äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tässä sitä ollaan jo herkkulakon puolessa välissä ja homma sujuu edelleen mukavaan malliin. Tämä toinen viikko oli kyllä helpompi kuin edellinen, mutta luulen helppouden johtuneen siitä, että sairastin alkuviikosta ja ei todellakaan tehnyt mieli syödä mitään, ei edes kunnon ruokaa herkuista puhumattakaan.

Kropassa näkyviä muutoksia

Olen jatkanut sillä linjalla, että syön säännöllisesti ja koitan juoda riittävästi. Se todellakin toimii. Joinakin iltoina olen syönyt iltapalan vasta lasten mentyä nukkumaan ja sekin on ollut välillä toimiva ratkaisu. Koska valvon kuitenkin illalla myöhään, niin eipähän tee sitten mieli napostella, kun vatsa on täynnä. Rahka ja pari leipää iltapalana on pitänyt nälkää hyvin poissa ja herkkuhampaan kurissa.

Kropassa näkyy nyt toisen viikon jälkeen muutoksia, ainakin ihossa joka on parantunut huimasti siitä mistä aloitin. Tämä on todellakin iso jes, sillä ihon kanssa on ollut ongelmia ja tiesin sen kyllä johtuvan liiasta herkuttelusta. Toivon mukaan muutosta parempaan suuntaan tulee myös seuraavan kahden viikon aikana.

Muutamaan kertaan tällä viikolla minun on tehnyt mieli sipsejä ja ihmettelen suuresti, ettei suklaata ollenkaan. Sipsit pysyivät kuitenkin pussissaan ja saavat odotaa siellä elokuulle saakka. Kävimme myös lasten kanssa torilla viikko sitten ja ostimme ison ämpärillisen lakuja. En maistanut, mutta niiden tuoksu oli aivan huumaavan hyvä.

Tein myös pientä suunnitelmaa jatkoa ajatellen. Tämän kuukauden jälkeen olisi luontevaa jatkaa seuraava kuukausi niin, että viikossa olisi aina yksi herkkupäivä. Se ei olisi jokin tietty päivä, vaan voisin vaihdella sen vaikka joka viikko eri päivälle. Jos tämän avulla herkuttelu pysyisi jatkossakin aisoissa.

Ainakin nyt näiden kahden viikon jälkeen voin suositella tätä muillekin herkuissa kiinni oleville. Olo on energinen ja hyvä. Odotin pahempaa, mutta sain yllättyä positiivisesti. Ehkä se vaatii vain sen, että päättää pystyvänsä tähän. Siihen todellakin pystyy ja jos ei koko kuukautta ole ilman, niin pari viikkoakin on jo hieno saavutus.

Kommentit (4)

Minäkin sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja nyt viisi herkutonta päivää takana. Tiukkoja hetkiä on ollut joka päivä mutta miten ne ovat liittyneetkin vahvasti tunnetilanteisiin: kun lapset kiukkuaa, kun väsyttää, kun on paha mieli, kun on yksinäinen olo jne. Nyt sitä on onneksi tajunnut että ei se suklaa sellaisessa tilanteessa mitään auta. Onneksi puhuin herkkulakosta miehelleni ja hän lupasi minulle jotain kivaa aina tietyn väliajoin. Esim. ekoista päivistä selvitty ja nyt on eteisen seinien maalaus aloitettu. 😀 Onko sinulla mielessä itsellesi mitään palkintoja? 🙂 Myös se on auttanut kun on pessyt illalla hyvissä ajoin hampaat. Ja purkka suuhun aina syömisen päätteeksi. En tiedä kauanko aion tätä jatkaa, mutta ainakin nyt motivoi parempi iho ja pienempi vaa’an lukema. Tsemppiä sinne ja kerro taas jos keksit hyviä vinkkejä miten vastustaa herkkuja 🙂

Mun täytyy myöntää että mun vakaa päätös kosahti heti alkuun. Mutta päätin etten syyllistä siitä itteeni, vaan katotaan kun syksy ja rutiinit alkavat niin koko perhe vähentää sokeria. Eli nyt lomaillaan ja herkutellaan. Mutta sen olen huomannut että vatsa ei oikein kestä suklaata! Taitaa olla kiintiö tullut täyteen.. 😀

Ei tietenkään kannata syyllistää itseään..kesä ei ole helpointa aikaa tämmöisille lakoille. 😀 Näitä lakkoja kun kerkiää tekemään milloin vain.
Hih, olispa mullakin vatsa (tän lakon jälkeen) sitä mieltä, että suklaakiintiö on täynnä. 😀

Hei hienoa ja kovasti tsemppiä jatkoon. 😀
Aivan tosi tosi huippua, että siellä on mies noin tukemassa. Tuollaiset pienet kannustimet auttaa varmasti paljon. Mulla ei kyllä ole itselle mitään palkintoa, mutta jotenkin nyt kahden viikon jälkeen en enää edes pahemmin kaipaa makeaa. Kun lapset syö jäätelöä tai pullaa, niin ihanaa kun itse ei ole tehnyt niitä mieli. Ehkä tän koko kuukauden jälkeen voisi palkita itsensä ja ostaa jotakin pientä itselle. 😀
Purkka on kyllä erinomainen apu, sitä tulee itsekin syötyä aika usein. Kiitos tsempeistä.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X