äiti ja melukylän lapset - Banneri

Miten musta tuntuu, että nämä raskausviikot vain vierii hurjaa kyytiä, enkä meinaa pysyä kohta enää perässä ollenkaan.  Tänään täyttyi jo raskausviikko 22 ja 23 starttasi käyntiin. Päivät raskaudessa vähenevät hurjaa kyytiä ja nyt laskettuun on jäljellä 126 päivää!

Tuntuu, että syön nyt myös sen edestä, mitä en alun pahoinvoinnin vuoksi pystynyt syömään. Välillä jopa nauran ääneen sitä, kun huomaan jälleen tonkivani kaappseja ja napsivani suuhuni milloin mitäkin. Tähän tulee kyllä nyt muutos, sillä ei näin voi jatkua. Juon edelleen liian vähän. Illalla litkin vettä melkein koko päivän edestä. Aamuisin kun ei meinaa oikein upota mikään juotava alas. Minua huimaa usein ja viimeksi lumitöitä tehdessä pyörrytti niin, että oli pakko lopettaa hetkeksi. Myös pitkä paikoillaan seisominen aiheuttaa huippausta ja huonovointisuutta. Korvat menevät välillä lukkoon ja kuulen ääneni ärsyttävästi kaikuna. Onneksi en kuitenkaan niin usein kuin viime odotuksessa.

Äitiysneuvolassa

Tänään kävin äitiysneuvolassa. Jostain syystä tällä kertaa jännitti todella paljon nousta vaa’alle, sillä jouluna olen todellakin syönyt kuin viisi hevosta. Kolme päivää jouluruokia ja muita herkkuja on tehnyt tehtävänsä. Suoli ei toimi kunnolla ja olo on jatkuvasti pöhöttynyt. Lisäksi kaikki ne suklaat, tortut ja muut herkut. Jep, tunsin itseni oikeaksi siaksi. Tämä oli minulle oikeastaan ihan uusi tunne, sillä yleensä olen sinut raskauden ja oman ulkomuodon kanssa, mutta nyt en voinut sanoa mahan olevan täysin pelkkää vauvaa, heh.

No mutta nousimpa vaa’alle kuitenkin ja painoa oli kertynyt +583g viikossa. Vaaka näytti juuri sitä lukemaa mitä arvioinkin. Neuvolan vaaka kun näyttää pari kiloa enemmän kuin meidän omamme. Verenpaineet oli 110/68 ja hb 115. Se on siis laskussa ja koska oma hb on normaalisti melkein sen 150 tuntuu tuo lasku jo aika hyvin. Siitä voi siis johtua tämä pyörryttäminenkin. Rautalisää minulle sitten suositeltiinkin.

Vauvan sykkeet löi reilut 150 ja ensimmäistä kertaa mitattiin myös tuo sf-mitta. Se oli nyt 18-19cm. Se merkattiin kuitenkin tuolla isommalla mitalla ja käyrillä se menee nyt himpun verran päälle keskikäyrän. Sain myös todistuksen kelaa varten ja tässä saa kohta alkaa laittaa hakemuksia sinnekin. Lisäksi sain lähetteen vasta-aine verikokeisiin sekä sokerirasitukseen. Lisäksi varattiin aika ultraan, jossa tarkistetaan istukan sijainti.

Tämä on varmasti isoin vauvamme

Minulla on ollut jo pitkään tunne, että tästä vauvasta on tulossa meidän suurikokoisin vauvamme. Yleensä ultrissa meidän vauvat ovat vastanneet pienempää ja tämä vastasi heti ensimmäisessä ultrassa viisi päivää suurempaa. Ikinä ennen ei ole laskettua tarvinnut muuttaa tähän suuntaan. Siksi jännityksellä odotankin, mitkä tulokset saan sokerirasituksesta ja on kyllä oikeasti alettava hieman miettimään mitä sitä suuhunsa lappaa.

Kommentit (4)

No tuntuu kyllä näin sivusta seuraavanakin,että sun rv menee hurjan nopeasti!!
Mullakin on joka raskaudessa hb laskenut ja kestänyt aina rautalisästä huolimatta monta vkoa ennen kuin se on noussut. Niin ärsyttävää!!
Ihana tuo sun masu,edelleen♡♡

Huippaus ja alhainen hemppa täälläkin. Viime viikolla kävin verikokeessa ja 101 ja nekin punasolu arvot matalat. Vaikka rautaa on mennyt koko raskauden ajan. Mutta niinpä se joka raskaudessa menee alas. On kyllä tosi turvonnut olo koko ajan nyt joulun jälkeeen. Ja kaapeissa on vielä suklaata kiusaamassa apua! Mulla on seuraava neuvola vasta tammikuun kymmenes päivä ja siellä st kelan asiat. No onneks joulu on nyt ohi ja vielä kun uudesta vuodesta selviää niin jospa se herkuttelu siitä. 😀

No siellä on laskenut oikein kunnolla. Toivottavasti ne siitä alkavat kohentua. Itse ajattelinkin, että oma hb on laskenut, koska olo on väsyneempi ja tuota huippausta ollut aika paljon. Huippasi jo kun koitin napata nuo kuvat postausta varten. 😀
Onneksi joulu on ohi. 🙂 Itselläkin noita suklaita vielä tuolla kaapissa, mutta jos tosiaan uuden vuoden jälkeen loppuisi tä’mä mässäily.
Tammikuu onkin jo ihan juuri täällä ja saat sinäkin sitten tuon todistuksen. 🙂

Tää on ohi nopeemmin kuin haluais. 🙂
Joo hetkessä se ei nousuun lähdekään..kunhan nyt sen verran noususi, ettei pyörryttäis. Muistaakseni viimeisestä kolmesta en ole joutunut lisärautaa syömään ollenkaan.
Kiitos, niin mustakin.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X