Näin lapsuuden ongelmat sisarussuhteissa oireilevat aikuisiällä – voivat vaikuttaa jopa parisuhteeseen tai työelämään
Sisarussuhteissa epäreiluksi koetulla kohtelulla voi olla kauaskantoiset seuraukset, jotka ulottuvat muihinkin ihmissuhteisiin.
Lapsuuden sisarussuhteiden dynamiikka voi vaikuttaa myöhemmin elämässä niin parisuhteiden, ystävyyssuhteiden kuin työelämän ihmissuhteiden rakentamiseen. Silti psykologinen tutkimus on pitkään sivuuttanut sisarussuhteiden merkityksen ihmisen elämässä, kirjoittaa Psychology Today.
Tähän artikkeliin on koottu keskeisimmät huomiot lehden julkaisemasta blogiartikkelista, jonka kirjoittaja on Fern Schumer Chapman. Teksti pohjautuu sisarusterapeutti Karen G. Lewisin teokseen Sibling Therapy: The Ghosts from Childhood that Haunt Your Clients’ Love and Work (2023). Kirjan on julkaissut Oxfordin yliopisto.
Sisarussuhteet voivat heijastua omaan vanhemmuuteen
Karen G. Lewisin mukaan monet aikuisiällä ilmenevät ongelmat ovat jäljitettävissä ratkaisua vaille jääneisiin ongelmiin sisarusten kanssa. Lapsuuden sisarussuhteissa lapsi oppii riitelemään, kilpailemaan, neuvottelemaan ja tekemään yhteistyötä. Chapman listaa, miten lapsuuden käytösmallit voivat heijastua aikuisiän ihmissuhteisiin.
Ensinnäkin vanhemmilla on taipumusta ajatella, että lapsilla olisi samanlainen suhde sisaruksiinsa kuin vanhemmilla itsellään on lapsuudessaan ollut omiin sisaruksiinsa. Esimerkiksi jos suhde omiin sisaruksiin on ollut riitaisa, vanhempi saattaa tulla puuttuneeksi liiankin herkästi lastensa välisiin kahakoihin ja välittää siten viestin, että lapsista ei ole ratkomaan keskinäisiä ongelmiaan.
Lasten kasvettua aikuisiksi vanhemmat saattavat yhä tiedostamattaan repiä sisarusten välejä. Chapman kirjoittaa, että aikuiset usein palaavat lapsuutensa rooleihin vanhempiensa seurassa, ja tällöin vanhemmat ylläpitävät lapsuudessa kehittyneitä rooleja iskien kiilaa sisarusten väliin. Esimerkiksi vain toisen lapsen suosiminen lahjahankinnoissa tai vain toiselta lapselta neuvojen pyytäminen heikentää sisarusten välejä.
Toisaalta sisarusten väliset suhteet voivat tulehtua, kun lapset katsovat mallia vanhemmistaan konfliktien käsittelyssä. Jos riitatilanteissa toinen vanhemmista on hyökkäävä ja toinen sulkeutuu, sisarukset saattavat omaksua riitelyynsä samankaltaiset roolit vanhempiaan mukaillen.
Sisaruuden kaiut rakkaus- ja työelämässä
Lewis kutsuu sisarussuhdetta elämän ensimmäiseksi avioliitoksi. Sisarussuhteella ja parisuhteella onkin paljon yhteistä. Molemmat ovat vertaissuhteita, jossa lähtökohtaisesti ollaan samalla hierarkian tasolla ja monesti myös saman sukupolven edustajia.
Lewisin mukaan sisarukset ovat toisilleen eräänlaisia harjoituskappaleita siinä, millaisen kumppanin aikuisuudessa valitsee. Chapman antaa esimerkin tutkimusten pohjalta: siinä missä vanhempiensa pahoinpitelemiksi joutuneet henkilöt ajautuvat usein väkivaltaisiin parisuhteisiin, samaan tilanteeseen voivat päätyä myös ne, jotka ovat lapsuudessaan joutuneet sisarustensa pahoinpitelemiksi.
Sisarussuhteissa opitut roolit voivat kummitella myös työelämässä ja ystävyyssuhteissa. Jos lapsuudessa on oppinut alistumaan voimakastahtoisemman sisaruksen tahtoon, dominoiva työkaveri voi laukaista saman reaktion.
Kaava voi toistua myös ystävyyksien solmimisessa. Chapman viittaa artikkelissaan tutkimuksiin siitä, miten vanhempi sisarus vaikuttaa nuoremman sisaruksen ystävyyssuhteisiin. Alemmuudentunne sisarussuhteessa voi johtaa siihen, että myöhemmin ystäväksikin valikoituu henkilöitä, jotka ovat dominoivia.
Lähde: Psychology Today
Jaa oma kokemuksesi