äiti ja melukylän lapset - Banneri
Jo Hugon odotusaikana mietin paljon imetystä. Yleensä en ole sitä odottaessa pahemmin edes ajatellut, mutta tällä kertaa jostain syystä halusin että imetys ehdottomasti onnistuu. Mielessäni pyöri kauhukuvia siitä, ettei maito nousekkaan tai vauva ei saa kunnon otetta ja vain raivoaa tai hänellä on kireä kielijänne, jota ei suostuta nipsaisemaan ja imetys kaatuu siihen. Murehdin myös sitä että jo odotusajan imetyksen onnistumis stressi vaikuttaa siihen ettei imetys onnistuisikaan. Mielessä pyöri vain että pakko onnistua!

Pulloruokinnassahan ei ole mitään vikaa, sillä olenhan yhden lapsistani ruokkinut vallan pullolla imetyksen mennessä ihan mönkään kireän kielijänteen takia, joka huomattiin liian myöhään. Mutta silti halusin että tällä kerralla tämä onnistuu. Kun sitten sain vauvan ensimmäistä kertaa salissa syliini jännitin niin paljon että kuinka imetyksen mahtaa käydä. Hugo kuitenkin nappasi heti kiinni ja alkoi imeä. Otehan oli sairaalassa vielä hakusessa ja korjailin sitä paljonkin, silti rinnanpäät meni aivan rikki. Imettäminen oli kivuliasta, mutta tiesin että jos vain imuote saadaan kuntoon ja rinnanpäät siihen tottuu niin sitten se ei enää tee kipeää. 

Kotio päästyä maito nousi kunnolla ja imetys jatkui. Muistan kuinka kipeää teki kun vauva otti ne ekat imut rikki menneestä rinnasta, se sattui. Eikä siitä helppoa tehnyt ne jälkisupistukset, jotka iski voimalla aina imettäessä. Ainokin istui vieressäni ja näki kuinka kyynel vierähti kivusta poskelleni ja sanoi ”Ai ai, äitiä tattuu.” Yritin pysyä niin ettei kipu näkyisi, mutta oli ne rinnat sen verran rikki että vettä valui aina välillä väkisin silmistä. Rintakumia en halunnut ottaa käyttöön, ettei imetys ns vaarantuisi, vaikka olisi ehkä kannattanut. Äitiyspakkauksen mukana tullut nännivoide pääsi kovaan käyttöön. Laiton sitä joka imetyksen jälkeen ja lapsetkin sen aina mulle hakivat kun näkivät että aloin syöttämään Hugoa. Ihana kun huusivat ”äiti, tarviitko sitä tissirasvaa”? Se olikin meidän pelastus, sillä reilussa viikossa tilanne oli jo niin hyvä, että kipua ei juuri tuntunut. Voidetta käytin yhteensä vajaan nelisen viikkoa.
Kun rinnanpäät oli saatu kuntoon ja imetys sujui ihan mahtavasti, niin iski vaihe kun maitoa ei noussutkaan kunnolla. Aloin stressata siitä että kun sitä ei tule kunnolla, joka puolestaan taas vaikutti negatiivisesti imetykseen. Pelästyin jo että tässäkö tämä nyt oli? Pystyinkö imettämään vain muutaman viikon? Onneksi kuitenkin hoksasin että juon ja syön aivan liian vähän, jotta maitoa tulisi tarpeeksi. Niimpä aloin pitämään huolta siitä että juon paljon ja tungen suuhuni ruokaa aina kun lapsetkin syövät ja välillä jopa useammin. Ei mennyt kauankaan kun maidon määrä taas lisääntyi ja sen myötä oma stressi helpotti.

Hugo on nyt reilut seitsemän viikkoa, joten takana on sen verran imetyshetkiä hänen kanssaan. Tämä taival on sisältänyt jo paljon kaikkea mahdollista, jopa niitä rintaraivareita, joista suurin osa johtuu nyt siitä kun maitoa tulee suihkuamalla. Jännä miten tämä maidontulo voikin vaihdella näin älyttömän paljon. Ensin stressataan ettei sitä tule tarpeeksi ja seuraavassa hetkessä tulee jo suihkuamalla. Lisäksi sitä on oltu siinä tilanteessa kun vauva hamuaa tissiä ja sen suuhunsa saatua huutaa kuin mikäkin ja rinta ei vain kelpaa. Lopulta se huolitaan, kun äiti seisoo ja hytkyy samalla ja silloin sitä imetään kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut. Nykyään alun vaikeuksien jälkeen imetyshetket ovat kyllä niin parasta ja olen onnellinen että ne sujuvat hyvin. Nyt viimein alan luottaa siihen että imetys Hugon kohdalla onnistuu ja maito riittää pienelle.
Se mistä tämä pakko onnistua -olo on tullut on vähän mysteeri itselleni. Mulla on kuitenkin takana kolme täysimetettyä lasta ja yksi pullovauva ja kaikkien kanssa olen saanut syöttäessä tuntea sitä ihanaa läheisyyttä, niin miksi tämä stressi? Ehkä se voi vaikuttaa kun tiedän että tämä on se viimeinen kerta kun koskaan saan imetyksen kokea. Ehkä siksi sitä haluaa siinä niin kovasti onnistua. Ja mä olen päättänyt onnistua ja toivon että se riittää.

Kommentit (20)

Minulla epäonnistui ekan kanssa, sitten toista imetinkin 1 v 3 kk. Nyt kolmannen kerran, luotto siihen, että imetys onnistuu on vahva, koska se onnistui viimeksikin. Välillä tulee hetkiä, jolloin miettii, miten olis helppo tarjota pulloa, kun vauva illalla raivoaa rinnalla (no ristiäisissä tarjottiin, eikä vauva sitä huolinut), mutta sitten tulee ylpeä olo, kun taas saa vauvan rauhoittumaan rinnalle (kiukku johtuu yliväsymyksestä) ja täysimetys jatkuu. Mutta ihan yhtä hyvin tosiaan tuo eka on kasvanut pullomaidolla ja ihan yhtä läheinen ja rakas 🙂

Ihanaa että olette saaneet Hugon kanssa imetyksen toimimaan <3

Muistan kun omat nännipäät olivat niin pienet että tarvitsi käyttää rintakumeja ja niiden kanssa olikin aluksi kauhea taistelu, että sai sen imuotteen. Kunnon imuote tuli vasta n. 4kk iässä, jolloin jätettiin rintakumi pois.
Imetyksen lopetin reilu 8 kk iässä, se oli mielestäni passeli ikä 🙂

Ne on kyllä alkuun ihan älyttömän kipeet. Se nännivoide joka tuli äitiyspakkauksen mukana oli kyllä ihan älyttömän hyvä ja sillä korjaantui kyllä rinnanpäät hyvin. 🙂
8kk on hyvä ikä, sinne asti olisi ainakin tarkoitus päästä Hugon kanssa.♥

Mulla oli ihan samoja fiiliksiä! Vaikka olin raskaana ollessa sitä mieltä, että onnistuu jos onnistuu, niin otinkin imetyksestä kauheen stressin :/ Puoli vuotta tappelin sen kanssa eri vaiheissa kunnes annoin olla 😀 Oli se silti sen arvoista<3

Kyllä se on aina sen arvoista ja puolivuotta on jo todella hyvin.♥
Mulla on taustalla ihan onnistuneita imetyksiä, mutta kai se stressi tuli siitä kun halusi onnistua siinä vielä tämän viimeisen kerran. Lisäksi kun maidontulo jo kerran väheni todella paljon, niin silloin todellakin säikähdin että oliko tämä nyt tässä. Onneksi syömisellä ja juomisella tilanne korjaantui. Toiveena olisi imettää sinne lähemmäs vuoden ikää. Saa nähdä miten tässä käy. 🙂

Melkein tuli vauvan tuoksu nenään kun tätä luki ja kuvia katseli. On hän hurmaava pieni mies <3 Ihanaa että imetys sujuu, mulla se jäi kokematta ja kyllä olen monet itkut tirauttanut sitä ajatellessani. Onneksi lapset kuitenkin kaikin puolin terveitä ja kasvavat kohisten 🙂

Hän kyllä on mitä hurmaavin tapaus.♥
Kyllä kasvavat hyvin pullollakin. 🙂 Meillä Lumin kanssa imetys ei onnistunut ja pullolla on ruokittu ja hyvin on kasvanut kuusivuotiaaksi eskarilaiseksi. 🙂

Tuukkaa imetin 3 kk ja olisin halunnut imettää pidempääkin, mutta pumppauksesta huolimatta maito vain loppui. Jaajon kohdalla stressasin siitä aluksi, mutta kohtuullisesti se sujui. Pari kuukautta imetin,mutta korviketta piti antaa lisänä lähes koko ajan. Onneksi maidon alkaessa hiipua pumppasin sitä pakkaseen niitä määriä mitä tuli ja vaikka korvikkeella mentiin eteenpäin niin edes vähän sai antaa sitä äidinmaitoa sitten lisäksi. Imetys on ihana asia, mutta aina se ei suju niinkuin toivoisi. Älä stressaa! Olet jokaisen kohdalla tehnyt parhaasi ja kaikki erilaisia kokemuksia! Teet parhaasi ja se riittää<3

Kiitos.♥
Imetys ei tosiaan aina onnistu vaikka kuinka yrittäisi taI vaikka edelliset olisi sujuneet hyvin. Onneksi meillä on nyt alun hankaluuksien jälkeen lähtenyt sujumaan hyvin ja maitoa tulee. Ainoastaan välillä Hugo hermostuu kun maitoa tulee suihkuamalla ja hörii sitten samalla ilmaa masuun, vaikka koitan alkaa syöttää vasta kun se suihkuaminen rauhoittuu. Maitoa ei kuitenkaan tule niin paljon kuin edellisten kohdalla on tulut, niin ehkä sekin aiheutti sitten sitä stressiä.

Ihanaa että sujuu! Mä en jotenkaa nyt Nemin kanssa ottanu stressiä imetyksestä, aattelin että sujuu jos sujuu.. Koska kahen vanhemman kohalla imetykset meni aika äkkiä plörinäksi. Ja nyt ku en stressannu, nii tämähän sujuu! Tai haasteita on ollut, mut edelleen imetys jatkuu, jo 5kk mennyt:)
Toi on kyl ihan parasta tässä, vauvan läheisyys 🙂 tuntuu ettei imetyksestä haluu luopua ikinä!:D

Ihanaa että imetys on sujunut siellä pitkään hyvin. 🙂 On imetys kyllä niin ihana asia.♥

Imetys on kyllä ihana asia, mukavaa että siellä se sujuu ♡ Itse käytin alussa noita rintakumeja, kun nännit meni niin rikki etten olisi millään halunnut muuten imettää..

Imetys on ihanaa.♥
Ne on kyllä niin kipeet kun menee rikki..pelkkä ajatuskin sattuu. Onneksi oli tuota rasvaa, sillä se oli kyllä todella hyvää ja auttoi rinnanpäitä parantumaan. 🙂

Ihana kuulla että imetys sujuu <3 Se on kyllä niin parasta <3

Onneksi ne alun vaikeudet on takana ja nyt kaikki sujuu, on se niin ihanaa.♥

Sinulla on kyllä aivan ihana blogi <3 Tätä on mukava lukea

Kiitos, ihana kuulla.♥

Imetys oli Hipun kohdalla yksi niitä harvoja asioita joita en stressanut! 😀 Hassua sinänsä vaikka meidän allergiataustan takia imetyksen oli myös pakko onnistua. Jotenkin vain luotin, että kahden onnistuneen imetystaipaleen jälkeen tämäkin onnistuu. Ja onnistuihan se kun muisti vain syödä, juoda ja levätä tarpeeksi. 🙂

Joo heti kyllä huomas kun ei muistanut syödä niin maidontulokin kärsi. Nyt kun alusta ollaan selvitty niin kyllä tämä tästä sujuu sitten hyvin omalla painollaan. 🙂

Kuulostaa tutulta nuo rinnalla raivoamiset, mutta kyllä se tunne on sitten ihana kun saa toisen vihdoin ottamaan rintaa. 🙂 Ja hyvin tosiaan kasvaa pullovauvatkin ja onhan se vauva siinäkin ruokittaessa ihan lähellä.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X