuoreita sämpylöitä ja lämmintä keittoa. Kun muksut lähtivät ruuan jälkeen ulos, perheen äiti itki mulle puoli tuntia heidän surkeuttaan...parisuhde riekaleina, äidin lapsena koetut traumat nousseet pintaan. Rahat aina loppu, lapset oireilee ei koskaan omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle...yritin kuunnella ja antaa ohjeita, tukea. Aikovat hakea tukiperhettä, jonne lapset saisi kerran kuussa viikonlopuksi, jotta saisivat olla kahdestaan rauhoittumassa. Ystäväni haaveli illasta, kun koti olisi siisti, olisi herkkuja ja hyvä leffa, miehen kans sohvalla, eikä kukaan huutamassa äitiä tai tappelemassa pikkusiskon kanssa.

Kun illalla kotiuduttiin, mun mies oli siivonnut ja tehnyt lihapiirakkaa iltapalaksi, takassa tulet ja Voice of Finland juuri alkanut...rauhallinen tunnelma, sohvalla lämmin kainalo. Mulla tuli myös itku. Meillä on molemmilla töitä ja rahatilanne aika hyvä, vaikkei säästössä paljoa olekaan. Meillä on kaksi autoa, kesämökki, terveys. Hyvä olo kotona. Niin paljon asioita, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä. Ystävän ahdinko ja se tunnelma jäi selkärankaan. Hain eilen lapset sieltä yökylään. Mitä tekevät ystäväni ja hänen miehensä? Lähtivät baariin! Kuten aina, kun saavat lapset jonnekin. Baariin, känni päälle ja onpa taas aikaa itselle ja parisuhteelle...tunnen itseni petetyksi. Tänään tiedän, että lapset haetaan vasta illalla kotiin. Vanhemmat menevät syömään roskaruokaa ja ovat umpiväsyneitä yön juhlinnan takia, huomenna arki edessä taas ja kurjuus alkaa taas...miksi näin? Tuntuu, että aika monessa lapsiperheessä tämä on se tapa, jolla sitä pahaa oloa lääkitään...

Pitkä sepustus, mutta mulle jäi niin paha olla tuon perjantain jälkeen. Se surkeus ja epätoivo jäi kiinni minuun. Näen sen lian ja saastan, huonokuntoisen talon ja lasten kulmain alta vilkaisut äitiin...

Kun meistä jokainen on oman onnensa seppä.

 

• ihana ystävä olet, kun autat ja lapsille turvallinen aikuinen. Yksikin hyvä aikuissuhde lapsen elämässä auttaa. Jos oikeasti haluat lasten asiat mallilleen, niin lastensuojeluilmoitus ja perhe saa apua.

 

Yksi suurimmista ajavista voimista jokaisella naisella on olla parempi ja etenkin tuntea itsensä paremmaksi kuin joku muu nainen. Pohjimmiltaan tässä aloituksessa ei ole yhtään mistään muusta kysymys. Kannattaa lukea riveiltä, ja rivien välistä pitkään ja hartaasti jos ei heti aukene.

Oikeastaan tällaiset myhäilevät ja itseasiassa aika häpeilemättömät itsensä jalustalle korottamiset oksettavat aivan helvetisti. Tänä päivänä tätä sontaa on sosiaalinen media, keskustelufoorumit ja naisten blogit ja kolumnit täynnä.

 

Yksi suurimmista ajavista voimista jokaisella naisella on olla parempi ja etenkin tuntea itsensä paremmaksi kuin joku muu nainen. Pohjimmiltaan tässä aloituksessa ei ole yhtään mistään muusta kysymys. Kannattaa lukea riveiltä, ja rivien välistä pitkään ja hartaasti jos ei heti aukene.

Oikeastaan tällaiset myhäilevät ja itseasiassa aika häpeilemättömät itsensä jalustalle korottamiset oksettavat aivan helvetisti. Tänä päivänä tätä sontaa on sosiaalinen media, keskustelufoorumit ja naisten blogit ja kolumnit täynnä.

Minkä reaktion lasten hätä sinussa aiheuttaa? Mitä itse tekisit?

 

Oon minäkin siivonnu ja laittanu ruokaa onnettomille ystävilleni, mutta en oo kyllä odottanut, että he sen seurauksena muuttaisivat omaa elämäntyliään tai parantuisivat yhtäkkiä.

 

Ööh.. työtön äiti sairaslomalla?

Taitaa asua porvoossa

 

Jo on mennyt trollienkin taso huonoksi, täysin keksitty tarina tuo aloitus.

 

Hienosti teit. Puhu vielä ystäväsi kanssa, suoraan, ja siitäkin miltä sinusta tuntuu/tuntui.

 

Toivottavasti on totta tuo auttamistarina. Mutta moni lapsiperhe kaipaisi apua, myös pienempi apu helpottaa arkea. Jo se että sanoo äidille, että menee koiran kanssa lenkille ja minä vahdin lapsia olisi monessa perheessä avuksi. Tai yhteinen välipalahetki.

 

Ööh.. työtön äiti sairaslomalla?

Taitaa asua porvoossa

Tässä tapauksessa siis ei työnhakijans vaan nostaa saikkurahaa.

Kiva, että joku auttaa. Mutta. Onko niin, että tällä avulla vaan mahdollistetaan tilanteen jatkuminen?

Mä olen itse masentunut ja myös meillä talous persiillään (ei tahdo yksi palkka riittää elämisen menoihin, mies on reissutöissä, joten mun on pakko pitää pyörät pyörimässä. Muuten varmaan jäisin kurjuuteeni vellomaan. Lapset jo koululaisia eli heissä ei sillä lailla ole työtä kun ihan pienissä lapsissa, mutta omat erilaiset haasteensa kylläkin.

Olis ihanaa kun joku tulis ja auttais, ees jotain. Mutta... Vähän hurskasteleva sävy oli alkup. tekstissä kyllä. MINÄ tein, MINÄ pelastin. Itse se on itsensä tästä suosta kammettava, ei kai se muukaan auta. Tai sitten katkeaa lopullisesti

 

Ei millään muotoa trolli, eikä porvoostakaan. Työtön voi olla sairauslomalla. Silloin on kykenemätön ottamaan mahdollista tarjottua työtä vastaan. Itse asiassahan sitä pitäisi ilmoittaa työkkäriin sairastuessaan . Tämä on totista totta, ja uskon, ettei edes ainoa laatuaan.

En koe olevani parempi, parempiosainen, kyllä. Minulla on virtaa ja voimia ja motivaatiota mennä elämässä eteenpäin ja tavoitella onnellisuutta. Ystävälläni ei sitä ole, hän on sairastunut.

 

Ja kyllä, mulle tuli hyvä mieli, kun pystyin edes hetkellisesti auttamaan. Tunsin itseni sen ansiosta paremmaksi ihmiseksi. Olisinhan voinut kohauttaa olkapäitä ja lähteä kotiin. En tarkoita että olisin ollut parempi ystävääni, vaan parempi kuin itse yleensä olen. Ja minusta se on jopa hieman röyhistelyn aihe.

 

Lastensuojeluilmoitus. Se on tiukka paikka, mutta monesti ainoa tie eteenpäin. Voit ensi vaikka soittaa heille ja kertoa perheen asiasta case-tyyppisesti ja kysyä vinkkiä miten asiasta keskutella perheen äidin kanssa. Sitten voisit jutella vaikka tämän äidin kanssa, kertoa ettei lasu ole sama asia kuin huostaanotto ja että mitä apuja heillä on lasun vuoksi saatavilla. Huostaanottoahan vanhemmat eniten pelkää.
Ja mitä tulee tohon taloon, niin eiköhän se olisi vuokranantajan vastuulla tilkitä torppa niin, ettei se jäädy!

ps. Työtön työnhakija voi olla saikulla siinä missä uraihminenkin! Tällöin työtön ei ole työnhakijana, vaan saa toisenlaista korvausta eikä ole velvoitettu ottamaan tarjottua työtä vastaan.

 

Ööh.. työtön äiti sairaslomalla?

Taitaa asua porvoossa

Miksi työtön ei voisi olla sairaslomalla? Ei sitä heti parin päivän sairasloman takia Kelan sairaspäivärahalle siirrytä eli ihan on mahdollista olla työtön sairaslomalainen. Pidempi sairasloma sitten siirtään ihmisen sairaspäivärahalle.

Ja kyllähän ihminen on työtön vaikka ei olisi työvoimatoimiston kirjoilla jos ei kerran ole työpaikkaa. Haloo.

 

Vastaavanlaisia elämäntarinoita kuulee paljon mt puolella. Surullista.

Ap ei tehnyt MITÄÄN väärin, päinvastoin. Rivien välissäkään ei lukenut itsensä korostamista, vaan toisen auttamista. Ihmettelen että kuinka jollekin tulee edes mieleen lytätä avun antajaa. Ehkä sellainen joka tietää ettei oma elämä ole kunnossa, ja tuntee että myös elämäntyyliään vastaan hyökätään?

Emme valitettavasti voi muuttaa toisten elämää. Äitinä teen kaikkeni, että lapsillani on siisti, turvallinen, riidaton, virikkeellinen, iloinen lapsuus, jossa on turvallista käydä läpi pettymyksiäkin. Tuollaista ei ap:n kertomassa perheessä ole. Perheelle olisi tärkeää tukiperheen lisäksi saada kotiin perhetyöntekijä, ja kummallekin vanhemalle keskusteluterapiaa, jossa voivat purkaa tunteitaan, ja oppia ymmärtämään mitä ovat hyvät kasvuolosuhteet lapsille. Kaikkein tärkeintä tuossa on nyt lapset, mutta lasten olot eivät parane ellei vanhemmat (kummallakin selvästi ongelmia) hoidata itsejään ensin.

Apusi ei mennyt hukkaan ap, vaikka nyt ehkä sinusta tuntuu siltä. Omalta osaltasi olet tehnyt paljon, pitää toivoa että mt puolella osataan auttaa tästä eteenpäin. Samalla tavalla ammattilaisille tulee voimattomuuden tunteita kun ihmiset kuitenkin tekevät omat ratkaisunsa, ja palaavat usein entiseen vaikka kuinka on yritetty auttaa. Tunteesi ovat oikeutettuja, normaaleja ja ymmärrettäviä. Olet silti auttanut.

 

Kunpa mullakin olisi ollut ap:n kaltainen ystävä kun olin masennuksen takia pohjamudissa. Juuri tuollaista konkreettista apua silloin kaipaa eikä mitään voivottelua. Tuo baariin meno oli huono juttu, saatu parisuhdeaika olisi pitänyt käyttää toisin. Pelkäänpä pahoin ap että ponnistelusi valuvat tyhjiin jos pariskunta ei itse ota vastuuta elämästään. Tuo baariin meno ikävä kyllä kuvastaa tätä vastuuttomuutta.

 

Lastensuojeluilmoitus. Se on tiukka paikka, mutta monesti ainoa tie eteenpäin. Voit ensi vaikka soittaa heille ja kertoa perheen asiasta case-tyyppisesti ja kysyä vinkkiä miten asiasta keskutella perheen äidin kanssa. Sitten voisit jutella vaikka tämän äidin kanssa, kertoa ettei lasu ole sama asia kuin huostaanotto ja että mitä apuja heillä on lasun vuoksi saatavilla. Huostaanottoahan vanhemmat eniten pelkää.
Ja mitä tulee tohon taloon, niin eiköhän se olisi vuokranantajan vastuulla tilkitä torppa niin, ettei se jäädy!

ps. Työtön työnhakija voi olla saikulla siinä missä uraihminenkin! Tällöin työtön ei ole työnhakijana, vaan saa toisenlaista korvausta eikä ole velvoitettu ottamaan tarjottua työtä vastaan.

Aika kusipäistä mielestäni soittaa toisen selän takana lastensuojeluun. Itse mieluummin ottaisin asian puheeksi tuon äidin kanssa. Ainakin Helsingissä voi hakea kotiavun tyyppistä tukea, mikä voisi tuossa tilanteessa auttaa ainakin siivoamisessa ja arjen pyörittämisessä. Se ei vaadi lastensuojeluilmoitusta, vaan sitä voi hakea kuka vaan.

 

Mitähän tää perhe tykkää, jos sattuu lukemaan tai joku tuttu huomaa tuon kirjoituksen ja kertoo tuolle äidille. Ei varmaan kovin hyvää.

 

Aika kusipäistä mielestäni soittaa toisen selän takana lastensuojeluun. Itse mieluummin ottaisin asian puheeksi tuon äidin kanssa. Ainakin Helsingissä voi hakea kotiavun tyyppistä tukea, mikä voisi tuossa tilanteessa auttaa ainakin siivoamisessa ja arjen pyörittämisessä. Se ei vaadi lastensuojeluilmoitusta, vaan sitä voi hakea kuka vaan.

Ls ilmoituksen voi hyvin tehdä, mutta mt puolella se luultavasti joko on jo tehty, tai tullaan tekemään. Parasta on kyllä että ls ilmo tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa. Sen kautta perheelle etsitään keinoja joilla heitä voi auttaa.

Lastensuojelu ei ole satanasta.

 

Aika kusipäistä mielestäni soittaa toisen selän takana lastensuojeluun. Itse mieluummin ottaisin asian puheeksi tuon äidin kanssa. Ainakin Helsingissä voi hakea kotiavun tyyppistä tukea, mikä voisi tuossa tilanteessa auttaa ainakin siivoamisessa ja arjen pyörittämisessä. Se ei vaadi lastensuojeluilmoitusta, vaan sitä voi hakea kuka vaan.

Itse olen työni vuoksi joutunut soittamaan mm. lasuun kysyäkseni miten toimia ym. Ei nimiä, pelkkänä case-tapauksena kuten sanoinkin. Kun tietää miten toimia, on asia helpompi esittää äidillekin (miksi hänelle pitäisi erikseen mainita, että kysyin neuvoa lasusta?).
Toinen vaihtoehto täällä on perhetyö, mutta senkin saamiseen on tietyt kriteerit ja pääasiassa se on akuuttiin tarpeeseen. Jotenkin kuulostaa siltä, että tälle perheelle ei esim. 3kk:n apua kenties riitä...

 

Ls ilmoituksen voi hyvin tehdä, mutta mt puolella se luultavasti joko on jo tehty, tai tullaan tekemään. Parasta on kyllä että ls ilmo tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa. Sen kautta perheelle etsitään keinoja joilla heitä voi auttaa.

Lastensuojelu ei ole satanasta.

Mutta miksi täällä aina ehdotetaan, että tehdään ilmoitus toisen selän takana? Eikö fiksumpaa olisi jutella sen äidin kanssa ja ehdottaa, että tämä itse hakisi itselleen apua? Eihän sen avun tarvitse olla lastensuojelusta. Jos hän on jo mt-puolen asiakas, se on jo hyvä alku. Siivousapu voisi hyvinkin olla se, mikä parantaa perheen tilannetta. Mitä muuta nimittäin lastensuojelu/sossu voi tarjota? Äiti on jo hakenut apua mielenterveyden ongelmiin. Sossu ei voi taikoa hänelle tervettä mieltä. Joten jos sossu ei tarjoa siivousapua, niin mitä muuta sitten oikeastaan jää kuin huostaanotto? Eikö siis kannattaisi ensin kokeilla se kaupungilta mahdollisesti saatava siivousapu?

 

Itse olen työni vuoksi joutunut soittamaan mm. lasuun kysyäkseni miten toimia ym. Ei nimiä, pelkkänä case-tapauksena kuten sanoinkin. Kun tietää miten toimia, on asia helpompi esittää äidillekin (miksi hänelle pitäisi erikseen mainita, että kysyin neuvoa lasusta?).
Toinen vaihtoehto täällä on perhetyö, mutta senkin saamiseen on tietyt kriteerit ja pääasiassa se on akuuttiin tarpeeseen. Jotenkin kuulostaa siltä, että tälle perheelle ei esim. 3kk:n apua kenties riitä...

Eikö sellaista kuitenkin kannattaisi kokeilla ensin? Ja äiti voisi puhua ongelmistaan tarkemmin mt-puolella, jossa voitaisiin miettiä, voisiko jokin mielialalääkitys auttaa.

Mitä se sossu ja lastensuojelu voi tarjota muuta kuin siivousapua tai huostaanottoa? Tai no tietysti keskusteluapua, mutta jos perheen äiti käy jo mielenterveyden ammattilaisen luona, niin tuskinpa joku sosiaalityöntekijän kanssa käyty kuulumisten vaihto ainakaan tehokkaampaa on.

 

Mutta miksi täällä aina ehdotetaan, että tehdään ilmoitus toisen selän takana? Eikö fiksumpaa olisi jutella sen äidin kanssa ja ehdottaa, että tämä itse hakisi itselleen apua? Eihän sen avun tarvitse olla lastensuojelusta. Jos hän on jo mt-puolen asiakas, se on jo hyvä alku. Siivousapu voisi hyvinkin olla se, mikä parantaa perheen tilannetta. Mitä muuta nimittäin lastensuojelu/sossu voi tarjota? Äiti on jo hakenut apua mielenterveyden ongelmiin. Sossu ei voi taikoa hänelle tervettä mieltä. Joten jos sossu ei tarjoa siivousapua, niin mitä muuta sitten oikeastaan jää kuin huostaanotto? Eikö siis kannattaisi ensin kokeilla se kaupungilta mahdollisesti saatava siivousapu?

Mt puolella tehdäänkin yleensä ls ilmoitus, joko (mieluiten) vanhempien kanssa, tai ilman heitä. Sitä kautta perhe saa käytännön apua. Myös sosiaalityöntekijää voidaan käyttää tarvittaessa apuna. Mutta perheen pitää "kuulua" avun piiriin enne kuin apua voidaan tarjota. Edelleen, lastensuojelun piiriin kuuluminen on siis vain positiivinen asia. Lastensuojelu voi tarjota monenlaista apua perheelle:


Milloin asiakkaaksi?
Kun lapsen kehitys vaarantuu kasvuolosuhteiden tai lapsen oman käyttäytymisen vuoksi, on lapsi lastensuojelun tarpeessa. Asiakkaaksi pääsemisen edellytyksenä on, että lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus, tai lapsen tilanne tulee muulla tavalla lastensuojelun tietoon. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät käsittelevät ilmoituksen 7 arkipäivän kuluessa ja päättävät, onko lapsen kohdalla selvitettävä lastensuojelun tarve.

Lastensuojelutarpeen selvitys käynnistää asiakkuuden
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä käynnistää työskentelyn uuden asiakkaan kanssa selvittämällä lapsen ja perheen kokonaistilanteen. Selvityksessä arvioidaan lapsen suojelun ja tuen tarvetta ja vanhempien mahdollisuuksia vastata niistä. Sosiaalityöntekijän työparina selvityksen tekemisessä on usein sosiaaliohjaaja. Jos lapsi on selvityksen perusteella lastensuojelun tarpeessa, asiakkuus jatkuu. Ellei tarvetta ole, asiakkuus päätetään, ja lapsi ja perhe ohjataan muun tuen piiriin.

Asiakassuunnitelma luo perustan yhteistyölle lapsen hyväksi
Jos lapsi tarvitsee lastensuojelun apua, tehdään hänelle asiakassuunnitelma. Sen tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä yhdessä lapsen, sekä tämän vanhempien/huoltajien kanssa. Työparina sosiaalityöntekijällä on usein sosiaaliohjaaja. Suunnitelmassa kuvataan lapsen ja perheen palvelujen ja tuen tarve sekä olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan.

Tukea lapselle ja perheelle omassa ympäristössä
Lastensuojelun tarjoama apu on valikoima monenlaisia avun ja tuen muotoja. Niitä nimitetään yhteisesti avohuollon tukitoimiksi. Lastensuojelun tarjoama apu voi olla esimerkiksi ongelmatilanteen selvittämistä, perheelle suunnattua suunnitelmallista sosiaaliohjaajan tukea, perheen asumisen ja toimeentulon turvaamista, lapsen harrastusten tai opiskelun tukemista, tukihenkilön tai tukiperheen järjestämistä tai lapsen tai vanhempien kuntoutumista tukevien hoito- ja terapiapalvelujen järjestämistä. Tukimuodot suunnitellaan tukemaan lasta ja perhettä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä sijaishuolto on ja milloin sitä tarvitaan?
Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lastensuojelulain väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuollon järjestämisen edellytyksenä on lapsen kiireellinen sijoitus tai huostaanotto.

Lapsen kiireellinen sijoitus suojaa lasta kriisitilanteessa
Kiireellisen sijoituksen tarve voi syntyä esimerkiksi silloin, kun kodin olosuhteet tai puutteet lapsen huolenpidossa välittömästi vaarantavat lapsen terveyttä tai kehitystä tai silloin, kun lapsen huoltajat ovat väliaikaisesti kykenemättömiä hoitamaan lastaan. Kiireellinen sijoitus on määräaikainen (30 päivää). Kun lapsi on mielestäsi kiireellisen sijoituksen tarpeessa, ota yhteys lapsen oman alueesi lastensuojeluun tai virka-ajan ulkopuolella Sosiaali- ja kriisipäivystykseen.

Huostaanotto - tavoitteena turvallinen kasvuympäristö
Mikäli lapsen kasvuolosuhteet ja erityisesti kodin olosuhteet ovat sellaiset, että siellä asuminen vakavasti vaarantaa tai uhkaa vaarantaa lapsen kehitystä ja/tai terveyttä, on ryhdyttävä valmistelemaan huostaanottoa. Ennen huostaanottoon ryhtymistä sosiaalityöntekijä selvittää, voidaanko lapsen terveys ja kehitys turvata avohuollon tukitoimien avulla. Sosiaalityöntekijän on arvioitava, millaiset olosuhteet ovat niin vaarallisia, että lapselle paras vaihtoehto on huostaanotto. Erityisen tärkeää arviointia tehdessä on kuunnella perheen jokaista osapuolta.

Sijaishuollon järjestäminen - turvaa lapselle, tukea vanhemmille
Sijaishuollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Lapsen sijaishuolto voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Lapsi voi asua esimerkiksi sijaisperheessä tai lastenkodissa. Vaikka lapsi asuu muualla kuin kotonaan, myös vanhempia tuetaan, jotta kotona asuminen voisi myöhemmin olla mahdollista.

Mitä sijaishuollon jälkeen?
Kun lapsi tai nuori kotiutuu tai tulee täysi-ikäiseksi, on tärkeää helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista tai itsenäistymistä. Jälkihuollon tavoitteena on tukea 18 vuotta täyttäneitä nuoria sijaishuollon tai avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen jälkeen. Tässä tilanteessa apuna on jälkihuolto. Nuoren tulevaisuuden toiveita ja tarpeita mietitään yhdessä, nuorelle tarjotaan henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi arjessa selviytymisen ja itsenäisen elämän taitoihin, yhteiskunnan palveluihin ohjaamista. Apua saa myös omien voimavarojen löytämiseksi ja tulevaisuuden suunnitteluun, asunnon hankkimiseksi, koulunkäynnin ja opintojen aloittamiseen ja niissä suoriutumiseen, työllistymiseen ja harjoitteluun.

 

Mutta miksi täällä aina ehdotetaan, että tehdään ilmoitus toisen selän takana? Eikö fiksumpaa olisi jutella sen äidin kanssa ja ehdottaa, että tämä itse hakisi itselleen apua? Eihän sen avun tarvitse olla lastensuojelusta. Jos hän on jo mt-puolen asiakas, se on jo hyvä alku. Siivousapu voisi hyvinkin olla se, mikä parantaa perheen tilannetta. Mitä muuta nimittäin lastensuojelu/sossu voi tarjota? Äiti on jo hakenut apua mielenterveyden ongelmiin. Sossu ei voi taikoa hänelle tervettä mieltä. Joten jos sossu ei tarjoa siivousapua, niin mitä muuta sitten oikeastaan jää kuin huostaanotto? Eikö siis kannattaisi ensin kokeilla se kaupungilta mahdollisesti saatava siivousapu?

Esimerkiksi se, että lapset saavat tarhapaikat. Siellä heillä on lämmin, saavat ruokaa ja leikittämistä. Lastensuojelu ei ole automaattisesti huostaanotto vaan sisältää paljon erilaisia tukitoimia. Lasten ollessa poissa äiti saa hetken levätä ja keskittyä omaan jaksamiseen.

 

Eikö sellaista kuitenkin kannattaisi kokeilla ensin? Ja äiti voisi puhua ongelmistaan tarkemmin mt-puolella, jossa voitaisiin miettiä, voisiko jokin mielialalääkitys auttaa.

Mitä se sossu ja lastensuojelu voi tarjota muuta kuin siivousapua tai huostaanottoa? Tai no tietysti keskusteluapua, mutta jos perheen äiti käy jo mielenterveyden ammattilaisen luona, niin tuskinpa joku sosiaalityöntekijän kanssa käyty kuulumisten vaihto ainakaan tehokkaampaa on.

Piti lainata tätä viestiä äskeiseen kirjoitukseen liittyväksi.