Sisarusten välinen kinastelu ei aina ole harmitonta – Näin tunnistat rajan, jonka ylittämisestä koituu vakavia seurauksia
Sisarusten kahakointi on monissa perheissä yleistä. Siksi joskus voi olla vaikeaa tunnistaa, milloin riita on mennyt liian pitkälle.
Hohhoijaa, saattaa vanhempi ajatella, kun takapenkiltä tai lastenhuoneesta alkaa taas kuulua riitelyn ääniä. Miten sisarukset aina keksivätkin ryhtyä kilpailemaan, vääntämään tai inttämään kaikesta? Onneksi voi lohduttautua sillä, että sisarusten sanaharkat kuuluvat lapsuuteen ja kasvamiseen.
Kaikki sisarusten väliset konfliktit eivät kuitenkaan ole harmittomia, toteavat perhetutkimuksen tohtori Corinna Tucker ja sosiologian tohtori Tanya Whitworth New Hampshiren yliopistosta. Kaksikko julkaisee sisarusaiheista blogisarjaa yhdysvaltalaisen Psychology Today -lehden verkkosivuilla.
Tämä artikkeli perustuu Tuckerin ja Whitworthin Psychology Today -lehdessä julkaistuun kirjoitukseen. Alkuperäisen, englannin kielellä julkaistun blogiartikkelin voi lukea täältä.
Lue myös: Miten kasvattaa sisarukset, jotka ovat aikuisinakin läheisiä? Lue tutkijan 5 vinkkiä
Aggressiivisuudella ja kilpailulla on merkittävä ero
Tuckerin ja Whitworthin mukaan vanhempien on joskus vaikeaa tunnistaa, milloin sisarusten riidat menevät liian pitkälle. Monissa perheissä on nimittäin totuttu siihen, että sisarukset kahakoivat keskenään.
Koska sisaruksille sallitaan monenlaista käytöstä kinastelusta kilpailemiseen, Tuckerin ja Whitworthin mukaan jopa pahoinpitely voidaan helposti tulkita sisarusten väliseksi kisailuksi. Asian väärintulkinta ja vähättely voivat puolestaan vahvistaa vahingollista käytöstä.
Tuckerin ja Whitworthin mukaan sisarusten aggressiivinen käytös johtuu halusta aiheuttaa toiselle kärsimystä ja harmia. Harmittomasta kilpailusta se eroaa siten, että jälkimmäisen tarkoituksena ei ole satuttaa.
Aggressiivinen käytös voi ilmetä esimerkiksi nöyryyttämisenä ja uhkailuna, tavaroiden varasteluna tai fyysisenä pahoinpitelynä, kuten lyömisenä, potkimisena tai nipistelynä. Tucker ja Whitworth varoittavat, että jos vanhempi tai muu lapsesta huolehtija ei puutu kaltoinkohteluun, voi käytös vain pahentua ajan myötä. Seuraukset eivät ulotu ainoastaan lapsen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin vaan myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa.
Lue myös: Tunnekylmyys on lapsilla yllättävän yleistä – tällaiset kotiolot ruokkivat ominaisuutta selvästi
Aggressiivista käytöstä voi olla vaikeaa tunnistaa siksikin, että joskus sisarukset vaihtelevat kaltoinkohtelijan ja uhrin rooleja. Tucker ja Whitworth kuitenkin painottavat, että olivat sisarusten roolit miten päin tahansa, molempien osapuolten hyvinvointi ja sisarussuhteen laatu vaarantuvat aggressiivisen käytöksen myötä.
Pahoinpitely voi saada monia muotoja
Pahoinpitelyn roolijako Tuckerin ja Whitworthin mukaan useimmiten heijastelee sisarusten välistä valtasuhdetta, johon voivat vaikuttaa niin fyysinen koko, kognitiiviset kyvyt, ikä, sukupuoli tai rooli perheessä.
Sisarusten väliseen pahoinpitelyyn voi liittyä myös uhkailua ja kiristämistä. Se voi aloittaa myös haitallisen kehän: sisaruksensa pahoinpitelemäksi joutunut lapsi saattaa kostaa kokemansa käytöksen toiselle sisarukselleen perheissä, joissa on useita lapsia. Tuckerin ja Whitworthin mukaan ulkopuolinen apu on todennäköisesti tarpeen, jos perheessä on sisarusten välistä pahoinpitelyä.
Kirjoittajat muistuttavat, että sisarussuhde on yleensä elämän pisimpiä ihmissuhteita. Sen luominen kestävälle ja terveelle pohjalle alkaa luonnollisestikin lapsuudessa.
Sisarussuhteen laadulla on tutkitusti paljon vaikutusta siihen, millä tavalla ihminen oppii muodostamaan muita sosiaalisia suhteita, säätelemään tunteitaan ja ratkaisemaan konflikteja. Tästä syystä Tucker ja Whitworth painottavat, että sisarusten välinen aggressiivinen käytös ja pahoinpitely on tärkeää tunnistaa ja niihin on puututtava.
Jaa oma kokemuksesi