Kolmevuotis neuvolassa

Oltiin tällä viikolla meidän tytön kolmevuotis neuvolassa. Jo aiemmin kerroin hänelle, kuinka pian on vuorossa neuvola ja pääsee tekemään siellä paljon kivoja tehtäviä. Ajattelin, että hän on siitä varmasti innoissaan, mutta eipä ollutkaan, vaan ilmoitti kovaan ääneen, ettei todellakaan aio tulla sinne ja ei todellakaan tee yhtään tehtäviä. Ja tämä ajatus pysyi useamman päivän.

Illalla päivä ennen neuvolan aikaa kerroin, kuinka huomenna sinne mentäisiin. Eipä ollut vieläkään kovin innoissaan. Varauduin siihen, että varmasti tultaisiin saamaan sinne uusi aika, kun ei tekisikään mitään. Mutta aamulla hän olikin yllätyksekseni lähdössä neuvolaan oikein hyvillä mielin.

Olin jo kuudetta kertaa kolmevuotis neuvolassa, enkä vieläkään muistanut mitä kaikkea siellä oikein tehtäisiin.

Kun muut lapsista kysyi mitä siellä neuvolassa oikein tehdään, niin enhän minä muistanut muuta kuin, että viivoja piirretään pystyyn ja vaakaan ja palloa heitetään. Hauska kuinka monta kertaa olen jo kolmevuotis neuvolassa eri lasten kanssa ollut ja silti niitä ei muista. No ainakin nuo kaksi siellä tehtiinkin ja paljon muuta.

Tehtävinä oli edellisten lisäksi ainakin, palikkatornin rakentaminen, varpailla kävely, kuulo (kuuleeko kuiskauksen), näkö (näkeekö tietyt kuviot kauas), kierrekorkin avaaminen, punaisten ja keltaisten lappujen laittaminen oikeisiin laatikoihin, kumpi on pienempi ja kumpi suurempi juttuja, sitten näytettiin kuvaa ja sanottiin ne kuvat: kukka, tukka, sukka ja pyydettiin näyttään tukka, näitä oli useampia. Lisäksi oli vielä ohjeiden noudattaminen: Vie pullo pöydälle, laita kynä kuppiin, hae pullo pöydältä -tyylinen juttu. Noi ainakin, en ole varma muistanko edes enää kaikkea. Sekä tietysti perus pituus, paino ja päänympärys. Rokotuksia ei tule.

Alkuunhan meidän tyttö meni neuvolassa hieman jökkiin, mutta todella nopeasti siitä rohkaistui ja silmät loistaen teki innokkaasti kaikkia tehtäviä. Minä joka olin varautunut siihen ettei hän suostu tehdä mitään olin niin ylpeä pienestä tytöstäni. Ainoastaan varpailla kävelyä ei suostunut tekemään, mutta sitä tehnyt kyllä kotona, joten sen tiesin sujuvan. Myös pituuden mittaaminen ja muu sujui todella hienosti.

Hän myös puhua papatti vaikka kuinka paljon ja hänestä sanottiinkin, että puhuu kuin vanhempikin lapsi. Juttua kun riitti ja käyttää monipuolisesti sanoja. Kaikki kirjaimetkin tulee, paitsi R, ehkä se sieltä jossakin vaiheessa löytyy vielä. Kaikki oli siis kunnossa kolmevuotis neuvolassa. Jäi tytölle ja äidille molemmille jälleen hyvä fiilis ja mikäs siinä, kun neuvolassa on vastassa aina niin huikea ammattilainen.

Miten teidän lasten neuvolat on sujunut? Onko aina suostuttu tehdä tehtävät vai varailtu uutta aikaa, kun ei ole ekalla kerralla suostuttu niitä tekemään?
Instagramista meidät löydät @_terhin_.