äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, pyysin rakenneultrassa lääkäriä kirjoittamaan vauvan sukupuolen lapulle ja laittamaan kirjekuoreen. Ideana oli se, että voisimme yhdessä koko perhe saada sukupuolen selville ja pitää pienet gender reveal -juhlat. Yleensä minä olen sen kuullut ensimmäisenä ja sitten kotiin tullessa kertonut kaikille, nyt halusin jotain ihan muuta.

Olen pitkään instagramin puolella katsonut kuinka perheet ja pariskunnat paljastavat vauvan sukupuolen mitä hauskemmilla tavoilla. On ollut niin ilmapallon poksautusta, konfettitykkejä, eritavalla savun avulla paljastettavia juttuja, täytekakun yms leikkausta jonka sisältä paljastuu värin avulla kumpi tulee. On myös ollut vaikka mitä muita juttuja ja tuli tunne, että minäkin haluan päästä vielä kokemaan tämmöisen tavan.

Gender reveal -juhlat – Osa pitää ihan humpuukina, mutta minusta on hauska kuinka ne yleistyvät koko ajan.

Meillä ei oikeastaan ollut mitään juhlia, sillä emme kutsuneet meille ketään kylään, ei ollut leivonnaisia tai muita. Oli vain meidän oma perhe, muutamat ilmapallot puhallettuna taustalle sekä konfettitykki, jonka hain edellisenä päivänä Tampereelta. Pyysin myymälässä siis myyjää kurkkaamaan lääkärin antamaan kirjekuoreen ja valitsemaan meille tykin oikealla värillä. Hän myös peitti tarralla tuosta tykistä värikoodin, jotta yllätys säilyi meillä kaikilla loppuun asti. He tekevät näitä kuulemma paljon, hih. Missään vaiheessa siis kukaan meistä ei tiennyt kumpi meille olisi tulossa. Niin jännää.

Yhtenä iltana sitten koko perheen kesken viritettiin puhelin kuvaamaan ja poksautettiin tuo konfettitykki. Oli kyllä niin näkemisen arvoisia ilmeitä meillä kaikilla. Varsinkin oma leukani loksahti auki, kun oli ollut niin pitkään vahva fiilis tytöstä, koska odotus kuin kopio edellisistä odotuksista ja koskaan en ole pojista niin pahoin voinut. Yllätys siis oli suuri, kun tykistä leijaili pitkin olohuonetta vaaleansinisiä konfetteja. Meille odotetaan siis pientä poikaa, ihanaa.

Jäi niin huippu fiilis koko perheelle, kun toteutettiin tämä näin, vaikka nelivuotias sitä tykin pamausta pelkäsikin. Oli hauskaa saada tietää kumpi meille odotetaan tämmöisellä tavalla ja ennen kaikkea päästä kokemaan tämä. Jos siis yhtään mietit viitsiikö tämmöistä tehdä ja laittaa rahaa niin ei ainakaan tuo tykki ollut kallis investointi. Tampereen confetissa se maksoi 5,50€ ja saatiin hauskalla tavalla paljastettua niin itsellemme kuin sitten muillekin tämä sukupuoli. Jos kiinnostaa kurkata miltä video näytti, niin se löytyy minun instagramista. Onko teillä vietetty jollakin tapaa gender reveal -juhlat?

 

Kommentit (7)

Hauskalta näyttää 😊. Me ollaan ilmeisen vanhanaikaisia tässä suhteessa. Meille on selvinnyt aina syntymähetkellä kumpi tuli. 🤷🏼‍♀️

Vähän hassua, kuinka nämä ”sukupuolenpaljastusjuhlat” leviävät Amerikasta meille samalla, kun koemme suurta tarvetta alleviivata sukupuolien moninaisuutta ja ”olla oletettuja”.
Samoin tietysti hauskaa on, että kuvastossa edelleen vaaleanpunainen ja vaaleansininen näyttelevät niin vahvasti roolia juuri sukupuolen erottavana juttuna.

Mutta yhtä kaikki, hienoja kuvia hetkestä. Taatusti mukava vielä tulokkaan itsensäkin myöhemmin katsella ja tietää, että häntä näin kovasti kaikki odottivat.

En ymmärrä tätä villitystä ollenkaan. Karseinta on, kun jotkut vielä posauttelee näitä roskiaan luontoon.

Oltiin jo kävelty ulos rakenneultrasta ennen kuin hoksattiin että sukupuolesta ei ollut mitään puhetta. Keskityttiin siihen että lapsella on kaikki hyvin niin tällainen sivuseikka pääsi unohtumaan. Nykymaailman harvoihin hyviin puoliin kuuluu, että sukupuoli ei määrittele mahdollisuuksia ja persoonaansa saa toteuttaa melko vapaasti, joten tällainen vaaleanpunainen/vaaleansininen hössötys tuntuu takapajuiselta.

Ulkona näitä kyllä en suosittele poksauttelemaan, koska konfetit leviää kyllä sitten kaikkialle.

Tottakai meille on aina ollut tärkeintä se, että vauvalla on kaikki hyvin. En ole koskaan pitänyt sukupuolen selvittämistä tärkeänä tässä ultrassa, koska tämähän on nimenomaan lapsen rakenteiden katsomista varten. Mutta meitä ihmisiä on monenlaisia ja toiset tykkää tämmöisestä hömpästä ja toiset taas ei. Mielestäni jokainen saa toimia juuri niin kuin itse haluaa. 🙂

Joo tottahan se on. 😀
Näitä kuvia ja video hetkestä on joskus sitten kiva näyttää pienelle itselleenkin.♥

Se on muuten hyvä tapa 👍🏻

Olikin kyllä hauskaa. 🙂
Meillä pari ensimmäistä selvinnyt synnärillä.♥♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X