Ystäväperheen ahdinko

Omat kokemukseni ovat että ls on ollut perheille tärkeä ja hyvä tuki.

 

Esimerkiksi se, että lapset saavat tarhapaikat. Siellä heillä on lämmin, saavat ruokaa ja leikittämistä. Lastensuojelu ei ole automaattisesti huostaanotto vaan sisältää paljon erilaisia tukitoimia. Lasten ollessa poissa äiti saa hetken levätä ja keskittyä omaan jaksamiseen.

Päiväkotipaikkaa voi hakea ihan ilman lastensuojeluakin. Meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus (ainakin osa-aikaiseen, monessa kunnassa kokoaikaiseenkin). Päivähoitopaikan takia ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas.

Tuo on sinänsä hyvä idea, mutta ap voisi ehdottaa sitä ratkaisua suoraan perheen äidille.

 

Mitähän tää perhe tykkää, jos sattuu lukemaan tai joku tuttu huomaa tuon kirjoituksen ja kertoo tuolle äidille. Ei varmaan kovin hyvää.

heillähän saattaisi silmät avautua kun näkisivät mitä elämässään on vialla

 

Mä kommentoin tuolla aiemmin ja oon se, joka sairastaa masennusta. Hoitosuhde psyk. polille ollu jo jnk aikaa, mutta ei meidän perheestä mitään ilmotusta lastensuojeluun oo tehty. Eli miten niin muka "automaattisesti tehdään ls-ilmoitus?"

 

Mä kommentoin tuolla aiemmin ja oon se, joka sairastaa masennusta. Hoitosuhde psyk. polille ollu jo jnk aikaa, mutta ei meidän perheestä mitään ilmotusta lastensuojeluun oo tehty. Eli miten niin muka "automaattisesti tehdään ls-ilmoitus?"

Ei tehdäkään aina, mutta usein, ja tilanteen mukaan. Ei se ls ilmo ole peikko.

 

ap tehnyt hienoa työtä perheen auttamiseksi.
Siitä tämä äiti olisi saanut hyvän alun eteenpäin .
Yksi virhe!!
Miksi otit heti lapset yökylään??
Teitkö selväksi mitä yökylä tarkoittaa?
Kerroit varmaan milloin noudat lapset mutta unohdit tärkeimmän. Sopia milloin yökylä päättyy. Tässä tapauksessa sysäsit vanhemmat juopotteleen.


Yökylä päättyy lasten syötyä aamupala, viim. Klo 10.00.
Vanhemmat ottaa hyvin nukutun yön jälkeen lapset kotiin.
Ja se pitää tehdä selväksi et vapaata ei ole tarkoitettu ryyppäämiseen.
Se tuo vain ongelmia lisää.

 

heillähän saattaisi silmät avautua kun näkisivät mitä elämässään on vialla

Mitä sä tykkäisit jos sun asioistas kerrottas yleisellä palstalla netissä. Kaikkien ruodittavaksi. Luulempa, että et tykkäis hyvää.

 

Laiskuutta ja persoonallisuushäiriötä on kovin vaikea parantaa ulkoapäin vaikka kuinka tukisi ja jeesaisi, taholta miltä hyvänsä.

 

Laiskuutta ja persoonallisuushäiriötä on kovin vaikea parantaa ulkoapäin vaikka kuinka tukisi ja jeesaisi, taholta miltä hyvänsä.

No ehkä se äiti sai edes jonkinverran voimia tuosta, kun ap auttoi häntä.

 

Siis auttaminen on hieno asia, mutta jos tehdään holhoten niin metsään menee.
Jos ap on siis KÄSKENYT lenkille tämän äidin, KÄSKENYT sohvalle ja jos vielä olisi ladellut tuohon tapaan kuin ylläkirjoittanut että "lapset tulevat nyt meille mutta ryypätä ei saa" ja KÄSKENYT mitä saa tehdä ja miten.
Ap ei ole mikään holhoaja ja vaikka tuon perheen äiti onkin masentunut niin silti ajatteleva, tasavertainen ihminen jota ei tule kohdella kuin lasta tai vähä-älyistä.

 

No ehkä se äiti sai edes jonkinverran voimia tuosta, kun ap auttoi häntä.

Just joo. Tuollaiset ihmiset vaan kuppaa toisia ja marisee loputtomiin. Sai ehkä voimia siirtyä sohvalle tai tupakalle ja alkoittaa valittamisen. Peiliin voivat tuijottaa vaikka kuinka kauan näkemättä mitään, eikä mikään vastoinkäyminen ole ikinä itsestä kiinni tai omaa syytä.

 

Nykyään kunnat on lainpuitteissa velvoitettu auttamaan lapsiperheitä.

Esim kunta maksaa palvelusetelit joilla maksetaan kotisiivousfirmalle. Siivoovat, pyykkäävät, pesevät, tiskaavat jne.
Äiti on sairaslomallakin, niin saisivat heti tästä tukimuodosta avun.

 

Pakko vielä kommentoida.
Mä olen se masentunut äiti (josta ei oo tehty ls ilmotusta).

Vaikka mä oon masentunut niin mä en oo toimintakyvytön. Mä en haluis tänne ketään pesemään pyykkiä. Toki nuo isommat lapset on jo niin isoja, että heiltä saa kodinhoitoon apua.

Siisteyden käsitys on kaikillla erilainen. Että siihen voi olla haastavaa kans puuttua. Ja vaikka on masentunut, voi olla myös joko laiska tai saamaton. Tai molempia. Tunnistan tämän itestäni ja oon tulkitsevinani samaa myös tästä perheen äidistä. Ihan kaikkea ei voi laittaa masennuksen piikkiin.

 

Mitähän tää perhe tykkää, jos sattuu lukemaan tai joku tuttu huomaa tuon kirjoituksen ja kertoo tuolle äidille. Ei varmaan kovin hyvää.

Ei tarvitse hyvää tykätäkään. Ihan hyvä vaan, jos joku asia saisi heräämään. Vaikka sitten tämä avautuminen. Anonyymisti täällä kuitenkin kirjoitellaan, joten ulkopuoliset eivät henkilöitä voi tunnistaa.

 

Mitä sä tykkäisit jos sun asioistas kerrottas yleisellä palstalla netissä. Kaikkien ruodittavaksi. Luulempa, että et tykkäis hyvää.

Kukaan ei tiedä, kenestä on kyse, joten mitä väliä.

 

Kukaan ei tiedä, kenestä on kyse, joten mitä väliä.

Ihan taastusti hlö jost tuo on kirjoitettu itsensä tunnistaa, samoin hänen tuttunsa tunnistavat

 

Nykyään taputellaan päähän kun pitäis vähän ravistella.

 

Pakko vielä kommentoida.
Mä olen se masentunut äiti (josta ei oo tehty ls ilmotusta).

Vaikka mä oon masentunut niin mä en oo toimintakyvytön. Mä en haluis tänne ketään pesemään pyykkiä. Toki nuo isommat lapset on jo niin isoja, että heiltä saa kodinhoitoon apua.

Siisteyden käsitys on kaikillla erilainen. Että siihen voi olla haastavaa kans puuttua. Ja vaikka on masentunut, voi olla myös joko laiska tai saamaton. Tai molempia. Tunnistan tämän itestäni ja oon tulkitsevinani samaa myös tästä perheen äidistä. Ihan kaikkea ei voi laittaa masennuksen piikkiin.

Onko joku tulossa kotiisi siivoamaa, vai mistä tämä purkaus?

Ap:n kertoman perheen tilanteesta, että on ihan määritelty että kodin kuuluu olla sen verran siisti, että on asuttavassa kunnossa. Halusi tai ei, niin ap:n kertoman perheen lapsilla on oikeus siistiin asumiskelpoiseen asuntoon, joten siivousapu on sinne oikeutettua.

 

Ihan taastusti hlö jost tuo on kirjoitettu itsensä tunnistaa, samoin hänen tuttunsa tunnistavat

Niin mitä sitten jos autettava henkilö tunnistaisi itsensä ko. tekstistä? Kai se jo tietää mitä tapahtui? Sen sijaan kukaan muu täällä oleva ei tiedä missä tarinan henkilö asuu, mikä hänen nimensä on jne., joten ei siitä voi olla ko. henkilölle mitään haittaa. Ja jos joku tuttu tunnnistaisi ko. henkilön tuosta tekstistä, niin siitäkään tuskin mitään haittaa olisi, koska jos se tuttu ei jo noita asioita tietäisi, niin ei kai se sitten tyyppiä tunnistaisi.

 

Isällähän tuossa se suurin vastuu on jos ei ole masentunutkaan. Keskittyä enemmän perheeseensä.
En minäkään tajua miksi menivät vapaalla baariin, mutta en tuomitse, ehkä se tälle pariskunnalle oli rentouttavaa. Tietysti rahantuhlausta jos tiukka tilanne...

 

Niin mitä sitten jos autettava henkilö tunnistaisi itsensä ko. tekstistä? Kai se jo6 tietää mitä tapahtui? Sen sijaan kukaan muu täällä oleva ei tiedä missä tarinan henkilö asuu, mikä hänen nimensä on jne., joten ei siitä voi olla ko. henkilölle mitään haittaa. Ja jos joku tuttu tunnnistaisi ko. henkilön tuosta tekstistä, niin siitäkään tuskin mitään haittaa olisi, koska jos se tuttu ei jo noita asioita tietäisi, niin ei kai se sitten tyyppiä tunnistaisi.

Hohoija..

 

Hohoija..

Itse asiassa voitko selventää koska en myöskään ymmärrä miten tutut voi tunnistaa? Onhan tässä maassa varmasti monia jotka ovat kuvatunlaisessa tilanteessa. Äiti ehkä voisi tunnistaa, mutta vain hän.

 

Itse asiassa voitko selventää koska en myöskään ymmärrä miten tutut voi tunnistaa? Onhan tässä maassa varmasti monia jotka ovat kuvatunlaisessa tilanteessa. Äiti ehkä voisi tunnistaa, mutta vain hän.

Jos tunteetuo naisen, niin ei ole aikee tietää kenestä puhutaan

 

Ei se auta, että hetkellisesti menee tekemään hommia toisen puolesta, vaan pitäisi saada se masentunut/uupunut itse mukaan siihen tekemiseen, jotta hän näkee, että omilla käsillä saa paljon aikaiseksi. Yhdessä tekeminen antaa enemmän voimaa kuin se, että lepäilee sohvalla sillä välin kun joku muu korjaa omaa elämää. Mitenkään AP:tä väheksymättä.

Olen minäkin ollut samankaltaisessa tilanteessa, että kaikki on rempallaan ja elämän järjestäminen kuntoon on tuntunut ylitsepääsemättömän suurelta ja mahdottomalta urakalta. Muiden tekemä työ ei tuohon auttanut, koska se sai olon tuntumaan siltä, että muut kyllä pystyvät, mutta minä en, ja sai vajoamaan entistä pahempaan apatiaan. Nousu alkoi siitä, että itse pikkuhiljaa alkoi tekemään asioita, ihan ensi alkuun tavoite oli saada kaksi pussillista roskia ulos päivässä, jos ei mihinkään muuhun pystynyt. Ja päätös siitä, että ne asiat, jotka oli saanut selvitettyä, eivät enää ikinä saa mennä sotkuun, vaikka kaikki muu olisikin edelleen rempallaan.

 

Jos tunteetuo naisen, niin ei ole aikee tietää kenestä puhutaan

Jos tuntee, niin eiköhän silloin jo tiedä, missä mennään, joten mitään vahinkoa ei ole tapahtunut.