äiti ja melukylän lapset - Banneri

Lastenreuma on sairaus, joka ei aina näy päällepäin. Kukaan ei varmasti tietäisi tyttäremme sairastavan lastenreumaa, jos hänet tuolla jossakin näkisi. Eikä ehkä kiinnittäisi huomiota hieman epäsymmetriseen kävelytyyliin. Ei nilkan turvotuksia voi huomata nopealla vilaisulla, hyvä jos tarkemmallakaan syynäämisellä. Päällepäin hän on kuin kuka tahansa 9-vuotias tyttö.

Pitkän aikaa tyttäremme vasemmassa nilkassa on ollut jotakin pientä. Koska se ei ole kipuillut, tilanne pahentunut tai muuten oireillut on se jäänyt tarkkailtavaksi. Kotona olen seuraillut tilannetta ja välillä jopa kuvitellut näkeväni jotakin. Liika seuraaminenkaan ei nimittäin ole hyvästä. Sitä alkaa jo nähdä omiaan ja alkaa epäilemään huomaako mahdollista muutosta ajoissa.

Tyttärellämme oli käynti reumapolilla, jonne mieheni lähti hänen kanssaan. Ensinnäkin sanotaan heti alkuun, että haluaisin olla joka ikinen kerta mukana, jotta tietäisin tarkalleen mitä siellä sanotaan ja mikä on tilanne. Mies selittää kaiken minun makuun liian lyhyesti, heh. En kuitenkaan halunnut lähteä raahaamaan vauvaa sinne, saati muitakin lapsia, joten tämä oli fiksumpi tehdä näin.

Kotona jännitin löytyisikö nilkasta nyt jotakin

Tyttö oli monena iltana hakenut nilkkaa varten kylmäpussia. Särkylääkettä hän välttelee viimeiseen asti ja mahdollisista kivuistakaan ei aina halua puhua, ettei vain joudu ottamaan lääkettä. Nyt kuitenkin muutamana iltana siinä sanonut olevan jonkin verran särkyä. Olen myös kiinnittänyt itse, kuin myös fyssarikin, huomiota kävelyyn, jossa on se jokin juttu. Se ei ole täysin symmetrinen. Niinpä minä hermoilin mikä olisi nilkan tilanne.

Lopulta mies soitti ja kertoi, että siellä nilkassa on tilanne mennyt huonompaan ja nyt heti laitetaan kortisonit. Puhuin tyttäreni kanssa, joka oli puhelimen päässä niin ihanan reipas, että itsellä pääsi itku. Ilokaasun avulla nilkkaan pistettiin kortisonit. Tilanne on tyttärelle tuttu, mutta kyllä se silti joka kerta häntä on jännittänyt. Jälleen hän konkkasi keppien kanssa pois huoneesta ja tiesi, ettei kävellä saisi taas hetkeen. Kotimatkalta hän soitteli kuinka hyvin kaikki oli mennyt ja ilokaasun mauksi oli valinnut purkan. Niin reipas!

Nyt on sitten kaksi viikkoa kaikenlainen pomppiminen kielletty. Juosta saa, kunhan ottaa vähän rauhallisemmin sen kanssa. Tytär on miettinyt miten taas kavereille sanoo ettei voi nyt täysillä tehdä sitä tai tätä. Koululla on puhuttu kyllä hänen sairaudesta ensimmäisellä luokalla, mutta mukana on nyt muutamia uusia, joille homma ei ole tuttu. Osan on vaikea ymmärtää sairautta, joka ei päällepäin pahemmin näy.

Kommentit (4)

Onpa teillä reipas tyttö 😊Lasten sairaudet ovat aina niin kurjia. Tuo kortisonin pistäminenkin sattuu ja nivel voi päiväksi kahdeksi tulla siitä kipeäksi. Tiedän tämän, kun itselläni reuma on myös. Lasten asenne on usein upea! Siitä voisimme me aikuiset ottaa mallia. Mutta on niinkin, että aika pieni lapsi jo osaa vähätellä kipujaan kun haluaa vanhempaansa säästää huolelta ja surulta. Siinä saa aikuisena olla tarkkana niin kuin teilläkin sinä olet, kun tyttäresi vointia seuraat. Meillä on toiseksi nuorimmaisella astma, joka pienenä oli niin paha, että oli lähellä siihen menehtyä ja teho-osastolla oltiin. Hänellä astma on sellainen, että keukoäänet saattavat olla ihan puhtaat ja silti saattaa paha astmakohtaus olla päällä ja paha hengenahdistus. Sai siinäkin silmä tarkkana seurata pojan hengitystä ja kaikille oudommille lääkäreille selvittää pojan astman erikoispiirre, jotta sai tarvitsemaansa hoitoa. Minä lähetän teille tsemppiä ja jaksamista ❤️

Ihanan reipas tyyppi teillä on. <3 Ja joskus saa kyllä olla erittäin kiitollinen siitä että asumme Suomessa, maassa jossa tällaiseen saa hoitoa kun sitä tarvitsee. Mukavaa päivää teidän poppoolle 🙂

Niin on.♥
Ja olen niin samaa mieltä, onni asua Suomessa.♥
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Hän on.♥
Lapset on kyllä niin uskomattoman reippaita ja aikuiset voisivat ottaa siitä mallia. En varmaan itse olisi puoliakaan niin reipas kuin meidän tyttö on. 🙂
Olen huomannut, että aika huonosti kivuistaan kertoo mitä vanhemaksi tulee. 🙁 Sillä niin paljon tulee terkkailtua toisen vointia.
Hui kamala, tuo on ollut hirvittävä kokemus. 🙁 Varmasti saa kyllä olla tarkkana. Mutta varmasti osaatte jo hyvin tunnistaa, kun kaikki ei ole kohdillaan ja osaatte hakeutua hoitoon.
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X