Kellaristamme löytyi upeat ruokapöydän tuolit

Julkaisin eveliinamatilda -Instagram-tililläni tarinan löytöretkestäni kellariin ja ajattelin jakaa löytöni vielä bloginkin puolella. Tylsän sunnuntaipäivän takuuvarma pelastus on retki puolisoni tavarakätköihin, eikä minun tarvinnut tälläkään kertaa poistua kellarista tyhjin käsin.

Kellarin aarteita, kuten vesiputkia, villaa, tuoleja ja auton vanne?

Olen entinen minimalisti, joka joutui luopumaan elämäntyylistään parisuhteen myötä. Pepen mukana elämääni tuli myös kolmekerroksisen kodin ja ties kuinka monen varastollisen verran tavaraa. Tavaramäärä oli minulle alkujaan shokki ja nykyäänkin harmittelen toisinaan sitä, kuinka paljon aikaa ja energiaa kaikki tavarat arjessani vievät. Olemme kuitenkin päässeet erilaisten tarpeidemme kanssa jonkinlaiseen tasapainoon. Kotimme kuvastaa meitä molempia: sieltä on parin vuoden aikana poistettu valtavasti turhaa tavaraa, mutta sitä ei missään nimessä voi kutsua vähäeleiseksi. Kotimme on minimalistin ja maximalistin kompromissi.

Keräilijä-puolisoni on saanut minut ymmärtämään jonkinasteista tavaroiden hilloamista -ei nauttimaan siitä, mutta ymmärtämään sitä. Jos puolisoni ei olisi koko aikuisikäänsä kerännyt tavaraa, kuten työkaluja, putkia, johtoja, puutavaraa, ruuveja ja ties mitä, rakentaisimme kotiamme tällä hetkellä paljon isommalla rahalla. Rakennustavaran lisäksi kotimme kätköistä on löytynyt monia mielenkiintoisia esineitä ja huonekaluja.

Tällä kertaa kellarista päivänvaloon tiensä löysivät suomalaisen Ruolan valmistamat ruokapöydän tuolit. Näin yhden tuolin ensimmäisen kerran kellarin uumenissa vuosi sitten, kun raivasimme kellarista turhaa tavaraa pois. Myimme joitain tavaroita viime vuonna Portsan pihamarkkinoilla ja markkinapäivän aikana Pepe nosti myös yhden Ruolan tuolin pihalle hintalappuineen. Toivoimme, että joku kiinnittäisi huomionsa tuoliin ja ostaisi loputkin kellariin säilötyt tuolinraadot.

Ruolan ruokapöydän tuolit ja itse tehty pöytä, joka odottaa uusien metallijalkojen asennusta.

Vaan kukaan tuhansista markkinakävijöistä ei huolinut tuoleja ja mekin unohdimme ne pölyn alle aina viime viikkoon asti. Katselin  hiljattain telkkarista The Handmaid’s Tale -sarjaa ja ihailin yhtä sarjan viimeisen päälle sisustettua kotia, kun huomioni kiinnittyi upean ruokailuhuoneen tuoleihin. Tuolithan olivat aivan samanlaiset kuin se tuoli, jonka päältä Pepe yritti markkinapäivänä pyyhkiä pinttynyttä pölykerrosta!

Entiset ruokapöydän tuolit tulivat meille väliaikaisiksi tuoleiksi, koska ne olivat asuntoomme hieman liian suuret. Sittemmin olemme keittiöremontin takia ruokailleet vain olohuoneen ruokapöydän ääressä ja tuolien koko alkoi ärsyttää minua päivä päivältä enemmän. Vilkuilin salaa kevyempiä tuoleja nettikaupoista, mutta nähtyäni 8-10 tuolin hinnan ostoskorissa, lopetin haaveilun ja valitsin jatkaa säästötavoitettani. Nyt sain telkkarisarjan avulla tietää, että unelmieni tuolit ovat koko ajan odottaneet minua kellarissamme. Voi kunpa niitä olisi edes neljä ja loput löytyisi helposti nettikirppikseltä!

Työlään etsinnän jälkeen tuoleja löytyi jopa seitsemän. Tosin Pepe on vakuuttunut, että vielä yksi tuoli piilottelee jossain kellarissa ja kuka tietää, ehkä se vielä jonain päivänä löytyy. Nyt kotonamme kuitenkin komeilee seitsemän kaunista ja suhteellisen hyväkuntoista tuolia, jotka mielestäni sopivat hyvin vanhan talomme henkeen.

Teemme ja verhoilemme tuoleihin istuimet itse.

Puolisoni kertoi hankkineensa tuolit aikoinaan huutokaupasta, tarkoituksenaan kunnostaa ne maalaamalla ja verhoilemalla niihin uudet istuimet. Istuimet tuolit tosiaan tarvitsevat, mutta maalaamisen kanssa olemme aivan eri linjoilla. Pepe haluaisi tuoleista valkoiset, mutta itse pidän niiden alkuperäisestä, arvokkaan tummasta väristä. Ehdimme jo muotoilla tuoleihin vanerista istuimet, jotka olisi seuraavaksi tarkoitus täyttää ja verhoilla. Verhoilu saa kuitenkin vielä odottaa, että tärkeämmät asiat, kuten kotimme keittiöremontti ensin etenee.

Yhden puuttuvan tuolin virkaa hoitaa pikkuvieraita varten hankittu syöttötuoli.

Ruokapöydän päällä keikkuva saarnilauta on myös yksi viimeisimpiä ideoitani. Olisin kovin halunnut ruokapöydän ylle valaisimen, mutta Pepe ei kuulemma enää aio sähkötöiden takia purkaa ja levyttää olohuoneen kattoa uudelleen. Ymmärrän häntä hyvin ja olen iloinen, että puolisoni esti minua repimästä maniapäissäni kotimme ainoan lähes valmiin huoneen katon auki.

Jotain pöydän päälle kuitenkin halusin ja näinkin sitten jossain kuvan kauniiksi katetusta pöydästä, jonka yllä oli puisella laudalla kynttilöitä. Rakas puolisoni väkersi minulle samanlaisen kattokoristeen samasta lämpösaarnista mistä ruokapöytämme on tehty. Odotan innoissani, että pääsen koristelemaan sisustuselementtiä vappuserpentiinillä, joulupalloilla, koivunoksilla ja kaikella vuodenajan mukaan vaihtuvalla kivalla! Siitä minimalistista ei taida olla enää mitään jäljellä?