äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kuinka moni myöntää pohtivansa, että monen lapsen äiti tai isä on väsynyt ja kokee riittämättömyyttä? Kuinka moni ajattelee, miten ihmeessä he selviävät ja pyörittävät arkea sekoamatta? Kuinka moni ajattelee, että vanhempien aika ei riitä kaikille lapsille tasapuolisesti ja joku jää huomiotta? Kuinka moni ajattelee, ettei koskaan tahtoisi elää sitä elämää? Ison perheen arki usein kauhistuttaa, mutta todellisuudessa se on ihan normaalia arkea, hieman isommalla joukolla.

Monella tuntuu olevan kuva ison perheen äidistä, joka on jatkuvasti väsynyt, silmäpussit roikkuvat poskilla ja olemuskin huokuu pelkkää väsymystä. Hänen aikansa ei millään voi riittää kaikille ja vielä siihen soppaan on vauvakin syntymässä. Todella usein itse törmään tähän ajatteluun, tai lähinnä sitä kauhistellaan kovaan ääneen. Nyt kerronkin tässä omia kokemuksia, joten en yleistä että kaikissa isoissa perheissä olisi näin.

Monen lapsen äiti – Arjen oltava pelkkää kaaosta?

Voin sanoa, että ison perheen äitinä koen välillä olevani väsynyt, varmasti yhtä paljon kuin esimerkiksi kahden lapsen äiti. Jokaista väsyttää joskus ja se on täysin normaalia. Silti huomaan, että jos mainitsen olevani väsynyt, moni kokee, että olen sitä jatkuvasti.  Mikä taas ei pidä paikkaansa. Ennen en edes uskaltanut sanoa sitä ääneen, juuri siitä syystä, että sen uskotaan olevan jokapäiväistä. Uskallan väittää, että monikaan suurperheellinen ei juuri siksi sano olevansa väsynyt, vaikka olisikin sitä vain harvoin. Johan tässä olisi palettu loppuun ajat sitten, jos väsymys olisi kestänyt pitkiäkin aikoja. Meillä kuitenkin lapset nukkuneet esikoista ja kuopusta lukuunottamatta jo pienestä öitänsä hyvin. Nyt myös kuopus nukkuu kokonaisia öitä ja heräilee vain satunnaisesti.

Arjessa meillä on tietyt rytmit joiden mukaan mennään. Ne mahdollistavat sen, että aikaa jää jokaiselle lapselle. Jokaisen kanssa päiviin mahtuu hetki kun juttelemme, teemme jotakin yhdessä tai vain olemme. Kolmen vanhimman ollessa koulussa on aikaa kahdelle nuorimmalle ja koululaisten kotiuduttua löytyy sitten aikaa myös vanhemmille lapsille. Välillä lähdemme vaikka ostoksille vain muutaman lapsen kanssa, vanhimman mukana olen välillä tallilla ja jokaisen lapsen kanssa vietetään aikaa sen asian parissa, joka on lapselle tärkeää.

Eräs ystävistäni oli kysynyt puhelimessa vanhimmalta tyttäreltäni, että onko äiti väsynyt ja onko hänellä paljon puuhaa nyt kun mies on reissuhommissa? Tyttäreni oli vastannut hieman kysyvästi, että ei kuinka niin. Ei sillä paljon hommia ole. Lasten mielestä olen ihan normaali äiti siinä missä muutkin, eli ilmeisesti ihan järjissäni vielä, heh. Samoja asioita tässä tehdään, vaikka pesukone saattaa pyöriä useammin ja leluja saa keräillä paljon.

Isommat joutuvat kaitsemaan sisaruksiaan?

Olen törmännyt myös ajattelutapaan, jossa isommat sisarukset kantavat pienemmistään paljonkin huolta ja heidän oma lapsuus menee siinä. Tässäkin asiassa voin vain sanoa miten asiat ovat meidän perheen kohdalla. Meillä jokainen lapsista osallistuu kotitöihin ikätasonsa mukaisesti. Mutta sisaruksiaan he eivät pahemmin joudu kyllä kaitsemaan. Joskus on tilanteita, jolloin vanhin katsoo pienimmän perään, esimerkiksi kun olin ultrassa katsoi hän odotustilassa veljensä perään. Mutta ei meillä vielä lapsenvahtihommiin olla jouduttu. Tahdon, että vanhimmatkin saavat kasvaa lapsina mahdollisimman pitkään ja minä hoidan sen äidin roolin, joka minulle kuuluukin.

iso perhe

Tosin isossa perheessä ne sisarukset on toisilleen rakkaita (toki pienissäkin), joka tarkoittaa sitä, että meillä varsinkin esikoinen ja vanhempi poika tykkää viettää paljon aikaa pienempien kanssa. Nyt lapset odottavat malttamattomina vauvan syntymää ja sitä, että pääsevät osallistumaan vauvan hoitamiseen. Alkuun arkemme rytmit saattavat hieman muuttua, mutta parissa viikossa se sopiva rytmi on sitten usein löytynyt. Ja vaikken voikkaan keskittyä ainoastaan pelkkään vauvaan, olen jokaisen kohdalla saanut niitä hetkiä joita viettää vain vauvan kanssa.

Emme kuitenkaan ole ensimmäinen tai viimeinen iso perhe joka kuulee tämmöistä kauhistelua arjesta ja vanhempien jaksamisesta. Ison perheen elämä on erilaista kuin pienemmän perheen, mutta jokaisella perheellä on ne omat tavat ja rutiinit, kuinka aika riittää kaikille lapsille. Haluan blogissani aina välillä raottaa ovea meidän arkeen jotta näkisitte millaista suurperheen arki voi olla. Mutta paljon on hetkiä, kun mietin onko se sen arvoista, kun kuitenkin joidenkin mielestä tässä ei ole mitään järkeä ja saan vain kuulla enemmän arvostelua valinnoistamme.

Jos haluat kysyä jotakin niin laita kysymyksiä tulemaan tänne tai vaikka sähköpostiini, vastaan niihin mielelläni.

Kommentit (16)

Ylipäätään suurperheen määritelmä on minusta vähän outo. Itse elän ja asun uusioperheessä ja meillä on lapsia enemmän kuin ”normaalilla” perheellä. Itse kun aloin odottamaan kolmatta yhteistä lastamme, olen lähinnä vaan kuullut kauhisteluita siitä miten paljon meillä on kohta sitä hulinaa ja meinataanko me täyttää koko maapallo, koska onhan meillä jo niitä ei yhteisiäkin lapsia muutama? Kauhistelun keskellä aika moni on jopa jättänyt onnittelematta ja mikäs sitä äidin sydäntä enemmän lämmittäisikään..
Kyllä, olen välillä väsynyt. Kyllä, välillä kyllästyttää olla kotona ja hangata niitä samoja tahroja päivästä toiseen 😉 Kyllä, lapset ä r s y t t ä v ä t minua toisinaan..Mutta silti, silti en yhtäkään antaisi pois <3 Kyllä jokaisella pitäisi olla oikeus huonoihin päiviin, myöskin äidillä. Se kuuluu elämään 🙂
Mutta, jatkakoot muut kauhisteluaan. Me pärjätään kyllä <3 Eikö niin?

Hyvä kirjoitus! Tästä tulee nyt ihan hirveä hehtaarikommentti, mutta ehkä me pärjätään asian kanssa 😀

Täälläkin päässä on usein kuultu kuinka tämä meidän perhe on nyt muka niin iso vauvan synnyttyä vaikka se ei ole mun mielestä sitä lainkaan. Monella läheisellä perheessä on tuplaten lapsia meidän perhekokoon verraten eikä sekään tunnu minusta mitenkään kauhistuttavalta. Joskus kyllä tekisi mieli kysyä, että kukahan missäkin perheessä on se ylimääräinen joka yhtäkkiä olikin liikaa. Joskus olen kysynytkin. Yleensä vastaus on hiljaisuus tai vaivautunut naurahdus.

Minusta on hienoa, jos joku esittää vilpittömiä kysymyksiä tai pohdintoja, kauhistelu taas meinaa saada minut kavahtamaan heti kättelyssä ja onhan se kyllä niinkin, että jos toisella on kovin vahva ennakkoasenne, keskustelusta todennäköisesti tulee kaikkea muuta kuin hedelmällinen.

Minusta ison perheen äiti voi kokea väsymystä siinä, missä pienenkin perheen äiti ja päinvastoin. En ajattele väsymyksen olevan sidoksissa lapsilukuun. Mun väsymys ei tunnu kasvaneen lasten myötä, enemmänkin ne on jotkut tietyistä tekijöistä johtuvat, hetkelliset asiat, jotka jollakin x hetkellä väsyttävät eniten. Olin joskus väsynyt yhden lapsen kanssa, ja joskus väsyttää kolmen kanssa. Varmaan näitä hetkiä tulee myös neljännen synnyttyä, mutta onneksi se ei ole vallitseva olotila vaan enimmäkseen jotain muuta.

Ajan antaminen lapsille on sekin musta välillä liioitelluissa mittasuhteissa näissä keskusteluissa. Sivusin tuota itse yhdessä postauksessa, johon kirjoitin suunnilleen saman kuten nyt; vähempikin voi riittää. Ei tarvi olla kahdeksaa tuntia päivässä per lapsi, sillä onhan se selvä että ei sitä rimaa voi kukaan ylittää. Pienet hetket ovat monesti tärkeitä ja riittävät, toki joskus aikaa on enemmän ja hyvä niin. Mutta tosiaan että meillä lapsetkaan ei ainakaan jaksaisi vanhemman niskaan huohottamista jatkuvasti 😀 Kyllä ne muutenkin joskus sanoo että meillä on äiti nyt kuule leikki kesken niin että luetaan/jutellaan/mitä ikinä myöhemmin. Pieni lapsi on tietysti enemmän riippuvainen vanhemmastaan mutta että tosiaanko sitten näitten kauhistelijoitten (pienemmissä) perheissä ne lapset on koko ajan kiinni vanhemmissa? En oikein jaksa uskoa.

Toinen asia on tämä aihe ”sisarukset pienempiensä kaitsijoina”. Ylipäätään tuntuu että ihmisillä on kuvitelma, että isommassa perheessä lapset ovat jotain kotiorjia. En ymmärrä tätä. Liika on tietysti liikaa ja liikaa on minusta se, jos lapsen kaikki aika menee kotitöihin tai pienempien sisarusten hoitamiseen. Vastuu on aina vanhemmalla ja lapsen ei pidäkään siihen rooliin joutua. Mutta mun mielestä on myös normaalia vaatia jokaiselta perheenjäseneltä omien kykyjen mukaista osallistumista vaikkapa kotihommiin. Me esimerkiksi vaaditaan että jokainen keräilee (joko yksin tai porukassa) lelut ja askartelusilput huoneestaan, vie astiat pöydästä vähintään tiskipöydälle ja kuskaa oman pyykkinsä koriin. Näin siksi, että minusta homma ei toimi niin että viisi ihmistä sotkee ja yksi siivoaa – vaikka se lopullinen päävastuu oliskin pääsääntöisesti sillä yhdellä. Sisaruksia meilläkään ei olla laitettu näitä kaitsemaan jotain roskienvientiä tai suihkureissua kauempaa. Mutta musta sekin on ok, jos isompi lapsi joskus katsoo pienempänsä perään. Toki jälkeen iän ja kykyjen mukaan. Mä ajattelen että nämä asiat on sopivassa mittasuhteissa hyödyksi myös myöhemmin elämässä. En halua tehdä kaikkea puolesta (vaikka se monesti olisi helpointa) koska sillä tekisin lapsille karhunpalveluksen.

Hih, kiitos ja pärjätään kyllä.♥ Kiva kun jaksat jättää aina kommentteja.♥
Ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä siitä mikä on iso perhe. Toiselle se on kolmen lapsen perhe, toiselle viiden, jollekin vasta yli kymmenen jne. Silti se tapa jolla asia esitetään vaikuttaa paljon. Joillakin tuntuu olevan kauhean negatiivinen tyyli. 🙁
Ja just noin se menee meilläkin. Ei lapset jatkuvasti tahdo puuhastella meidän vanhempien kanssa jotakin. He viihtyvät sekä keskenään, että omissa oloissa. Toki pienin kaipaa meitä eri tavalla mukaan touhuihin kuin isommat.
Tuo on kyllä valitettavan monen ajatus, että suuressa perheessä lapset joutuvat osallistumaan kotitöihin ja sisarusten kaitsemiseen kohtuutoman paljon. Meillä sitä ei kuitenkaan ole ollut. Jokaisen pitää toki osallistua tietyllä tavalla, ettei juuri tehdä kaikkea lasten puolesta.

Ihana postaus♡
Mua aina naurattaa ylipäätään tuo ”ison perheen äiti” leima omassa otsassa,kun jotenkin en edes koe olevani ison perheen äiti? ihan tavallisen perheen vaan?❤
Ja mun mielestä sekin jotenkin selittää sitä omaa jaksamista,että ei nuo kaikki viis lasta oo yhtä aikaa samassa vaiheessa,kaikki ne on eri ikäisiä!
Ollaan ylpeitä omasta lapsi laumasta,on se vaan niin ihana♡♡

Kiitos Ulla.♥
No sepä. Tämän kokoinen perhe kun tuntuu täysin normaalilta, eikä mitenkään erikoisen suurelta. 😀 Tietysti keräämme katseita kun liikumme porukalla, jolloin muistaa itsekin sen, että taidamme kuitenkin olla iso perhe. 😀
Niinpä, jokainen eri vaiheessa kasvua. Ihana kyllä kun on monen ikäisiä, meilläkin nuorimmalla ja vanhimmalla se 10 vuotta ikäeroa. 🙂
Ja todellakin ollaan, on ne suuri rikkaus.♥

Aika monet kokee hankalaksi yhdistää työelämän ja monta lasta. Saatat itse ajatella eri tavalla jos olet joskus esim kokopäivätyössä. On eri asia jakaa illasta ne pari tuntia kahdelle kuin kuudelle lapselle. Vai meinaatko jäädä kotiäidiksi?

En meinaa jäädä vain kotiäisiksi. Uskon kyllä ettei se silloin ole näin helppoa, mutta eiköhän sitä aikaa järjesty ihan kaikille. Se vaatii silloin vain omat järjestelynsä ja uuteen rytmiin tottumisen. 🙂 Lisäksi paljon riippuu siitä millaisia töitä tekee ja mihin aikaan työpäivät loppuvat. Hyvin miehelläkin on aikaa riittänyt kaikille, kun ei tehnyt vielä reissuhommia ja oli kotona neljän jälkeen. 🙂

Ihanaa lukea suurperhearjesta kun itselläkin iso perhe haaveissa ❤️

Toivotaan, että haaveesi toteutuu.♥

Ihana kirjoitus! Itsekkin tunnen monia suuren perheen äitejä. Harvoin kuulee valitusta. Enemmän valitusta väsymyksestä, sekä kuuluisasta omasta-ajasta kuulee yhdrn tai kahden lapsen äideiltä.:)

Kiitos Linda.♥
Olen kuullut usealta ison perheen äidiltä, ettei välttämättä edes ”uskalla” valittaa väsymystä yms, kun heti saa niin negatiivista kommenttia siitä (esim, itepähän olet noin monta halunnut, että mitä siinä valitat). :/

Hyvin kirjoitettu ja tärkeä aihe. Minä myönnän vuosia sitten miettineeni katsoessani suurperheiden äitejä, että ”miten ihmeessä ne tuon tekevät?”.. Se selvisi minulle tosin varsin nopeasti kasvaessani itsekin uudenlaiseen äitiyteen. Ensimmäisen lapsen vauva-aikana olin väsynyt enkä voinut parhaalla tahdollakaan ymmärtää, kuinka joku jaksaisi heti toisenkin. Vuosia myöhemmin saimme kuitenkin liutan lapsia lisää ja vastaukseni kysyjille onkin, että siihen kasvaa ja kypsyy jokainen omalla tavallaan. Onhan isossa perheessä haasteensa, kuten koko perheen vatsatauti 😀 mutta väitän, että vanhemmuuttaan rakastavien vanhempien lapset ovat onnellisia, oli niitä sitten kaksi tai kahdeksan, tärkeintähän on tietää mihin omat voimavarat ja kädet arjessa riittävät.

Kiitos.♥
Juuri niin, jokainen ison perheen äiti kasvaa tähän hommaan ja sen mukaan se arki muokkautuu omanlaiseksi. Harvalle sitä kuitenkaan syntyy heti useampi lapsi kerralla. Joten hyvin on arki muokkautunut uusiin uomiin aina uuden lapsen syntyessä. Ja toki haasteitahan riittää, kuten tuo mainitsemasi vatsatauti, mutta perus arki sujuu ihan normaaliin malliin, siinä missä pienemmässäkin perheessä. Aikataulutus ja rutiinit ovat kyllä tulleet vuosien aikana tutuiksi. 😀
Olen samaa mieltä kanssasi. Lapset ovat varmasti onnellisia perheen koosta riippumatta, jos vain vanhemmat rakastavat tai pitävät vanhemmuudesta.♥

Ihanaa, kun raotat teidän arkea. Itsekin olen kuullut väsymyksestä mainittavan taholta, joilla yksi lapsi ja meillä on kuitenkin vain kolme. Mutta yleensä kommentit syyttävän sävyyn. Musta on ihanaa, että itse olet onnellinen ja sinut omien valintojesi kanssa. Omaa elämäänsä jokainen eläköön kuten haluaa. Jollekin se tarkoittaa suurperhettä, jollekin toiselle lapsetonta elämää kenties.

Tuollaiset syyttävään sävyyn saadut kommentit on aina ikäviä. 🙁
Olen kyllä niin onnellinen tästä kaikesta mitä olen saanut ja rakastan perhettäni ja elämääni.♥ Jonkun on vaikea kuvitella tämmöistä arkea itselleen, joku taas tahtoisi elää juuri tämmöistä arkea. Minusta on ihana kun perheitä on erikokoisia. Toisilla suuria, toisilla pieniä ja toisilla juuri se lapseton elämä. 🙂

Tuo kauhistelu on kyllä niin ikävää, samoin kuin se kun ei onnitella raskaudesta. Täältä ainakin suuret onnittelut.♥
Jokaisella on oikeus sanoa jos väsyttää tai jokin ärsyttää. Se kuinka monta lasta on, ei pitäisi olla sille mikään este tai syy jotta toiset voisivat sanoa, että itsepähän olet niin monta halunnut.
Antaa muiden kauhistella ja ollaan me onnellisia isoista perheistämme.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X