Vuosi asunnon ostosta. Viimeinen palanen loksahti paikoilleen.

Asuntokaupoista on vuosi

Ajatella, että siitä on jo vuosi kun saapastelin tulevan kotini asuntonäyttöön. Kamelin keltaiset seinät, tummanruskeat laminaatit, matalakattoinen yläkerta, halvan näköinen keittiö ja kohtuuton neliöhinta taisivat säikäyttää suuren osan ostajakunnasta, johon asunnon koon vuoksi epäilemättä kuului ensiasunnon ostajat tai asuntosijoittajat. Itse olin onneksi jo roikkunut mukana yhden rintamamiestalon perusteellisessa rempassa, joten tämä työmaa näytti silmääni vielä pieneltä. Asunnon täydellinen sijainti ja budjettiini istuva hinta saivat minut ilmoittamaan välittäjälle jo näytön aikana, että aion tehdä kohteesta tarjouksen.

Ajelin asuntonäytön jälkeen vanhempieni luokse pohtimaan. Myytäviä asuntoja selaillessani olin tullut siihen lopputulokseen, että sijainti on minulle kaikkein tärkein kriteeri. Ostaisin mielummin pienemmät neliöt kivalta alueelta, kuin asuisin leveämmin ja hienommin lähiössä. Tämä kyseinen asunto olisi oikein hyvä paikka asustella muutama vuosi, tehdä samalla pientä pintaremppaa ja antaa maineikkaan asuinalueen hiljalleen nostaa kämpän arvoa. Toisaalta tuntui pelottavalta tehdä näin suuri ja elämääni kokonaisvaltaisesti vaikuttava päätös yksin. Yritin kaivaa tietoa vanhojen puutalojen yleisimmistä ongelmista ja mahdollisista vioista, jotka tulisivat syöksemään minut perikatoon. Artikkelit kivajalan sienirihmastosta, haperosta tulisijan hormista sekä homepakolais-perheestä saivat näytössä omaavani itsevarmuuteni murenemaan. Vanhempani kuitenkin kannustivat tekemään ratkaisuja unelmien eteen. Järkeilin, että elämäntilanteessani on vaikeaa päästä enempää pohjalle. Lähetin kiinteistövälittäjälle tekstiviestinä tarjoukseni ja jäin odottelemaan.

Asunnosta kodiksi

Pian minä jo istuin pankissa ja yritin käsi täristen kirjoittaa nimeäni yli sata vuotta vanhoihin osakekirjoihin, joissa komeili kauniilla, vanhanaikaisella käsialalla kirjoitettuna kaikkien entisten osakkeenomistajien nimet. Tämän jälkeen säästötilini näyttikin nollaa ja ne kamelin keltaiset seinät, ruskea laminaatti ja halvan näköinen keittiö olivat minun!

Kun asunto vapautui käyttööni, ryhdyin siihen silmääni pieneltä näyttävään remonttiin ja totesin, että monesta pikkujutusta koostui melko paljon hommaa yksinään tekevälle ja töissä käyvälle, kahden lapsen äidille. Porakone kuitenkin pysyi kädessä ja sain valtavasti tietoa käsistään käteviltä ystäviltä, isältäni sekä rautakauppojen henkilökunnalta. Keväällä koittanut muuttopäivä tähän kauniin valkeaan asuntoon palkitsi kaiken aherruksen.

Hellahuoneen remontin viimeisteli itselleni joululahjaksi hankittu jääkaappi-pakastin. Pienessä asunnossa tällainen suuri kodinkone vaikuttaa todella paljon asunnon yleisilmeeseen ja tuntuu, että tyylikkään musta jääkaappi muutti asuntoni ilmeen paljon modernimmaksi! Kuvissa keittiö on ehkä hieman synkkä, mutta muun sisustuksen rinnalla musta tuo mielestäni kivasti ryhtiä kokonaisuuteen. Pikku puutalon yläkaapiton keittiö -kirjoituksesta voit käydä kurkkaamassa miltä keittiö näytti vielä kesäkuussa. Näköjään tavaran määrä on ainakin kolminkertaistunut ja keittiöstä on tullut jokseenkin levottomampi. Osaltaan tuo lautaseinälle tungetun muistitaulu ansiosta, jolle ei enemmän tilaa vievän jääkapin takia löytynyt järkevää paikkaa. Onneksi tuo lautaseinä on mahtava myös siksi, että siihen ripustettavia elementtejä on helppo vaihdella ilman, että seinään jää jälkiä. Olen porannut kellon, lasihyllyn ja muistitaulun ruuvit kiinni lautojen väliin.

Olen näin vuoden jälkeen todella tyytyväinen asuntokauppoihin. Viime vuosi meni siinä, että tavarat hakivat paikkaansa ja eteen ilmaantui vähän väliä uutta hankittavaa. Nyt tämän vuoden aion nauttia tuloksista.