äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tämä viikonloppu oli omistettu lähes kokonaan minulle itselleni. Ihan liian vähän on tullut viime aikoina aikaa itselle otettua. Teki todella hyvää jättää tämä sairastupa miehen hoidettavaksi ja päästä itse hetkeksi pois omien juttujen pariin.

Pääsin kuin pääsinkin lähtemään jo perjantaina, mikä oli alkuperäinen suunnitelmakin. Yhteensä vietin pari yötä pois kotoa ja teki niin hyvää, kun ei yö mennyt kuunnellessa kuka milloinkin herää yskimään, kuka tarvitsee vettä, kuka kuumelääkettä jne. Sain nukkua suht hyvät yöunet ja lauantaina oli huippufiilis lähteä ystävän kanssa junalla kohti Helsinkiä.

Päivä vierähti Lapsimessuilla nopeasti. Ihan mitään hirmuisia aleja en löytänyt juuri niistä tuotteista joista itse olin kiinnostunut ja ostokset jäi messuilla vähäiseksi. Ostin lapsille ämpärillisen lakuja, Pipsa Possu kirjan ja pari Pipsa Possu palapeliä. Lisäksi ostin itselleni Kaikolta ihanan Frill Button Dressin ihanassa Wind-kuosissa. Tuota sieltä lähdin itselleni etsimäänkin ja sovittamaan vähän mikä koko olisi se oikea. Lopulta sovitin vain kokoa xs joka sitten osoittautui juuri oikeaksi kooksi minulle.

Tämä viikonloppu tuli todella tarpeeseen

Lapsille oli siellä vaikka mitä ihanaa, mutta lopulta tällä hetkellä lapsilla on niin paljon vaatetta, ettei ollut järkevää ostaa lisää. Päätin siis panostaa nyt kerrankin omaan mekkoon ja ostaa juuri sellaisen, jota on tullut paljon katseltuakin. Messuilla kuintenkin ehdottomasti parasta oli kohtaamiset ihmisten kanssa. Näin monta ihanaa, joita seuraan instagramissa ja monen ihanan yrittäjän kanssa vaihdettiin kuulumisia.

Messujen jälkeen jäin vielä toiseksi yöksi vanhemmilleni ja nukuinkin todella hyvin. Oli oikea ratkaisu jäädä yöksi, sillä ei kyllä millään olisikaan jaksanut ajaa takaisin kotiin samana iltana. Lähdin kuitenkin aamulla ennen puolta kahdeksaa ja takaisin olin puoli yhdeksän aikaan. Tulihan siinä muutama tunti oltua liikkeellä. Olikin kyllä messuilla sellainen olo, että olin varmaan kuin nukkuneenrukous, joka haahuili siellä. On tämä lasten sairastelu vienyt oman osansa ja ei ihan ollut kovin hehkeä olo.

Ajattelin ensin, että päivittelen messuilta vaikka mitä ja otan paljon kuvia. Lopulta kävi niin, että puhelin unohtui lähes kokonaan laukkuun ja hyvä niin. Nyt tuntuu, että tämä viikonloppu tuli todellakin tarpeeseen ja ihan oikeaan aikaan. Tällä hetkellä olo on samaan aikaan levännyt ja samaan aikaan väsynyt. Eli lyhyesti varmaankin väsynyt mutta onnellinen.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X